Jos on paha aavistus jostain, kannattaako sanoa ääneen?
Näin viime yönä unta, jossa oli isäni. Emme ole yhteydessä usein, mutta tänään hän yllättäen soitti ja sanoi, että on ehkä lähdössä pitkälle automatkalle (mutta ei ole vielä päättänyt varmaksi lähteekö). Tuli heti se uni mieleen ja vahvasti sellainen olo, ettei hänen kannattaisi mennä sinne reissuun. Että jotain pahaa tapahtuu.
En ole mikään hörhö, eikä minulla ole koskaan aiemmin ollut tällaisia aavistuksia. Sanonko ääneen vai olenko ihan hiljaa vaan?
Kommentit (14)
Ehdotan että sanot. Ite saan silloin tällöin etiäisiä, aavistuksia tms. ennakointeja ja hyytävän usein se tunne on ollutkin totta... Ihmisen mieli noukkii sen verta tarkasti pienetkin vihjeet että voi olla vaikka perusteltu sinun aavistus. En halua pelotella mutta jos oot kerta järjellä ajatteleva ihminen muuten, sano sille.
En sanoisi, ei kohtaloon voi puuttua, jos niikseen tulee.
Minä sanon sitten. Ei hän kyllä varmaankaan ota tätä tosissaan, mutta yritän. ap
Mun yks tuttu kuoli viimeisellä työreisullaan. Ei olisi halunnut lähteä sinne kun oli itsellä paha aavistus mutta lähti silti ja kuoli työtapaturmassa.
En mäkään halua pelotella mutta kannattaa ottaa vakavasti. Isäsi itse päättää ähteekö vai ei mutta jos lähtee ja mitään pahaa ei tapahdu niin erittäin hienoa, jos lähtee ja jotain sattuu olet ainakin "varoittanut", muuten sinulle jäisi epäily ja syyllisyys olisitko voinut estää tapahtuman.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:25"]
En sanoisi, ei kohtaloon voi puuttua, jos niikseen tulee.
[/quote]Mutta jos ap on saanut etiäisen juuri siksi että voi varoittaa isäänsä?
Mulla on pahoja aavistuksia joka ainoa kerta kun joku läheinen lähtee jonnekin tai ylipäänsä ei ole mun valvovien silmien alla. Jos sanoisin niistä ääneen, olisi perheeni kyllästynyt, hajonnut ja menettänyt mielenterveytensä jo kauan zitten. Onneksi tajuan pitää vahvat aavisteluni omana tietonani.
ja oikeasti kenellekään ei ole sattunut mitään 99,9 osassa noidta aavistuksista. Tai voi jopa olla, että sinä päivänä kun isäni kuoli, en aavistellut mitään, jälkeenpäin vain kuvittelen aavistelleeni.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:38"]
Mulla on pahoja aavistuksia joka ainoa kerta kun joku läheinen lähtee jonnekin tai ylipäänsä ei ole mun valvovien silmien alla. Jos sanoisin niistä ääneen, olisi perheeni kyllästynyt, hajonnut ja menettänyt mielenterveytensä jo kauan zitten. Onneksi tajuan pitää vahvat aavisteluni omana tietonani.
ja oikeasti kenellekään ei ole sattunut mitään 99,9 osassa noidta aavistuksista. Tai voi jopa olla, että sinä päivänä kun isäni kuoli, en aavistellut mitään, jälkeenpäin vain kuvittelen aavistelleeni.
[/quote]
Mut se on vaan sun tunne, ei etiäinen. No, silti miettisin sanoisinko vai en.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 19:38"]Mulla on pahoja aavistuksia joka ainoa kerta kun joku läheinen lähtee jonnekin tai ylipäänsä ei ole mun valvovien silmien alla. Jos sanoisin niistä ääneen, olisi perheeni kyllästynyt, hajonnut ja menettänyt mielenterveytensä jo kauan zitten. Onneksi tajuan pitää vahvat aavisteluni omana tietonani.
ja oikeasti kenellekään ei ole sattunut mitään 99,9 osassa noidta aavistuksista. Tai voi jopa olla, että sinä päivänä kun isäni kuoli, en aavistellut mitään, jälkeenpäin vain kuvittelen aavistelleeni.
[/quote]
Se on eri asia olla neuroottinen
Kannattaa varottaa, ehdottomasti.
Sano, että ottaa varovasti, en sanoisi, että älä lähde. Mutta kertoisin kyllä. Minä näin eräänä yönä unta, että isäni kuoli, no, ei kuollut, mutta oli vakavasti loukkaantuneena kotonaan (niskamurtuma). Onneksi ehti aamulla ajoissa sairaalaan ja saa nyt hoitoa. Siitä ei olisi ehtinyt varoittaa, mutta näitä tämäntyyppisiä unia voi ottaa vakavasti.
Uneni oli hyvin todentuntuinen. Erityisesti se on varoittavan unen merkki, mitä todemmalle se unessa tuntuu. Näin siis itsellä.
Kyllä mä sanoisin.
Mä oon noita etiäisiä saanu aina aika-ajoin. Ja aina ne on paikkaansa pitäny.
Herkästi varotan ystäviä ja joskus ne uskoo mua joskus ne naureskelee vaan.
Sano. Mä ainakin sanoisin