Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä olette tehneet teini-iän muistoillenne? Roskiin kylmästi?

Vierailija
20.07.2015 |

Mulla on laatikkotolkulla "roinaa", fanikamoja, leirikouluvihkoa sun muuta. En raaskisi oikein heittää poiskaan, mutta ei olis oikein tilaa säilytelläkään. Miten olette toimineet tuommoisten kamojen suhteen?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ole sellaisia. Jossain vaiheessa heitin roskiin alakoulun piirrustukset. Mitä minä niillä?

Vierailija
2/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:37"]

Mulla ei ole sellaisia. Jossain vaiheessa heitin roskiin alakoulun piirrustukset. Mitä minä niillä?

[/quote]

 

No sepä se, mitäpä niillä! JOtenkin tuntuu vaan vaikealta luopua... Vähän selkärankaa mä tällä varmaan yritän nyt saada itselleni :D

 

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Roskiin olen heittänyt.  Enkä ole kaivannut, muistan muutenkin millaista elämää elin ja kenen kanssa. Jotain valokuvia on vanhempien lipastossa joita en ottanut matkaan kun muutin omilleni. Ne riittää ihan hyvin jos joskus jostain syystä haluaisin lapsuuta ja nuoruutta muistella. :)

Vierailija
4/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vihkoset voi hyvin valokuvata ja heittää sitten roskiin.

Vierailija
5/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on yksi pieni kenkälaatikollinen muistoja nuoruudesta. Siellä on esim pari kaverikirjaa, omia päiväkirjoja, kirjeitä sekä pienempää paperisälää. Yhdessä vaiheessa mietin, että heittäisinkö ne pois, mutta nyt olen iloinen että säästin.

Joskus kun joku lapsuudenystävä tulee kyläilemään, niin selaillaan niitä kaverikirjoja ja muistellaan menneitä. Minulla onneksi riittää säilytystilaa, niin ei se yksi pieni laatikko vie paljoa tilaa.

Vierailija
6/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen karsinut tavaraa kovalla kädellä mutta en hävittänyt kaikkea. Onhan minulla toki muistot riippumatta tavaran määrästä, mutta konkreettiset tavarat tuovat tietyt tilanteet ja tunnelmat mieleen paljon voimakkaammin. Komppaan myös viitosen ehdostusta valokuvaamisesta tai skannaamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päiväkirjat olen jo polttanut (harmittaa), jotain muuta tavaraa on varastossa.

Vierailija
8/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut esineet ovat kyllä niin tunnearvokkaita, että vaatii ihan oikeasti hirveästi selkärankaa heittää niitä pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa sentään jotain säilyttää, esim juuri kenkälaatikollinen. Tykkään itse lukea äitini teinikalentereita ja mummini päiväkirjoja, ja säilytän omani lapselleni. Täytyy vaan vähän sensuroida :D

Vierailija
10/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta olisi ihanaa, jos olisi jotain fyysisiä muistoja noilta ajoilta säästynyt. Mutta ei.. Valokuvat tuhosin jo silloin, koska olin mielestäni niin ruma akneihoni kanssa ja vanhemmat ovat tuhonneet kaikki kaverikirjat ym. Nyt on enää muistot jäljellä. Säästä edes rakkaimmat jutut, kiva ne on joskus kaivaa esiin ja muistella. Voi vaikka joskus omille lapsillekin näyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole säilyttänyt mitään. Muistot on päässä ja jos pää pettää, niin mitä niillä tavaroillakaan tekee. 

 

Vierailija
12/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotain pientä on tallessa. Säilytin pitkäään päiväkirjoja, mutta vielä nelikymppisenä niiden lukeminen toi niin negatiiviset fiilikset, että poltin, eikä kaduta. Oli kamala ajatella että lapseni löytäisi ja lukisi joskus teinivuosistani tai näkisi äitin kännikuvissa. Teinikalenterit menee siinä rajoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
20.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:09"]

Jotain pientä on tallessa. Säilytin pitkäään päiväkirjoja, mutta vielä nelikymppisenä niiden lukeminen toi niin negatiiviset fiilikset, että poltin, eikä kaduta. Oli kamala ajatella että lapseni löytäisi ja lukisi joskus teinivuosistani tai näkisi äitin kännikuvissa. Teinikalenterit menee siinä rajoilla.

[/quote]

Minä poltin päiväkirjat, koska en halua muiden lukevan niitä, kaikkein vähiten omien lapsieni. Haluan että omat yksityiset ajatukset pysyvät yksityisinä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kuusi