Lue keskustelun säännöt.
Epäilen, että miehelläni on skitsofrenia
19.06.2015 |
Mies saa tajuttomia raivokohtauksia asioista, joita väittää minun sanoneen. Olen mennyt epävarmaksi ja yrittänyt nimenomaisesti tarkentaa viestintääni, etten ilmaisisi itseäni epäselvästi.
Tänään oli taas yksi niistä viikonlopuista, kun hän sai raivokohtauksen. Hän huusi taas kuin hullu ja syytteli aivan mielikuvituksellisista asioista, mitä olisin muka tehnyt ja sanonut. Jossain vaiheessa mies väitti, että olin valittanut siitä, ettei ihoni kestä käsitiskiainetta. 15-vuotias poikamme oli vieressä, eikä hänkään ollut kuullut, että olisin missään vaiheessa sanonut moista.
Olen alkanut epäilemään, että hän kuulee ääniä päässänsä. Sinänsä jollain tavalla mies tuntuisi olevan raivotessaan tässä todellisuudessa, koska hän kuitenkin kommunikoi vain meidän läsnä olevien ihmisten, mutta ne syytökset ovat niin absurdeja.
Mies suuttui, kun otin aiheen puheeksi. Sanoin, että vaikuttaisi siltä että hän kuulee ääniä ja olisi tärkeää päästä lääkärin tutkimuksiin.
Jos en saa miestä lähtemään lääkäriin, miten pitäisi toimia, että hän aiheen tiimoilta tutkimuksiin pääsisi?
Kommentit (138)
Teitä viedään tässä ketjussa kuin pässiä narussa. Tyypillistä vaimoltani. Hän on aina uhri mielestään. Eilen en ollut pyytämättä vienyt biojätteitä, joten tänään tuli sitten palautetta, joka ei ollut mielestäni ihan asiallista. Tästä tilanteest ollaan jo päästy av-mammojen tuomioon ja siihen että sairadtan skitsofreniaa.Nytkin istun ilmeisesti uhkaavan oloisena ABC:llä kahvimuki kädessä, jotta ei tarvitse kotona riidellä. BRAVO! Hyvää juhannusta urpot, itselläni on paska juhannus taas tyhjänpäiväisen riidan merkeissä. Mutta mikäs sitä paisutellessa, ettei vain loppuisi. T, ap:n mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:03"]
Ap:n mies tässä. Aikamoisen yksipuolista tarinaa teille syötetään., Aika erota on todellakin. Jos en ole samaa mieltä vaimoni kanssa, niin minua aletaan sättiä kuin pikkulasta. Yleensä ehdotan jossain vaiheessa että annetaan riidan olla, mutta ei. Niistä on hyvä niistää päivätolkulla. Jos sanon että ole jo hiljaa se on kuin seinälle puhuisi. Meillä on satoja sääntöjä vaimoni sanelemana vuosien mittaan, jotka koskevat minua, mutta eivät vaimoani. Esimerkiksi vaimoni huutaminen on "puhumista" ja minun huutaminen huutamista. Melkoiset kaksoisstandardit.
Tavarat lentelevät jatkuvasti päin seiniä, kun vaimoani sattuu harmittamaan jokin sanomiseni.
Ei kukaan tätä paskaa jaksa. Enkä tässä jaksa edes pahimpia juttuja kertoa. Minä olen kuulemma 90% syyllinen riitoihin. Tänäänkin olen ilmoittanut että eiköhän tämä jo riitä, mutta paskan hierominen jatkuu niin kauan kunnes pyydän anteeksi kaikkea maan ja taivaan välillä. Ja siinäkin on varaus että jos en sano asiaa vaimoni mielestä oikealla äänensävyllä, asia onkin mitätön, joten miksi edes vaivautua. Vastuuta vaaditaan, mutta vaimolla itsellään ei ole mitään halua koskaan lopettaa sapelin kalistelua.
Mitään merkitystä koskaan sillä ei ole mitä mieltä minä olen asioista, ne täytyy tehdä juuri niin kuin vaimoni sanoo. Tänäänkin sama vammailu vaan jatkuu jatkumistaan, vaikka oikeasti minusta olisi hauska viettää juhannus. Pääsiäinen oli pilalla, lapsen syntymäpäivät oli pilalla, vappu oli pilalla... ihan turhaa koko homma. Yhtään viikonloppua ei voi viettää tappelematta. Ja riidat lähtevät aina täysin absurdeista asioista. Eikä niitä voi lopettaa, aina on jokin veruke miksi yhdestä sanasta alkanut riita pitää viedä vähintään avioeroon. Selitykset ei lopu.
Mielenkiintoista on että vaimoni kutsui minua säännöllisesti vuosikaudet marttyyriksi, jos esitin jonkun syyn miksi en ollut hoitamassa hänen asettamaansa tehtävää. Että sellaista. Mitäs minun pitäisi googlettaa hyvät av-mammat?
[/quote]
Eipä mene noin, vaikka yrität asiaa toiseksi vääntää. Olen aina suvainnut sinulta erilaiset mielipiteet ja jopa ne kaikista rumimmatkin minusta, vaikka ne eivät kivoilta ja oikeilta tunnu.
En ymmärrä, miksi näet omaksi oikeudeksesi pimahtaa tyhjästä, huutoraivaroida, solvata jne. Sinulle ei saisi siihen sanoa mitään vastaan. Ei siis yhtään mitään. Tosin jos mitään ei vastaan sano, silloin sinä käännät kierroksia lujemmalle.
Jos yritän puhua järkeä, huutoraivailet vastaukseksi. Jos yritän sopia jatkosta, huutoraivailet siihenkin.
Paras tarjous mikä tulee, on jossain vaiheessa kun ehdotat, että "case closed". Silloin pitäisi naisen ymmärtää tarttua tilaisuuteensa ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos siihen "huipputilaisuuteen" ei tartu, huutoraivarointi jatkuu.
Ei mene niin. Et huuda täällä porukkaa hiljaiseksi. Huudat korkeintaan itsesi ulos.
Olen pahoillani siitä, että lapsissa tuo sekoilu tulee takuulla heijastumaan. Ajattelen jo nyt kauhulla, millaisia puolisoja pojistamme tulee heidän vaimoillensa. Entä millaisia kotihuutajia tyttäret ottavat. Kun se on normaalia.
Ap
[/quote]
Olet helvetin raskas ihminen ja minulla on vähän väliä paniikkihäiriö takiasi, enkä pysty edes tupakanpolttoa lopettamaan tämän jatkuvan riitelyn takia.
Minullakin olisi elämässä parempaa tekemistä, kun vääntää kanssasi loputtomasti asioista, joista normaalipäinen pääsisi yli tunnissa. Anna jo olla. Normaalisuhteissa ei tarvitse soittaa poliiseja, ei vääntää päiväkausia tyhmistä riidoista, ei lennä tavarat, ei ottaa nöyryytystä siitä että julkisesti aletaan väittämään täällä että minulla olisi skitsofrenia, tai jotain muuta päätöntä. Mitä nyt keksitkään.
Anna jo olla.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:29"]
Teitä viedään tässä ketjussa kuin pässiä narussa. Tyypillistä vaimoltani. Hän on aina uhri mielestään. Eilen en ollut pyytämättä vienyt biojätteitä, joten tänään tuli sitten palautetta, joka ei ollut mielestäni ihan asiallista. Tästä tilanteest ollaan jo päästy av-mammojen tuomioon ja siihen että sairadtan skitsofreniaa.Nytkin istun ilmeisesti uhkaavan oloisena ABC:llä kahvimuki kädessä, jotta ei tarvitse kotona riidellä. BRAVO! Hyvää juhannusta urpot, itselläni on paska juhannus taas tyhjänpäiväisen riidan merkeissä. Mutta mikäs sitä paisutellessa, ettei vain loppuisi. T, ap:n mies
[/quote]
Jos nyt tämä "ap:n mies" sattuisikin olemaan ihan tosissaan, samat neuvot pätevät kyllä sullekin riehuvan vaimon kanssa. Avioerokin on ihan toimiva vaihtoehto, sillä pääsee kärsimästä...
Epävakaa persoonallisuus... Exäni oli ihan samanlainen huutoraivari -tyyppi ja lapsuuskin oli ollut melko samantyyppinen kuin miehelläsi.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:40"]
Epävakaa persoonallisuus... Exäni oli ihan samanlainen huutoraivari -tyyppi ja lapsuuskin oli ollut melko samantyyppinen kuin miehelläsi.
[/quote]
Onko täällä jo käyty lapsuuteni läpi? Menee vähän liiallisuuksiin. Miltäs teistä tuntuisi jos alkaisin ruotimaan jonkun teidän yksityiselämää täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:03"]
Ap:n mies tässä. Aikamoisen yksipuolista tarinaa teille syötetään., Aika erota on todellakin. Jos en ole samaa mieltä vaimoni kanssa, niin minua aletaan sättiä kuin pikkulasta. Yleensä ehdotan jossain vaiheessa että annetaan riidan olla, mutta ei. Niistä on hyvä niistää päivätolkulla. Jos sanon että ole jo hiljaa se on kuin seinälle puhuisi. Meillä on satoja sääntöjä vaimoni sanelemana vuosien mittaan, jotka koskevat minua, mutta eivät vaimoani. Esimerkiksi vaimoni huutaminen on "puhumista" ja minun huutaminen huutamista. Melkoiset kaksoisstandardit.
Tavarat lentelevät jatkuvasti päin seiniä, kun vaimoani sattuu harmittamaan jokin sanomiseni.
Ei kukaan tätä paskaa jaksa. Enkä tässä jaksa edes pahimpia juttuja kertoa. Minä olen kuulemma 90% syyllinen riitoihin. Tänäänkin olen ilmoittanut että eiköhän tämä jo riitä, mutta paskan hierominen jatkuu niin kauan kunnes pyydän anteeksi kaikkea maan ja taivaan välillä. Ja siinäkin on varaus että jos en sano asiaa vaimoni mielestä oikealla äänensävyllä, asia onkin mitätön, joten miksi edes vaivautua. Vastuuta vaaditaan, mutta vaimolla itsellään ei ole mitään halua koskaan lopettaa sapelin kalistelua.
Mitään merkitystä koskaan sillä ei ole mitä mieltä minä olen asioista, ne täytyy tehdä juuri niin kuin vaimoni sanoo. Tänäänkin sama vammailu vaan jatkuu jatkumistaan, vaikka oikeasti minusta olisi hauska viettää juhannus. Pääsiäinen oli pilalla, lapsen syntymäpäivät oli pilalla, vappu oli pilalla... ihan turhaa koko homma. Yhtään viikonloppua ei voi viettää tappelematta. Ja riidat lähtevät aina täysin absurdeista asioista. Eikä niitä voi lopettaa, aina on jokin veruke miksi yhdestä sanasta alkanut riita pitää viedä vähintään avioeroon. Selitykset ei lopu.
Mielenkiintoista on että vaimoni kutsui minua säännöllisesti vuosikaudet marttyyriksi, jos esitin jonkun syyn miksi en ollut hoitamassa hänen asettamaansa tehtävää. Että sellaista. Mitäs minun pitäisi googlettaa hyvät av-mammat?
[/quote]
Eipä mene noin, vaikka yrität asiaa toiseksi vääntää. Olen aina suvainnut sinulta erilaiset mielipiteet ja jopa ne kaikista rumimmatkin minusta, vaikka ne eivät kivoilta ja oikeilta tunnu.
En ymmärrä, miksi näet omaksi oikeudeksesi pimahtaa tyhjästä, huutoraivaroida, solvata jne. Sinulle ei saisi siihen sanoa mitään vastaan. Ei siis yhtään mitään. Tosin jos mitään ei vastaan sano, silloin sinä käännät kierroksia lujemmalle.
Jos yritän puhua järkeä, huutoraivailet vastaukseksi. Jos yritän sopia jatkosta, huutoraivailet siihenkin.
Paras tarjous mikä tulee, on jossain vaiheessa kun ehdotat, että "case closed". Silloin pitäisi naisen ymmärtää tarttua tilaisuuteensa ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos siihen "huipputilaisuuteen" ei tartu, huutoraivarointi jatkuu.
Ei mene niin. Et huuda täällä porukkaa hiljaiseksi. Huudat korkeintaan itsesi ulos.
Olen pahoillani siitä, että lapsissa tuo sekoilu tulee takuulla heijastumaan. Ajattelen jo nyt kauhulla, millaisia puolisoja pojistamme tulee heidän vaimoillensa. Entä millaisia kotihuutajia tyttäret ottavat. Kun se on normaalia.
Ap
[/quote]
Olet helvetin raskas ihminen ja minulla on vähän väliä paniikkihäiriö takiasi, enkä pysty edes tupakanpolttoa lopettamaan tämän jatkuvan riitelyn takia.
Minullakin olisi elämässä parempaa tekemistä, kun vääntää kanssasi loputtomasti asioista, joista normaalipäinen pääsisi yli tunnissa. Anna jo olla. Normaalisuhteissa ei tarvitse soittaa poliiseja, ei vääntää päiväkausia tyhmistä riidoista, ei lennä tavarat, ei ottaa nöyryytystä siitä että julkisesti aletaan väittämään täällä että minulla olisi skitsofrenia, tai jotain muuta päätöntä. Mitä nyt keksitkään.
Anna jo olla.
[/quote]
Jos haluat lopettaa räyhäämisen, silloin sinä teet sen. Minä en voi asiaan vaikuttaa mitenkään. Minulla on niin paha mieli tämän päiväisistä solvauksistasi ja käytöksestäsi muutenkin, että en nyt välitä viettää kanssasi aikaa.
Minulla on oikeus käydä tätä asiaa läpi esimerkiksi täällä muiden ihmisten kanssa, minulla ei ole mitään velvollisuutta niellä ja vaieta. Sinun ei tarvitse tulla tänne lukemaan, jos se sinua raivostuttaa.
Olet syyttänyt minua tämän päivän tapauksesta 100%:sti, vaikka minä en ole tänään mitään väärää tehnyt. Et ole ottanut omasta käytöksestäsi minkäänlaista vastuuta etkä pahoitellut sitä millään tavalla. Jos olisit yhtään sydämeltäsi sivistynyt, sanoisit että moka oli sinun ja pyytäisit anteeksi.
Toivon, että pysyt tämän viikonlopun omissa ympyröissäsi. Voit lähteä myös tapaamaan juhannusyöhön uusia ihmisiä, jos sieltä löytyisi sinulle sopivampaa seuraa. En odota sinua kotiin yöksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:29"]
Teitä viedään tässä ketjussa kuin pässiä narussa. Tyypillistä vaimoltani. Hän on aina uhri mielestään. Eilen en ollut pyytämättä vienyt biojätteitä, joten tänään tuli sitten palautetta, joka ei ollut mielestäni ihan asiallista. Tästä tilanteest ollaan jo päästy av-mammojen tuomioon ja siihen että sairadtan skitsofreniaa.Nytkin istun ilmeisesti uhkaavan oloisena ABC:llä kahvimuki kädessä, jotta ei tarvitse kotona riidellä. BRAVO! Hyvää juhannusta urpot, itselläni on paska juhannus taas tyhjänpäiväisen riidan merkeissä. Mutta mikäs sitä paisutellessa, ettei vain loppuisi. T, ap:n mies
[/quote]
Jos nyt tämä "ap:n mies" sattuisikin olemaan ihan tosissaan, samat neuvot pätevät kyllä sullekin riehuvan vaimon kanssa. Avioerokin on ihan toimiva vaihtoehto, sillä pääsee kärsimästä...
[/quote]
Sinä et minun avioerosta päätä, eikä se sinulle kuulu. Voit pitää huolen omista asioistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh mikä meininki. Siltä kannalta lähden tähän, että tämä koko keskustelu on ensinnäkin totta ja täällä on kaksi aikuista osapuolta käymässä asioita läpi... yksi väittää toista ja toinen toista, kukaan muu ei tiedä totuutta kuin nämä kaksi ihmistä.
Itse tiedän sen verran, että sekopäisen hullun kanssa seurustellessa ja muilta apua hakiessa mies leimasi minut hulluksi, mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi (meni niinkin pitkälle, että rikkoi autonsa ikkunat jotta sai siitä syyn huutaa minun "mustasukkaisuuttani" jokaiselle vastaantulijalle - sen jälkeen vielä jahtasi minut kadulla kiinni ja poliisien saapuessa paikalle ITKI heille miten mustasukkainen minä olen...totuus oli kuitenkin se, että olin tuossa vaiheessa jo muuttanut uuteen asuntoonkin päästäkseni miehestä eroon).
Korostan, etten voi tietää kumpi osapuoli tässä puhuu totta, mutta yleisesti molempien kirjoitetusta tekstistä olen hyvin taipuvainen uskomaan naista joka ilmaisee itseään rauhallisesti ja perusteellisesti, vs. mies joka on heti vihamielisen oloisella puolustuskannalla.
Ap, jätä mies heti kun mahdollista, mikäli hänessä on mitään samaa kuin omassa exässäni, saatat olla tietyn rajan ylittyessä fyysisessäkin vaarassa (anna tulla ap:n mies, osaan jo kuvitella vastauksesi tähän). Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:03"]
Ap:n mies tässä. Aikamoisen yksipuolista tarinaa teille syötetään., Aika erota on todellakin. Jos en ole samaa mieltä vaimoni kanssa, niin minua aletaan sättiä kuin pikkulasta. Yleensä ehdotan jossain vaiheessa että annetaan riidan olla, mutta ei. Niistä on hyvä niistää päivätolkulla. Jos sanon että ole jo hiljaa se on kuin seinälle puhuisi. Meillä on satoja sääntöjä vaimoni sanelemana vuosien mittaan, jotka koskevat minua, mutta eivät vaimoani. Esimerkiksi vaimoni huutaminen on "puhumista" ja minun huutaminen huutamista. Melkoiset kaksoisstandardit.
Tavarat lentelevät jatkuvasti päin seiniä, kun vaimoani sattuu harmittamaan jokin sanomiseni.
Ei kukaan tätä paskaa jaksa. Enkä tässä jaksa edes pahimpia juttuja kertoa. Minä olen kuulemma 90% syyllinen riitoihin. Tänäänkin olen ilmoittanut että eiköhän tämä jo riitä, mutta paskan hierominen jatkuu niin kauan kunnes pyydän anteeksi kaikkea maan ja taivaan välillä. Ja siinäkin on varaus että jos en sano asiaa vaimoni mielestä oikealla äänensävyllä, asia onkin mitätön, joten miksi edes vaivautua. Vastuuta vaaditaan, mutta vaimolla itsellään ei ole mitään halua koskaan lopettaa sapelin kalistelua.
Mitään merkitystä koskaan sillä ei ole mitä mieltä minä olen asioista, ne täytyy tehdä juuri niin kuin vaimoni sanoo. Tänäänkin sama vammailu vaan jatkuu jatkumistaan, vaikka oikeasti minusta olisi hauska viettää juhannus. Pääsiäinen oli pilalla, lapsen syntymäpäivät oli pilalla, vappu oli pilalla... ihan turhaa koko homma. Yhtään viikonloppua ei voi viettää tappelematta. Ja riidat lähtevät aina täysin absurdeista asioista. Eikä niitä voi lopettaa, aina on jokin veruke miksi yhdestä sanasta alkanut riita pitää viedä vähintään avioeroon. Selitykset ei lopu.
Mielenkiintoista on että vaimoni kutsui minua säännöllisesti vuosikaudet marttyyriksi, jos esitin jonkun syyn miksi en ollut hoitamassa hänen asettamaansa tehtävää. Että sellaista. Mitäs minun pitäisi googlettaa hyvät av-mammat?
[/quote]
Eipä mene noin, vaikka yrität asiaa toiseksi vääntää. Olen aina suvainnut sinulta erilaiset mielipiteet ja jopa ne kaikista rumimmatkin minusta, vaikka ne eivät kivoilta ja oikeilta tunnu.
En ymmärrä, miksi näet omaksi oikeudeksesi pimahtaa tyhjästä, huutoraivaroida, solvata jne. Sinulle ei saisi siihen sanoa mitään vastaan. Ei siis yhtään mitään. Tosin jos mitään ei vastaan sano, silloin sinä käännät kierroksia lujemmalle.
Jos yritän puhua järkeä, huutoraivailet vastaukseksi. Jos yritän sopia jatkosta, huutoraivailet siihenkin.
Paras tarjous mikä tulee, on jossain vaiheessa kun ehdotat, että "case closed". Silloin pitäisi naisen ymmärtää tarttua tilaisuuteensa ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos siihen "huipputilaisuuteen" ei tartu, huutoraivarointi jatkuu.
Ei mene niin. Et huuda täällä porukkaa hiljaiseksi. Huudat korkeintaan itsesi ulos.
Olen pahoillani siitä, että lapsissa tuo sekoilu tulee takuulla heijastumaan. Ajattelen jo nyt kauhulla, millaisia puolisoja pojistamme tulee heidän vaimoillensa. Entä millaisia kotihuutajia tyttäret ottavat. Kun se on normaalia.
Ap
[/quote]
Olet helvetin raskas ihminen ja minulla on vähän väliä paniikkihäiriö takiasi, enkä pysty edes tupakanpolttoa lopettamaan tämän jatkuvan riitelyn takia.
Minullakin olisi elämässä parempaa tekemistä, kun vääntää kanssasi loputtomasti asioista, joista normaalipäinen pääsisi yli tunnissa. Anna jo olla. Normaalisuhteissa ei tarvitse soittaa poliiseja, ei vääntää päiväkausia tyhmistä riidoista, ei lennä tavarat, ei ottaa nöyryytystä siitä että julkisesti aletaan väittämään täällä että minulla olisi skitsofrenia, tai jotain muuta päätöntä. Mitä nyt keksitkään.
Anna jo olla.
[/quote]
Jos haluat lopettaa räyhäämisen, silloin sinä teet sen. Minä en voi asiaan vaikuttaa mitenkään. Minulla on niin paha mieli tämän päiväisistä solvauksistasi ja käytöksestäsi muutenkin, että en nyt välitä viettää kanssasi aikaa.
Minulla on oikeus käydä tätä asiaa läpi esimerkiksi täällä muiden ihmisten kanssa, minulla ei ole mitään velvollisuutta niellä ja vaieta. Sinun ei tarvitse tulla tänne lukemaan, jos se sinua raivostuttaa.
Olet syyttänyt minua tämän päivän tapauksesta 100%:sti, vaikka minä en ole tänään mitään väärää tehnyt. Et ole ottanut omasta käytöksestäsi minkäänlaista vastuuta etkä pahoitellut sitä millään tavalla. Jos olisit yhtään sydämeltäsi sivistynyt, sanoisit että moka oli sinun ja pyytäisit anteeksi.
Toivon, että pysyt tämän viikonlopun omissa ympyröissäsi. Voit lähteä myös tapaamaan juhannusyöhön uusia ihmisiä, jos sieltä löytyisi sinulle sopivampaa seuraa. En odota sinua kotiin yöksi.
Ap
[/quote]
Voit kyllä pitää yksityisasiat yksityisasiona, sen sijaan että levittelet täällä mm. lapsuudestani, tai lapsistamme tietoa.
Äänien kuuleminen yleistä
4 – 10 % maailman ihmisistä kuulee ääniä, joita muut eivät voi kuulla. Lähes 40 % ihmisistä on jossakin elämänsä vaiheessa kuullut sisäisen äänen tai ääniä.
Äänien kuuleminen ei ole sairaus, vaan ihmisen ominaisuus. Äänien kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Ratkaisevan tärkeää on päästä puhumaan asiasta. Puhuminen on yleensä helpointa vertaisten, eli muiden ääniä kuulevien kanssa. Toivottu muutos elämässä alkaa siitä, kun hyväksyy äänet osaksi itseä ja omaa elämää.
Millaista on kuulla ääniä?
Äänien kuuleminen on ilmiönä hyvin monimuotoinen ja jokaisen ääniä kuulevan kokemus äänistä on yksilöllinen. Äänet todella kuuluvat kuulijan mielessä, ne eivät ole mielikuvitusta. Yleensä äänet koetaan hyvin voimakkaina ja todellisina ja ne herättävät myös voimakkaita tunteita.
Tavallisesti äänet ovat puhetta. Niitä voi olla yksi tai useampia ja ne voivat olla jatkuvia tai satunnaisia, ne voivat kuulua korvista, pään sisältä tai ympäristöstä, ne voivat olla selostavia, keskustelevia tai käskeviä, tunnistettavia tai tunnistamattomia, kovaäänisiä tai hiljaisia, mukavia tai ilkeitä. Usein äänet ovat kuitenkin rankkoja ja häiritsevät elämää. Tällöin ihminen tarvitsee tukea äänien hallinnassa ja äänien taustalla olevien ongelmien käsittelyssä.
Mistä äänet johtuvat?
Äänet alkavat yleensä traumaattisen tai muun voimakkaan kokemuksen seurauksena. Stressitekijät ja synnynnäinen alttius äänien kuulemiselle voivat yhdessä laukaista äänien alkamisen. Äänet voivat liittyä asioihin, joita kuulija ei ole pystynyt käsittelemään tai tunteisiin, joita hän ei pysty ilmaisemaan. Äänet kuvaavat aina jollakin tavoin sitä, miten kuulija kokee ympäröivän maailman ja ihmiset.
Äänien hallinta
Tavoitteeksi ei kannata ottaa vain äänien poistamista, vaan etsiä uusia tapoja suhtautua asiaan ja tulla toimeen äänien kanssa. Opettelemalla erilaisia hallintakeinoja voi lisätä omia vaikutusmahdollisuuksia suhteessa ääniin. Toiset hallintakeinot kiinnittävät huomion pois äänistä ja tarjoavat siten kuulijalle levähdystauon. Toiset taas kiinnittävät huomion äänien sanomaan ja auttavat sen käsittelyssä.
Tärkeää on saada muutettua suhde ääniin tasavertaiseksi. Ääniä voi kuunnella, jos niillä on jotain mielekästä sanottavaa ja äänien on myös opittava kuuntelemaan ihmistä, jonka mielessä ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:48"]Keravalla ei ole ABC:tä.
[/quote]
Vajakkilasta onneksi löytyi. Oiskohan paskanheitto jo tässä?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:52"]
Huhhuh mikä meininki. Siltä kannalta lähden tähän, että tämä koko keskustelu on ensinnäkin totta ja täällä on kaksi aikuista osapuolta käymässä asioita läpi... yksi väittää toista ja toinen toista, kukaan muu ei tiedä totuutta kuin nämä kaksi ihmistä.
Itse tiedän sen verran, että sekopäisen hullun kanssa seurustellessa ja muilta apua hakiessa mies leimasi minut hulluksi, mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi (meni niinkin pitkälle, että rikkoi autonsa ikkunat jotta sai siitä syyn huutaa minun "mustasukkaisuuttani" jokaiselle vastaantulijalle - sen jälkeen vielä jahtasi minut kadulla kiinni ja poliisien saapuessa paikalle ITKI heille miten mustasukkainen minä olen...totuus oli kuitenkin se, että olin tuossa vaiheessa jo muuttanut uuteen asuntoonkin päästäkseni miehestä eroon).
Korostan, etten voi tietää kumpi osapuoli tässä puhuu totta, mutta yleisesti molempien kirjoitetusta tekstistä olen hyvin taipuvainen uskomaan naista joka ilmaisee itseään rauhallisesti ja perusteellisesti, vs. mies joka on heti vihamielisen oloisella puolustuskannalla.
Ap, jätä mies heti kun mahdollista, mikäli hänessä on mitään samaa kuin omassa exässäni, saatat olla tietyn rajan ylittyessä fyysisessäkin vaarassa (anna tulla ap:n mies, osaan jo kuvitella vastauksesi tähän). Tsemppiä.
[/quote]
Sanoin jo aikaisemmin ettei huvittaisi julkinen paskanheitto, mutta silti se jatkui, joten voin yhtä hyvin itsekin tulla mukaan. Mutta ei ole tosiaan kovin positiivinen suhtautuminen tähän ketjuun, tai osanottajiin. Vaimoni saa rauhassa jauhaa ongelmistamme kavereilleen, en minä siihen ole puuttunut, enkä edes halua tietää mitä käyvät läpi. Mutta tälläinen julkinen huutoäänestys siitä mitä vikaa päässäni on ja revittely kyllä tuntuu hyökkäävältä ja nöyryyttävältä. Joten kyllä, olen täysin puolustuskannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 12:40"]Sinä joka kerroit skitsofreniasukulaisista, tunnistatko tässä mitään yhteneväisyyttä. Olisiko sinun tuntemasi skitsofreenikot kieltäneet kuulleensa mitä kuulivat, jos olisivat tienneet että se on lääkäriasia? Vai olisivatko he kiven kovaa pysyneet havaintojensa takana?
ap
[/quote]
Minun entinen piti kyllä kaikkea totena. Ei se mitään ääniä kuullut, vaan kehitteli vainoharhoja päässänsä, epäili mitä ihmeellisempiä asioita. Elämäni paras päätös oli erota.
Hei Ap, tuon alun kuvailusi perusteella en ehkä ensimmäisenä epäilisi skitsofreniaa. Itse olin avoliitossa kolme vuotta skitsofreniaa sairastavan kanssa. He eivät yleensä ole erityisen raivohulluja. Tämäkin oli aika leppoisa tapaus, paitsi silloin meni paniikkiin kun kuuli ääniä että joku mafia on tulossa tappamaan. Hänkin kyllä syytteli minua asioista mutta mielestäni se liittyi hänen sairaaseen luonteeseen jossa oli paljon narsismin piirteitä, hänellä oli väkivaltainen lapsuus.
Nyt olen ollut taas kolme vuotta suhteessa täysin mahdottoman ihmisen kanssa. Hän syyttää minua kaikesta ja raivoaa suhteettomasti, vääristää asiat. Väittää ne muuksi kuin on. Ei ole alkuunkaan skitsofreeninen mutta jotain pahasti vialla. Luultavasti rakastuin taas täysin saavuttamattomaan luonnevikaiseen. Nyt ollaan erottu..
Kaikille miehille tulee vaiheita että ne vaikuttaa ihan skitsoilta!Oisko kevät?Meillä taas ei muista mitään jos sille päälle sattuu..ei esim muista vittuilleensa pyykeistä tai siivoamisesta joten oisko muistisairaus?:)
Kyllä se siitä...tsemppiä!
Mies kävi ovella sanomassa, ettei aio pyytää anteeksi. No eipä sitä anteeksi tietenkään tarvitse pyytää, jos ei katso toimineensa mitenkään väärin. Eikä ihminen käyttäytyisikään noin, jos katsoisi että se ei olisi ok.
Meillä on hyvin erilaisia kulttuureja jo ihan tämän oman suomalaisen kulttuurimme sisällä.
Mutta näillä mennään ja elämä jatkuu. Mieheni saa pitää oman puhtaan omatuntonsa ja minä jatkan haavojeni nuolemista, kuten tutuksi on tullut. Kyllä se tästä - omalla kohdallani. Toivottavasti joku päivä on sen verran rahaa, että se erilleen muutto onnistuu.
Kiitos kaikille teille kommentaattoreille ajastanne ja ajatuksistanne.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 23:39"]
Mies kävi ovella sanomassa, ettei aio pyytää anteeksi. No eipä sitä anteeksi tietenkään tarvitse pyytää, jos ei katso toimineensa mitenkään väärin. Eikä ihminen käyttäytyisikään noin, jos katsoisi että se ei olisi ok.
Meillä on hyvin erilaisia kulttuureja jo ihan tämän oman suomalaisen kulttuurimme sisällä.
Mutta näillä mennään ja elämä jatkuu. Mieheni saa pitää oman puhtaan omatuntonsa ja minä jatkan haavojeni nuolemista, kuten tutuksi on tullut. Kyllä se tästä - omalla kohdallani. Toivottavasti joku päivä on sen verran rahaa, että se erilleen muutto onnistuu.
Kiitos kaikille teille kommentaattoreille ajastanne ja ajatuksistanne.
Ap
[/quote]
Sanoin etten pyydä anteeksi, koska anteeksipyyntöni eivät tapaa kelvata, joten turha vaiva. Lisäsin vielä että muuten kyllä pyytäsin anteeksi.
Kyse voi olla vain ylitulkinnasta. Oma miehenikin harrastaa tuota. Saa jotkut sanat ja teot väännettyä ihan muuksi kuin on tarkoitus. Ei aina auta vaikka yritän oikaista. Joskus hän myös epäilee, että hänen puhelujaan seurataan viranomaisten tahdolta. Ja epäilee minunkin tekevän kaikenlaista vaikken todellakaan tee. En usko kyse olevan skitsofreniasta vaan jostain muusta.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:03"]
Ap:n mies tässä. Aikamoisen yksipuolista tarinaa teille syötetään., Aika erota on todellakin. Jos en ole samaa mieltä vaimoni kanssa, niin minua aletaan sättiä kuin pikkulasta. Yleensä ehdotan jossain vaiheessa että annetaan riidan olla, mutta ei. Niistä on hyvä niistää päivätolkulla. Jos sanon että ole jo hiljaa se on kuin seinälle puhuisi. Meillä on satoja sääntöjä vaimoni sanelemana vuosien mittaan, jotka koskevat minua, mutta eivät vaimoani. Esimerkiksi vaimoni huutaminen on "puhumista" ja minun huutaminen huutamista. Melkoiset kaksoisstandardit.
Tavarat lentelevät jatkuvasti päin seiniä, kun vaimoani sattuu harmittamaan jokin sanomiseni.
Ei kukaan tätä paskaa jaksa. Enkä tässä jaksa edes pahimpia juttuja kertoa. Minä olen kuulemma 90% syyllinen riitoihin. Tänäänkin olen ilmoittanut että eiköhän tämä jo riitä, mutta paskan hierominen jatkuu niin kauan kunnes pyydän anteeksi kaikkea maan ja taivaan välillä. Ja siinäkin on varaus että jos en sano asiaa vaimoni mielestä oikealla äänensävyllä, asia onkin mitätön, joten miksi edes vaivautua. Vastuuta vaaditaan, mutta vaimolla itsellään ei ole mitään halua koskaan lopettaa sapelin kalistelua.
Mitään merkitystä koskaan sillä ei ole mitä mieltä minä olen asioista, ne täytyy tehdä juuri niin kuin vaimoni sanoo. Tänäänkin sama vammailu vaan jatkuu jatkumistaan, vaikka oikeasti minusta olisi hauska viettää juhannus. Pääsiäinen oli pilalla, lapsen syntymäpäivät oli pilalla, vappu oli pilalla... ihan turhaa koko homma. Yhtään viikonloppua ei voi viettää tappelematta. Ja riidat lähtevät aina täysin absurdeista asioista. Eikä niitä voi lopettaa, aina on jokin veruke miksi yhdestä sanasta alkanut riita pitää viedä vähintään avioeroon. Selitykset ei lopu.
Mielenkiintoista on että vaimoni kutsui minua säännöllisesti vuosikaudet marttyyriksi, jos esitin jonkun syyn miksi en ollut hoitamassa hänen asettamaansa tehtävää. Että sellaista. Mitäs minun pitäisi googlettaa hyvät av-mammat?
[/quote]
Eipä mene noin, vaikka yrität asiaa toiseksi vääntää. Olen aina suvainnut sinulta erilaiset mielipiteet ja jopa ne kaikista rumimmatkin minusta, vaikka ne eivät kivoilta ja oikeilta tunnu.
En ymmärrä, miksi näet omaksi oikeudeksesi pimahtaa tyhjästä, huutoraivaroida, solvata jne. Sinulle ei saisi siihen sanoa mitään vastaan. Ei siis yhtään mitään. Tosin jos mitään ei vastaan sano, silloin sinä käännät kierroksia lujemmalle.
Jos yritän puhua järkeä, huutoraivailet vastaukseksi. Jos yritän sopia jatkosta, huutoraivailet siihenkin.
Paras tarjous mikä tulee, on jossain vaiheessa kun ehdotat, että "case closed". Silloin pitäisi naisen ymmärtää tarttua tilaisuuteensa ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos siihen "huipputilaisuuteen" ei tartu, huutoraivarointi jatkuu.
Ei mene niin. Et huuda täällä porukkaa hiljaiseksi. Huudat korkeintaan itsesi ulos.
Olen pahoillani siitä, että lapsissa tuo sekoilu tulee takuulla heijastumaan. Ajattelen jo nyt kauhulla, millaisia puolisoja pojistamme tulee heidän vaimoillensa. Entä millaisia kotihuutajia tyttäret ottavat. Kun se on normaalia.
Ap