Lue keskustelun säännöt.
Epäilen, että miehelläni on skitsofrenia
19.06.2015 |
Mies saa tajuttomia raivokohtauksia asioista, joita väittää minun sanoneen. Olen mennyt epävarmaksi ja yrittänyt nimenomaisesti tarkentaa viestintääni, etten ilmaisisi itseäni epäselvästi.
Tänään oli taas yksi niistä viikonlopuista, kun hän sai raivokohtauksen. Hän huusi taas kuin hullu ja syytteli aivan mielikuvituksellisista asioista, mitä olisin muka tehnyt ja sanonut. Jossain vaiheessa mies väitti, että olin valittanut siitä, ettei ihoni kestä käsitiskiainetta. 15-vuotias poikamme oli vieressä, eikä hänkään ollut kuullut, että olisin missään vaiheessa sanonut moista.
Olen alkanut epäilemään, että hän kuulee ääniä päässänsä. Sinänsä jollain tavalla mies tuntuisi olevan raivotessaan tässä todellisuudessa, koska hän kuitenkin kommunikoi vain meidän läsnä olevien ihmisten, mutta ne syytökset ovat niin absurdeja.
Mies suuttui, kun otin aiheen puheeksi. Sanoin, että vaikuttaisi siltä että hän kuulee ääniä ja olisi tärkeää päästä lääkärin tutkimuksiin.
Jos en saa miestä lähtemään lääkäriin, miten pitäisi toimia, että hän aiheen tiimoilta tutkimuksiin pääsisi?
Kommentit (138)
Veikkaan, että mies on hyvin onneton tässä avioliitossa, ja haluaa pois, mutta ei vaan tiedä miten sen tekisi. Siksi riehuu ja tappelee. Kommunikaatio puolisoiden välillä ei näytä toimivan yhtään, ja asioista näyttää olevan täysin vastakkaiset käsitykset. Se kertoo, että välit ovat pahasti tulehtuneet, eikä niitä mikään terapia korjaa. Ainoa ratkaisu on välitön ero, ja niin, etteivät puolisot tapaa toisiaan ollenkaan pitkään aikaan. Kannattaa hankkia jonkinlainen "välimies", joka saisi valtuudet hoitaa ja auttaa käytännön asioissa. Jos nyt löytyisi sellainen luotettava henkilö.
Kumpikin puolisoista tarvitsee nyt omaa aikaa rauhoittua niin, että elämä normalisoituu siedettävälle tasolle. Saman katon alle ei missään tapauksessa kannata jäädä näin pahassa ristiriitatilanteessa, pahentaa vain asioita. Eli ero, tukihenkilö/henkilöitä molemmille puolisoille, ajallista ym. välimatkaa toiseen. Siitä se parantuminen lähtee hiljalleen, ja molemmat voivat taas löytää sen riitaisassa ja onnettomassa liitossa kadotetun itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisia tarinoita varmasti tulee jos tällainen hullu sairaudentunnoton ei muutu ja miksi muuttuisi kun ei näe itsessään mitään vikaa. Koska ne viat on aina toisessa ihmisessä. Älä epäile itseäsi ap! Eroon ja pian sillä toi tilanne tuskin muuttuu parempaan suuntaan. Voimia!
Myös dementia ja alzheimer voivat puhjetessaan oireilla noin (jo kohtuullisen nuorinakin).Aivokasvainkin voi tehdä vaikka mitä vinkausta mieleen, persoonaan ja muistiin. En tiedä miten tuossa voisi käytännössä tutkimuksia lääkärillä käynnistää, mutta varmasti puolisona huomaat eron entiseen ja huolesi on jo sillä perusteella aiheellinen.
Yritä haistella rauhallinen hetki keskustella asiasta miehesi kanssa, ei nyt juhannuksena ehkä, mutta sitten kun pääsy omalle lääkärille on mahdollista pian ilman odottelua. Kannattaa mennä lekuriin hetimiten, kun saat hänet suostumaan. Mieli voi ailahdella nopeaankin joten pitkää päivien tai viikkojen jonotusaikaa ei ehkä kannata jäädä odottamaan.
Näin minun piti toimia oman isäni kanssa ja oli käytännössä ainoa tapa hänet lääkäriin saada. Piti toimia just eikä kohta, kun hän sattui suostuvainen olemaan. Toivottavasti kyse ei teillä ole vakavasta, mutta kyllä kaikki mieleeen vaikuttavat sairaudet kysyy valtavasti voimia omaisilta.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:26"]
Veikkaan, että mies on hyvin onneton tässä avioliitossa, ja haluaa pois, mutta ei vaan tiedä miten sen tekisi. Siksi riehuu ja tappelee. Kommunikaatio puolisoiden välillä ei näytä toimivan yhtään, ja asioista näyttää olevan täysin vastakkaiset käsitykset. Se kertoo, että välit ovat pahasti tulehtuneet, eikä niitä mikään terapia korjaa. Ainoa ratkaisu on välitön ero, ja niin, etteivät puolisot tapaa toisiaan ollenkaan pitkään aikaan. Kannattaa hankkia jonkinlainen "välimies", joka saisi valtuudet hoitaa ja auttaa käytännön asioissa. Jos nyt löytyisi sellainen luotettava henkilö.
Kumpikin puolisoista tarvitsee nyt omaa aikaa rauhoittua niin, että elämä normalisoituu siedettävälle tasolle. Saman katon alle ei missään tapauksessa kannata jäädä näin pahassa ristiriitatilanteessa, pahentaa vain asioita. Eli ero, tukihenkilö/henkilöitä molemmille puolisoille, ajallista ym. välimatkaa toiseen. Siitä se parantuminen lähtee hiljalleen, ja molemmat voivat taas löytää sen riitaisassa ja onnettomassa liitossa kadotetun itsensä.
[/quote]
Avioeropaperit jätin jo muutama kuukausi takaperin. Olen myös kannustanut miestä hankkimaan oman asunnon. Olen jopa ehdottanut, että voisi viikonloput viettää tutustumalla uusiin ihmisiin ja vaikka naisiinkin, niin ei olisi kotona rähjäämässä. Tämä jatkuvien raivareiden alla eläminen on todellakin niin raskasta, että mielummin soisin hänelle vaikka toisen naisen samalla kun minä hoidan kodin ja lapset, kunhan hän vain ei olisi kimpussani.
Eli olen kyllä tarjonnut miehelle ihan siistiä ja helppoa ulospääsyä tästä onnettomasta suhteesta.
Ap
Sinä joka kerroit skitsofreniasukulaisista, tunnistatko tässä mitään yhteneväisyyttä. Olisiko sinun tuntemasi skitsofreenikot kieltäneet kuulleensa mitä kuulivat, jos olisivat tienneet että se on lääkäriasia? Vai olisivatko he kiven kovaa pysyneet havaintojensa takana?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen lisää vielä, että ambulanssin ja poliisin kutsuminen kotiin raivarin aikaan on myös yksi keino käynnistää tutkimuksia, eikä sitä silloin mieheltäsi kysellä. Hänet viedään päivystykseen ja kolme päivää häntä siellä voidaan pitää ilman hänen lupaaansakin, jos on huoli että satuttaa muita tia itseään, tai käytös on selvästi psykoottista. Varsinkaan jos ei ole päissään, vaan raivoaa ihan selvinpäin. humalatila on aina syy käytökseen ja lykkää tutkimuksia, mutta selvänä tuollainen käytös herättää jo päivystyksen lääkärikunnankin miettimään missä on vika.
Tuli vielä mieleen, että jos nämä oireet ja epäilyt skitsofreniasta on heränneet vasta nyt, kyse ei todennäköisesti ole siitä. Miehesi on ehkä lähemmäs tai yli 40v., (kun teillä on 15v. poika) ja skitsofrenia puhkeaa yleensä ns. nuorena aikuisena. Tietysti harhaisuutta voi liittyä muihinkin mt-ongelmiin. Voimia tilanteen selvittelyyn ja arkeen. Tilanne ei ole helppo, tiedän :/. t:5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:24"]
Tuota miehen toimintaa voisi kutsua kaasuvalotukseksi. Jos AP:n mies vielä lukee tätä ketjua, haluan kertoa sen ettei miehen mitta ole se, miten hän vaimoaan ja perhettään kohtelee kun muita on paikalla, vaan se, mitä tapahtuu kun ei ole todistajia. Jos oikeasti rakastat vaimoasi, hae apua. Jos vaimosi on sinulle vain kulissi, lähde vetämään. Jos juhlapyhien vietto yhdessä ei kertakaikkiaan suju, on aika erota. Huutoraivarit eivät ole tervettä käytöstä.
[/quote]
Googletin kaasuvalotuksen. Mielenkiintoinen termi ja sopii tähän tapaukseen. Kiitos vinkistä, sain ajattelemisen aihetta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:26"]
Veikkaan, että mies on hyvin onneton tässä avioliitossa, ja haluaa pois, mutta ei vaan tiedä miten sen tekisi. Siksi riehuu ja tappelee. Kommunikaatio puolisoiden välillä ei näytä toimivan yhtään, ja asioista näyttää olevan täysin vastakkaiset käsitykset. Se kertoo, että välit ovat pahasti tulehtuneet, eikä niitä mikään terapia korjaa. Ainoa ratkaisu on välitön ero, ja niin, etteivät puolisot tapaa toisiaan ollenkaan pitkään aikaan. Kannattaa hankkia jonkinlainen "välimies", joka saisi valtuudet hoitaa ja auttaa käytännön asioissa. Jos nyt löytyisi sellainen luotettava henkilö.
Kumpikin puolisoista tarvitsee nyt omaa aikaa rauhoittua niin, että elämä normalisoituu siedettävälle tasolle. Saman katon alle ei missään tapauksessa kannata jäädä näin pahassa ristiriitatilanteessa, pahentaa vain asioita. Eli ero, tukihenkilö/henkilöitä molemmille puolisoille, ajallista ym. välimatkaa toiseen. Siitä se parantuminen lähtee hiljalleen, ja molemmat voivat taas löytää sen riitaisassa ja onnettomassa liitossa kadotetun itsensä.
[/quote]
Avioeropaperit jätin jo muutama kuukausi takaperin. Olen myös kannustanut miestä hankkimaan oman asunnon. Olen jopa ehdottanut, että voisi viikonloput viettää tutustumalla uusiin ihmisiin ja vaikka naisiinkin, niin ei olisi kotona rähjäämässä. Tämä jatkuvien raivareiden alla eläminen on todellakin niin raskasta, että mielummin soisin hänelle vaikka toisen naisen samalla kun minä hoidan kodin ja lapset, kunhan hän vain ei olisi kimpussani.
Eli olen kyllä tarjonnut miehelle ihan siistiä ja helppoa ulospääsyä tästä onnettomasta suhteesta.
Ap
[/quote] Onko puoliso mahdollisesti taloudellisessa riippuvuussuhteessa, eikä pysty lähtemään? Vai mikä häntä pidättelee? Jotakin hämäraperäistä tässä kuviossa, kun olet tarjonnut noin helpon "pakoreitin", ja vieraat naiset ym. herkut. Eikä mies sittenkään ole halukas eroamaan. Onko sinulla ihan puhtaat jauhot pussissa? Olkaa rehellisiä puheissanne ja teoissanne, siitä alkaa eheytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun omaisilla harhat on olleet mm. myrkytyspelkoja, hajuharhoja jne. Sairauden tunnottomuus on ollut harhojen ja psykoosin aikana voimakasta, eivät siis koe tarvitsevansa hoitoa tai näe käytöksessään mitään erikoista. Ja kuten joku mainitsi, ambulanssin voi soittaa myös mt-ongelmissa. -5-
9, hän on vasta 34-vuotias, minä olen joitakin vuosia vanhempi. Mies on nytkin niin tulta ja tappuraa, minä taas rauhallinen ja kuunteleva. Hänen käsityksensä tästäkin tilanteesta on, että minä tässä rähjään ja hän joutuu uhrina kärsimään. Hän on siis kääntänyt lähes kaiken päälaelleen. Tuntuu, että hänellä todellisuudentaju on kadonnut ihan kokonaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asia on, saako tuollaista ambulanssiin. Ensihoitajat eivät ota kiinni pidelläkseen, vaan se on poliisin tehtävä.
Minusta tuon miehen käytös ei mitenkään viittaa skitsofreniaan.
Ap:n mies tässä.Epäilen että vaimoni tekee kiusallaan näitä. Jos sata ihmistä sanoo vauvapalstalla että kuulen ääniä, yksipuolisen tarinan perusteella, niin sitten kuulen? Ei kiinnostaisi julkinen paskanheitto, mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun asioitani täällä käydään läpi. Hankkikaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 12:40"]
Edellinen lisää vielä, että ambulanssin ja poliisin kutsuminen kotiin raivarin aikaan on myös yksi keino käynnistää tutkimuksia, eikä sitä silloin mieheltäsi kysellä. Hänet viedään päivystykseen ja kolme päivää häntä siellä voidaan pitää ilman hänen lupaaansakin, jos on huoli että satuttaa muita tia itseään, tai käytös on selvästi psykoottista. Varsinkaan jos ei ole päissään, vaan raivoaa ihan selvinpäin. humalatila on aina syy käytökseen ja lykkää tutkimuksia, mutta selvänä tuollainen käytös herättää jo päivystyksen lääkärikunnankin miettimään missä on vika.
[/quote]
Veikkaan, että poliisien saapuessa hän ei riehuisi vaan käyttäytyisi täysin asiallisesti. Käytös ei kuitenkaan sillä tavalla tunnu sekopäiseltä, etteikö hän halutessaan pystyisi itseään hillitsemään.
Päissään hän ei ole, mutta käyttäytyy välillä erittäin vihamielisesti ja hyökkäävästi minua kohtaan.
Poikkeuksetta joka viikonloppu ja muillakin vapailla hän aloittaa minun piinaamisen ensimmäisessä viestissä kuvailemallani tavalla. Jos kaikki on mennyt ok ja mukavasti, silloinkin hän aloittaa riidan ja täysin ilman mitään ennakkovaroitusta. Jos olen hiljaa ja kuuntelen, on se kuin löylyä heittäisi kiukaalle ja hän vaan pahentaa käytöstään. Solvaukset ja muu kuuluu hänen puoleltansa pakettiin poikkeuksetta. Yleensä pidän rajat pitämällä keskustelun konkretiassa ja yrittämällä selvittää, mistä on kyse, mutta sekään auta.
ap
Sukulaisella alkoi skitsofrenia sillein että se kokoajan kyseli "mitä". Se siis luuli että joku sanoi jotain vaikka kaikki oli hiljaa. Myöhemmin vasta tajuttiin diagnoosin jälkeen että ääniä päässään kuuli. :( Diagnoosista on jo n.20 vuotta ja on suht hallinnassa lääkityksellä. Lähinnä ilmenee tällähetkellä (jos satunnaisia lyhyitä psykooseja ja vainoharhaisuutta ei oteta huomioon) niin että joskus naurahtaa jotain itsekseen. Kun kysyy että mitä hän nauraa niin ei kerro. Äänet päässä siis saattavat sanoa vaikka jotain minun ulkonäöstäni. Monesti ne äänet siellä on jotain perverssejä juttuja.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 12:27"]Toisaalta tuli mieleen sekin, että kun esitin skitsofreniaepäilyn ja olin siihen apua hankkimassa, voisiko kyse olla siitä että hän vain sanoo ettei olisi kuullut väitteitä, vaikka aiemmin oli kiven kovaan toisin väittänyt.
Tänään taas on huutanut ja räyhännyt kuin hullu, syyttänyt minua sellaisesta käytöksestä miten hän itse käyttäytyy.
Ongelma tässä on nyt joka tapauksessa. Ratkaisukeino vaan on eri, riippuen sitä mistä todellisuudessa on kyse.
ap
[/quote]
Skitsofreeninenhän ei tunne olevansa sairas vaikka hän diagnoosinsa olisi kuullut ja ymmärtänyt ja kiltisti popsisi lääkkeensä ja kävisi terapiassa. Sisällään hän tuntee olevansa oikeassa, että äänet hänen päässään ovat totta ja muut vain valehtelevat hänelle. Skitsofreeninen monesti luulee että hänen ympärillään velloo ties mitä salaliittoja.
Ap:n mies tässä. Aikamoisen yksipuolista tarinaa teille syötetään., Aika erota on todellakin. Jos en ole samaa mieltä vaimoni kanssa, niin minua aletaan sättiä kuin pikkulasta. Yleensä ehdotan jossain vaiheessa että annetaan riidan olla, mutta ei. Niistä on hyvä niistää päivätolkulla. Jos sanon että ole jo hiljaa se on kuin seinälle puhuisi. Meillä on satoja sääntöjä vaimoni sanelemana vuosien mittaan, jotka koskevat minua, mutta eivät vaimoani. Esimerkiksi vaimoni huutaminen on "puhumista" ja minun huutaminen huutamista. Melkoiset kaksoisstandardit.
Tavarat lentelevät jatkuvasti päin seiniä, kun vaimoani sattuu harmittamaan jokin sanomiseni.
Ei kukaan tätä paskaa jaksa. Enkä tässä jaksa edes pahimpia juttuja kertoa. Minä olen kuulemma 90% syyllinen riitoihin. Tänäänkin olen ilmoittanut että eiköhän tämä jo riitä, mutta paskan hierominen jatkuu niin kauan kunnes pyydän anteeksi kaikkea maan ja taivaan välillä. Ja siinäkin on varaus että jos en sano asiaa vaimoni mielestä oikealla äänensävyllä, asia onkin mitätön, joten miksi edes vaivautua. Vastuuta vaaditaan, mutta vaimolla itsellään ei ole mitään halua koskaan lopettaa sapelin kalistelua.
Mitään merkitystä koskaan sillä ei ole mitä mieltä minä olen asioista, ne täytyy tehdä juuri niin kuin vaimoni sanoo. Tänäänkin sama vammailu vaan jatkuu jatkumistaan, vaikka oikeasti minusta olisi hauska viettää juhannus. Pääsiäinen oli pilalla, lapsen syntymäpäivät oli pilalla, vappu oli pilalla... ihan turhaa koko homma. Yhtään viikonloppua ei voi viettää tappelematta. Ja riidat lähtevät aina täysin absurdeista asioista. Eikä niitä voi lopettaa, aina on jokin veruke miksi yhdestä sanasta alkanut riita pitää viedä vähintään avioeroon. Selitykset ei lopu.
Mielenkiintoista on että vaimoni kutsui minua säännöllisesti vuosikaudet marttyyriksi, jos esitin jonkun syyn miksi en ollut hoitamassa hänen asettamaansa tehtävää. Että sellaista. Mitäs minun pitäisi googlettaa hyvät av-mammat?
Ap:n mies jatkaa. Tosiasiassa olen itse joutunut kutsumaan poliisit paikalle, kun vaimoni on mm. riehunut kolme päivää putkeen. Listaa vaimoni hajoittamista tavaroista vain reilun kuukauden ajalta raivopuuskissaan:
-Imuri
-jääkaappi
-tuoli
-auton tuulilasi
-pöydän kulma
Mut joo.. minähän se asiat ympäri käännän ja minuahan se pitää pelätä...
Ukillani aikoinaan juuri samanlaista harhaista ja väkivaltaista käytöstä aiheutti jokin aivonesteen kierron tukos, ja asia korjaantui jollain suntilla(jokin letku asennettiin aivoihin jota pitkin neste sitten taas kulki). Mummo ehti saada monesti turpaansa ja elää pelossa, ennekuin asia selvisi.
Kyse voi ola vaikka mistä, eikä mielenterveysasiasta välttämättä ole kyse, vaan helposti korjattavasta fyysisestä vaivasta. Toivottavasti keksit jonkin keino saada ukkosi lääkäriin.
Jos tuo jatkuu eikä tietä lääkärille löydy, suosittelen lämpimästi itsesi ja lapsesi pelastamista. Käytös voi äkistikin muuttua teille jo hengenvaaralliseksi, joten älä katsele liian kauan itsesikään puolesta tilanteen pahenemista. Toisekseen tuollainen perheen ilmapiiri on vahingollista ja todella ahdistavaa lapsellesikin.Sairas tai ei, kaikkea ei tarvitse eikä pidä sietää!
Toisaalta tuli mieleen sekin, että kun esitin skitsofreniaepäilyn ja olin siihen apua hankkimassa, voisiko kyse olla siitä että hän vain sanoo ettei olisi kuullut väitteitä, vaikka aiemmin oli kiven kovaan toisin väittänyt.
Tänään taas on huutanut ja räyhännyt kuin hullu, syyttänyt minua sellaisesta käytöksestä miten hän itse käyttäytyy.
Ongelma tässä on nyt joka tapauksessa. Ratkaisukeino vaan on eri, riippuen sitä mistä todellisuudessa on kyse.
ap