Lue keskustelun säännöt.
Epäilen, että miehelläni on skitsofrenia
19.06.2015 |
Mies saa tajuttomia raivokohtauksia asioista, joita väittää minun sanoneen. Olen mennyt epävarmaksi ja yrittänyt nimenomaisesti tarkentaa viestintääni, etten ilmaisisi itseäni epäselvästi.
Tänään oli taas yksi niistä viikonlopuista, kun hän sai raivokohtauksen. Hän huusi taas kuin hullu ja syytteli aivan mielikuvituksellisista asioista, mitä olisin muka tehnyt ja sanonut. Jossain vaiheessa mies väitti, että olin valittanut siitä, ettei ihoni kestä käsitiskiainetta. 15-vuotias poikamme oli vieressä, eikä hänkään ollut kuullut, että olisin missään vaiheessa sanonut moista.
Olen alkanut epäilemään, että hän kuulee ääniä päässänsä. Sinänsä jollain tavalla mies tuntuisi olevan raivotessaan tässä todellisuudessa, koska hän kuitenkin kommunikoi vain meidän läsnä olevien ihmisten, mutta ne syytökset ovat niin absurdeja.
Mies suuttui, kun otin aiheen puheeksi. Sanoin, että vaikuttaisi siltä että hän kuulee ääniä ja olisi tärkeää päästä lääkärin tutkimuksiin.
Jos en saa miestä lähtemään lääkäriin, miten pitäisi toimia, että hän aiheen tiimoilta tutkimuksiin pääsisi?
Kommentit (138)
Huutaminen ja möykkääminen on heikon miehen merkki. Oikea mies selvittää asiat puhumalla. Rauhallisesti.
Puolisolle ei huudeta, ei mies eikä vaimo, tuliko selväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:32"]Tai sitten avyhmammalla tylsä juhannus ja keskustelee täällä yksinään ahahahahah.
[/quote]
Siitä vaikuttais olevan kyse. Vaikea uskoa että oikeesti joku pariskunta toimii tolleen. Tuntikausia tiheästi päivittyvää jatkokertomusta. Missähän välissä se vauvakin hoituu. Kumma että se keskustelukyvytön mies jaksaisi keskittyä tekstinmuotoiluun live- mäkätyksen sijasta.
No ei silti, uskon että näin kieroja ja epäempaattisia ihmisiä on olemassa. ap:lla on varmaan oikea tuska vaikeasta puolisosta ja hän pohtii nyt kaksiäänisesti...
Muista nyt ne lapset hoitaa tässä välissä kuitenkin.
On ne kyllä skyzofenian oireet.pelottavaa!
Jos muilla on samantyyppisiä kokemuksia, ratkaisuja jne, kertokaa ihmeessä. ap
Eräs perheenjäseneni alkoi kuvitella että me muut levitämme hänestä jotain pilajuttuja ja puhumme pahaa selän takana. Diagnoosi oli lääkepsykoosi. Ja diagnoosin saamiseen ja perheenjäsenen hoitoon saamiseen meni reilusti yli vuosi...
Kovasti voimia sinulle ap, tilanne on varmasti hankala ja raskas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli molemmat, niin ap kuin ap:n mies, kärsivät jonkinlaisista ongelmista? Mitä jos menisitte johonkin terapiaan tms. keskustelemaan, jos se ei muuten onnistu? Oli vika sitten kummassa vaan, tai molemmissa, niin jotainhan tuolle tilanteelle pitäisi kai tehdä? Ap ainakaan ei ole tyytyväinen nykytilanteeseen, joten ap:n mies voisi vaikka ap:n mieliksi lähteä ap:n kanssa terapiaan?
Mulle tuli jo ensimmäisistä viesteistä mieleen, että entä jos se onkin ap, joka muistaa asioita väärin tms? Meillä oli samanlainen tilanne, paitsi että mä olin se hermostuja ja mies väitti, ettei ole sanonut mitään jne. Luulin mussa olevan vikaa, kun mies oli aina olevinaan niin oikeassa jne, mutta lopulta paljastuikin, että hän oli psykoottinen. Toki itsekin oli aivan hermoraunio lopulta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 12:40"]
Edellinen lisää vielä, että ambulanssin ja poliisin kutsuminen kotiin raivarin aikaan on myös yksi keino käynnistää tutkimuksia, eikä sitä silloin mieheltäsi kysellä. Hänet viedään päivystykseen ja kolme päivää häntä siellä voidaan pitää ilman hänen lupaaansakin, jos on huoli että satuttaa muita tia itseään, tai käytös on selvästi psykoottista. Varsinkaan jos ei ole päissään, vaan raivoaa ihan selvinpäin. humalatila on aina syy käytökseen ja lykkää tutkimuksia, mutta selvänä tuollainen käytös herättää jo päivystyksen lääkärikunnankin miettimään missä on vika.
[/quote]
Veikkaan, että poliisien saapuessa hän ei riehuisi vaan käyttäytyisi täysin asiallisesti. Käytös ei kuitenkaan sillä tavalla tunnu sekopäiseltä, etteikö hän halutessaan pystyisi itseään hillitsemään.
Päissään hän ei ole, mutta käyttäytyy välillä erittäin vihamielisesti ja hyökkäävästi minua kohtaan.
Poikkeuksetta joka viikonloppu ja muillakin vapailla hän aloittaa minun piinaamisen ensimmäisessä viestissä kuvailemallani tavalla. Jos kaikki on mennyt ok ja mukavasti, silloinkin hän aloittaa riidan ja täysin ilman mitään ennakkovaroitusta. Jos olen hiljaa ja kuuntelen, on se kuin löylyä heittäisi kiukaalle ja hän vaan pahentaa käytöstään. Solvaukset ja muu kuuluu hänen puoleltansa pakettiin poikkeuksetta. Yleensä pidän rajat pitämällä keskustelun konkretiassa ja yrittämällä selvittää, mistä on kyse, mutta sekään auta.
ap
[/quote]
Ihan kuin mun mieheni. Mutta ei se ole mikään skitsofreenikko tai narsisti tms. Se on vaan rehelllisesti kusipäinen ja elämäänsä leipääntynyt. Avioero on prosessissa. En enää jaksa ihmistä, jonka lasi on jatkuvasti puoliksi tyhjä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 17:28"]
Vai niin, että tapaus suljettu.
Meneekö teillä muilla niin, että mies huutaa ja räyhää. Teillä eli olisi oikeutta sanoa siihen yhtään mitään. Paras tarjous on se, että kun mies sanoo "case closed", "olisiko tämä nyt tässä" tms., ja jos sen jälkeen jälkee pystytte olemaan iloisia, proaktiivisia ja kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, saatte hetken rauhan. Missään nimessä ei saa mitenkään ottaa puheeksi tapahtunutta tai edes sanoa, että juuri nyt olisi parempi olla erikseen. Muuten huutaminen, riehuminen ja solvaukset jatkuvat.
Onko normaalia?
ap
[/quote]
Voi kamalaa! Hetken jo luulin, että olet mun exän kanssa. Ja niinkuin joku jo arveli, että narsisti-kortti vedetään esiin, niin kyllä. Nyt tein sen.
Siitä olen ottanut paljon selvää ja pohtinut asioita, tilanteita. Ja uskomatonta, mutta kaikki natsaa. Olen täysin varma, että ex oli narsisti. Hän tosin meni tilanteessa pidemmälle, kuin sinulla. Vainosi, taponyritystä, tappouhkauksia, vapaudenriistoa, ym, ym,....
Ota selvää narsismista. Mutta ensin kannatan hyvin vahvasti eroamaan. Ajattele lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, tunnen tuskasi! Mulla oli aivan samanlainen hullu kotonani siihen asti kun kuoli 45-vuotiaana sydänkohtaukseen. Käytös oli aivan samanlaista miten kuvailet oman miehesi käyttäytyvän.
Poliisit kävi ainakin 15 kertaa ja elin jatkuvassa stressissä tilanteen takia. Tämä kammotapaus kun ei halunnut päästää irti minusta vaikka kuinka yritin sanoa ettei tulevaisuutta ole. Tiedän etten olisi saanut olla rauhassa eron jälkeen koska suhteen loppuvaiheessa alkoivat uhkailut siitä mitä minulle ja "tulevalle miehelleni" tapahtuu. En ole eläissäni kuulluut keneltäkään niin hirveää puhettä kuin sen suhteen aikana ja aivan käsittämättömiä syytöksiä nimittelyineen yms
Toiv teet lopullisen päätöksen ja tosiaan jatkat elämääsi ilman tätä häiriötapausta. Pers.häiriöiseltä kusipäältä vaikuttaa ja toivon että pysyy hyvin kaukana sinusta kun eroatte. Voimia nainen! Toivon että pääset pian eroon tästä "miehestä"
Olen lueskellut tätä palstaa tänään, ja vaikuttaisi että hulluraivareita saavat aviomiehet tuntuisivat olevan suorastaan ajan ilmiö :(
http://www.vauva.fi/keskustelu/4502555/ketju/miehen_tapa_riidella_uuvuttaa_minut/sivu/2
Oma mieheni kuuluu samaan kategoriaan, mutta tuo äänien kuuleminen tuo siihen oman lisätwistin vielä :(
Mitä ihmettä voisin tehdä, että saisin hänet lääkäriin. Minusta skitsofreniaepäily on niin vakava juttu, että ei sitä oikein uskaltaisi jättää selvittämättäkään. Mutta miten se onnistuu, jos toinen vastustaa :(
Mitä minä voisin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 20:52"]
Mulle tuli jo ensimmäisistä viesteistä mieleen, että entä jos se onkin ap, joka muistaa asioita väärin tms? Meillä oli samanlainen tilanne, paitsi että mä olin se hermostuja ja mies väitti, ettei ole sanonut mitään jne. Luulin mussa olevan vikaa, kun mies oli aina olevinaan niin oikeassa jne, mutta lopulta paljastuikin, että hän oli psykoottinen. Toki itsekin oli aivan hermoraunio lopulta...
[/quote]
Juu minäkin aina hain syytä itsestäni, sanoinko väärin, muistinko väärin, ilmaisenko itseäni hyvin epäselvästi jne. Lähdin aluksi kyseenalaistamaan näistä ongelmista itseäni.
Mutta ei se vika sieltä peilistä löytynyt. Ei muutkaan tilassa läsnä olevat kuule niitä kommentteja, joista hän minua syyttää. Eivätkä motiivini ole saatanalliset eikä teotkaan sitä, mitä hän minulle väittää. Tuntuu, että hän pitäisi minua ihan hirvittävän pahana ihmisenä ja uskoo outoihin syytteisiin itsekin.
Kun yritin sanoa, että biojätteet oli eilen jätetty viemättä ja siksi eläimet olivat ne levittäneet pihalle. Miten jatkossa asia hoidettaisiin, ettei tämä toistuisi, olikin helvetti irti. Mieheni mielestä arvostelin häntä kohtuuttomasti, vaikka yritin yleisellä tasolla ratkoa asiaa. Se oli syntini. Jälkikäteen hän kertoo tapahtuneista muunneltua totuutta, tietenkin hänen kannaltaan edullista ja minulle keksitään vaikka mitä. Eipä tuolla keinolla asioita todellisuudessa ratkaista.
Jotenkin tuo mieheni ilmestyminen tähän ketjuun, nuo täysin epäloogiset päätelmät ja syytökset myös muiden viesteistä vahvistavat käsitystäni, että tämä ongelma ei ratkea sillä että minä peiliin katson. Jokainen lukutaitoinen voi katsoa, mitä aihetta ketju käsittelee ja miten mieheni tulkitsee asiat.
Uskallan sanoa jo suoraan, että olen ihan todellisen ongelman kanssa tekemisissä. Jos miehellä olisi minkäänlaista käsitystä siitä, että hän voisikin olla käytöksestään vastuussa ja että se ei ole ok, olisi tilanteessa sentään jotain toivoa.
Tai tietenkin toivoa on. Kunhan minä vaan pidän tolkkuni tuon henkisen väkivallan ja piinaamisen kanssa, pidän kunnon välimatkan, niin toki minä voin tästä selvitä kuivin jaloin.
Toivon, että joku päivä lapset ja minä saamme viettää ihmisarvoista elämää ilman joka viikonloppuisia huutoraivareita. Minusta me ollaan se ansaittu, ihmisiä kun ollaan.
ap
Onko paikkakunnallasi terveysneuvontaa, johon voisit soittaa ja kysyä neuvoja? Minulla on skitsofreeninko-omaisia, mutta en ole silti paras asiantuntija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymysmerkki tuli vahingossa. t:5
TYöskentelen mielenterveysalalla ja asiakkaani ovat pääsääntöisesti skitsofreenikoita. Miehesi käytös ei ole ainakaan tyypillistä skitsofreenikon käytöstä. Ennemminkin mieleen tulee tosiaan dementikon tai Alzheimer-potilaan käytös, tietysti myös jonkun jo tuossa aiemmin mainitsema aivokasvain (tai jokin muu aivojen sairaus) muuttaa joskus käyttäytymistä.
Jos miehesi käytös on todella muuttunut ja olet huolissasi siitä, niin yritä saada hänet lääkäriin. Joskus se vain ei valitettavasti onnistu ja jos pakkohoidon kriteerit (vaarallinen itselleen tai ympäristölleen) eivät täyty, niin miestäsi ei voi pakottaa tutkimuksiin. Olen seurannut sivusta useaa surullista tarinaa, kun ihminen ei ole suostunut tutkimuksiin ja sitä kautta hoitoon ja seuraukset tästä ovat yleensä tosi ikävät; perhe jättää, kun eivät jaksa oireilua, työpaikka menee jne jne.
Avoimella keskustelulla pääset parhaiten tulokseen, sairastunut ei ole tyhmä ja huomaa, jos yrität "juonitella" hänet lääkäriin. Ilmaise huolesi selkeästi ja perustele, miksi lääkäriin olisi mentävä.
Voimia hankalaan tilanteeseen!
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 20:52"]
Mulle tuli jo ensimmäisistä viesteistä mieleen, että entä jos se onkin ap, joka muistaa asioita väärin tms? Meillä oli samanlainen tilanne, paitsi että mä olin se hermostuja ja mies väitti, ettei ole sanonut mitään jne. Luulin mussa olevan vikaa, kun mies oli aina olevinaan niin oikeassa jne, mutta lopulta paljastuikin, että hän oli psykoottinen. Toki itsekin oli aivan hermoraunio lopulta...
[/quote]
Juu minäkin aina hain syytä itsestäni, sanoinko väärin, muistinko väärin, ilmaisenko itseäni hyvin epäselvästi jne. Lähdin aluksi kyseenalaistamaan näistä ongelmista itseäni.
Mutta ei se vika sieltä peilistä löytynyt. Ei muutkaan tilassa läsnä olevat kuule niitä kommentteja, joista hän minua syyttää. Eivätkä motiivini ole saatanalliset eikä teotkaan sitä, mitä hän minulle väittää. Tuntuu, että hän pitäisi minua ihan hirvittävän pahana ihmisenä ja uskoo outoihin syytteisiin itsekin.
Kun yritin sanoa, että biojätteet oli eilen jätetty viemättä ja siksi eläimet olivat ne levittäneet pihalle. Miten jatkossa asia hoidettaisiin, ettei tämä toistuisi, olikin helvetti irti. Mieheni mielestä arvostelin häntä kohtuuttomasti, vaikka yritin yleisellä tasolla ratkoa asiaa. Se oli syntini. Jälkikäteen hän kertoo tapahtuneista muunneltua totuutta, tietenkin hänen kannaltaan edullista ja minulle keksitään vaikka mitä. Eipä tuolla keinolla asioita todellisuudessa ratkaista.
Jotenkin tuo mieheni ilmestyminen tähän ketjuun, nuo täysin epäloogiset päätelmät ja syytökset myös muiden viesteistä vahvistavat käsitystäni, että tämä ongelma ei ratkea sillä että minä peiliin katson. Jokainen lukutaitoinen voi katsoa, mitä aihetta ketju käsittelee ja miten mieheni tulkitsee asiat.
Uskallan sanoa jo suoraan, että olen ihan todellisen ongelman kanssa tekemisissä. Jos miehellä olisi minkäänlaista käsitystä siitä, että hän voisikin olla käytöksestään vastuussa ja että se ei ole ok, olisi tilanteessa sentään jotain toivoa.
Tai tietenkin toivoa on. Kunhan minä vaan pidän tolkkuni tuon henkisen väkivallan ja piinaamisen kanssa, pidän kunnon välimatkan, niin toki minä voin tästä selvitä kuivin jaloin.
Toivon, että joku päivä lapset ja minä saamme viettää ihmisarvoista elämää ilman joka viikonloppuisia huutoraivareita. Minusta me ollaan se ansaittu, ihmisiä kun ollaan.
ap
[/quote]
Olet oikeassa. Tosin uskon, että tulet tarvitsemaan terapiaa kaiken tuon jälkeen. Se tunne, kun saa elää ihan normaalisti on erittäin vapauttava. Se, kun asiat ovat sitä mitä ovat. Se, kun sanomisiaan ei tarvitse pohtia moneen kertaan, ettei vaan se raivostuisi. Se, että olet vastuussa ainoastaan sanomisistasi ja tekemisisitäsi. Se, että sinulla voi olla luottavainen olo toisen seurassa. Se, että sinulla on hyvä olla.
Lopetahan se munankuorilla kävely, se ei ole elämän arvoista.
Voit hengittää jo, kun olet ollut erossa pari viikkoa.
Halauksia sinulle.
On täällä terveysneuvonta, johon voi soittaa.
Nyt mies tuli tuohon viereen rähjäämään ja väitti, ettei ollutkaan kuullut käsitiskiaineväitettä. Oli vaan mennyt "ylitulkitsemaan". Ilmeisesti kyse on hänen tavasta riidellä. Terveisiä Keravalta.
Tuntuuko minusta vaan siltä vai onko niin, että miesten käytös on vuosikymmenessä muuttunut ailahtelevaksi. Sellaiseksi, minkälaiseksi aiemmin syyteltiin hormonihöyryistä kärsiviä naisia?
ap
Tuota miehen toimintaa voisi kutsua kaasuvalotukseksi. Jos AP:n mies vielä lukee tätä ketjua, haluan kertoa sen ettei miehen mitta ole se, miten hän vaimoaan ja perhettään kohtelee kun muita on paikalla, vaan se, mitä tapahtuu kun ei ole todistajia. Jos oikeasti rakastat vaimoasi, hae apua. Jos vaimosi on sinulle vain kulissi, lähde vetämään. Jos juhlapyhien vietto yhdessä ei kertakaikkiaan suju, on aika erota. Huutoraivarit eivät ole tervettä käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:13"]
TYöskentelen mielenterveysalalla ja asiakkaani ovat pääsääntöisesti skitsofreenikoita. Miehesi käytös ei ole ainakaan tyypillistä skitsofreenikon käytöstä. Ennemminkin mieleen tulee tosiaan dementikon tai Alzheimer-potilaan käytös, tietysti myös jonkun jo tuossa aiemmin mainitsema aivokasvain (tai jokin muu aivojen sairaus) muuttaa joskus käyttäytymistä.
Jos miehesi käytös on todella muuttunut ja olet huolissasi siitä, niin yritä saada hänet lääkäriin. Joskus se vain ei valitettavasti onnistu ja jos pakkohoidon kriteerit (vaarallinen itselleen tai ympäristölleen) eivät täyty, niin miestäsi ei voi pakottaa tutkimuksiin. Olen seurannut sivusta useaa surullista tarinaa, kun ihminen ei ole suostunut tutkimuksiin ja sitä kautta hoitoon ja seuraukset tästä ovat yleensä tosi ikävät; perhe jättää, kun eivät jaksa oireilua, työpaikka menee jne jne.
Avoimella keskustelulla pääset parhaiten tulokseen, sairastunut ei ole tyhmä ja huomaa, jos yrität "juonitella" hänet lääkäriin. Ilmaise huolesi selkeästi ja perustele, miksi lääkäriin olisi mentävä.
Voimia hankalaan tilanteeseen!
[/quote]
Kiitos tästä. Mies tänään lopulta sanoi, ettei ollutkaan kuullut minun sanovan sitä mitä oli väittänyt ja ettei kuule ääniä. En enää itsekään epäile skitsofreniaa. Aluksi jopa epäilin, onko minulla joku toinen persoonallisuus joka käyttäytyy aivan toisin, se mistä hän minua syyttää, mutta eipä taida siitäkään olla kyse.
Narsistina en häntä pidä siksi, että olen aiemmin ollut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa ja hän ei ole samanlainen. On mukava ja empaattinen lapsille ja ulkopuolisille. Ainoastaan minä vaimona olen sylkykuppi ja henkinen nyrkkeilysäkki. Joku muu persoonallisuushäiriö saattaa olla kyseessä, mutta niistä en tiedä enempää.
Lapsuudessa hän asui välinpitämättömän yksinhuoltajaäitinsä ja jatkuvasti piinaavan, selvästi persoonallisuushäiriöiseltä vaikuttavan isoveljensä kanssa. Jotenkin tuntuu, että tämä kuvio johtaisi nyt jotenkin sinne.
En pidä häntä tyhmänä enkä yritä juonitella selän takana. Tästäkin ketjusta hän on tietoinen ja saa lukea mietteistä, jos kiinnostaa.
Monelta on tullut viestejä, että ovat samanlaisten miesten kanssa olleet tekemisissä. Jotenkin niiden viestien lukeminen on lohduttanut. En ole ainoa, joka tällaisesta on kärsinyt.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 17:45"]
Pitäisiköhän meidän kaikkien kokeilla sitä että tullaan tänne aina purkamaan riidat niin kotona ei asiasta naamatusten puhuta ja asiat on käsitelty loppuun. Sitten jatkuu se riemuisa yhteiselo kunnes tulee taas tilanne päästä av.lle käräjille kera tuomareiden.
[/quote]
Toivottavasti ei tarvitse. Minä nyt tänne kirjoittelen siksi, että jos yritän naamatusten puhua, tulee huutoa, solvauksia ja sekoilua. Haluan jonnekin purkaa ajatuksiani ja tapahtunutta. Vaihtoehto olisi olla kotona hiljaa ja yrittää olla, kuin ei olisikaan.
Tämä kirjoittaminen ja muiden kommenttien lukeminen tässä huutoraivareiden kuuntelemisen keskellä on selkeyttänyt ajatuksiani.
Mies ei varmaan ymmärrä, että noista hänen "hienoista" keinoistaan johtuen yhteisasuminen kanssani päättyy heti ihan oikeasti, kun se on taloudellisti mahdollista.
Se on ainakin selvinnyt, että hän pitää omaa käytöstään hyvin miehekkäänä. Minä taas en pidä possuilujensa sälyttämistä vaimon niskoille, hämmentämistä ja vastuuttomuutta omasta käytöksestään mitenkään miehekkäänä. Päinvastoin.
Mutta meillä onkin selvästi aivan erilaiset arvomaailmat.
ap