Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Voisko joku suomentaa!!! olen kiinnostunut aiheesta mutta sain lukiossa englannista M ja fysiikasta C

  • ylös 24
  • alas 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Makromaailmassa on eri säännöt. Meidän maailmassamme on meidän säännöt. Mitä kummallista siinä on?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Makromaailmassa on eri säännöt. Meidän maailmassamme on meidän säännöt. Mitä kummallista siinä on?

No kysy fyysikoilta.

Vierailija

Ongelma tässä on nimenomaan, että emme tiedä miten makromaailmassa tapahtuvat asiat selittyvät mikromaailman tapahtumista. Hyvä esimerkki on, että esimerkiksi rautatanko on hyvin konkreettisesti olemassa ja tietyssä paikassa makromaailmassa. Jos tarkastelemme rautatangon yksittäisen atomiytimen protonin paikkaa mikromaailma tasolla emme voi enää sanoa että se on tietyssä paikassa, tietyllä hetkellä. Tiedämme kuitenkin että makromaailmassa kvanttimaailman epämääräisyys ei enää päde, joten emme voi myöskään sanoa, että rautatanko on olemassa vain kuin katson sitä. Vihaan kun tiedettä yritetään popularisoida vaikka tässä itsekkin nyt teen sitä. Luonnon kieli on matematiikka ja sitä ei voi täysin avata vain vertauskuvin.

  • ylös 30
  • alas 5
Vierailija

Kai se on väkisin niin, kun mikään universumissa ei ole irrallista kaikesta muusta.

Kun mikä tahansa havaitsee universumia, universumi havaitsee universumia, koska mikään ei ole universumin ulkopuolella.

  • ylös 20
  • alas 3
Vierailija

Kannattaa googlata Objektiivista todellisuutta ei ole olemassa, tai Onko objektiivista ihmisestä riippumatonta todellisuutta olemassa. Tai Kvanttifysiikan todellisuuskäsitys. Siellä on suomeksi myös aiheesta.

Vierailija

Jos googlaa kvanttifysiikka todellisuus niin siellä on videoita kvanttimekaniikasta ja todellisuudesta suomeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Makromaailmassa on eri säännöt. Meidän maailmassamme on meidän säännöt. Mitä kummallista siinä on?

No ne säännöt on niin kummallisia, ettei niitä osata tulkita, eikä ymmärretä, mitä ne tarkoittavat kaikkeuden luonteen kannalta.

''Makromaailmassa on eri säännöt ja that's it'' on kuin lakaisisi ongelman maton alle, jos sitä ei tarvitse nähdä.

  • ylös 16
  • alas 2
Vierailija

Eipä ihminenkään ole sama mikä se oli 20v sitten. Kaikki solut on vaihtuneet
Tarkkaa aikaa en muista

Vierailija

Tietoisuus määrittää todellisuuden luonteen.

Tämän jälkeen käsite Jumalasta ei enää tunnukaan kovin absurdilta.

  • ylös 28
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eipä ihminenkään ole sama mikä se oli 20v sitten. Kaikki solut on vaihtuneet
Tarkkaa aikaa en muista

Tämä taas ei liity yhtään mitenkään aloituksen ongelmaan

  • ylös 12
  • alas 1
Vierailija

Ketä kiinnostaa?

Mä katson temppareiden uusinta jaksoja ja syön sipsejä ja juon sidukkaa :P

  • ylös 18
  • alas 9
Vierailija

Muutaman mutkan ap veti suoraksi tuossa.
Kvanttifysiikkassa on koko ”uuden kvanttifysiikan ajan” (1920-luvun lopulta lähtien ) tiedetty, että PIENIMMILLÄ hiukkasilla -siis nyt puhutaan atomia ja elektronia pienemmistä asioista- ei voida määrittää tarkkaa sijaintia tai nopeutta/ suuntaa. Vaan aina kun mennään mittaamaan niin onko se mittauksen aiheuttama häiriö vai mikä , mutta tarkkaa yhtälöä ei voida siis rakentaa. Vaan kaikki nämä ”reaalitodellisuuden pienimmät hiukkaset ” ovat likiarvoja.

Kvanttifysiikassa on jo myös ajat sitten todettu, että kahden hiukkasen lomittuessa ne voivat vaikuttaa toisiinsa niin, että olivat ne miten kaukana toisistaan tahansa, jos ne ovat lomittunut pari, toisen ”tila” määrää missä tilassa toinen hiukkanen on.

Apn artikkeli näyttäisi olevan jatkoa tälle tutkimukselle , hiukkasilla voi olla useita eri tiloja mutta kun niitä yritetään mitata ne katoavat. Joidenkin teorioiden mukaan selitys on se että koska kyse on atomia tai elektronia pienemmistä asioista, mitttaaminen aiheuttaa häiriötä koska hiukkaset ovat yksinkertaisesti niin pieniä.

Tottakai ajatus voi aiheuttaa eksistentiaalisia kysymyksiä . Einstein ei voinut hyväksyä ajatusta , että universumin pienimpien hiukkasten sijaintia ja suuntaa/ nopeutta ei voinut laskea vaan tutkimus osoitti lukujen olevan päättymättömiä lukusarjoja eli LIKIARVOJA eli ”sattumia”. Koska jos emme voi absoluuttisesti määrittää tarkalleen kaikkein pienempien hiukkasten sijaintia, miten voimme määrittää mitään? Asia ei kuitenkaan ole ihan näin kaoottinen ja yksinkertainen . Kvanttifysiikkaan kuuluu tämä ajatus ja perusta että niin se vain on. Tottakai sitä ja pienempiä hiukkasia tutkitaan kokoajan.

Todellisuutemme ei menetä siis mitenkään merkitystään tämän asian vuoksi. Vaikka onhan se sinänsä outoa . Mutta ne hiukkaset ovat niin pieniä, että kai ne vain sitten höljyä völjyvät sattumanvaraisesti ilman tarkkaa matemaattista kaavaa, kuitenkin niin että muodostuu esimerkiksi soluja, ja niistä ihmisen muoto 😊😄

  • ylös 16
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muutaman mutkan ap veti suoraksi tuossa.
Kvanttifysiikkassa on koko ”uuden kvanttifysiikan ajan” (1920-luvun lopulta lähtien ) tiedetty, että PIENIMMILLÄ hiukkasilla -siis nyt puhutaan atomia ja elektronia pienemmistä asioista- ei voida määrittää tarkkaa sijaintia tai nopeutta/ suuntaa. Vaan aina kun mennään mittaamaan niin onko se mittauksen aiheuttama häiriö vai mikä , mutta tarkkaa yhtälöä ei voida siis rakentaa. Vaan kaikki nämä ”reaalitodellisuuden pienimmät hiukkaset ” ovat likiarvoja.

Kvanttifysiikassa on jo myös ajat sitten todettu, että kahden hiukkasen lomittuessa ne voivat vaikuttaa toisiinsa niin, että olivat ne miten kaukana toisistaan tahansa, jos ne ovat lomittunut pari, toisen ”tila” määrää missä tilassa toinen hiukkanen on.

Apn artikkeli näyttäisi olevan jatkoa tälle tutkimukselle , hiukkasilla voi olla useita eri tiloja mutta kun niitä yritetään mitata ne katoavat. Joidenkin teorioiden mukaan selitys on se että koska kyse on atomia tai elektronia pienemmistä asioista, mitttaaminen aiheuttaa häiriötä koska hiukkaset ovat yksinkertaisesti niin pieniä.

Tottakai ajatus voi aiheuttaa eksistentiaalisia kysymyksiä . Einstein ei voinut hyväksyä ajatusta , että universumin pienimpien hiukkasten sijaintia ja suuntaa/ nopeutta ei voinut laskea vaan tutkimus osoitti lukujen olevan päättymättömiä lukusarjoja eli LIKIARVOJA eli ”sattumia”. Koska jos emme voi absoluuttisesti määrittää tarkalleen kaikkein pienempien hiukkasten sijaintia, miten voimme määrittää mitään? Asia ei kuitenkaan ole ihan näin kaoottinen ja yksinkertainen . Kvanttifysiikkaan kuuluu tämä ajatus ja perusta että niin se vain on. Tottakai sitä ja pienempiä hiukkasia tutkitaan kokoajan.

Todellisuutemme ei menetä siis mitenkään merkitystään tämän asian vuoksi. Vaikka onhan se sinänsä outoa . Mutta ne hiukkaset ovat niin pieniä, että kai ne vain sitten höljyä völjyvät sattumanvaraisesti ilman tarkkaa matemaattista kaavaa, kuitenkin niin että muodostuu esimerkiksi soluja, ja niistä ihmisen muoto 😊😄


Korjaus : voidaan mitata siis joko sijainti tai nopeus, mutta ei molempia . Eikö ole hassua. Kaikki laskelmat ovat siis vain likimääräisen pyöritettäviä tuloksia siitä, miten asiat on ( HIUKKASET SIIS). Tämä ajatus oli kuitenkin niin kumma , että se vaivasi Einsteiniä kuolinvuoteelle asti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus määrittää todellisuuden luonteen.

Tämän jälkeen käsite Jumalasta ei enää tunnukaan kovin absurdilta.

No tämä ajatus ei nyt liity yhtään millään tavalla kvanttifysiikkaan tai fysiikkaan.

  • ylös 4
  • alas 15
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä on nimenomaan, että emme tiedä miten makromaailmassa tapahtuvat asiat selittyvät mikromaailman tapahtumista. Hyvä esimerkki on, että esimerkiksi rautatanko on hyvin konkreettisesti olemassa ja tietyssä paikassa makromaailmassa. Jos tarkastelemme rautatangon yksittäisen atomiytimen protonin paikkaa mikromaailma tasolla emme voi enää sanoa että se on tietyssä paikassa, tietyllä hetkellä. Tiedämme kuitenkin että makromaailmassa kvanttimaailman epämääräisyys ei enää päde, joten emme voi myöskään sanoa, että rautatanko on olemassa vain kuin katson sitä. Vihaan kun tiedettä yritetään popularisoida vaikka tässä itsekkin nyt teen sitä. Luonnon kieli on matematiikka ja sitä ei voi täysin avata vain vertauskuvin.

Matematiikka?

Ei, vaan Fysiikka. Fysiikka on totta. Matematiikka on kuin jokin satu. Mitään Planckin kvanttia pienempää ei esim. Ole olemassakaan. Tai mitään valon nopeutta nopeampaa. Matematiikassa taas on kaiken maailman infitesimaalia sun äärettömyysjargonia.

Maailma on kvantittunut, ja satunnainen.
Tietoisuus on sitten ongelma sinänsä. Mitä se on. Mitä on havainto? Ja Kuka havaitsee ja miten? Tieteessä Päädytään väistämättä Ontologiseen kehäpäätelmään, minkä ratkaisuna on Jumala.

  • ylös 15
  • alas 11
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makromaailmassa on eri säännöt. Meidän maailmassamme on meidän säännöt. Mitä kummallista siinä on?

No ne säännöt on niin kummallisia, ettei niitä osata tulkita, eikä ymmärretä, mitä ne tarkoittavat kaikkeuden luonteen kannalta.

''Makromaailmassa on eri säännöt ja that's it'' on kuin lakaisisi ongelman maton alle, jos sitä ei tarvitse nähdä.

Ja tässäkin tapauksessa kun puhutaan kaikkein pienemmistä hiukkasista , puhutaan mikromaailmasta. Ei makro .

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla