Jos ihastuisit tosi pahasti varattuun..
...yrittäisitkö kaikesta huolimatta tätä? Toisin sanoen, kunnioittaisitko hänen nykyistä suhdettaan ja tyttöystäväänsä vai panisitko omat tunteesi ja oman onnesi etusijalle?
Et tuntisi tyttöystävää. Ainoastaan miehen.
Kommentit (35)
En yrittäisi. Ihastus menee lopulta ohi, kun ei ruoki tunteitaan. En kykenisi olemaan ämmä, joka yrittää rikkoa toisten rakkauden. Inhottaisin itseäni.
Tottakai yrittäisin. Antaisin parastani ;) .
Yrittää aina saa, mutta on eri asia saako vastakaikua :)
Yrittäisin! yritä sinäkin,jos tuo oli kysymys. Kerran vain eletään. Ja mulle ainakin nuo totaaali-ihastukset on harvinaisia.
Mä olen ihastunut varattuun. Opiskellaan samassa ryhmässä, mutta kesälomalla ei onneksi (valitettavasti) nähdä... Oikeastaan koko ihastus lähti yhteisestä baari-illasta, vietettiin siis porukalla iltaa eikä mitään tapahtunut, mutta juttelin tämän tyypin kanssa paljon ja tultiin hyvin juttuun. Tuon jälkeen tekstailtiin paljon, myös hänen aloitteestaan, mitä itse asiassa ihmettelin vähän. Mielestäni hän on myös vähän flirtti minua kohtaan... Nyt ei tosin ole pariin viikkoon kuulunut mitään, ehkä hänkin tajusi, että tässä on nyt jokin raja ylittynyt.
Minä en lähtökohtaisesti yritä häntä, koska en halua sekaantua varattuun. Olen kerran tehnyt niin ja onhan se raskasta kaikille osapuolille, joten mieluummin aloitan puhtaalta pöydältä. Kaveripohjalta siis ja olettaisin, että tämäkin ihastus menee minun osaltani ohi ennen pitkää.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 21:18"]
Yrittää aina saa, mutta on eri asia saako vastakaikua :)
[/quote]
Olen yleensä onnistunut, ainakin jos parilla vähäänkään pidempi suhde takana. Se vaihtelu nääs ;) . t:nro 4
Olet ihastunut omiin haaveisiin päässäsi. Etsi toinen kohde. En yrittäisi varattua. Jos itse haluaa sinut niin varmaan ilmoittaa sinulle.
Itselleen tekee eniten hallaa.Jää syvät haavat vaikka ihastusvaiheessa tuntuu muulta.
Ihastuin joskus kauan sitten kovasti tyyppiin joka ei kertonut olevansa varattu (kihloissa). Kun asia selvisi minulle laimeni ihastus välittömästi enkä enää edes suostunut puhumaan hyypiölle.
No en todellakaan. Ei mun mielestä todellakaan ole oikein, vaikka moni onkin sitä mieltä, että "miehen syy se on, ei sen toisen naisen". Ja joo, se vika on kyllä miehen, mutta mun mielestä varattuihin sekaantuminen on kyllä vähintään moraalitonta...
En tekisi mitään. En kunnioituksesta tyttöystävää tai suhdetta kohtaan, vaan koska olen liian ujo ja laiska toimimaan.
Uskoisin saavani jonkinlaista vastakaikua, en tosin tiedä miten pitkälle se kantaisi. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen poikaystäväni (oltiin kimpassa 15 vuotiaina :D). Ollaan nykyään paljonkin tekemisissä, meillä on paljon yhteisiä kavereita yms. Koskaan tämän tyttöystävä ei ole mukana illanistujaisissa yms. Nyt viimeaikoina olen tajunnut että olen aika ihastunut ja se varmaan jollakin tavalla minusta näkyy. Mies viestittelee minulle usein, ei mitään rakkaudenosoituksia mutta selvästi flirttailevia viestejä. Esim kun oltiin menossa tänään porukalla kahville ja minä istuin jo kahvilassa ikkunapöydässä ja hän oli tulossa vasta, mulle tuli viesti "Nään sut. Oon kohta ovella, pakko sanoa että näytätpä kuumalta :P "
Nyt itse vaan mietin haluanko tunkea väliin vaikka tosi ihastunut olenkin.
Joo, yritin mutta vaimo hankkiutui "yllättäen" raskaaksi ja mies tietenkin jäi siihen suhteeseen... Se mies on ihana.
Olen ollut ihastunut varattuun ja saanut kymmenkertaista vastakaikua. Nyt meillä on takanamme vuosien antoisa ystävyys, joka toivottavasti kestää ikuisesti. Minusta ei ole tilanteeseen, jossa olisin osallisena perheen hajoamisessa. En usko vilpillä alkaneien suhteiden kestävyyteen. Salarakkaaksi olen liian arvokas ihminen.
Sehän riippuu täysin tilanteesta ja heidän suhteensa laadusta. En ole ikinä yrittänyt varattua niin ettei varattu olis ensin vikitellyt minua. Eikä toista ihmistä voi omistaa tai "viedä".
Olen ollut tuollaisessa tilanteessa. Sanonpahan vaan että ei kannattanut. En tiedä millainen ihminen olet ja kuinka elät omien ajatustesi kanssa, itse elin koko ajan tunnontuskissa ja sain melkein raivareita kun en koskaan saanut kyseistä miestä itselleni. Toisena naisena oleminen oli kamalaa.
Onneksi nekin ajat on yli 7 vuotta vanhoja asioita. En ole ylpeä itsestäni, mutta jos voisin puhua entiselle itselleni vakuuttaisin ettei ole sen arvoista.
Olen hieman vastaavanlaisessa tilanteessa. Kunnioitan kuitenkin suhdesääntöjä sen verran paljon, etten tee elettäkään hänen suuntaansa niin kauan kuin hän on monogaamisessa suhteessa varattu. Olen varma, että ihastukseni näkyy ja selkeästi. Näin olkoon, kaipa se on luonnollista. Mutten aio sanoa tai tehdä mitään sopimatonta.
Olen juuri nyt kovin ihastunut työkaveriini, mutta en yritä yhtään mitään. Nautin vain hänen huomiostaan :-) En ole rikkomassa ainuttakaan perhettä.
Miten sun ihastus muka näkyy ja selkeästi?
En yrittäisi ollenkaan, vaan jättäisin rauhaan.