Jos joku kadulla hymyilee minulle, oletan näyttäväni typerältä
...eikö muut muka? En koskaan ajattele, että minua hymyillen katsova vastaantulija pitäisi minua viehättävänä tai olisi ystävällinen luonne. Ajattelen vain ja ainoastaan, että mulla täytyy olla ruokaa naamassa/tyhmä ilme/muuten naurettava olemus. En siis yhtään ymmärrä sellaisia vinkkejä, jos neuvotaan hymyilemään ohikulkijoille. En kai ole ainut?
Kommentit (10)
Mun mielestä ne hymyilevät tyypit taas näyttää vähän urpoilta se virne naamallaan :D
Joo, mulle ei kyllä hymyillä, mutta jos joku katsoo edes kohti niin ajattelen jo että jotain hassua on ulkonäössä, naama likainen tai housut ratkenneet. Sitäkään ei tapahdu oikeastaan joka vuosi, että huomaisi jonkun katsovan kohti tai silmiin jopa.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:23"]Minun on myös todella vaikeeta hymyillä takaisin ujouteni vuoksi. Haluaisin, mutta on vaan pysty.
[/quote] Mulle takaisin hymyily olis ihan kauhistus. Siis esimerkiksi jos kuljen kadulla ja vastaan tulee joku nuori trendikäs henkilö ja hymyilee mun kohdalla, niin alan vain käydä läpi "ei voi olla tahra housuissa, muistaakseni katsoin peiliin ennen lähtöä, en laulanut itsekseni..." ja päädyn esittämään normaalia, ikään kuin se iva ei satuttaisi mua. Otan sen hymyn ivana. Flashback yläasteelle, kun ohi kulkiessaan jotkut suositut kovikset alkoivat hymyillä ja katsoivat tietäväisesti toisiinsa. Siis hymy = ilkeää pilkkanauramista johon pitää vastata kylmyydellä. Takaisin hymyily olis aivan hirveä moka. Vaikutanko mielisairaalta? Tosin jonkun mummon hymyä en ottaisi pilkkana, ainoastaan samanikäisten. Ja miesten. ap
Nuorena olin kuulemma hyvän näköinen ja minulle hymyiltiin, jotkut jopa tuijottivat.
Venäläiset ajattelee noin, suomalaiset jäisiä juroja myös eli en ihmettele jos on yleistä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:23"]Minun on myös todella vaikeeta hymyillä takaisin ujouteni vuoksi. Haluaisin, mutta on vaan pysty. [/quote] Mulle takaisin hymyily olis ihan kauhistus. Siis esimerkiksi jos kuljen kadulla ja vastaan tulee joku nuori trendikäs henkilö ja hymyilee mun kohdalla, niin alan vain käydä läpi "ei voi olla tahra housuissa, muistaakseni katsoin peiliin ennen lähtöä, en laulanut itsekseni..." ja päädyn esittämään normaalia, ikään kuin se iva ei satuttaisi mua. Otan sen hymyn ivana. Flashback yläasteelle, kun ohi kulkiessaan jotkut suositut kovikset alkoivat hymyillä ja katsoivat tietäväisesti toisiinsa. Siis hymy = ilkeää pilkkanauramista johon pitää vastata kylmyydellä. Takaisin hymyily olis aivan hirveä moka. Vaikutanko mielisairaalta? Tosin jonkun mummon hymyä en ottaisi pilkkana, ainoastaan samanikäisten. Ja miesten. ap
[/quote]
Mä en todellakaan hymyilisi takaisin jos joku hymyilisi. Ajattelisin että se hymyilee jollekin juuri takanani tai vain itsekseen. Noloahan se olisi siinä sitten luulla että se nyt mulle...
t. 4
Hymyile takaisin niin vastaantulija voi myös olettaa näyttävänsä typerältää. Siinä sitten kaksi typerän näköistä hymyilee toisilleen. Ihan onnellista eikö.
Naisissa on eroja.
Toiset luulevat, että vahingossa hänen suuntaansa katsominenkin on iskuyritys kun taas toiset pitävät hymyä ilkeilynä tai hymyilynä jollekin muulle.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:42"]Hymyile takaisin niin vastaantulija voi myös olettaa näyttävänsä typerältää. Siinä sitten kaksi typerän näköistä hymyilee toisilleen. Ihan onnellista eikö.
[/quote] heh :D ehkä sitten joskus, kun itsetunto sallii tuollaisen pelleilyn. Siihen asti esitän, etten huomaa enkä välitä. ap
Minun on myös todella vaikeeta hymyillä takaisin ujouteni vuoksi. Haluaisin, mutta on vaan pysty.