Haluan poikalapsen.
Odotan esikoistani ja haluan pojan. Olen aina halunnut pojan ja tulen pettymään todella pahasti mikäli lapsi on tyttö. Tietenkin tärkeintä että lapsi on terve ja kaikki sujuu hyvin, mutta en voi asialle mitään että haluan sen pojan. Onko kenellekään muulle käynyt koskaan näin että haluaisi enemmän jomman kumman? Tiedän että aina kun jotain toivon niin se ei toteudu joten olen joutunut alkaa totuttelemaan ajatukseen että jos tuleekin tyttö..
Kommentit (21)
Kuulostat ap todella kypsältä ihmiseltä. :( Surulliselta kuulostaa sun kommentit. Et taida olla itse sinut sukupuolesi kanssa. Olisko terapiasta hyötyä.
Minä halusin tytön ja sain onneksi tytön, en tiedä mitä olisin tehnyt jos lapsi olisi ollut poika...
Kaikkien vaan ei pitäisi saada lapsia lainkaan.
Mun isä toivoi kanssa poikaa. Ei suostunut edes miettimään tyttöjen nimiä. Saipas vain yhden tytön. Heheheheheh. Minut nimittäin.
Minäkin toivoin poikaa ja sainkin. Mutta en missään nimessä olisi rakastanut tyttöä yhtään sen vähemmän tai ollut pettynyt. Todellakin se että lapsi on terve ja että kaikki menee hyvin on tärkeintä, toiveita voi olla mutta tuntuu käsittämättömältä että sukupuolen takia omaan lapseen voisi olla jotenkin pettynyt.
Minäkin haluaisin poikalapsen. Olisin todella pettynyt tyttöön. Siksi jätänkin lapset kokonaan tekemättä.
Uskon tämän liittyvän omaan vaikeaan äitisuhteeseen. Alitajuinen pelko toistaa sama kylmyys ja rakkaudettomuus mahdollisen oman tyttärensä kohdalla. Näin koen itse.
Tuo on tabu. Siis se, että vanhemmat toivoo jompaakumpaa sukupuolta. Pitäis toivoa vain terveyttä. Esikoisen kohdalla mulle oli ihan sama, mut toisesta toivoin poikaa ja tunsin siitä valtavaa syyllisyyttä samalla. Sain pojan ja nykyään ajattelen, et eipä sillä sukupuolella ole niin väliä. Mut helppoahan se on toista neuvoa, vaan kun ne omat tunteet on kovin vahvat.
Yritä järkeillä asiaa. Miksi juuri poika olis tärkeä? Mä ymmärsin, et se johtu siitä miten mulle on aina väheksytty omaa sukupuoltani. Mistään en saanut mallia siihen, et naiseudesta voi oikeesti nauttiakin. Ja toinen oli se, et halusin miehelle pojan, kun hänen isäsuhde on niin huono.
Älä ota näistä moralisoijista itseesi. Kannattaa yrittää päästä tuosta eroon, mut älä anna muiden lannistaa itseään.
Se on vain hyvä jos tuollainen toive ei toteudu, ainakaan ihan heti. Kasvattaa sinua ihmisenä.
Ärsyttää tämä että aina ivataan tietyn sukupuolen toivojaa. Se on paljon yleisempää mitä luullaan, siitä vaan ei uskalleta puhua kun ajatellaan että hyvä äiti ei saa toivoa jompaa kumpaa.
Minä toivoin hartaasti tyttöä, koska haluamme vain yhden lapsen. Sain pojan, ja sulattelin raskauden asiaa. Kun poika syntyi hän oli sillä sekunnilla upeinta mitä tiedän. Olen keksinyt miljoona syytä miksi poika on juuri parasta meille. Jos tahtoisimme toisen olisi aivan sama kumpi tulisi.
Poikani kuitenkin on täysi kymppi, ja se harmitus katoaa varmasti saa ihan kumman vaan. :)
Puhukaa naiset enemmän äitiyden tabuista älkääkä ivatko toisianne!!
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:47"]
Ärsyttää tämä että aina ivataan tietyn sukupuolen toivojaa. Se on paljon yleisempää mitä luullaan, siitä vaan ei uskalleta puhua kun ajatellaan että hyvä äiti ei saa toivoa jompaa kumpaa.
Minä toivoin hartaasti tyttöä, koska haluamme vain yhden lapsen. Sain pojan, ja sulattelin raskauden asiaa. Kun poika syntyi hän oli sillä sekunnilla upeinta mitä tiedän. Olen keksinyt miljoona syytä miksi poika on juuri parasta meille. Jos tahtoisimme toisen olisi aivan sama kumpi tulisi.
Poikani kuitenkin on täysi kymppi, ja se harmitus katoaa varmasti saa ihan kumman vaan. :)
Puhukaa naiset enemmän äitiyden tabuista älkääkä ivatko toisianne!!
[/quote]
Samaa mieltä
10
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:29"]Kuulostat ap todella kypsältä ihmiseltä. :( Surulliselta kuulostaa sun kommentit. Et taida olla itse sinut sukupuolesi kanssa. Olisko terapiasta hyötyä.
[/quote]
Häh miksei saa toivoa poikaa?! Kyllä mä ainaki tiedän mitä haluan, suklaa vai vanilja, musta vai valkoinen. Toivoa saa, toki jos haluaisin pojan niin rakastaisin tyttöä myös.
Esikoisesta en tiennyt kumpi tulee, enkä osannut toivoa erityisesti tyttöä tai poikaa. Poika tuli.
Toisen raskauden ajan toivoin todella kovasti tyttöä. Tein kaiken maailman testejä ja lähes hysteerisesti odotin ultraa että saan tietää sukupuolen. Kun siellä sitten lupailtiin sitä toivomaani tyttöä olin onneni kukkuloilla hetken aikaa kunnes aloin itkemään sitä että en ehkä koskaan saa toista poikaa.. Itse syytän tuosta sukupuoli vouhotuksesta hormoneja:)
Saahan sitä toivoa joo, mutta säälittää lapsiparka jos äiti on jo valmiiksi häneen pettynyt. Vähän nyt tärkeysjärjestystä kohdalleen niihin toiveisiinkin.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:56"]Saahan sitä toivoa joo, mutta säälittää lapsiparka jos äiti on jo valmiiksi häneen pettynyt. Vähän nyt tärkeysjärjestystä kohdalleen niihin toiveisiinkin.
[/quote]
Hyvin kiteytit asian. T. 3
Täällä on hieman toisenlainen tilanne; mietimme millaisia vaatimuksia korvausten suhteen asianomistajana vaadimme aasialaiselta naiskampaajalta joka häiriköi jatkuvasti entisen miesasiakkaansa perässä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:56"]Saahan sitä toivoa joo, mutta säälittää lapsiparka jos äiti on jo valmiiksi häneen pettynyt. Vähän nyt tärkeysjärjestystä kohdalleen niihin toiveisiinkin.
[/quote]
Hyvin kiteytit asian. T. 3
[/quote]
Ja kunhan äiti ei pura pettymystään lapseen tämän synnyttyä ja kerro kuinka olisi pojan halunnut, jos saakin tytön.. Sellaisia äitejäkin on ... :(
Minäkin toivoin esikoisedta poikaa ja sainkin, tokasta tyttöä ja sekin tuli. Kolmatta ei tuu mut jos tulis niin poika olis pop, ne on vaan semmosia mamman mussukoita ja yksinkertaisempia kasvattaa :) ei toivomisessa oo mitään pahaa mutta todellisuus voi sitten olla jotain muuta
Ehkä vauva kuoleekin viimeisillä viikoilla kohtuun.
Vieläkö sukupuoli merkitsisi?