27-vuotias tyttäreni on kiinnostuneempi bilettämisestä kuin lapsista
Itse olin jo naimisissa 22-vuotiaana ja esikoinen syntyi kun olin 26. Tytär haluaa kuulemma juhlia ja nauttia nuoruudestaan, asuu sentään avoliitossa ja valmistuu ensi vuonna. Jotenkin koen, että kasvatus on mennyt metsään.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:56"]
Minullepa vasta hassusti on käynyt. Minulla on 30-vuotias poika, ihan komea ja siisti, urheilee ja autoilee. Hän on hyväpalkkainen sähköinsinööri, esimiesasemassa. En tiedä hänellä koskaan olleen tyttöystävää. Insinööriksi valmistuttuaan hän muutti vähäksi aikaa kotiin. Eräänä päivänä hän ilmoitti, että hän aikoo muuttaa kotoa pois seuraavan kuun alussa. Hän muutti 4 muun lukioaikaisen poikakaverinsa yhteiseen isoon vuokra-asuntoon ja on asunut siellä siitä asti, jo 3 vuotta. Miehillä on mukavaa yhdessä, kukaan joukosta ei ole muuttanut pois eikä aiokaan. Vain yhdellä on on-off-suhde tyttöystävään, muut eivät edes välitä naisten metsästyksestä. Heillä on kaikilla oma pikku huone ja yhteinen keittiö ja kylpyhyone ja WC. Olohuoneessa on laajakangas-TV ja iso löhöilysohva. Kun joskus käyn siellä, huomaan, että yhteiset tilat ovat siistit, mutta miesten omat huoneet ovat sekaisia ja likaisia. Kukaan ei ole nalkuttamassa. Sanon joskus pojalleni, että olen vähän pettynyt, koska toivoin lapsenlapsia.Nyt en enää viitsi sanoakaan. Pelkään, että vähäkin yhteydenpito välillämme katkeaa. Toivon myös, että poikani solmii parisuhteen, jos solmii, omasta tahdostaan eikä äidin painostuksesta. Ehkä poikani ei senkään vuoksi halua mennä naimisin, että hän totesi, että hänen ja kaikkien hänen kaveriensa vanhemmat ovat eronneet. Sukulinjan jatkuvuus ei häntä kiinnosta. Suru minulle!
[/quote]
Poikasi on umpihomo, sulkijalihas venyy ja paukkuu kun poikain kanssa jyystelevät menemään.
Älä nyt ihmeessä vain edes yritä painostaa lapsentekoon jos hän ei siihen ole valmis! On niin paljon niitä äitejä, jotka tekivät lapset liian aikaiseen ja sitten lapset jäävät heitteille kun se bilettäminen on tärkeämpää.
Muuan turhisteeveeläinen, joka paistatteli kirveslehdessä baarissa sammuneena, alapää paljaana, kanssa on tuonikäinen (vai vanhempikin?) ja sillä 2-vuotias lapsi. Edes julkisuuden tuoma paine ei saa lopettamaan älytöntä biletystä ja olemaan edes ala-arvoinenkaan äiti lapselleen. Lapsiraukka
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:56"]
Minullepa vasta hassusti on käynyt. Minulla on 30-vuotias poika, ihan komea ja siisti, urheilee ja autoilee. Hän on hyväpalkkainen sähköinsinööri, esimiesasemassa. En tiedä hänellä koskaan olleen tyttöystävää. Insinööriksi valmistuttuaan hän muutti vähäksi aikaa kotiin. Eräänä päivänä hän ilmoitti, että hän aikoo muuttaa kotoa pois seuraavan kuun alussa. Hän muutti 4 muun lukioaikaisen poikakaverinsa yhteiseen isoon vuokra-asuntoon ja on asunut siellä siitä asti, jo 3 vuotta. Miehillä on mukavaa yhdessä, kukaan joukosta ei ole muuttanut pois eikä aiokaan. Vain yhdellä on on-off-suhde tyttöystävään, muut eivät edes välitä naisten metsästyksestä. Heillä on kaikilla oma pikku huone ja yhteinen keittiö ja kylpyhyone ja WC. Olohuoneessa on laajakangas-TV ja iso löhöilysohva. Kun joskus käyn siellä, huomaan, että yhteiset tilat ovat siistit, mutta miesten omat huoneet ovat sekaisia ja likaisia. Kukaan ei ole nalkuttamassa. Sanon joskus pojalleni, että olen vähän pettynyt, koska toivoin lapsenlapsia.Nyt en enää viitsi sanoakaan. Pelkään, että vähäkin yhteydenpito välillämme katkeaa. Toivon myös, että poikani solmii parisuhteen, jos solmii, omasta tahdostaan eikä äidin painostuksesta. Ehkä poikani ei senkään vuoksi halua mennä naimisin, että hän totesi, että hänen ja kaikkien hänen kaveriensa vanhemmat ovat eronneet. Sukulinjan jatkuvuus ei häntä kiinnosta. Suru minulle!
[/quote]
Älä vielä luovuta. Eihän sitä koskaan tiedä jos se vaikka innostuisikin joku päivä.
Miten jollekin voi olla niin tärkeää saada lapsenlapsia? Eikö omassa elämässä ole intohimoja? Itse en pysty näkemään että odottaisin poikani lisääntyvän. Odotan, että kun hän on aikuinen meillä on toivottavasti lämpimät välit ja lapsi haluaa käydä meillä vaikka syömässä ja ehkä joskus jollain matkalla meidän kanssa? Että olisi se makee tyyppi meidän elämässä joka ollaan ite tehty ja kasvatettu, tuli siitä mitä tahansa. Minä halusin hänet nuorena, en odota että hän haluaa lapsia nuorena tai edes ollenkaan. Toivon, että löytää omat ratkaisunsa ja tapansa elää. Toivon, että saa työn ja tärkeitä ihmisiä elämäänsä.
ajat muuttuu, niinkuin tästäkin kuvaajasta näkyy.
http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2012/ssaaty_2012_2013-04-19_kuv_001_fi.html
Miksi ihmeessä tyttäresi pitäisi alkaa pentuja vääntämään? Maailmassa liikaa ihmisiä muutenkin, typerimmät ihmiskunnan jätökset enää tekee kakaroita.
Aloituksen sävyn perusteella kasvatuksesi on todellakin mennyt metsään. Onneksi tyttäresi on kuitenkin fiksu ja tekee omat ratkaisunsa, joten et ole onnistunut aiheuttamaan hänelle mitään pysyvää haittaa.
Paras ikä bilettää. Miksi pitäis tuhlata vuodet jotka on kaunis, niin paskavaippojen vaihtoon. 30v se mies menee vaihtoon kuitenkin, niin eipä tule itkuja anopillekkaan kun ei näe enää muksuja.
Olin itse just tuollainen...:) Bailaaminen loppui pitkälti päälle 30v. ja ekan lapsen sain 35v. Nyt olen "bemarilla ajava" konservatiivinen perheenäiti, jolla kaksi kaunista ja paljon fiksumpaa lasta kuin äitinsä;) Aikansa kutakin!
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:52"]Onhan toi kieltämättä hiukan vanha jo tohon "biletysvaiheeseen".
[/quote]
Miten niin
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:40"]
Voi kuule, älä huoli. Mulla oli juuri noilla ikävuosilla hirveä bile- ja rillutteluputki päällä, miehiä ja alkoholia piisasi. Sitten 33 v. olinkin naimissa ja äiti ja "hullut vuodet ohi. Parempi rillutella nyt kuin sitten lasten synnyttyä. Ja se mitä sinä teit tuossa iässä ei ole merkityksellistä.
[/quote]Ja aviomiehelle jämät, kun "juoksut on juostu".
-Mies 29v + 1v-
Kerro ap, että miten tämä asia sinulle kuuluu? Tytär ei välttämättä edes halua lapsia ja vaikka haluaisikin on hänen päätöksensä milloin se aika on.
Tyttärestä polvi parantunut, selvästi fiksumpi kuin äitinsä.
Ap, tässä näet, että lapsilla on oma tahto, eikä heitä pidä tehdä mittatilausmentaliteetilla odottaen, että olisivat juuri sellaisia kuin sinä haluaisit..
Oman elämäsi olet saanut elää haluamallasi tavalla, ja sen pitäisi riittää, joten suo nyt tyttärellesi sama..
Seiskan ihan pakko vastata 26: lle että ei se jakamalla kulu!
Olet käsittämättömän tyhmä ap-äidiksi tyttäresi valintojaan kohtaan, mitä tulee lasten tekemiseen tyttäresi taholta. Tajuatko edes sitä, että tyttäresi elää ihan omaa elämäänsä, eikä enää ole sun käskyjen vallan alla, ja toiveittesi kohteena siinä mielessä, että pääsisit mummoilemaan tyttäresi tehtyä sinulle lapsenlapsia.
Minunkin tyttäreni on saman ikäinen ja avoliitossa, ja valmistuu kohta, mutta aikoo vielä jatkaa opiskelujaan, joten en edes odota vielä hänen lisääntyvän lähiaikoina, mutta asiahan ei edes minulle kuulu, vaikka ryhtyisivätkin avomiehensä kanssa lasten tekovaiheeseen tai välttämättä tyttäreni ei edes halua lapsia.
"Asuu sentään avoliitossa." ??? Ennuste on kyllä huono. Tuskin pääsee koskaan naimisiin saakka tuolla pelillä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 17:51"]
ajat muuttuu, niinkuin tästäkin kuvaajasta näkyy.
http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2012/ssaaty_2012_2013-04-19_kuv_001_fi.html
[/quote]
Tuosta näkyy kyllä hyvin se, että nykyisin kaikki eivät edes älyä mennä naimisiin ennen kuin alkavat lisääntyä. Kyllä ennen ihmiset olivat järkevämpiä.
No, sehän nyt on sun mokas ollu jos oot nuorena penikkas vääntäny. Älä oleta muiden elävän sun toivomalla tavalla.
Minullepa vasta hassusti on käynyt. Minulla on 30-vuotias poika, ihan komea ja siisti, urheilee ja autoilee. Hän on hyväpalkkainen sähköinsinööri, esimiesasemassa. En tiedä hänellä koskaan olleen tyttöystävää. Insinööriksi valmistuttuaan hän muutti vähäksi aikaa kotiin. Eräänä päivänä hän ilmoitti, että hän aikoo muuttaa kotoa pois seuraavan kuun alussa. Hän muutti 4 muun lukioaikaisen poikakaverinsa yhteiseen isoon vuokra-asuntoon ja on asunut siellä siitä asti, jo 3 vuotta. Miehillä on mukavaa yhdessä, kukaan joukosta ei ole muuttanut pois eikä aiokaan. Vain yhdellä on on-off-suhde tyttöystävään, muut eivät edes välitä naisten metsästyksestä. Heillä on kaikilla oma pikku huone ja yhteinen keittiö ja kylpyhyone ja WC. Olohuoneessa on laajakangas-TV ja iso löhöilysohva. Kun joskus käyn siellä, huomaan, että yhteiset tilat ovat siistit, mutta miesten omat huoneet ovat sekaisia ja likaisia. Kukaan ei ole nalkuttamassa. Sanon joskus pojalleni, että olen vähän pettynyt, koska toivoin lapsenlapsia.Nyt en enää viitsi sanoakaan. Pelkään, että vähäkin yhteydenpito välillämme katkeaa. Toivon myös, että poikani solmii parisuhteen, jos solmii, omasta tahdostaan eikä äidin painostuksesta. Ehkä poikani ei senkään vuoksi halua mennä naimisin, että hän totesi, että hänen ja kaikkien hänen kaveriensa vanhemmat ovat eronneet. Sukulinjan jatkuvuus ei häntä kiinnosta. Suru minulle!