Lue keskustelun säännöt.
Epäkelpo luonne työelämään
12.04.2015 |
Mitä sitten voi tehdä? Minun luonteellani ei voi tehdä töitä stressaantumatta. Stressi taas ajaa minut pian avioeroon, pilaan kaikki ystävyyssuhteeni, poltan kuin korsteeni, juon liikaa, vihaan kaikkea ja eniten itseäni. Siis joko tämä tai ei töitä. Ei olisi pitänyt koskaan uskoa ketään, jotka kannustivat opiskelemaan. Itse olen aina tiennyt olevani typerä idiootti ja huonompi kuin muut. Olisi pitänyt uskoa itseä ja tappaa itsensä silloin ennen kuin oli lapsia. Nyt on vaan pakko jatkaa.
Kommentit (25)
Kyllä sulle löytyy hyvä työ, jossa on vähemmän stressiä.
Usko itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööh, siis tappaa itsensä siksi, ettei koe itseään sopivaksi työelämään?
Kuulostaa AD(H)D:ltä.. mulla samanlaiset ongelmat, yritän selvitä. muut paitsi tupakka on hallussa. Lääkitys voisi olla hyvä. ei mt-ongelma vaan kiva ominaisuus. Kevennä elämääsi, ei ole pakko menestyä niinkuin muut.
Chill-out and enjoy.
Mikä se tyydyttävä ratkaisu voi olla? Jotain jolla elää mutta ei tarvi olla töissä arvioitavana, miten se tehdään? Olen ollut kolmessa työpaikassa ja aina päädyn stressiin ja vihaamaan itseäni ja työtäni. En ole tappamassa itseäni, en voi enää. En olisi varmaan pystynyt aiemminkaan, oli kuitenkin vanhemmat ja sisaruksrt, joille olisin tuottanut ahdistusta ja häpeää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaslomalle. Olet masentunut. Voimia! T. Psyk. Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa sairaslomaa. Työterveyslääkärin mukaan ei kannata lähettää psykiatrin arvioitavaksi, koska ei ole mitään mt-ongelmaa. Olen ravannut siellä monta kertaa täyttämässä lappuja ja juttelemassa työpsykologille. Mutta en vaan muutu muuksi, joten vika on pysyvä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa että vielä nykyäänkin ihmisen arvoa määritellään työelämästatuksen mukaan, vaikka nykyaikaisen työelämän vaatimustaso jättää auttamattomasti osan ihmisistä tuottavuusrajan alapuolelle. Paljon pahaa vältettäisiin, jos ihmisiin alettaisiin suhtautua yksilöinä, eikä asema työmarkkinoilla olisi mikään syy luokitella heitä.
Tarvitset ammattiapua. Töissä olevana ja omasta mielenterveydestäsi kiinnostuneena säästät yksityisiin psykologipalveluihin. Tuskin sussa mitään häiriötä on, mutta tarvitsisit oikeasti ihan stressinhallintakeinojen opettelua ja jonkun muun kuin itsesi näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samanlainen, joten tiedän tunteen. Kerran saikulla ollut mutta mitä se auttaa kun työpaikka on sama ja siellä sama meno jatkuu kun tuut takaisin?!
Olen lisäksi jännittäjä luonteeltani ja pelkään että teen virheitä tai liian vähän töitä. Inhottaa/pelottaa myös arvostelevat työkaverit.
Joka tuöpäivä yhtä helvettiä ja kärsimystä. Taistelen ne läpi ja yritän peitellä olitilaani. Vapisen, sydän hakkaa, oksettaa joka samperin työpäivä. Illalla olen puolkuollut.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 07:30"]Täällä toinen samanlainen, joten tiedän tunteen. Kerran saikulla ollut mutta mitä se auttaa kun työpaikka on sama ja siellä sama meno jatkuu kun tuut takaisin?!
Olen lisäksi jännittäjä luonteeltani ja pelkään että teen virheitä tai liian vähän töitä. Inhottaa/pelottaa myös arvostelevat työkaverit.
Joka tuöpäivä yhtä helvettiä ja kärsimystä. Taistelen ne läpi ja yritän peitellä olitilaani. Vapisen, sydän hakkaa, oksettaa joka samperin työpäivä. Illalla olen puolkuollut.
[/quote]
Kuulostaa ikävälle. Voimia! ♡♡♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen työelämä on tosi raakaa, ja täällä on työpaikkakiusaaminen (henkinen väkivalta!) yleistä. Etenkin naisvaltaisilla aloilla. Minäkin aikoinaan ajattelin, että vika on itsessä, mutta sittemmin olen päättänyt vain tehdä työni, joista mulle maksetaan, ja mennä sitten kotiin. P*skat minä siitä, mitä työpaikan klikit ajattelee. Ihan sama.
Mikä ihme siellä töissä niin stressaa? Jos työ ei ole sulle tärkeä osa elämää muutenkaan, kannattaa vaan olla stressaamatta ja hoitaa työt omalla painollaan ilman ylimääräisiä ponnisteluja. Mun töissä kaikki stressaa ja on niin kiire, itse teen sen mitä ehdin normaaliin tahtiin enkä tee ylitöitä. Sama palkka me kaikki saadaan kuitenkin.
Ehdotin itse terapiaa, mutta työterveydestä en siis lähetettä saa. Tulkitsen tämän niin, että vika ei ole päässä vaan minussa. Pitäisi osata, mutta en osaa. Terapia ei kai auta minua, kun ei ole päässä vikaa, eikä minua voi muuttaa. Olen vain ihminen, joka näennäisesti osaa kun on pärjännyt koulussa, mutta käytännössä ei pysty töihin. Olen tiennyt tämän aina, mutta luullut muiden olevan oikeassa sanoessaan, että tekemällä ja opiskelemalla oppii. ap
Mene hakemaan lähete tai siis lääkärinlausunto kunnalliselta. Toinen vaihtoehto on yksityinen psykiatri. Työterveyshuollolla ei ole intressejä kuntouttaa sinua.
Yksityiselle terapiaan miettimään miksi stressaat tarpeettoman paljon ja kuinka voit oppia siitä tavasta pois. Itse valitset omat ajatusratasi ja oman elämäntapasi; ehkä sinä et osaa elää muuten kuin stressaamalla. Tai et halua tarpeeksi paljon olla stressaamatta. Kukaan muu tai mikään muu ei sinua voi auttaa kuin sinä itse ja tie on rankka oppia pois lapsuudesta asti jatkuneista käytösmalleista. Ihan sama asia kuin kokonaan uuden arkikäyttökielen opettelu
Työ työnä. Itse olen oppinut, että (kaikkia) muita ei tarvitse miellyttää. Teen työni niin hyvin kun pystyn, välillä menen siitä, missä sitä on matalin, välillä teen enemmän, jos jaksan. Mitään ylimääräistä en tee juuri koskaan. Tämä riittäköön. Työpaikan ihmissuhteisiin en juuri panosta, olen ystävällinen, mutta en vietä aikaa työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Small tallia silloin tällöin kasvihuoneessa (mieluummin pysyttelee sieltäkin useimmiten poissa).
Kuulostaa kyllä AP siltä, että hyötyisit pitkästä terapiasta. Minusta tuo kuulostaa masennuksesta. Yhden psykologin arvio ei välttämättä ole oikea ja työpsykologi tuskin on kovin halukas käyttämään kovin paljon resursseja sinuun, valitettavasti. Ehdittäisiin, että menet yksityiselle psykiatrille tai psykologialle ja hakeudut kelan tukemaan psykoterapiaan.
T. Masentunut, joka on käynyt vuosia terapiassa
Ei ole myöhäistä tehdä itseään tyydyttävää ratkaisua... =)