Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se on niin mieletön ihminen. Sille on tapahtunut kaikkea, se on mielenkiintoisempi kuin kukaan muu. Siinä on vain sellainen pieni ongelma että se saa sut tuntemaan itsesi ihan arvottomaksi ja se hänen antamansa huomio on kuin almu. Ja silti sitä huomiota janoaa!
Itse en ole koskaan janonnut vakavasti häiriintyneen narsistin huomiota, vaan päinvastoin olen yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön narsistin lapsena. Narsistit ovat hyvin vakavasti mielenvikaisia ihmisiä, joiden käytökseen liittyy aina väkivaltaisuutta.
Niinpä. Jokainen tavallaan. Itse narsistin lapsena taas janosin narsistisen vanhemman huomiota, ja olin "hänen tyttönsä". Hänen huomionsa oli epäsäännööllistä ja tapahtuessaan kivaa niin siitä tuli addiktio ihan kuin uhkapelistä.
Minkälaista perheväkivaltaa teillä oli?
Henkistä. Fyysistä kurittamista ei ollut kuin muutama kerta. Elin täysin traumatisoivan ja turvattoman lapsuuden tullen hylätyksi, mitätöityksi ja jäin vaille normaalia huolenpitoa. Fyysiseksi voidaan tietysti laskea se, etten saanut yhdessä vaiheessa riittävästi ravintoa, sairauksiini ei kiinnitetty huomiota eikä myöskään uniongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se on niin mieletön ihminen. Sille on tapahtunut kaikkea, se on mielenkiintoisempi kuin kukaan muu. Siinä on vain sellainen pieni ongelma että se saa sut tuntemaan itsesi ihan arvottomaksi ja se hänen antamansa huomio on kuin almu. Ja silti sitä huomiota janoaa!
Itse en ole koskaan janonnut vakavasti häiriintyneen narsistin huomiota, vaan päinvastoin olen yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön narsistin lapsena. Narsistit ovat hyvin vakavasti mielenvikaisia ihmisiä, joiden käytökseen liittyy aina väkivaltaisuutta.
Niinpä. Jokainen tavallaan. Itse narsistin lapsena taas janosin narsistisen vanhemman huomiota, ja olin "hänen tyttönsä". Hänen huomionsa oli epäsäännööllistä ja tapahtuessaan kivaa niin siitä tuli addiktio ihan kuin uhkapelistä.
Minkälaista perheväkivaltaa teillä oli?
Henkistä. Fyysistä kurittamista ei ollut kuin muutama kerta. Elin täysin traumatisoivan ja turvattoman lapsuuden tullen hylätyksi, mitätöityksi ja jäin vaille normaalia huolenpitoa. Fyysiseksi voidaan tietysti laskea se, etten saanut yhdessä vaiheessa riittävästi ravintoa, sairauksiini ei kiinnitetty huomiota eikä myöskään uniongelmiin.
Miten tuttua. Äitini aina mainosti olevansa ylihuolehtiva. Nyt kun olen lukenut neuvolakorttiani, siinä mainitaan jatkuvasti, että pitäisi antaa monipuolisempaa ravintoa. On ollut tavallaan helpotus huomata, miten samankaltaisia kokemuksia ihmisillä on
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Olen aiemmin kokeillut rauhoittavia luontaistuotteita, joita olen ottanut ennen narskun tapaamista. Niistä ei ole kuitenkaan ollut apua, vaan paha olo humahtaa yli viimeistään vuorokauden kuluttua, kun tapaaminen on päättynyt. Aivot ovat siihen mennessä ehtineet prosessoida, miten toinen taas rivien välistä mitätöi ja kiusasi, tulee syviä vihan tunteita miten se kehtasi, eikä itse tajunnut sanoa mitään.
Olen kokeillut nyt joogaa, Hesarissa ainakin oli juuri kuvat asennoista, joilla ylikierroksilla olevaa kehoa rauhoitetaan. Googlekin auttaa. Täytyy sanoa, että niistä oli hiukan hyötyä. Olen tällainen tanakka matami, en todella mikään joogi tai sellaiseksi aikova, mutta kotijoogaa aion nyt jatkaa ahdistukseen. Toinen on tärinäterapia, itse en sitä ole erikseen tehnyt, koska alan täristä luonnostani. Ihmettelin itse asiassa aikonani, miksi tärisin kovasti juuri narsistin luona ja piti mennä vessaan tms. rauhoittumaan pois muiden silmistä. Keho on viisas!
Mullekin käy noin, että tajuan vasta seuraavana päivänä kaikki ne mitätöinnit ja nöyryytykset mitä hänen puheiden rivien välissä oli.
Narsismi on sairaus, eikä henkilö itse ole tätä ominaisuutta itselleen valinnut. Itse olen kohta kymmenen vuotta elänyt ja asunut käytöksen perusteella narsistin kanssa. Hankala ja vaikea luonne saa minut jotenkin säälimään puolisoani, joskus näen pilkahduksen oman käytöksen katumisesta, vain pilkahduksen. Päättelen itse olevani läheisriippuvainen, en saa itseäni irroitettua tästä suhteesta. Harmi, koska olen täysin vapaa lähtemään suhteesta, mutta....ei irroittautuminen ole loppupelissä helppoa. Kaikille meille toivon voimia ja tahdon lujuutta irrottautua suhteesta, silloin kun voimat uupuu, pidetään itsestämme hyvää huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko narsistin uhrille oikeasti olemassa jotain terapiaa? Oli yllättävän suuri järkytys tajuta olleensa monia vuosia sumutuksen kohteena, kun itse ajattelin aina että me puhalletaan yhteen hiileen ja toimin meidän yhteiseksi hyväksi kaikessa. Ajattelin myös aina olevani henkisesti vahva, lähdinhän hyvässä järjestyksessä omaan elämään sen vaikutuspiiristä ja olen pärjännyt hyvin kunnes tajusin diagnoosin. Nyt se ennen niin rakas tuki ja turva onkin mielessäni pelottava psykoosihullu joka tulee tilaisuuden tullen oveni taakse kirveen kanssa koska olen eronnut hänestä. Tiedän mihin se kykenee koska poliisit on tulleet pariin kertaan kotiin. Niistä ajoista on tosin vuosia jo kulunut joten en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Mutta koska ennen aliarvioin hänet, en uskalla aliarvioida enää. Katselen iltaisin ikkunoista salaa ennen nukkumaanmenoa, tähän tämä on mennyt. Olen puun ja kuoren välissä kun en haluaisi olla yksin mutta en uskalla enää luottaa uuteen ihmiseen.
Riivaaja henki oli mielenkiintoinen ajatus, uskon että me kaikki ollaan kuitenkin henkiä ja pahansuopa saa kaverin kyllä itselleen sieltä toiselta puolelta ja saavat kumpikin voimaa toisistaan. Mikä muukaan kääntäisi ne raivarit päälle, kuin joku ulkoinen vaikutus... koska se on niin ennalta-arvaamatonta. Hyväntahtoinen kuuntelee hyviä viestejä (kyllä me tästä selvitään rakkaudella) ja pahantahtoinen negatiivisia käskyjä (tuo henkilö yrittää latistaa sinut, rankaise heti).
Kokemuksella sanoisin, etteivät terapeutit tunnista narsismia kovin hyvin. Omani alkoi pitää minua harhaisena, ja halusi että puhun harhoistani lääkärille jotta saan antipsykootit. No, en hakenut vaan vaihdoin terapeuttia ja terapiasuuntausta. Nyt tilanne parempi, mutta tuollaisen ihmisen, joka ei ole narsistin uhriksi joutunut, voi olla kyllä vaikea käsittää sitä käytöstä ja suoranaista pahuutta.
Jos ei oo ite joutunut narsistin uhriksi niin nämähä uskoo aivan täytenä totena narsistille tyypillisen kauhistelun ja pöyristymisen. Narsisti korottaa itseään sillä tavalla että antaa ymmärtää jonkun olevan joko täysi idiootti tai häntä kohtaan kerrassaan suunnattoman ilkeä. Narsisti osaa puhua niin että miettii valheista kiinni jäämistä ja iso osa onkin semmoista että hän antaa ymmärtää. Kuten että pyörittelee kiihtyneenä silmiään ja sanoo että kaikkea en ees voi kertoa.
Päinvastoin. Juurikin psykologi/terapeutti saa monen ymmärtämään, mistä on kysymys. He bongaavat kertomuksista patologisen valehtelijan ja manipuloinnin. Jo ennen kuin koko narsismista tuli populaari ilmiö, niin ammattipiireissä tunnettiin eri persoonallisuuhäiriöt. Ei vain narsismi ja psykopatia, vaan myös sosiopatia.
Asiakkaan kertomuksesta välittyy todellisuus, jota asiakas ei tiedosta vielä ollenkaan eikä meinaa uskoa psykologin/ammattiauttajan kertomaa. Koska on defenssit ja itsetunto nujerrettu. Luottamus omiin tunteisiin, kokemuksiin jne. Siinä on ammattiauttaja tärkeässä roolissa, että saa ohjattua asiakkaan ymmärtämään ja oppimaan luottamaan itseensä taas uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kerrompa ex-anopin keskustelutyylin.
Koetti iskeä kiilaa minun ja toisen miniänsä väliin haukkumalla minua narsistiksi. Minulle taas haukkui tätä miniäänsä,vaan ei arvannut että olemme hyvissä puheväleissä.
Kun menin keskustelemaan asiasta niin alkoi vänkäämään että kuka oli kertonut hänen haukkuneen.
En suostunut kertomaan koska tiesin kokemuksesta että hänellä on tarve ohjata keskustelu koskemaan ihan jotain muuta henkilöä, pois itsestä tai johonkin lillukanvarteen.
Toistin syytökset ja että hän tunnustaisi sanoneensa niin. Eipä tunnustanut. Hänestä oli kuulemma menossa mustamaalauskampanja.
Ja jos jotain olikin sanottu niin se pahanpuhuminen oli "puolin ja toisin", eli kketti vetää minutkin mukanaan pinnan alle.
Pyysi lisää esimerkkejä epäkohdista. Kun mainitsin joitakin,niin olin kuulemma ymmärtänyt väärin tai sitten olin raukka ja vässykkä kun viitsin edes mainita ja muistaa sellaista. Millainen ihminen edes viitsii muistella tuollaisia.
Kysyi että olenko minä täysin viaton. Vastasin että en niin narzistianoppi totezi siihen että mitäs me tässä enää keskustellaan.
Kun sanoin että asia ei jää tähän niin ryntäsi perään kirkumaan että kirjoittaa minulle kirjeen, missä krtoo miten paska ihminen on ja tekee sitten itsemurhan.
Että tässä mallia keskustelusta
Vierailija kirjoitti:
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Minulla on erittäin pahan narsisti- ex miehen kanssa kouluikäisiä, alaikäisiä lapsia. Minun ei tarvitse nähdä miestä kasvotusten, koska lapset vaihtavat kotia omatoimisesti. Mutta en voi estää miestä puhelimessa.
En vastaa exän puheluihin, sen hän on nyt oppinut. Vaadin kaiken lasten huoltoon liittyvän sähköpostilla tai whatsapilla. Ex on onneksi vähentänyt viestittelyä. Pitkään eron jälkeen hän lähetti aivan turhia viestejä päivittäin, mutta en reagoinut niihin, enkä edes avannut niitä eli grey rock.
Nyt ex on tajunnut vähentää viestittelyä, viestejä tulee noin kerran viikossa ja aiheesta. Jos exältä saapuneeseen viestiin ei ole välttämätöntä vastata vaan se on ns. tiedoksi niin sitten vain avaan viestin, jolloin ex näkee että olen lukenut sen, mutta en vastaa mitään. Jos on pakko vastata (mietin tosi tarkkaan tarvitseeko vastata) niin vastaan yhdellä sanalla eli "kyllä" tai "ei". Ei yhtään ylimääräistä sanaa. Ja siitä ex onkin viesteissään haukkunut minua, kun en kirjoita hänelle kokonaisia lauseita :D Kyllä on hänen elämänsä rankkaa...
Yleensä mulla menee yöunet viestin saapumista seuraavana yönä. Nukun pätkissä, ahdistaa, saan paniikkikohtauksia ja olen tosi väsynyt seuraavana aamuna. Yön ajaksi laitan puhelimeni nykyään äänettömälle, värinättömälle ja koko puhelimen pois makuuhuoneesta, että en näe mitään näytöllä syttyviä valoja. Yöunet on mulle nykyään oman hyvinvoinnin vuoksi pyhä asia. Makuuhuoneeni on kotoisa, rauhallisilla väreillä sisustettu. Mulla on pimennysverhot, erittäin laadukas sänky ja vuodevaatteet että voin turvata rauhallisia unia itselleni. Muuten pääni ei kestä tätä touhua sitä vähäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Minulla on erittäin pahan narsisti- ex miehen kanssa kouluikäisiä, alaikäisiä lapsia. Minun ei tarvitse nähdä miestä kasvotusten, koska lapset vaihtavat kotia omatoimisesti. Mutta en voi estää miestä puhelimessa.
En vastaa exän puheluihin, sen hän on nyt oppinut. Vaadin kaiken lasten huoltoon liittyvän sähköpostilla tai whatsapilla. Ex on onneksi vähentänyt viestittelyä. Pitkään eron jälkeen hän lähetti aivan turhia viestejä päivittäin, mutta en reagoinut niihin, enkä edes avannut niitä eli grey rock.
Nyt ex on tajunnut vähentää viestittelyä, viestejä tulee noin kerran viikossa ja aiheesta. Jos exältä saapuneeseen viestiin ei ole välttämätöntä vastata vaan se on ns. tiedoksi niin sitten vain avaan viestin, jolloin ex näkee että olen lukenut sen, mutta en vastaa mitään. Jos on pakko vastata (mietin tosi tarkkaan tarvitseeko vastata) niin vastaan yhdellä sanalla eli "kyllä" tai "ei". Ei yhtään ylimääräistä sanaa. Ja siitä ex onkin viesteissään haukkunut minua, kun en kirjoita hänelle kokonaisia lauseita :D Kyllä on hänen elämänsä rankkaa...
Yleensä mulla menee yöunet viestin saapumista seuraavana yönä. Nukun pätkissä, ahdistaa, saan paniikkikohtauksia ja olen tosi väsynyt seuraavana aamuna. Yön ajaksi laitan puhelimeni nykyään äänettömälle, värinättömälle ja koko puhelimen pois makuuhuoneesta, että en näe mitään näytöllä syttyviä valoja. Yöunet on mulle nykyään oman hyvinvoinnin vuoksi pyhä asia. Makuuhuoneeni on kotoisa, rauhallisilla väreillä sisustettu. Mulla on pimennysverhot, erittäin laadukas sänky ja vuodevaatteet että voin turvata rauhallisia unia itselleni. Muuten pääni ei kestä tätä touhua sitä vähäistäkään.
Suosittelen rajaamaan vielä enemmän esim vain sähköposti silloin, kun lapset ovat sun luona. Wa-sta blokkaisin myös, laittakoon tekstarin, vähemmän sun kyttäysmahdollisuuksia myös.
Uskallatko pyytää koskaan mitään lapsen asioita hoitamaan tms? Mä hoidan yksin kaiken, mutta nyt olen tilanteessa, että pitäisi hankkia yhdellä kertaa tosi monet harrastusvälineet ja mun rahat on lopussa. Pelkään, että jos otan asian esiin, saan vaan kärsiä siitä.
Selitystä heille, joilla on ollut mököttävä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Minulla on erittäin pahan narsisti- ex miehen kanssa kouluikäisiä, alaikäisiä lapsia. Minun ei tarvitse nähdä miestä kasvotusten, koska lapset vaihtavat kotia omatoimisesti. Mutta en voi estää miestä puhelimessa.
En vastaa exän puheluihin, sen hän on nyt oppinut. Vaadin kaiken lasten huoltoon liittyvän sähköpostilla tai whatsapilla. Ex on onneksi vähentänyt viestittelyä. Pitkään eron jälkeen hän lähetti aivan turhia viestejä päivittäin, mutta en reagoinut niihin, enkä edes avannut niitä eli grey rock.
Nyt ex on tajunnut vähentää viestittelyä, viestejä tulee noin kerran viikossa ja aiheesta. Jos exältä saapuneeseen viestiin ei ole välttämätöntä vastata vaan se on ns. tiedoksi niin sitten vain avaan viestin, jolloin ex näkee että olen lukenut sen, mutta en vastaa mitään. Jos on pakko vastata (mietin tosi tarkkaan tarvitseeko vastata) niin vastaan yhdellä sanalla eli "kyllä" tai "ei". Ei yhtään ylimääräistä sanaa. Ja siitä ex onkin viesteissään haukkunut minua, kun en kirjoita hänelle kokonaisia lauseita :D Kyllä on hänen elämänsä rankkaa...
Yleensä mulla menee yöunet viestin saapumista seuraavana yönä. Nukun pätkissä, ahdistaa, saan paniikkikohtauksia ja olen tosi väsynyt seuraavana aamuna. Yön ajaksi laitan puhelimeni nykyään äänettömälle, värinättömälle ja koko puhelimen pois makuuhuoneesta, että en näe mitään näytöllä syttyviä valoja. Yöunet on mulle nykyään oman hyvinvoinnin vuoksi pyhä asia. Makuuhuoneeni on kotoisa, rauhallisilla väreillä sisustettu. Mulla on pimennysverhot, erittäin laadukas sänky ja vuodevaatteet että voin turvata rauhallisia unia itselleni. Muuten pääni ei kestä tätä touhua sitä vähäistäkään.
Suosittelen rajaamaan vielä enemmän esim vain sähköposti silloin, kun lapset ovat sun luona. Wa-sta blokkaisin myös, laittakoon tekstarin, vähemmän sun kyttäysmahdollisuuksia myös.
Uskallatko pyytää koskaan mitään lapsen asioita hoitamaan tms? Mä hoidan yksin kaiken, mutta nyt olen tilanteessa, että pitäisi hankkia yhdellä kertaa tosi monet harrastusvälineet ja mun rahat on lopussa. Pelkään, että jos otan asian esiin, saan vaan kärsiä siitä.
Mun äiti hoiti kaiken yksin. Nykyään tajuan miksi.
- ohis
Olen nyt sisäistämässä sitä, että narsisti on vain yksi manipulaatiokone. Koska hänellä ei ole elävää ja oikeaa tunnemaailmaa, mikään osa hänen tekemisistään ei ole totta vaan tavalla tai toisella hänen ruokkimistaan.
Myös se hyvä vaihe on reaktionhakua, provokaatiota. Silloin hän saa polttoainetta kohteen positiivisista reaktioista. Myöhemmin, kun hän on jo kateellinen ja ajoittain loukkaantunut kohteelleen, hän ei enää halua tuottaa tälle hyviä reaktioita, koska kohde ei ansaitse niitä, hän lähtee etsimään polttoainetta kohteen suututtamisesta, itkettämisestä ja muuten vaan kontrolloinnista.
Eli mikään ei ole todellista ja normaalia, ei mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Kuten yllä kirjoitettu, tuokaan toteamus ei ole totta. Hän vain etsii reaktioita! Sen sijaan, että romautat itsetuntosi, reagoi pitämällä häntä sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te traumataustaiset, miten saatte mielenne ja kehonne rauhoittumaan, kun olette taas tauon jälkeen törmänneet narsistiinne? Minulla voi mennä pitkä aika täysin kierroksilla ja dissosiaatiossa ja sitten vielä eksä pyöriä mielessä sen jälkeen, riippuen vähän siitä, millainen kontakti tai tapaaminen oli kyseessä.
Minulla on erittäin pahan narsisti- ex miehen kanssa kouluikäisiä, alaikäisiä lapsia. Minun ei tarvitse nähdä miestä kasvotusten, koska lapset vaihtavat kotia omatoimisesti. Mutta en voi estää miestä puhelimessa.
En vastaa exän puheluihin, sen hän on nyt oppinut. Vaadin kaiken lasten huoltoon liittyvän sähköpostilla tai whatsapilla. Ex on onneksi vähentänyt viestittelyä. Pitkään eron jälkeen hän lähetti aivan turhia viestejä päivittäin, mutta en reagoinut niihin, enkä edes avannut niitä eli grey rock.
Nyt ex on tajunnut vähentää viestittelyä, viestejä tulee noin kerran viikossa ja aiheesta. Jos exältä saapuneeseen viestiin ei ole välttämätöntä vastata vaan se on ns. tiedoksi niin sitten vain avaan viestin, jolloin ex näkee että olen lukenut sen, mutta en vastaa mitään. Jos on pakko vastata (mietin tosi tarkkaan tarvitseeko vastata) niin vastaan yhdellä sanalla eli "kyllä" tai "ei". Ei yhtään ylimääräistä sanaa. Ja siitä ex onkin viesteissään haukkunut minua, kun en kirjoita hänelle kokonaisia lauseita :D Kyllä on hänen elämänsä rankkaa...
Yleensä mulla menee yöunet viestin saapumista seuraavana yönä. Nukun pätkissä, ahdistaa, saan paniikkikohtauksia ja olen tosi väsynyt seuraavana aamuna. Yön ajaksi laitan puhelimeni nykyään äänettömälle, värinättömälle ja koko puhelimen pois makuuhuoneesta, että en näe mitään näytöllä syttyviä valoja. Yöunet on mulle nykyään oman hyvinvoinnin vuoksi pyhä asia. Makuuhuoneeni on kotoisa, rauhallisilla väreillä sisustettu. Mulla on pimennysverhot, erittäin laadukas sänky ja vuodevaatteet että voin turvata rauhallisia unia itselleni. Muuten pääni ei kestä tätä touhua sitä vähäistäkään.
Suosittelen rajaamaan vielä enemmän esim vain sähköposti silloin, kun lapset ovat sun luona. Wa-sta blokkaisin myös, laittakoon tekstarin, vähemmän sun kyttäysmahdollisuuksia myös.
Uskallatko pyytää koskaan mitään lapsen asioita hoitamaan tms? Mä hoidan yksin kaiken, mutta nyt olen tilanteessa, että pitäisi hankkia yhdellä kertaa tosi monet harrastusvälineet ja mun rahat on lopussa. Pelkään, että jos otan asian esiin, saan vaan kärsiä siitä.
En voi pyytää ex- miestä tekemään mitään lapsiin liittyvää. Hoidan asiat itse omalla hoitovuorollani. Ex ei narsistille tyypilliseen tapaan ota muilta käskyjä, koska tekee mitä häntä itseään huvittaa ja silloin kun häntä itseään huvittaa.
Mä ostan suosiolla lapsille harrastusvälineet omilla rahoilla, ostan ne käytetynä niin saan halvemmalla. Ja myyn sitten eteenpäin kun jää pieneksi. Mutta se tarkoittaa myös sitä että ne harrastuvälineet ei kulkeudu exän luo kun on hänen hoitovuoronsa. Tänä vuonna ex joutui ostamaan yhdelle lapselle omilla rahoillaan ja omaan kotiinsa luistimet, kun yhteistyö ei suju. Hölmöähän se on hankkia samat välineet kahteen kertaan.
Koulusta voi onneksi lainata luistimia ja suksia. Mun lapset on isoja koululaisia ja he eivät halua enää luistella ja hiihtää. Liikuntatunnilla on vaihtoehtona mennä kävelylenkille. Pystytkö ostamaan harrastuvälineitä käytettynä tai lainaamaan niitä?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Oo mikä itsetunnoton p-a housu hän on!sohaise takaisin rentona hymyillen!kaikenlaisia reppana äijiä hyi
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Oo mikä itsetunnoton p-a housu hän on!sohaise takaisin rentona hymyillen!kaikenlaisia reppana äijiä hyi
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Ei, koska sohaisu osoittaa, että piikki on vastaanotettu ja se ruokkii narsistia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Voiko lasten vaihdon tehdä niin, että ex tulee hakemaan lapset pihalta ja että hän odottaa siellä pihalla niin sinun ei tarvitse nähdä häntä. Eli kun tiedät kellonajan milloin ex tulee pihaan, katsot ikkunasta että hän on siellä ja lähetät puetut lapset ovesta exän luo? Vai ovatko lapset taaperoita ja pakko vaihtaa ns. sylistä syliin?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Niin tuttua! Ex- mieheni on sanonut minulle eron jälkeen, että oli kanssani naimisissa vain koska sillä tavalla varmisti saavansa säännöllisesti p*llua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sistustanut oman uuden kodin väreillä, jotka tutkitusti rauhoittaa mieltä. Viherkasveja ja kaikkea sellaista, minkä tulisi tutkimusten mukaan lisätä hyvinvointia. Otin koirankin, koska sen terveysvaikutukset on selvät. Käyn uimassa, senkin on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Joogaan. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia.
Ex:n näkeminen katkaisee aina oman hyvinvoinnin. Meillä lapset eivät ole niin isoja, että voisivat täysin itsenäisesti siirtyä. Tässä yksi kerta ex totesi lapsia hakiessaan "ohimennen", ettei hän muuten koskaan halunnut tai himoinnut minua. Sitten business as usual, ja itse jään keräilemään itsetunnon palasia.
Tiedostan, että kaiken kontaktin tulisi loppua, jos en halua tällaisia takapakkeja.
Tyypillistä tuo "ohimennen" ja pitää oppia antamaan menemään ohi. Siksi niiden kanssa on niin rasittavaa, kun ei voi olla normaalisti ja spontaanisti, kun livauttavat niitä piikkejään. Mutta siihen harjaantuu ja todella oppii olemaan reagoimatta. Tällöin narsisti kehittelee uusia metodejaan. Rasittavia ovat. Ja toivottomia tapauksia.
Alue: Aihe vapaa
Normaalissa ihmisessä on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Meissä kaikissa. Niiden kanssa oppii usein elämään, särmät hioutuu ja ratkotaan ongelmatilanteita yhdessä.
Narsistinen persoonallisuusHÄIRIÖ on ihan toinen juttu. En jaksa selittää, ellet ole sitä edes ketjun luettuasi tajunnut. Se on tuhoisaa eikä ne teeskennellyt "hyvät" puolet kompensoi sitä, kun ei kenenkään pidä hyväksyä pelkoa, mitätöintiä, alistamista ja väkivaltaa (henkistä jatai fyysistä).