Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Hieno älykkään ja vahvan naisen kirjoitus! Älä välitä näistä trolleista jotka alapeukuttavat eivätkä rakasta perheitään vahvan naisen tavoin. Kirjoituksesi todistaa että maailmassa on vielä järjellistä toimintaa. Uskon että perheesi on onnellinen kun heillä on tuollainen kultakimpale elämässä.
"Koirat räksyttää mutta karavaani se vain kulkee"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Niin siis mitä teetkään tässä ketjussa? Jos miehesi ei ole narsisti, etkä sinäkään ole, niin olet väärässä paikassa kertomassa tarinoitasi.
Olette kateellisia ettekä edes yritä peitellä sitä. Hyvää hyvyyttäni kerroin miten voi toimia eritavalla avioliitossa kuin aina valittamalla ja kesksutelupalstoille kirjoittelemalla siitä ELÄMÄN TÄRKEIMMÄSTÄ LÄHEISESTÄ ja perheen peruspilarista.
Kuulkoon kellä korvat on ja ottakoon opikseen . Turha teitä on edes opastaa. En lue enempää vastauksia joten turha vastata tähän!
Tulihan se sieltä! Narsistin mielilause kun ei enää keksi muuta "OLET KATEELLINEN". Narsisti on ITSE kateellinen kaikille kaikesta ja se reppana luulee että muut ajattelee kuin hän. Tätä on narsistin "keskustelu" , aikuinen perustelee näkemyksensä ja uhmaikäinen narsisti perustelee lauseella "olet kateellinen". Todennäköisesti tämän jälkeen nenä nousee pystyyn ja alkaa parin viikon mykkäkoulu koska "mua on loukattu" : D D D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Niin siis mitä teetkään tässä ketjussa? Jos miehesi ei ole narsisti, etkä sinäkään ole, niin olet väärässä paikassa kertomassa tarinoitasi.
Olette kateellisia ettekä edes yritä peitellä sitä. Hyvää hyvyyttäni kerroin miten voi toimia eritavalla avioliitossa kuin aina valittamalla ja kesksutelupalstoille kirjoittelemalla siitä ELÄMÄN TÄRKEIMMÄSTÄ LÄHEISESTÄ ja perheen peruspilarista.
Kuulkoon kellä korvat on ja ottakoon opikseen . Turha teitä on edes opastaa. En lue enempää vastauksia joten turha vastata tähän!
Tulihan se sieltä! Narsistin mielilause kun ei enää keksi muuta "OLET KATEELLINEN". Narsisti on ITSE kateellinen kaikille kaikesta ja se reppana luulee että muut ajattelee kuin hän. Tätä on narsistin "keskustelu" , aikuinen perustelee näkemyksensä ja uhmaikäinen narsisti perustelee lauseella "olet kateellinen". Todennäköisesti tämän jälkeen nenä nousee pystyyn ja alkaa parin viikon mykkäkoulu koska "mua on loukattu" : D D D
Sinä se olet ihan samanlainen kuin tyttäreni taitoluisteluseuran vanhampain jäsenistö! Taidan jopa tietää kuka olet...
Minulle on opetettu ihan pienestä pitäen että jos ei ole mitäån hyvää sanottavaa OLE HILJAA!
Jatkakaa kaikessa rauhassa tätä itkemistänne täällä, minua ei voisi vähempää kiinnostaa enkä ehdi lukemaan vastauksia sillä lähdemme koko perheen kesken nyt Rukalle viettämään perhelomaa
Ja jos tunnistit minut niin nineäni et tänne laita tai vastaat oikeudessa minulle SEKÄ MIEHELLENI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Enimmäkseen täällä ovat ihmiset kertoneet, miten heitä on kohdeltu ja millaisia pitkäaikaisia vaurioita heille on siitä tullut. Kenelläkään, ei sinulla, ei minulla, ei ole oikeutta tulla vähättelemään ja arvioimaan toisen kokemusta. Jos tällaista oikeutuksen tunnetta tuntee, suosittelen pohtimaan, että mistä se tulee ja mitä sille voi tehdä.
Tuossa kirjaimellisesti sanoin, että en vähättele. Rauhoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Hieno älykkään ja vahvan naisen kirjoitus! Älä välitä näistä trolleista jotka alapeukuttavat eivätkä rakasta perheitään vahvan naisen tavoin. Kirjoituksesi todistaa että maailmassa on vielä järjellistä toimintaa. Uskon että perheesi on onnellinen kun heillä on tuollainen kultakimpale elämässä.
"Koirat räksyttää mutta karavaani se vain kulkee"
Tässäpä tyylinäytettä kaasuvalottamisesta ja sekavasta sanasalaatista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Niin siis mitä teetkään tässä ketjussa? Jos miehesi ei ole narsisti, etkä sinäkään ole, niin olet väärässä paikassa kertomassa tarinoitasi.
Olette kateellisia ettekä edes yritä peitellä sitä. Hyvää hyvyyttäni kerroin miten voi toimia eritavalla avioliitossa kuin aina valittamalla ja kesksutelupalstoille kirjoittelemalla siitä ELÄMÄN TÄRKEIMMÄSTÄ LÄHEISESTÄ ja perheen peruspilarista.
Kuulkoon kellä korvat on ja ottakoon opikseen . Turha teitä on edes opastaa. En lue enempää vastauksia joten turha vastata tähän!
Tulihan se sieltä! Narsistin mielilause kun ei enää keksi muuta "OLET KATEELLINEN". Narsisti on ITSE kateellinen kaikille kaikesta ja se reppana luulee että muut ajattelee kuin hän. Tätä on narsistin "keskustelu" , aikuinen perustelee näkemyksensä ja uhmaikäinen narsisti perustelee lauseella "olet kateellinen". Todennäköisesti tämän jälkeen nenä nousee pystyyn ja alkaa parin viikon mykkäkoulu koska "mua on loukattu" : D D D
Sinä se olet ihan samanlainen kuin tyttäreni taitoluisteluseuran vanhampain jäsenistö! Taidan jopa tietää kuka olet...
Minulle on opetettu ihan pienestä pitäen että jos ei ole mitäån hyvää sanottavaa OLE HILJAA!
Jatkakaa kaikessa rauhassa tätä itkemistänne täällä, minua ei voisi vähempää kiinnostaa enkä ehdi lukemaan vastauksia sillä lähdemme koko perheen kesken nyt Rukalle viettämään perhelomaa <3 <3 <3
Ja jos tunnistit minut niin nineäni et tänne laita tai vastaat oikeudessa minulle SEKÄ MIEHELLENI!
Ja tässä nähdään, miten riitaan ei tarvita kahta sekä vainoharhaisuutta ja uhkailua.
Mikään ei n kanssa selviä. Asia, johon pitäisi saada selvyys, on väärään aikaan ja väärällä tavalla nostettu esiin. Jos keskustelu jatkuu, absurdiuden leveli nousee. Lähdetään leventämään juttua, yritetään manipuloida, syyllistää ja alistaa vastapuoli, jotta n ei joutuisi antamaan selvää vastausta. Pidetään vastapuolta hulluna ja naurettavana, kun hän ylipäätään haluaa selvittää noin typerän asian. Pistetään kaiken varalta mustamaalauskampanjat käyntiin siitä, että miten hullu toinen ihminen on, kun haluaa asian x selvittää. Jos aikaa pääsee kulumaan tarpeeksi tai jos asiaan alkaa ilmaantua ulkopuolisia tai viranomaisia, n kääntää pöydän ympäri ja väittää, että on yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin saada asiaa selvitettyä, mutta toinen osapuoli ei vaan millään suostu ratkaisuun.
Ja jos lopputulokseen lopulta päästään ja asiassa saadaan ratkaisu aikaan, asian tullessa seuraavan kerran vastaan n käyttäytyy ihan kuin ennenkin, ihan kuin asiaa ei olisi selvitetty ja jatkosta sovittu ja taas se toinen on vaikea ja hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Mielestäsi tässä ketjussa mainituille tapahtumille ja toiminnoille on tietyissä olosuhteissa oikeutus? Olen kanssasi eri linjoilla. Tapahtumat ovat sellaisia, että niille ei ole mitään oikeutusta, oli motivaatio tai syy niihin mikä tahansa (kohteen todellinen tai kuviteltu toiminta tai tekijän narsismi tai narsistittomuus). Kuvaillut teot ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä tapahdu terveissä ihmissuhteissa eikä terveiden ja tasapainoisten ihmisten tekeminä.
En puhunut mitään oikeutuksesta. Ainoastaan siitä, että kaikki ikävä ihmissuhteissa ei ole narsisimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö noissa muissakin ketjuissa pystyä todistamaan oma vanhemmuus, ammatti tms. aukottomasti, jotta voi keskustella otsikon aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju kunnes menttaalikeissit tuli riehumaan.
Narsisiteille tyypillinen tapasi asemoida muut itsesi alapuolelle lääketieteellisiä diagnooseja käyttämällä kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Pää kiinni siellä jos ei ollu parempaa sanottavaa
Kyllä se parempaa oli kuin tuo höpinä yliluonnollisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Niin siis mitä teetkään tässä ketjussa? Jos miehesi ei ole narsisti, etkä sinäkään ole, niin olet väärässä paikassa kertomassa tarinoitasi.
Olette kateellisia ettekä edes yritä peitellä sitä. Hyvää hyvyyttäni kerroin miten voi toimia eritavalla avioliitossa kuin aina valittamalla ja kesksutelupalstoille kirjoittelemalla siitä ELÄMÄN TÄRKEIMMÄSTÄ LÄHEISESTÄ ja perheen peruspilarista.
Kuulkoon kellä korvat on ja ottakoon opikseen . Turha teitä on edes opastaa. En lue enempää vastauksia joten turha vastata tähän!
Sössönsössön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Tämä on tyypillinen narsistisen ihmisen halveksiva ja ylimielinen kommentti.
Asiahan ei sinulle edes kuulu, ja sinunlaisten kaikkitietävien vuoksi en asiaa täällä edes tarkemmin avaa. Sen verran voin sanoa, ettei kukaan toinen henkilö liittynyt asioihin millään tavalla eikä narsistilla ollut harmainta hajua mistään tapahtumista. Viimeiseksi olisin narskulle kertonut mitään.
Jos selität jotain yliluonnollista soopaa julkisella palstalla, muilla on vapaus kommentoida sitä.
Jos meistä kahdesta joku on kaikkitietävä, se olet sinä joka väität tietäväsi asioita joita ei tieteellisesti edes tunnisteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Hienoa, että sinulla ja miehelläsi on liitto, joka toimii ja jossa teidän yhteiset pelisäännöt on hyvät. Vähän kyllä särähtää omaan korvaan alistuvuus ja dynamiika suoraan 50-luvulta, mutta se on teidän valintanne.
Kai kuitenkin ymmärsit, että tässä ketjussa puhutaan narsisteista? Näiden ihmisten kanssa ei sovita mistään auvoisista eläkepäivistä, ei "niitetä sitä mitä kylvää", vaan saadaa henkistä pahoinpitelyä.
Hiljaisuus on joskus kultaa. Tämä olisi voinut olla sinun kohtasi elämässä miettiä että "onpa kurjia kokemuksia eikä minulla ole mitään kokemusta aiheesta, niinpä ole hiljaa."
Huomasit varmaan miten tuo toinen keskustelija omi itselleen tuon " hiljaisuus on kultaa" sanomasi tuolla seuraavissa viesteissä. Näin he toimivat...
Juha tietää kirjoitti:
Täällä some tohtorit tekevät diagnooseja. Osa totuuksia varmasti, mutta suuri osa kuulostaa vain siltä että ei tule jonkun ihmisen kanssa toimeen. Lisäksi unohtuu se peili, jospa vika onkin sinussa? Narsismin piirteitä saattaa joskus esiintyä meillä jokaisella mutta se ei tee vielä narsistia.
Jos törmäilee joka paikassa hankaliin ihmisiin, on syytä miettiä että olenkohan kuitenkin itse se hankala.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on toisaalta sama kuka on narsisti, mutta ei varmasti yhtään kiva ympärillä oleville. Tiedän, että itselläni on ihana perhe ympärilläni ja heistä kukaan ei ole narsisti. He läheisimmät ihmiset ja niistä pidän kiinni ja he varmasti myös minusta. Itse tehdään hyvä fiilis. Narsismi on varmasti kamala asia ja jotain pitää tehdä jos sitä on ympärillä. Neuvoja varmasti saa jostain kunnolla. Ei täältä. Hakekaa sitä apua, jos tarvetta on.
Miten vanha olet? 15?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Tämä on tyypillinen narsistisen ihmisen halveksiva ja ylimielinen kommentti.
Asiahan ei sinulle edes kuulu, ja sinunlaisten kaikkitietävien vuoksi en asiaa täällä edes tarkemmin avaa. Sen verran voin sanoa, ettei kukaan toinen henkilö liittynyt asioihin millään tavalla eikä narsistilla ollut harmainta hajua mistään tapahtumista. Viimeiseksi olisin narskulle kertonut mitään.
Jos selität jotain yliluonnollista soopaa julkisella palstalla, muilla on vapaus kommentoida sitä.
Jos meistä kahdesta joku on kaikkitietävä, se olet sinä joka väität tietäväsi asioita joita ei tieteellisesti edes tunnisteta.
Senkus kommentoit ihan vapaasti, ei sitä tarvitse erikseen itkeä. Samalla tavalla kellä tahansa on oikeus kertoa yliluonnollisia asioita aiheeseen liittyen. Asiallisesti kerrottununa kiinnostaa ainakin minua. Lopeta nyt se yliluonnollisista itkeminen, vaikka onhan se toki sinulta pois kun en itse ymmärrä, siitäkö nyt kiikastaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity keskustelutyyliin, mutta onko narsitilla vaikea olla kumminkin, kun tilanteita on päällä? Heillähän on yleensä tilanteita päällä, joten miltä heistä mahtaa tuntua? Haluavatko lopulta jotain muuta kuin sitä pahaa, mitä usein itse tekevät. Vai onko niin, että he todella haluavat myllerystä vai haluaisivatko olla ihan seesteisen elämän kannalla? Eikö se syö ihmistä, jos aina on joku ihmeellinen säätö päällä? Heillähän on jotain aina menossa, joko syyttelyä, epäilyä ja jonkinlaista muiden ihmisten solvaamista tai he nostattelevat itseään korokkeelle, mutta eivät näe siinä mitään ongelmaa. En vuosikymmeniin edes miettinyt narsismia, mutta jotenkin se on nyt tullut lähelle ja aika julmalta näyttää. Totta, mutta se sain myös paljon hyvää aikaan. Ehkä kiitän joskus näitä ihmisiä, että myös pahasta voi saada hyvää. Se elämä, on oppikoulua aina.
Luulen että narsistia jollain tasolla kahistuttaa se tosiasia, että hän ei pysty kokemaan normaalia tunne-elämää ja nauttimaan elämästä. Se on pelottavaa, ettei tavallaan saa oikeaa yheyttä keneenkään. Ainoaksi nautinnoksi jää erilaisten reaktioiden saaminen ulos ihmisistä, se antaa tunteen siitä että edes jollain tavalla ymmärtää miten normaalit ihmiset toimivat kun heidän nappejaan painelee. Sairas yhteys normaaliin, mutta yhteys kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Tässäpä elävä esimerkki narsistin keskustelutyylistä. Hänen sanomansa ei tarvitse liittyä asiaan mitenkään ja silti vedetään herneet nenään ja syyllisyys kaadetaan vastaanottajan niskaan.
🙄😣😂