Musta tulee isoäiti. Olen 34v.
Oman lapseni sain 16-vuotiaana, nyt poikani on 17-v (kuten tyttöystävänsäkkin) ja lapsi tulossa. Ehtii nähtävästi täyttää 18 ennen lapsen syntymää.
Rehellisesti sanottuna vituttaa. Lähes kaikki ystäväni lykkäsivät lastensaantia lähemmäs kolmeakymppiä, paras kaveri sai esikoisen vuosi sitten. Ja nyt musta tulee mummo, 34-vuotiaana. Rakastan lapsiani ja odotan tulevaa lapsenlasta innolla, mutta jos nyt saisi uudelleen valita niin olisin kyllä aloittanut tämän aikuiselämän vähintään kymmenen vuotta myöhemmin.
Kommentit (29)
Ensin tulee mieleen että ei 3kymppisellä oikein vielä ole aikaa eikä haluakaan ruveta mummoksi.
Ensin itse et ehtinyt kasvaa aikuiseksi kun olit jo äiti. Sitten sait oman lapsesi melkein aikuiseksi ja nyt pitäisi keskittyä olemaan mummi. Ja usein vielä mummi saa olla melkein toinen äiti kun teinivanhemmilla on muuta tekemistä kuin lastenhoito.
Eipä käy kateeksi. Tosin toivon että minusta tulee joskus vielä mummi mutta mieluiten vasta yli 5kymppisenä.
Tavat usein toistuvat suvuissa.
Vittu.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 18:47"]
Kyllä mä kerroin näille nuorillekkin sanoin että onhan tää aika hurjaa tulla isoäidiksi kolmikymppisenä. Ja ainakin mun poika ymmärsi. Ihan liian nuorena menin hankkimaan lapsia. Vaikka kaikki onkin mennyt ihan hyvin niin kyllä mulla nykyään olisi paljon enempi annettavaa omalle lapselle. Lapsenlapselle mulla taas ei vielä ole juurikaan annettavaa. Onneksi tytön vanhemmat ovat jo vanhempia, lähes viisikymppisiä.
[/quote]
Olenko ainoa, joka näkee tässä ristiriitaa? Mitä voisit antaa omalle lapselle mutta et lapsenlapselle?
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 18:52"]Onnea! Itse oon 23 ja samalla tasolla kuin vastasyntynyt.
[/quote]
Oletko ihan terve, siis päästäsi?
Musta tuli äiti 29-vuotiaana, joten en osaa asettua sun asemaan, mutta ehkä sun ei kannata ajatella olevasi mummo, vaan isoäiti, mamma tms. ei niin vanhan kuuloinen. Sähän voisit ikäsi puolesta olla sen lapsen äiti, joten ei sun nyt tarvitse alkaa mummoilemaan. Saat vain perheeseen vauvan, jolle et ole äiti, vaan isoäiti.
Et voi tilanteelle nyt yhtään mitään. Se on mikä se on, joten keskity hyviin puoliin.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 18:54"]
Minä sain ekan lapseni 45-vuotiaana.
[/quote]
No mitäs pahaa siinä on? Hyvä kun syntyi.
Ymmärrän, että harmittaa oman lapsen puolesta puolitiehen jäänyt nuoruus, mutta eikö ole mahtavaa nähdä oma lapsenlapsi ja nähdä hänen kasvavan aikuiseksi? Monet isovanhemmat saavat lapsenlapsia niin vanhoina, että eivät jaksa nauttia lasten seurasta eikä elinaikaakaan välttämättä ole enää paljoa jäljellä. Toiset eivät koskaan ehdi nähdä lapsenlapsiaan ennen kuin elämä päättyy.
Sinulla on myös valttikortti - sinä tiedät millaista on tulla vanhemmaksi nuorena, sinulla on antaa konkreettista tukea!
Onnea tulevasta isovanhemmuudesta!
No toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin ja tuleva lapsi saa onnellisen ja hyvän elämän heti alkumetreistä asti. Itse sain kuopuksen nyt 37-vuotiaana ja esikoinen on 14-vuotias. Kyllä hieman taivasteltiin, kun kuultiin että esikoisen rinnakkaisluokkalainen poika on tulossa isäksi. Eli jos olisi meidän pojasta kyse, niin olisin saanut samana vuonna sekä lapsen, että lapsenlapsen. Pidettiin kyllä sitten aika vahvaa ehkäisyneuvontaa meidän pojalle. :)
Toki haluan pian lapsenlapsia, mutta toki toivon että lapset olisivat ainakin yli 20-vuotiaita ennenkuin hankkivat omia lapsia.