G: Mikä on tällä hetkellä elämäsi " kuuma kysymys" , siis mitä pohdit otsa kurtussa löytämättä vastausta?
Kommentit (36)
että ne vanhat kurpat voisi jo siirtyä sieltä taka-alalle ja antaa uusille ideoille mahdollisuuksia!
Mietin sitä joka päivä useampaan otteeseen. Joka päivä päätän, että tehdään vielä yksi lapsi ja myöhemmin samana päivänä olen sitä mieltä, että ei enää kiitos.
Mies suostuu jos haluan, mutta tyytyisi näihin kahteenkin.
Onko vuosi ja 8kk liian pieno ikäero? Jaksaako kahden pienen kanssa? On niin kamala vauvakuume, mut ku ei tiedä mikä ois viisainta. Niin ja saadaanko yleensäkkää toista lasta....
On sitä isompiakin pulmia elämässä, mutta niille ei just nyt tunnu voivan tehdä mitään kuitenkaan.
Mietin kuumeisesti, miten meidän kannattaisi järjestää elämämme sitten, kun/jos saamme toisen lapsen. Halu vauvaan olisi kova, mutta se tulisi merkitsemään isoa muutosta jomman kumman vanhemman uralla. Mitä kannattaa uhrata ja mistä joustaa, sitä kun en tiedä.
Eli miksi minä aina saan keskenmenon? Ja kaikki muut tuntuvat porskuttavan täysillä, tulevat noin vaan raskaaksi ja saavat tietenkin terveen lapsen, ei mitään ihmeellistä.
T. 3 km takana, ei jaksais enää...
Jos nostan syytteen, elämä tulee olemaan ihan hirveän stressaavaa seuraavat vuodet. Koko elämäni menee ruodittavaksi ja saan miettiä, ketkä kaikki asioitani puivat missäkin kadun kulmassa. En tiedä, jaksaisinko lähteä siihen, liian rankkaa jo näinkin miettiä menneitä, mites sitten oikeudessa?
Jos en nosta, en ehkä osaa sitä itselleni antaa anteeksi. Minua kaivertaa se, että oikeus ei ole toteutunut.
on vaan niin monia arvoja ja niin monia muita asioita, jotka meillä ei mee yksiin. Jopa tulevaisuus meillä näyttää erilaiseslta.. siis meidän haaveissa. Ei keskustella, tai jos yritän.. mies vain tahtoo halata ja pusia kaiken pois.. ei ne ongelmat niin ratkea.
Viis viikkoa on laskettuun aikaan, esikoinen syntyi etuajassa ja tuntuma on että tämäkin tulsi enemmänkin etuajassa. Kaikki tekemättä, paljon töitä. Kuitenkaan en jaksa tehdä " mitään" , ja tuntuu että aika kuluu mahdottoman hitaasti.
Tuleeko ennen vai jälkeen la? ja kumpi mahtaa tulla?
mistä kummasta taiomme isomman asunnon...todella stressaavaa.
Sitä mietin, että kestääkö talous, riittääkö aika ja rakkaus sitten kaikille?
Minulla olisi kerrankin taloudellinen mahdollisuus kirjoittaa vaikka kirjaa, kohottaa kuntoani, harrastaa valokuvausta, opiskella kieliä...Mitään en tietenkään itse tienaa, eikä säästöön jää, eikä eläkettä kerry, mutta silti....Näyttääkö vuosi " tekemättä mitään" pahalta CV:ssä, estääkö se minua saamasta haluamiani töitä myöhemmin?
Vai jäänkö Suomeen etsin duunia ja elän normaalielämääni ja tienaan rahaa?
jonka haastattelussa tänään olin?
Eli pääsenkö toiselle kierrokselle?
Maanantaihin asti pitää kärvistellä, kääks...
Siis oma ala, haastava, mielenkiintoinen työ hakusessa - ja ikää on 33v. :-(
jolloin lapseni aloittaa koulunsa. Mietiskelen, pärjäänkö niin tolkuttoman vähällä rahalla... Lainat lyhennysvapaalle, mutta silti...
vaikka mies rakastaa lasta ja minua... mutta kun taas avioliitto lapsen isän kanssa voi leimata lapsen tämän kaveripiirissä ja hankaloittaa lapsen elämää :(
Olisihan se kivaa, kun kaikki olisi yksinkertaista ja selvää, mutta kun mikään ei ole.