Miten voi olla mahdollista, että kotiäidillä ei ole aikaa!?!
Siis syödä? Viittan tässä aiempaan keskuteluun väsymisestä ja siinä joku totesi ettei kahden lapsen kanssa ehdi syödä? Tarttee odottaa, että mies tulee kotiin tekemään ruokaa? Miten ihmeessä sitä saa aikansa niin käytettyä, ettei ehdi syödä?
Itselläkin on kaksi lasta, ja ehdin kyllä syödä ja paljon muuta vaikken mikään kotitalousihme olekaaan.
Kommentit (50)
Tänään on poikkeuspäivä kun mies on sairaslomalla. Yleensä pääsen tekemään ruoan vasta kun mies tulee töistä kotiin. Koko päivä menee kuskailuun ja kulkemiseen. Aamulla vien esikoisen kouluun klo. kaheksaksi, käyn kotona, lähden viemään seuraavaa eskariin. Sen jälkeen kerkiän olla hetken kotona pyykkiä laitellen ja siivoillen, meillä on myös 4 v, 2 v ja 9kk vanhat kaksoset. Joten aika menee kirjaimellisesti lastenhoitoon ja siivoiluun sekä noihin kuskailuihin. Mutta ei se mua haittaa ettei aamulla ja päivällä kerkiä syömään, koska tiiän että mies kuitenkin tulee töistä jossain vaiheessa kotiin ja pääsen laittamaan rauhassa ruokaa.
Tee illalla miehen ollessa kotona (ja laita se siippa sitten todella kanssa lapsenvahtiin) useamman päivän ruuat valmiiksi vaikka pakkaseen säilöttäväksi. Kiirepäivinä otat sieltä sitten vain (jo aamusta sulamaan) ja lämmität ateriat.
Toinen vaihtoehto on käyttää puolivalmisteita,joista saa ruokaa nopeasti, mutta kukkaron päällehän ne käyvät pitkässä juoksussa ja ovat maultaankin vähän yksipuolisia monesti.
Ymmärrän, että vaativien lasten kanssa voi olla vaikea saada syötyä, mutta itse olen nähnyt syömisen kuitenkin hyvin tärkeäksi jaksaakseni. Jos lapset riehuvat koko päivän, niin viimeistään kahdelta syön vaikka lapset huutaisivat suoraa kurkkua. Kyllähän äidin nyt on syötävä!!! Minä ainakin alan voimaan pahoin ja tiedä vaikka pyörtyisin jos ruokailuvälit venyvät yli 6 tunnin. En kyllä ala mitään keittoja tekemään alusta saakka, mutta olen varannut sitten jotain nopeaa mikroruokaa tms. Tärkeämpää on syödä edes jotakin kuin ei mitään.
Ja vaikka olisi huutava vauva, mitä pitää sylitellä koko ajan, niin vauva ei siihen kuole jos joutuu odottamaan sitterissä kun äiti laittaa itselleen jotain nopeaa syömistä.
minulla oli aikaa syödä, tehdä ruokaa muille, meikata, laittaa hiuksia, katsoa TV:stä eri sarjoja, ulkoilla, shoppailla, siivota, pestä pyyttkiä, leikkiä lasten kanssa. Ja silti tuli aika välillä pitkäksi.
Kyllä se on naisessa vika jos ei osaa aikaansa jakaa monen asian kesken ja ei muka ehdi tehdä mitään päivän aikana. Siinä syy miksi nainen on kotiäiti eikä ole työelämässä. Ei pärjää monen asian kanssa.
En kyllä ole kellekään tästä valitellut, mutta uskon että tästä on useimmilla kyse.
Tai viilin? Tai jos se elämä on niin hektistä, illalla tehdyn voileivän?
Itseltäni menee siihen alle 5 min, mikä takaa sen, että selviän ilman pyörtymisiä iltaan asti. Mitään kolmen ruokalajin aterioita ei tietenkään ala kokata, mutta eihän tässä ollutkaan sen ruoan laadusta kyse, vaan ylipäätään syömisestä.
Mutta joo, ehkä joillekin ei leivän syöminen tosiaan ollut syömistä...
ennen kuin ovat riittävän isoja...
itse syön voileipiä ja kahvia. ja lasken sen syömiseksi. pystyn myös tekemään ja syömään jopa ihan oikeaa ruokaa, vaikka mies onkin töissä. 2 lasta on 4 kk, ja 4 v, erittäin vaativia. ja kaikki kotihommat on mun harteilla, silti ehdin mm. meikata, shoppailla yms. en voi käsittää miten jotkut on niin avuttomia,ettei muka paria voileipää ehdi syömään..
Samoin kuin niitä, jotka valittavat syövänsä aina ruoan kylmänä. Meillä syötetään lapset (1v.) ensin ja sitten syödään itse rauhassa lämmintä ruokaa ja lapset istuu sen aikaa syöttötuoleissa.
ja paljon muutakin lastenhoidon lomassa. Lapset nyt 4 ja 2. En tajua, miten joku ei yhden kanssa _ehdi_ mitään. Kyllä se enemmän kuulostaa uusavuttomuudelta ja organisaatiokyvyn puutteelta, sori vaan.
Sitten kun mies tulee kotiin niin se ottaa kiljuvan vauvan ja jatkaa kantamista, että itse voi hoitaa muut lapset ja kodin. Eiköhän se ole toisinpäin että sen meikkaamisen ja itsenpä puleeramisen voi jättää väliin että ehtii olla lasten kanssa ja hoitaa heidän tarpeet.
Meillä kaksi alle 2-vuotiasta ja minä käyn suihkussa, meikkaan, laitan hiukset, syön säännöllisesti, siivoan ja pesen pyykkiä joka päivä kun olen lasten kanssa yksin kotona. Ja jopa roikun netissä. Ja silti ehdimme joka päivä ulkoilla 2-5 tuntia, leikkiä, lukea satuja ym. vaikka asumme kerrostalossa eli ulos lähteminen on melkoinen rumba. Käyn myös lasten kanssa kaupoissa ja kampaajalla, hoidan pankkiasioita jne. normaalia. Tottakai joskus on kaaospäiviä, jolloin kaikki menee pieleen eikä ehdi ihan kaikkea edellä lueteltua, mutta ne ovat poikkeuksia. Meillä on jopa yleensä aina todella siistiä kotona.
Jee, taidan olla superäiti. =)
Jos siis vaihtoehdot ovat että joko joku roikkuu jalassa ja ulvoo koko sen ajan kuin sinä syöt tai sitten istuu sylissäsi ja huiskii joka toisen lusikallisen pitkin seiniä.
Tai sitten tosiaan jos et koko ajan juokse sen termiitin perässä niin talo hajoaa, tavarat hajoaa ja se lapsi hajoaa.
että kyse ei myöskään ole siitä, että lapsemme olisivat jotenkin " vähätöisiä" : täysimetän vauvaa 1-2 h välein ja mustasukkainen taapero on uhmaiässä.
Lisäksi ei se lapsi kuole, vaikka itkisi sängyssä 10 min. Kyllä äidin pitää saada syödä. Jos siis lapsi sattuu olemaan sellainen " koko ajan itkevä" tapaus.
ja joskus ' en ehdi' itse syödä, vaikka lapselle teenkin ruokaa ja syötän. Mieluummin syön rauhassa ja niin, ettei kukaan koko ajan hypi, kiipeä tms. luonani. Siis näin JOSKUS. Kaikenlaista puuhaa sitä päivän mittaan tulee, meidän poika esim. kakkaa joka päivä n. tuhat kertaa - aika menee paljolti ihan vaikka vaan siihen vaipanvaihtoon =)
Ensin laitan lapsille ruoan eteen ja sitten itselle ja alan syödä. Jos joudun syöttämään, teen sen oman ruokailun ohessa. Ruokailu on ainoa asia, josta en tingi. Sitä paitsi olen raskaana ja syöminen tärkeää.
Minä olen kyllä syömään ehtinyt, ja vähän muutakin puuhailemaan päivän mittaan..
Kaikki on niin suhteellista.....
-7:n äiti-
Joku syy tuollaiseen täytyy olla.
Ja yhdyn muuten edellisiin siinä, että ostakaa nyt ihmeessä se kantoliina!