Kaverini olettaa, että annan hänelle vauvan vaatteita ja tarvikkeita
pilkkahintaan tai ilmaiseksi. Tarkoitus ei siis ole kiskoa kovaa hintaa, vaan ihan edullisia, normaaleja kirppishintoja.
Hän vetoaa siihen, että ovat vähävaraisempia kuin me :o
Totuus on, että heillä molemmilla vakityöt, mutta itse olen ollut joko äitiyslomalla tai kht:lla viimeiset 4 vuotta. Että ei se raha meilläkään puissa kasva.
Kommentit (16)
Nehän on kuitenkin kertaalleen jo maksettu. Nytkin odottaa iso laatikollinen tyttövauvan vaatteita seuraavaa tyttöä odotellessa.
ei yksi vauva niitä niin paljon kuluta.
Kun hän alkoi odottaa esikoistaan, hän kiersi meidän kotia ympäri ja sanoi: tuon hoitopöydän haluan teiltä, tuon pinnasängyn otan teiltä.. tuon sitterin otan.. tuon syöttötuolin otan..
Minä siihen vain sanoin, että pinnasänky ei irtoa mihinkään (meillä oli 4kk ikäinen vauva), syöttötuoliakin tarvitaan.
nyt hän odottaa toista ja taas olisi KIRJAIMELLISESTI viemässä vaatteetkin meidän lasten päältä. Esim. ostin tyttärelleni uuden syystakin, johon mieheni sisko sanoi: " voi itku, miksi ostit tuon värisen? Toi väri ei oikein käy meidän " Liisalle" .
Taas on viemässä meiltä kaksostenrattaat, turvakaukalon, kantokopan vaunuihin.. Sillä verukkeella, että eihän me niitä enää tarvita =) Enpä ole hälle kertonut, että meille tulee neljäs lapsi pian heidän vauvan jälkeen.
Niin, ja he eivät missään nimessä ole maksamassa mistään penniäkään.. vaan TOTTAKAI sukulaisilta saa. Tosin tämä toimii vain silloin kun he ovat saavia osapuolia. He ovat niin tarkkoja omistaa, että hyvä ettei tarvi heillä vessapaperista maksaa jos vessassa käy..
Ja tosiaan, heillä molemmat vakitöissä ja hyvät palkat. Minä olen äitiysrahalla ja kotihoidontuella ollut viimeiset 5v. Mieheni saa pientä palkkaa.
Ihan siitä syystä että, en vaan jaksanut mitään kirppishommia. Eikä se tää antaminen ollut vaikeaa, päinvastoin. Toinen sai hyvän mielen ja vaatteitta mä enemmän tilaa vaatekaappeihin.
No, sit mä päätin kerran reipastua ja kokeilla tota kirppiksellä myyntiä. Kaverillenikin mainitsin ja oisin antanut hänen ostaa päältä ne mitä haluaisi. Olin toppapukua ja takkia ym. kalliimpaakin. Ajattelin että, ne se varmaan ainakin haluaa. Eikä hintakaan ollut mikään paha.
Ei vaan sille neidille kelvannut. Se saatana suuttu! Otti nokkiinsa niin että, ei ollut pitkään aikaan missään tekemisissä, ei edes soitellut ja kun mä yritin niin ei sillä ollut aikaa. Kyllä mä sit aika pian tajusinkin mistä kenkä puristaa.
No, ei sillä mitää väliä. Kirppiksellä sain hyvät rahat vaatteista ja en todellakaan missään vaiheessa potenut huonoa omaatuntoa siitä että, vaatteita en taas kerran antanut ilmatteeksi pois. Itse oon ne omilla rahoillani ostanut, joten enköhän päätä niiden kohtalostakin.
Sen verrran vielä kaveristani. Vaikka en koskaan mitään vaatteista ja tavaroista pyytänytkään, niin pisti vähän ajattelemaan se kun, yhdelle toisella annoin tyttäreni vanhoja leluja. Tytön kanssa yhdessä katsottiin millä ei enää leiki ja mitä tyttö suostui antamaan pois.
No, tää mun toinen kaveri sitten otti lelut iloisena vastaan, mutta halusi ehdottomasti antaa mun tytölle pikkasen rahaa.
Mä en pistänyt vastaan, koska eihän ne mun leluja ollut ja mun tyttö ne rahat sitten sai, ja oli oikeen mielissään.
Sillon tuli mieleen tää ensimmäinen kaveri, joka hädin tuskin kiitoksen osas sanoa. Mä roudasin sille vaatteita ja en edes sisälle päässyt, vaan nekin se tuli välillä hakemaan kerrostalon alaovelta. Oisin mä kahvikupillisen voinut juoda..
' Hei, toihan haalari menisi hyvin meillä' jne. Olin antanut perheelle vuoren tavaraa ja tuli tilanne, että tarvitsin itse tavaran, joka maksaa uutena alle kympin. Kaveri olisi armeliaasti voinut myydä sen minulla paria euroa halvemmalla. Siihen loppui tavaroiden jakelu ja ystävyyskin vaihtui toiselle tasolle.
Meille on eka yhteinen vekara tulossa ja paljon ollaan saatu, mut aina olen kysynyt et mitä olen velkaa sitterista, kaukalosta, vaatteista yms
Ainoo minkä oletin saavani oli miehen esikoiselleen ostama pinnasänky joka oli tallessa. Miehen ex olis sen varmaan johonki hukannu jos olis tajunnu mut ei sit enää kehdannu ku kerrottiin säilyttäjälle et haetaan se pois nurkista...
pyysi puhelimessa jotain sukulaista tuomaan vanhoja vaatteita. Isäni suuttui tästä.
Mä olen mielelläni ANTANUT sukulaisille ja ystäville vanhoja vaatteita ja tavaroita. Tulee sekä itselle, että saajalle hyvä mieli. Koskaan en ole huolinut rahaa. Suuri osa tavaroista on kuitenkin tullut itsellekkin käytettynä tai lahjana. Rakkaimmat vaatteet jätin itselle talteen. Yksi sukulainen katseli osaa niistä ja kysyi saisiko tuon tai tuon vaatteen, mutta sanoin suoraan, että osan vaatteista haluan säilyttää itselläni muistona tai tulevaisuutta ajatellen. Kaiken mikä ei siihen yhteen tiettyyn laatikkoon mene, saa ottaa.
Ainoa joka on yrittänyt olla kärppänä kaikesta vauvatavarasta on ollut anoppi. Hänen mielestään olisimme hyvin voineet antaa ihan kaikki vuvojen vaatteemme eteenpäin, mutta onneksi en ole koskaan kuunnellut häntä, vaan teen oman pääni mukaan.
Osa 50-senttisistä vaatteista (kuten toppapuku ja muutama body) on lähtenyt kiertoon sillä periaatteella, että mikäli ovat vielä hyvässä kunnossa jos/kun tarvitsen niitä itse, otan ne takaisin. Jos sattuu vahinkoja ja vaate menee käyttökelvottomaksi, se on voi voi. Sitten ostamme uusia jos niitä vielä tarvitsemme.
Kirppiksellä saisin niistä rahaa joka tapauksessa.
Jollekin OIKEIN hyvälle ystävälle voisin antaakin ilmaiseksi.
jääneet sukkikset kelvanneet vaan kiemurteli kuin mato kun yritin tarjota. Sainoin sitten että eiköhän ne jollekin kelpaa. Ihan perussukkikset ja sukupuolelle sopivaa väriä ja lapselle sopivaa kokoa. Meillä ei ole hometalo, ei eläimiä, eikä polteta... mitkä saattaisivat olla syynä että itse kieltäytyisin vastaan ottamasta tarjottuja vaatteita. tosin ei oo kukaan koskaan tarjonnut...
Ne on kuitenkin ihan rahan arvoista tavaraa. Jos olisit heittämässä niitä roskiin niin sitten se olisi eri asia.
olen lainannut omia vauvan tavaroita kavereilleni (rintapumppu, matkasänky, leluja, vaatteita yms), enkä kehtaa pyytää niitä takaisin koska meillä ei ole vauvaa tai tulossakaan, mutta olisi kiva saada omat takaisin.
Yhyy!
Esikoisen kanssa olin niin sinisilmäinen että ajattelin, jos minä annan sukulaisille ja ystäville meidän pieniksi jääneitä vauvan vaatteita ja tarvikkeita, niin kyllä ne sieltä jostain tulee takaisin.
Kun minä olin avokätisesti antanut, niin ajattelin että muutkin antavat, kierrätetään suuntaan ja toiseen. Noh, tämä asia osoittautuikin hyvin yksisuuntaiseksi asiaksi. Kun minä sain sitten vuosien päästä toisen lapsen, ei kukaan enää minulle mitään antanut. Ei edes niitä minun vanhoja takaisin. Tämän jälkeen opin, että kannattaa itse myydä kaikki niin eipä jää paha mieli enää.
olisi varmaan eri asia, jos olisi itsekin aikoinaan saanut vaatteita ja tarvikkeita vauvalle, mutta meillä on aivan kaikki itse ostettua. ei todellakaan mitään henkkamaukkaa, vaan laadukkaita ja suht. kalliita vaatteita.
en viitsi lahjoittaa kavereille yhden talven käytössä olleita reimatecin ja ticketin haalareita, koska ovat todellakin mielestäni maksaneet paljon ja aivan uuden veroisia. tuntuu, ettei kukaan niistä kuitenkaan halua mitään maksaa, kun ovat kuitenkin käytettyjä, joten pidän mieluummin kaapissa odottamassa, jos meille vielä lisää lapsia suotaisiin.
enää myy/ anna kavereille tavaroita. Joillekin olisin antanut tavaroita, mutta alkoivat käyttää hyväkseen anteliaisuuttani. Myydessä hinnoista oli taas vaikea neuvotella. Paljon helompaa myydä kirppiksellä tai netissä.