Kuuluuko minun sääliä äitiäni, joka
pahoinpiteli henkisesti sekä fyysisesti minua? Jonka käytös johti siihen, että muutin kotoa pois teini-ikäisenä ja olen kärsinyt mielenterveysongelmista koko pienen aikuisikäni.
Jos asia tulee puheeksi, niin se on kuulemma jo niin loppuun käsitelty ja hän ei ansaitse "lusia" tekemistään virheistään koko loppu elämäänsä. Huomaan, että asia ahdistaa ja surettaa häntä ja alan säälimään häntä.
Mutta onko siinäkään mitään järkeä, että se, joka on ollut paska saa nyt nauttia minun kiltteydestäni ja anteeksiannostani, vaikka teki kaiken aivan päin helvettiä ja musersi mut pysyvästi niin monella eri tapaa?
Olenko aivan sekaisin, kun säälin häntä ja tunnen, että on velvollisuuteni olla tuottamasta hänelle lisätuskaa syyllistämällä tai käyttäytymällä etäisesti.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että en haluaisi oikeastaan ollenkaan nähdä häntä tai pitää häntä osana elämääni. Nyt taas mietin, että ehkä mussa on vika, kun säälin ihmistä, joka on ollut mulle todella kamala.
Kohtalontovereita?
Kommentit (28)
No, minäpä kerron.
Kun alaikäinen lapseni tulee nuorisokodista kotilomalle, hän tuo takin sisälle piilottettuna kaljat, ja vielä paremmassa piilossa kannabissätkää, niin että en sitä löydä vaikka haisee.
Sitten hän potkii ovet hajalle kotona ja hajottaa tuolit, jos eivät asiat etene hänen toivomallaan tavalla. Onneksi tuo käytös on harventunut iän ja järjen karttuessa. Rahat ovat itsellä tiukalla, koska tästä hänen hoidostaan maksan minäkin 300 e kuussa ja yhteiskunta vielä enemmän.
Tätä lasta en ole itse koskaan lyönyt, muuta pahaa on tullut minunkin suustani.
Hän on siellä nuorisokodissa yksi "kilteimmistä", mutta kaikilla näilläkin nuorilla on varmasti omat syynsä, miksi heidän elämästään tuli sellainen kuin tuli, tai miksi se kääntyi siihen tai siihen suuntaan.
Minä yhä rakastan tätä lastani valtavasti. Ja ilman sääliä ja armoa elämästä tulee julmaa ja kovaa. Sitä en toivo teille.
Tuon pitkän lastenhaukkumisviestin kirjoittaja kuulostaa äidiltäni. Se koira älähtää, jonka nilkkaan kalikka kalahtaa. Vai miten se meni?
Kyllä lapset voivat olla hyvinkin vaikeita, mutta totuus on se, että ne ollaan itse siihen omaan elämään päätetty hankkia ja lupauduttu hoitamaan ja rakastamaan oli ne millaisia tahansa. Niitä lapsia kuin ei valitettavasti voi tilata juuri sellaisina, kuin haluaisi.
Olen varmasti ollut hankala lapsi ja varsinkin teini. Suurimmaksi osaksi sen takia, että en sietänyt vanhempieni laiminlyöntejä, juopottelua, äitini vaihtuvia luuseripoikaystäviä (jotka minä heitin pihalle, koska äitini ei "kehdannut"), väkivaltaa, haukkumista, arjen normaalirutiinien puuttumista, yms. Kapinoin, koska minulla oli paska äiti ja vaikka kuinka ymmärrän, että asia ei ole niin mustavalkoinen, että asiaan liittyy äitini mielenterveysongelmat sun muut, en pysty asiaa unohtamaan, koska kyseessä on kuitenkin 16 vuotta elämästäni, jotka olivat jok'ikinen helvettiä. Haluan nimeomaan rakastaa äitiäni ja unohtaa menneet, mutta en pysty. Olen antanut anteeksi kaiken ja järkeistänyt mitä kamalimmat tapahtumat, mutta ymmärrys ei kuitenkaan pyyhi niitä muistista.
Tottakai vanhemmat ovat ihmisiä, mutta pienen lapsen heitteillejättö, fyysinen ja henkinen kiduttaminen, liiallinen vastuunanto jne eivät ole hyväksyttäviä rankaisukeinoja "uhmaikäiselle".
ap
Kiva tietää näin kahdelta aamuyöstä.
No kiva, jos onnistuin sinua viihdyttämään.
ap
Niin se vaan on yleensä, että vanhempiaan rakastaa aina (enemmän tai vähemmän), vaikka he olisivat tehneet mitä hirveyksiä. Muutenkin se, että tunnet sääliä, kertoo että itse olet terve empatia-kykyinen ihminen. Tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:04"]
Kiva tietää näin kahdelta aamuyöstä.
[/quote]
Miks roikut täällä?
Ei tarvitse sääliä, mutta itsesi vuoksi olisi hyväksi, jos pystyisit antamaan hänelle anteeksi. Ja tämä voi tapahtua ihan sisimmässäsi, ei sinun tarvitse sitä äidillesi sanoa.
Ajattele niin, että kaikista ei tarvi pitää mutta olis hyvä tulla kaikkien kanssa toimeen.
Olen antanut anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Hänen läsnäolonsa saa minut voimaan pahoin.
ap
Voi ei, en pysty kuvittelemaan kärsimyksiäsi enkä voi sanoa että ymmärrän. Menetin jo lapsena äitini.
Pahoinpitely kaikissa muodoissaan on hirveä rikos toista kohtaan. Iso hali, koeta saada nukuttua.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:18"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:04"]
Kiva tietää näin kahdelta aamuyöstä.
[/quote]
Miks roikut täällä?
[/quote]
Miks sun perse roikkuu?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:02"]
Jos asia tulee puheeksi, niin se on kuulemma jo niin loppuun käsitelty ja hän ei ansaitse "lusia" tekemistään virheistään koko loppu elämäänsä.
[/quote]Ei pahoinpitelijä voi päättää tai määrätä koska asia on loppuun käsitelty. Äidilläsi on hyvin öykkärimäinen asenne edelleen.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:04"]
Kiva tietää näin kahdelta aamuyöstä.
[/quote]
Painu pehkuihin. Ei täällä ole pakko lukea viestejä. Sulle tekis hyvää heittää läppäri/puhelin järveen, jos kaikki pitää sieltä lukea ja sitten muita syyllistää. Tässä puhutaan tärkeästä asiasta. Osoita nöyryytesi ja pyydä ap:lta anteeksi.
Ap mä niin tiedän mistä sä puhut. Mun toinen vanhempi on rääkännyt mua koko lapsuuden ja nuoruuden, enemmän tai vähemmän. Välillä oli pitkiäkin jaksoja että oltiin ihan normaalisti, sitten taas mentiin.... Ja jollain sairaalla tavalla mä totuin siihen, rääkkäämiseen nimittäin. Ihme ettei niskoja väänetty nurin...
Vasta nyt aikuisiällä oon havahtunut siihen, että miten pahasti mua on oikeasti kohdeltu. Niin epäoikeudenmukaisesti...... Se on jännä miten sielu ja mieli muistavat pahat asiat. Keho ei anna unohtaa, siitä seuraa mielenterveysongelmia.
Oon viime aikoina miettinyt, että miten mun tulisi oikein suhtautua tähän vanhempaani. Sääliä vaiko ottaa etäisyyttä. Totesin etten ala säälimään, sillä sääli on sairautta. Tekisi niin lujaa mieli ravistaa tuota ihmistä ja pakottaa se heräämään tähän todellisuuteen ja näkemään mitä sen käyttäytyminen on mulle tehnyt
Jostain syystä hän onnistuu vain olemaan niin säälittävä surkimus, että omatuntoni alkaa soimata. Hänellä oli rankka lapsuus ja narsisti-äiti, joka vihaa häntä. Ja sen lisäksi monta muuta seikkaa, joiden takia säälin häntä ja koen, että hän ei ansaitse minulta lisää paskaa elämäänsä.
Olen viime aikoina käsitellyt asiaa terapiassa ja tajunnut miten itsekäs hän osaa olla vaatiessaan minulta positiivista asennetta häntä kohtaan kaikesta huolimatta. En vain voi mitään, että silti säälin häntä.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:20"]Olen antanut anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Hänen läsnäolonsa saa minut voimaan pahoin.
ap
[/quote]
Irtaannu hänestä kokonaan. Ts.välit katki.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:20"]Olen antanut anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Hänen läsnäolonsa saa minut voimaan pahoin. ap [/quote] Irtaannu hänestä kokonaan. Ts.välit katki.
[/quote]
En vaan millään pysty loukkaamaan hänen tunteitaan. :( Ja se olisi vaikeaa tällä hetkellä, koska olosuhteiden pakosta näen häntä silloin tällöin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:34"]
Ap mä niin tiedän mistä sä puhut. Mun toinen vanhempi on rääkännyt mua koko lapsuuden ja nuoruuden, enemmän tai vähemmän. Välillä oli pitkiäkin jaksoja että oltiin ihan normaalisti, sitten taas mentiin.... Ja jollain sairaalla tavalla mä totuin siihen, rääkkäämiseen nimittäin. Ihme ettei niskoja väänetty nurin...
Vasta nyt aikuisiällä oon havahtunut siihen, että miten pahasti mua on oikeasti kohdeltu. Niin epäoikeudenmukaisesti...... Se on jännä miten sielu ja mieli muistavat pahat asiat. Keho ei anna unohtaa, siitä seuraa mielenterveysongelmia.
Oon viime aikoina miettinyt, että miten mun tulisi oikein suhtautua tähän vanhempaani. Sääliä vaiko ottaa etäisyyttä. Totesin etten ala säälimään, sillä sääli on sairautta. Tekisi niin lujaa mieli ravistaa tuota ihmistä ja pakottaa se heräämään tähän todellisuuteen ja näkemään mitä sen käyttäytyminen on mulle tehnyt
[/quote]
Millainen suhde teillä sitten on tällä hetkellä? Entä muilla sisaruksilla (jos sellaisia on)? Itselläni vaikeaksi tekee se, että sisarukseni suhtautuvan äitiin positiivisemmin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 06:07"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 05:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:30"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 02:04"] Kiva tietää näin kahdelta aamuyöstä. [/quote] Painu pehkuihin. Ei täällä ole pakko lukea viestejä. Sulle tekis hyvää heittää läppäri/puhelin järveen, jos kaikki pitää sieltä lukea ja sitten muita syyllistää. Tässä puhutaan tärkeästä asiasta. Osoita nöyryytesi ja pyydä ap:lta anteeksi. [/quote] Voi tietämätöntä av-mammaa.. http://meemi.info/index.php/Kiva_tietää_näin_kolmelta_aamuyöstä
[/quote
Mene silti nukkumaan.
[/quote]
Meninkin. En kyllä ollut kuitenkaan alkuperäisen viestin laittaja. Kerroin vain, että kyseessä on meemi ja siitä on mammojen turha vetää hernettä nenään.