Miten pääsee häpeäntunteesta eroon?
Minulla on raivostuttava tapa jäädä miettimään omia mokiani. Saatan miettiä jotain sanomistani kuukausitolkulla. Häpeän itseäni ja nolostelen, kun olen taas kerran ollut tyhmä.
Nämä jutut ovat todella pieniä. Muut ihmiset tuskin edes muistavat juttuja. Ja mua vaan nolottaa ja hävettää kuukaudesta toiseen... Tämä vanhoissa asioissa roikkuminen vaikuttaa jo itsetuntoonikin.
Kommentit (12)
Nolottaa ihan hirveästi nuoruuden kännisekoilut ja erilaiset sanomiset. Joskus oikein puistattaa enkä meinaa saada illalla unta kun muistelen näitä mokiani.
usein nuo jutut ovat vielä todella pieniä..
Ihan hyvä on oikeasti muistaa se, että et ole maailman napa, kaikki eivät ole niin kiinnostuneita sinun asioistasi ja jaksa muistella sinun mokiasi. Mulla yleensä auttaa myös se, että kerron mahdollisimman monelle häpeälliseksi kokemastani asiasta tai tapahtumasta.
Mua hävettää nyt se, että olin työpaikan bileissä kamalan humalassa ja olin kamalassa itserakkaassa kännissä ja selitin kaikille tosi itserakkaita juttuja.
Yhdellä tytöllä siellä oli ärrävika. Puhuttiin jotain kirjoittelemisesta ja tää tyttö sanoi jotain tyyliin " tykkään kirrrrjottaa kirrrrjeitä " ja mä ääliö MATKIN sitä! Sanoin vaan heti perään, että " kirrrrjeitä " . Muut oli vain niin kuin eivät olisi kuulleetkaan, mutta voi helvata miten mua hävetti. Se oli niin noloa mulle, etten kehdannut anteeksikaan pyytää, vaikka todellakin olisi pitänyt.
Ravuille on tyypillistä vatvoa omia asioitaan loputtomiin.
Minä häpeän nuoruusvuosien tyhmää käytöstä kun olin niin itserakas, että kuvittelin kaikkien miesten ihastuvan minuun ja olin raivoissani jos en saanut jotain haluamaani miestä itselleni. Huh, onneksi näitä miehiä ei tarvitse enää tavata, kerran näin yhden niistä ja olin kuolla häpeästä! Hyvä kun kykenin edes moikkaamaan.
-että olin kateellinen ystävälleni, jolla alkoivat kuukautiset ennen minua.
-kun ylipäätään olen ollut kateellinen:-(
-sitä kun olen jäänyt pipostani kiinni puuhun tarhassa
-kun en aina ajattele toisen parasta
häpeän niin paljon näitä asioita, että jopa tui mieleen, että apua, ei kai kukaan osaa yhdistää äitä asioita minuun:-O
Käsittämätöntä.
Mutta pääsin eroon hirveästä häpeilystä. Tiedättekö miten?
Altistin itseni noloille tilanteille oikein kunnolla. Aloitin työpaikassa, jossa olen jatkuvasti esillä ja olen vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Ymmärsin, että maailmassa on hirveän paljon ihmisiä, jotka ovat huomattavasti paljon tyhmempiä kuin minä, minulla ei ole mitään hävettävää. Huomasin myös, että selviän tilanteista, eikä mokaaminen ole vaarallista (sitä kun tapahtuu koko ajan, ei niitä jaksa enää miettiä).
Toinen lääke oli se, että ei ollut enää aikaa vatvoa asioita. Oli joko niin paljon tekemistä tai sitten oli niin rättiväsynyt, että ei jaksanut miettiä muuta kuin nukkumista.
Opetelkaa arvostamaan itseänne ja huomaamaan, että ette ole sen kummempia kuin muutkaan! Elämä on nykyisin paljon helpompaa ja mukavampaa. Olen vapaa :)
Vatvon ja vatvon älyttömiä asioita, häpeän ja maha menee ihan kuralle, kun mietin vuosia sitten sanomiani typeryyksiä (joita ei tosiaan varmaan kukaan muu muista). Kiva etten ole ainoa...
Voin toki ite aloittaa.
Häpeän ihan tavattomasti sitä, että mun sosiaaliset taidot olivat ala-asteella noin 5-vuotiaan tasolla. Höpötin omia juttujani ja kerran luokkaretkellä ( 2.luokalla ) katsoin parhaaksi kulkea alasti majoituspaikan käytävällä keskellä päivää jostain kumman syystä. Kai pidin sitä jotenkin luonnollisena. Sitä muisteltiin kyllä koko ala-asteen ajan ja vielä yläasteellakin mut tunnettiin sinä tyttönä, joka hyppi käytävällä alasti.
Pistäkääpä paremmaks! :D
t. 2
Mulla on IHAN sama juttu!
Olen jo aikuinen, mutta silti hävettää jotkut ala-asteella sattuneet tapaukset ja olen täysin varma, että joka ikinen tilanteissa paikalla ollut muistaa viimeistä piirtoa myöten kaiken. Eihän se tietenkään niin ole, mutta miten saisin vakuutettua itseni asiasta?
Teoriaani tukee entisestään ystävien kertomukset. " Mä muistan varmaan ikuisesti, kun oltiin siellä ja täällä ja sit sä sanoit sitä ja tätä... "
Kauheaa! :O
Välillä vain unohdan kaikki noloudet tai ajattelen, että en tule koskaan enää näkemään niitä ihmisiä, joiden edessä olen sössinyt. Ajattelen myös, että olen nyt jo sen verran aikuinen, että kaikista paras on vain nauraa mokilleen. Näin teenkin, jos joku sattuu muistelemaan noloja hetkiäni.