Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Otsikossahan se kysymys jo on :)

  • ylös 0
  • alas 1

Sivut

Kommentit (62)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se että luovuin lapsihaaveesta, meni monta vuotta siihen surutyöhön ja pieni kaiho varmasti jää loppu elämäksi. Yksi lapsi meillä onneksi on.

Aviomiehen kuolema 5 vuotta sitten. Lapset oli 5-, 3- ja 1-vuotiaita. Kyllä siinä aikansa sai itseään koota ja miettiä että mitäs nyt.

Yksin jääminen vastasyntyneen lapsen kanssa liian pitkään jatkuneen parisuhdehelvetin jälkeen. En tiedä millä selvisin siitä kaikesta täysjärkisenä.

Esikoisemme (3,5v) sairastui syöpään. Täytyy vain toivoa, että hän voittaa tämän taistelun♡

Esikoinen joutu vakavaan onnettomuuteen ollessaan 7kk. Kuukausien ajan sai olla huolissaan, mutta onneksi toipui. Nyt on terve 8-vuotias :)

Nivelreuma diagnoosi 25-vuotiaana. Mutta se oli toisaalta myös jonkinlainen herätys. Nyt olen ollut oireeton pitkään ja osaan arvostaa arkea ja sujuvuutta.

Mies kuoli kun vauva oli 7vk vanha. Kuolema oli kyllä jo etukäteen tiedossa joten osattiin nauttia jokasesta päivästä yhessä ihan eri tavalla♥

Kohtukuolema. Ensimmäinen raskaus. Ja samaan tietysti kaikki mitä siihen sisältyi. Synnytys tuntui helvetiltä vaikka kivut ei ehkä tavalliseen synnytykseen ole verrattavissa kun synnytti reilu 600g tytön. Tieto turhasta kivusta lisäsi tuskaa. Syli jäi tyhjäksi ja tuska ja pelko kulkee aina mukana.

Oma ja lapsen miltein yhtäaikanen sairastuminen syöpään. Minä voitin eka oman taisteluni, lapsi kävi todella pohjalla mutta selvisi. Kummallakin ikuisia vaivoja ja arpia mutta niillä ei loppupeleissä kyllä väliä ole!

Vierailija
Aviomiehen kuolema 5 vuotta sitten. Lapset oli 5-, 3- ja 1-vuotiaita. Kyllä siinä aikansa sai itseään koota ja miettiä että mitäs nyt.
Kamalaa :( Tuliko kuolema yllättäen vai pystyikö siihen " valmistautumaan"?

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla