Voiko onnistua, vakava suhde ja lapsia mutta ei asua yhdessä?

Mun anoppi on pitänyt yhtä appiukon kanssa jo 30 vuotta, mutta he eivät asu samassa osoitteessa. Anoppi ja poikansa asuivat omakotitalossa taajaman ulkopuolella ja appiukko asuu kaupungin keskustassa yksiössä. Syynä ukon alkoholismi ja masennus.. anoppi rakastaa, tukee ja ei hae eroa. Mies käy usein kylässä toistensa luona..

Myönmän että itse ihmettelin kovasti alkuun mutta nyt huomaan että kuvio toimii hyvin näinkin.

Mä tunnen pariskunnan jotka ovat olleet noin 15 vuotta yhdessä. Heillä on kolme lasta, ja ovat tänä aikana pari kertaa yrittäneet asua yhdessä, mutta se vaan ei toimi! Heillä menee hyvin, ovat oikein tasapainoinen pari. Asuvat erillään, toisinaan yöpyvät saman katon alla. Lapset hoitavat yhdessä, harvoin on päivää etteivät näkisi molempia vanhempia. 

Totta kai voi. Kuka on sanonut, että elämä pitää elää yhden mallin mukaisesti?