Onko normaalia, että ystävät jää? Miten Sinulla?
Olen ajan myötä huomannut, että siinä missä teiniaikoina oli tiivis ystäväporukka, niin nykyään nuorella aikuisiällä ei olekaan enää läheisiä ystäviä. On paljon kavereita, joita ei kuitenkaan sen lähemmin tunne. Käydään silloin tällöin kahvilla, istumassa iltaa tai leffassa. Mutta enää ei ole sellaista kuin alle kaksikymppisenä. olenkohan jotenkin outo, kun sydänystävää ei ole, mutta tällaisia kavereita on n. 10, joiden kanssa voi viettää kepeästi aikaa muutaman viikon välein?
Harmittaa, kun omalla typeryydellä menetin pari ystävää alle kaksikymppisenä, tyhmien teiniriitojen takia (mm. " minä olen oikeassa" -asenne ja selän takana puhuminen). Toisaalta paljon on tullut sitten sellaisia uusia tuttuja, joiden kanssa ei kuitenkaan sydänystävä ole. Ja toisaalta paljon on oppinut. Harmittaa nähdä myöhemmin omat virheet, oikein hävettää oma käytös.
Kiinnostaisi tietää teidän kokemuksia tai yleisiä ajatuksia, onko ihan normaalia etääntyä ystävistä, kun mennään eri opiskelupaikkoihin, osa seurustelee, osa on jo naimisissa...? Vai olenko ihan sosiaalisesti vajaa? :/
Kommentit (3)
Ikää 24 v, naimisissa ja pian kahden äiti. Minä koen asian niin että kun on löytänyt ystävän niin ei tarvi tiukasti enää pitää yhteyttä, yhteys säilyy silti.
Ystäväpiirikin on vielä aika monimuotoinen, parhaisiin ystäviin kuuluu:
- 28 v, naimisissa, odottaa esikoistaan, tunnettu 8v, tutustuttiin netissä
- 25 v, seurustelee mutta miestäkään en ole tavannut, tunnettu 10 v, lukiossa tutustuttiin
- 25 v, naimisissa, kahden äiti, tunnettu 2v, tutustuttiin vauvapalstalla
- 30 v, naimisissa, tunnettu 3v, opiskeluissa tutustuttiin
- 27 v, sinkku, tunnettu 3v, miehen kautta tutustuttiin
- 25 v, ikuisesti sinkku, tunnettu noin 6v, netin kautta
Kaikki on siis kertyneet eri vaiheista elämää, muutama tuntee toisensa joten kuten ja taitaa olla pari sinkuista ystävystynytkin minun kautta. Mitään tiivistä kaveripiiriä ei siis mullakaan ole, enkä itse sitä tarvisikaan kun en pystyisi osallistumaan rientoihin juurikaan lasten vuoksi.
Muutama hyvä ystävä on säilynyt ja ne ns. kaverit ovat karsiutuneet. Hyvä ystävyys on kestänyt kaikkien kiireistä huolimatta. On asuttu eri paikkakunnilla ja nähty harvoin, mutta yhteys on kuitenkin säilynyt. Etenkin nyt kun oikeastaan kaikilla ystävillä on jo lapsia, olemme taas alkaneet pitää tiiviimmin yhteyttä.
Tai ei tietty ihan kokonaan, muutta ei se enää samanlaista ole. Onhan se normaalia kun meillä kaikilla on omat elämämme, perhetta sun muuta.