Kokemuksia isasta lasten kanssa paivisin kotona ja aiti toissa? Millainen mies? Miten sujunut, lasten iat jne. Olisikohan meidan pienempituloisesta sohvaperunasta?
Kommentit (9)
ihan tavallinen mies tuo minun mieheni on, aikaisemmin ei paljoakaan osallistunut kodinhoitoon vaikka lapsia hoitikin. mutta hienosti mies sitten homman hoiti kun sai vastuun itselleen, monissa asioissa taisi pärjätä paljon paremmin kuin minä :)
mies kävi lasten kanssa leikkipuistossa, vei esikoista kerhoon, kävi kaupassa, teki ruokaa, pesi pyykkiä, hoiti tiskit ja siivosi ym. tosin se vaati sen, että annoin hänelle rauhan tehdä asiat omalla tavallaan eli en saanut puuttua niihin ollenkaan. aluksi minulla oli tosi vaikeaa olla korjailematta miehen jälkiä kun keittiössä oli astiat MINUN mielestäni väärillä paikoilla mutta aika pian totuin siihen kuitenkin.
minulle oli myös aluksi vaikea hyväksyä, että yhtäkkiä mies olikin se joka oli paremmin perillä lasten kuulumisista ja minä jouduin kysymään häneltä että onkohan 2-vee mahdollisesti väsynyt huonosti nukutuista päikkäreistä kun kiukkuaa illalla jne. samoin lapset alkoivat pian kääntyä ensimmäisenä miehen puoleen ja minä olin vasta kakkosvaihtoehto puhaltamaan pipejä ym. eli jouduin aluksi tekemään aika paljonkin työtä itseni kanssa jotta hyväksyin menetetyn roolini " ykkösvanhempana" .
kaikenkaikkiaan tuo vuosi oli tosi positiivinen kokemus meille kaikille ja tekisimme sen varmasti uudestaankin jos mahdollista. mies kasvoi isyyteen ja vanhemmuuteen ihan eri tavalla kotivuotensa aikana ja hänen suhteensa poikiin lähentyi ja parani. samaten mies oppi arvostamaan kotitöitä ihan eri tavalla kuin ennen. minä taas opin luopumaan ja antamaan miehelle oikeaa vastuuta asioista sen sijaan että yritän pitää kaiken omissa hyppysissäni.
Mies on aina osallistunut todella ahkerasti kotitöihin, mutta nyt ymmärtää sen, että koti voi olla kuin pommin jäljiltä, vaikka olisi koko päivän siivonnut. Se ei tarvitse kuin väärin ajoitetun vessakäynnin ja Whooommmm
Hyvin mennyt ja ahkerasti puuhaa kaikkea lasten kans, siivous on vähän niin ja näin mutta olen viimein tottunut...
Suosittelen.
on nyt ollut vajaa 1.5 -vuotiaan kanssa kotona reilun kuukauden. Tyytyväinen tuntuu olevan, tosin hänellä oli jo alkuun ihan realistinen käsitys siitä, mitä lapsen kanssa kotona oleminen on, koska oli lapsen kanssa paljon myös aiemmin ja tottakai hoisi häntä myös tasavertaisesti. Ainoa minulle selkeästi " jäänyt" asia on ruoanlaitto, se ei mieheltä suju ollenkaan. Teen aina isoja annoksia ja laitan osan pakkaseen. Pyykit myös pesen yleensä. Mies sitten taas vastaavasti tekee kaikki viikkosiivoukset ja vessanpesut, sekä tietysti huolehtii päivisin yleisestä siisteydestä. Toimiva järjestely minun mielestäni.
miksi se olisi jotenkin erikoisempaa kuin se, että äiti on kotiäitinä? no, meillä erona oli se, että lapset saivat monipuolisempaa ruokaa, sillä itse en osaa ruokaa tehdä ja mies osaa.
Nyt olemme molemmat töissä, mutta lapset eivät ole jokapäivä hoidossa ja silloin isä on lasten kanssa kotona.
Ihan yhtä hyvä huoltaja se on kuin minäkin.
jos jotenkin halveksit häntä jo valmiiksi.
Meillä on isä ollut osan vanhempainvapaasta kotona. Lapset hoitaa ihan yhtä hyvin kuin minäkin, kämpän siivoamisen ei ehdi paneutua samalla tavalla, mutta on sitten taas parempi leikkijä kuin minä.
Meillä on yhtä hyvät palkat, mutta mun mielestä se rahapuoli ei ole siinä se olennainen asia, vaan se, että isäkin saa olla lastensa kanssa ja lapset isän.
2 vuotta, kuopusta hoiti 1½ vuotta.
Älä vähättele miestäsi.
Minun mies on melko tavallinen ja rehellinen duunarimies, joka muutaman kerran vuodessa vetää perskännit ja käy kuntosalilla. Alussa tosiaan luuli pääsevänsä helpolla, äitiyslomahan oli vähän väliä sanaharkkaa siitä " miks täällä ei oo mitään tehty, vaikka sulla on ollut koko päivä aikaa, maannuko sä vaan oot"
Minun piti myös olla puuttumatta asioihin, päätin että mies hoitaa omalla tavallaan. Ainoa nikottelu tuli alussa pukemisesta, kun mies ei aina osannut laittaa tarpeeksi vaatetta. Ruuanlaitot, pyykin silitykset ja viikkaukset oli mun vastuulla, mutta mies kyllä kävi kauppareissut ja aina soitti, että mitä sä teet huomiseksi murkinaksi. Muut hommat mies hoiti enimmäkseen tai hoidettiin ne yhdessä lauantaisin, jos ei ehtinyt.
Alussa mies kuvitteli voivansa harrastaa, mä nauroin " partaani" kun livahdin töihin ja siunailin rauhallista vessataukoa. Kun tulin kotiin, mies ihmetteli kun ei edes pask...a voi olla rauhassa, oli pitänyt ottaa vauva mukaan sinnekin. Miehen silmät kyllä aukesi äkkiä, että ei se lasten kanssa kotona olo niin simppeliä olekaan eikä varsinkaan mitään lomaa, vaan työstä käy. Isän ja lasten suhde on hyvä ja lämmin ja meillä pelaa edelleen kotitöiden jako ja harrastusten mahdollisuus, kun kumpikin älyää, että perhe on ykkönen ja omaakin aikaa joskus tarvitsee.
Se pärjääminen on miehen asenteista kiinni.
Ihan hyvin sujui ja hyvin viihtyivät yhdessä. Tosin mieheni on muutenkin aina osallistunut kodin- ja lapsenhoitoon.
Ekana vuonna (lapsi 1-2v.) kävivit kerran viikossa muskarissa, toisena vuonna (lapsi 2-3v.) kävivät perhekerhossa 1-2 kertaa viikossa sekä muskarissa, muuten olivat kotona ja kävivät joskus puistossa yms.
Sen lisäksi siivosi joskus, tiskasi n. joka toinen päivä, lämmitti ruokaa, joskus jopa laittoi jotain helppoa ihan itse:), kävi lähikaupassa yms.
Elikkä aika sama mitä itse olisin tehnyt jos olisin ollut kotona, mua harmitti eniten sitä etten " saanut" itse olla kotona:), mutta meille tämä käytäntö oli parempi. Miehelle oli kiva saada " vapaata" töistä missä oli ollut n. kymmenen vuotta, tosin kävi muutamia tuntia viikossa iltatöissä joten ei tarvinnut olla kotona 24/7.
Ja mieheni on ihan " tavallinen" ...
Ihan kivasti sujui. Tosin mulle jäi sitä kotihommaakin..Laitoin ruuat, kun mieheni vahvimpia puolia ei ole tuo kokkaaminen. Pyykkiä taisi pestä, kunhan lajittelin valmiiksi. Jos miehesi ei aiemmin ole paljoa osallistunut lasten hoitoon, niin kannattaa valottaa sitä seikkaa, ettei kotiin jääminen lapsen/lasten kanssa ole suinkaan mikään hermoloma. Monet miehet luulevat, että on tosi kevyttä..