Läheisriippuvainen koira ja vauva

Opettele tässä vaiheessa ennen lasta kun on vielä aikaa hieman koiran sielunelämää joka on siis täysin eri kuin ihmisen sielunelämä, niin ymmärrät miksi koira tekee mitäkin ja miten ihminen sen (yleensä väärin) tulkitsee. Esim: http://www.calcifers.net/22 on valaiseva sivusto.

Huomioi koiraa ihan tapojesi mukaan, koira voi pötköttää vaikka jaloissa jos vauva on rinnalla, ole positiivinen ja kehu koiraa lapsen haistelusta yms.

Itselle kävi niin ikävästi että aloin inhoamaan koiraamme vauvan synnyttyä, halusin antaa sen pois ja olin erittäin ärtyisä, onneksi mieheni paapoi koiraa ja piti sitä hyvänä. Nyt en voi ymmärtää miksi sitä inhosin, mutta lukiessani palstaa ja juteltuani ystävieni kanssa olen huomannut ilmiön olevan hyvin normaali joka menee ohi kun hormoonit tasaantuvat, minulla kesti ehkä n. Vuoden. Kyse ei tosiaankaan ole siitä että kun lapsi tulee niin hylätään eläin vaan se on joku luonnon oma juttu jolle ei voi mitään, paitsi yrittää sietää eläintä ja odottaa vaiheen loppumista, asian kanssa on helpompi elää kun sen tiedostaa.

Oho, aika hurja juttu tuo koiran inhoaminen. Mulle tää turri on ollut kuin lapsi.. Jännä nähdä miten käy itselle, saako hormonit pään siinä suhteessa sekaisin. ap

Ihan mielenkiinnosta rotua kohtaan kysyn että tekeekö koira tarpeita sisälle? Onko sillä eroahdistusta? Itse olen harkinnut pientä villakoiraa useita vuosia, olen kuullut että ne on hyvin riippuvaisia omistajistaan. Tällä hetkellä tuo minun koirani jota inhosin kuorsaa jaloissani ja tunkee syliin, on mahtava persoona ja veikeä, mutta kärsii kovasta eroahdisuksesta jos jätämme yksin, kääpiöpinseri kyseessä.  Minullekkin koira oli hyvin tärkeä ja aina mukana kaikessa ennen vauvaa, toivottavasti sinulle ei käy kuten minulle, koirani on kova haukkumaan ja herätti aina vauvan, väsyneenä ongelmat tuntuivat 100 kertaisina, koira suojeli vauvaa ja haukkui aina kun mieheni nosti sen syliin. Jos koirasi käytös ei muutu tai ole häiritsevää vauvan synnyttyä niin on kai vähemmän todennnäköistä että alkaisit ärsyyntymään siitä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:04"]Huomioi koiraa ihan tapojesi mukaan, koira voi pötköttää vaikka jaloissa jos vauva on rinnalla, ole positiivinen ja kehu koiraa lapsen haistelusta yms.

Itselle kävi niin ikävästi että aloin inhoamaan koiraamme vauvan synnyttyä, halusin antaa sen pois ja olin erittäin ärtyisä, onneksi mieheni paapoi koiraa ja piti sitä hyvänä. Nyt en voi ymmärtää miksi sitä inhosin, mutta lukiessani palstaa ja juteltuani ystävieni kanssa olen huomannut ilmiön olevan hyvin normaali joka menee ohi kun hormoonit tasaantuvat, minulla kesti ehkä n. Vuoden. Kyse ei tosiaankaan ole siitä että kun lapsi tulee niin hylätään eläin vaan se on joku luonnon oma juttu jolle ei voi mitään, paitsi yrittää sietää eläintä ja odottaa vaiheen loppumista, asian kanssa on helpompi elää kun sen tiedostaa.

 
[/quote]

Aika loogista että äiti ingnooraa kaiken lapsen tieltä ja keskittyy vain lapseen joka on täysin riippuvainen.. .

Mulla on sama menossa nytten.. vauva syntyi muutama viikko takaperin ja ennen koira joka oli rakas, jota paapoin ja rakastin tuntuu vievän turhaan aikaa ja tekisi mieli heivata tuo koira muualle täältä. -.- toivottavasti menee pian ohi.

Mulle kävi samoin kuin parille edelliselle vastaajalle. Koira oli silloin 3 vuotias kun vauva tuli ja aloin jotenkin inhoamaan koiraa. Se oli tosi outoa, ennen niin tärkeä ja rakas karvaturri tuli mulle yhdentekeväksi ja lähinnä vaan rasitteeksi. Onneks meilläkin mies huomioi koiran upeasti ja hellitteli sitä ja huomioi enemmän. Tätä kesti ehkä reilun puoli vuotta, sitten tunteet tasoittuivat. Nyt koira on 7 ja lapsi 4 ja rakastan kyllä tuota karvanaamaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:18"]

Ihan mielenkiinnosta rotua kohtaan kysyn että tekeekö koira tarpeita sisälle? Onko sillä eroahdistusta? Itse olen harkinnut pientä villakoiraa useita vuosia, olen kuullut että ne on hyvin riippuvaisia omistajistaan. Tällä hetkellä tuo minun koirani jota inhosin kuorsaa jaloissani ja tunkee syliin, on mahtava persoona ja veikeä, mutta kärsii kovasta eroahdisuksesta jos jätämme yksin, kääpiöpinseri kyseessä.  Minullekkin koira oli hyvin tärkeä ja aina mukana kaikessa ennen vauvaa, toivottavasti sinulle ei käy kuten minulle, koirani on kova haukkumaan ja herätti aina vauvan, väsyneenä ongelmat tuntuivat 100 kertaisina, koira suojeli vauvaa ja haukkui aina kun mieheni nosti sen syliin. Jos koirasi käytös ei muutu tai ole häiritsevää vauvan synnyttyä niin on kai vähemmän todennnäköistä että alkaisit ärsyyntymään siitä.

[/quote]

Ei tee sisälle mutta pitkään meni että oppi sisäsiistiksi. Kasvattajan mukaan on tyypillistä rodulle ja pienille koirille. Mutta sen jälkeen kun oppi, on kyllä aina pyytänyt ulos kun on hätä. Koira on oppinut  meidän normalin elämänrytmin ja jää aamuisin kiltisti omaan petiin odottamaan että tullaan töistä. Mutta jos jää muulloin yksin niin silloin yleensä itkee perään. Ikinä ei ole tehnyt mitään tuhoja yksin ollessaan. Onneksi. Aika haukkuherkkä on, se vähän hirvittää. Kahdella tutulla on villis ja niiden koirat ei hauku oikeastaan ollenkaan. Että on kai luonnekysymys. (Tai sitten ei oo osattu opettaa) ap