ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?

Mä olen omasta mielestäni päivävirkku ja ei tämäkään automaattisesti helppoa ole. Joillain aloilla kuten esim. logistiikassa tarjotaan sesonkitöissä aamua tai iltaa. Oma rytmini on luonnostaan joku 22-06 tai 23-07 ja tarjolla on yleensä työvuoroa 06-14 tai 14-22.

Kun on matkaa töihin niin illassa pääsee nukkumaan joskus 00-02 ja saatan kuitenkin herätä välillä jo 07 ja jos nukun 02-10 niin ei siinä ole samalla tavalla ihan levännyt olo. Sitten taas aamussa jää kyllä unet vajaaksi yhtä lailla.

Yleensä nukun kyllä hyvin ja olen levännyt, mutta tulee näitä liian aikaisin heräämisiä tai että en aivan pysty menemään aamua varten nukkumaan tosi aikaisin.

Täällä on monta iltavirkkua kirjoitellut joille silti suosittelen varastotyötä, koska iltaa ja yötäkin on paljon tarjolla. Itse teen nyt pätkää vuoden loppuun saakka ja sitten katson löytyisikö toista pätkää, viikko-pari huilin jälkeen.

Joskus itsekin ajattelin olevani iltavirkku, mutta elämäni menee aika ylösalaisin jos jatkuvasti menen nukkumaan myöhään ja herään myöhään.

Olen parhaimmillani sekä aamusta että illasta, mutta iltapäivällä aina väsyttää. Joskus klo 14-16 iskee pahin väsymyspiikki, inhoan iltapäiviä. Aikaisin aamulla ja illasta on miellyttävä olotila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on muutama aamuvirkku tullut pätemään, kuinka on niiiin aikaansaava, kun herää jo kuudeksi salille.

Laiskin tuntemani ihminen on aamuvirkku ja juuri tätä sillä kehuvaa sorttia. Kuulemma ehtii niin paljon enemmän kun on jo klo 7 töissä. Hän ei millään tajua, että muiden aktiivinen aika ei lopu klo 19, kuten hänellä eikä kaikki muut ole klo 21 iltatoimilla. Ihmetteli mm. miten ehdin liikkua, kun en käy aamulla liikkumassa ja olen töissä 17-18 asti. Selitin, että juokkuelajini treenit ovat iltaisin ja loppuvat vasta 21:30 tai 22. Aikuisten harrastusurheilu kun ei parhaita salivuoroja saa. Ei käynyt hänelle järkeen.

Mitä erityisen tehokasta voi toimistolla tehdä juuri klo 7? Kun kukaan muu ei ole paikalla? Muutamat kerrat kun olen aikaisin kollegoja yhyttänyt niin juodaan kahvia ja jumpataan eli siirretään aamutoimet palkalliselle ajalle kun muut tekevät ne omalla ajallaan. Onhan tuo toki itsensä säästämisen ja oman ajankäytön kannalta tehokasta, kieltämättä. Ei niinkään sen työn hoitamisen kannalta.

Rakennusala, työaika klo 07-1530.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki saatanan iltavirkut

puhelin pois

some pois

kaikki näyttöön tuijottaminen pois

mene nukkumaan, laita silmät kiinni

herää aamulla, normaaliin aikaan

mene töihin

toista joka päivä

alkaa kummasti "iltavirkkuilu" loppumaan

En tee mitään noista illalla. Silti jos menen klo 21 nukkumaan uni tulee vasta klo 23 vaikka mitä tekisi. Herätys on klo 05 ja töissä oltava klo 07.

Mä olen edellisen viestin ketjuun kirjoittanut päivävirkku. Oli pakko tarttua tähän. Itse asiassa kärsin itse unettomuudesta enemmänkin silloin kun laitoin kaikki somet ja telkat pois ja luin kirjaa illasta. Välttelin kaikkea stressaavaa illalla.

Itselleni siitä tuli vain LISÄÄ ahdistusta unesta kun nuo toimet juurikin keskittävät ajatukset siihen, että nyt täytyy NUKKUA. Lisäksi kirja on yleensä paljon kiinnostavampi kuin TV, sitä jää lukemaan jotain kiinnostavaa eikä osaa mennä nukkumaan.

Minun on paljon helpompi nukahtaa jos en tee siitä mitään ohjelmanumeroa. Eli katson terveestä jotain turhaa, selaan samalla keskustelufoorumeita, katson videoita jne.

Näytön säädän puhelimesta hämäräksi eli kirkkaus pois. Syön iltapainotteisesti eli syön yleensä lounaan ja illallisen jolloin ei tarvitse väkisin yrittää nukkua vatsa tyhjänä.

En ota paineita unesta myöskään. En edes tee mitään sellaista työtä jossa pitää olla täysin skarppi joten mitä väliä asialla on? Joskus olen lenkkeillyt myös illalla jota ei sitäkään suositella, mutta itselleni on voinut toimiakin. Sillä on saanut stressipiikin pois.

Eniten ärsyttää nämä tee näin ja tee noin-tyypit. Itselleni kun toimii aivan kaikki ohjeet mutta päinvastoin. Mietin, että onko nämäkin ohjeet tehty usein aamuvirkkuja ajatellen kun minulla ne ovat vain pahentaneet unettomuutta.

Tärkeintähän olisi nimenomaan rauhoittua nukkumaan ja jos joillain toimii jopa iltakahvi tuomaan unta niin mikä ohje se on, että kofeiiniakaan ei uneton saa missään nimessä nauttia?

Itselläni ainakin toimii se jos keskityn johonkin hölynpölyyn ennen nukkumaanmenoa vatsa vielä sopivan täynnä illallisesta ja mikään sairas tai ylipainoinen en ole vaan hoikka ja fyysisesti hyvässä kunnossa.

Monia postauksia johon samaistun täällä, ja myös samoja keinoja mitä itse käytän.

Olen töissä teatteritekniikkona, jossa aamuvuoro saattaa alkaa 8, 9 tai jopa 10 riippuen mitä päivän agendaan kuuluu. Nuo 8 aamut on itselleni pahimpia. Huomaan että myöhästelen helpommin ja ekat puoli tuntia päivästä menee kahvin juomiseen... Olen miettinyt josko yrittäisi neuvotella pomon kanssa että voisin aloittaa "normiaamuna" klo 9.

Jos on esityspäivä niin iltavuorot alkaa klo 14 ja sehän jos mikä sopii itselleni. Voi ottaa rauhassa aamulla ja rentoutua. Tietty jos joutuu illasta menemään suoraan aamuvuoroon ni siinähän ei sitten nukuta. :/

Mutta ehkä tärkein äidiltä saamani oppi elämässäni on "nuku kun nukuttaa". Usein aamuvuorosta kotiin päästyäni otankin päikkärit ja nukun jopa paremmin kuin öisin. Öisin heräilen usein vaikka lääkärin reseptillä olenkin saanut 5mg melatoniinia niin ei sekään aina auta. Ja jos joku näsäviisas haluaa sanoa että päikkärit vaan pahentaa sitä unettomuutta niin itsellä ei kyllä ole näin. Saatan nukkua yhtä huonosti tai hyvin päikkäreillä tai ilman.

Asun myös suht lähellä nykyistä työpaikkaa (kävellen menee 20-30min riippuen kuinka väsyneesti lompsii sinä päivänä). Poikakaverilla menee taas työmatkaan autolla tunti. Itse en pystyisi kuvittelemaankaan tunnin työmatkaa. Nukun mielummin sen 30min lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on muutama aamuvirkku tullut pätemään, kuinka on niiiin aikaansaava, kun herää jo kuudeksi salille.

Laiskin tuntemani ihminen on aamuvirkku ja juuri tätä sillä kehuvaa sorttia. Kuulemma ehtii niin paljon enemmän kun on jo klo 7 töissä. Hän ei millään tajua, että muiden aktiivinen aika ei lopu klo 19, kuten hänellä eikä kaikki muut ole klo 21 iltatoimilla. Ihmetteli mm. miten ehdin liikkua, kun en käy aamulla liikkumassa ja olen töissä 17-18 asti. Selitin, että juokkuelajini treenit ovat iltaisin ja loppuvat vasta 21:30 tai 22. Aikuisten harrastusurheilu kun ei parhaita salivuoroja saa. Ei käynyt hänelle järkeen.

Mitä erityisen tehokasta voi toimistolla tehdä juuri klo 7? Kun kukaan muu ei ole paikalla? Muutamat kerrat kun olen aikaisin kollegoja yhyttänyt niin juodaan kahvia ja jumpataan eli siirretään aamutoimet palkalliselle ajalle kun muut tekevät ne omalla ajallaan. Onhan tuo toki itsensä säästämisen ja oman ajankäytön kannalta tehokasta, kieltämättä. Ei niinkään sen työn hoitamisen kannalta.

Minkälainen ihminen tekee tarkkuutta vaativaa toimistotyötä (laskee, suunnittelee, editoi jne) tehokkaimmin hälinässä ja hulinassa eli silloin, kun muita ihmisiä on paikalla? Ainakin omalla kohdallani tehokkain toimistotyö ajoittuu aikaan, jolloin toimistolla ei vielä (=aamu) tai enää (=ilta) ole muita töissä. Onneksi on liukuva työaika ja voin työnteon sovittaa oman rytmini mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin iltavirkku noin kolmikymppiseksi, valvoin myöhään, nukuin muyöhään ja välivuosi töissä meni illat nukkuessa, kun olin väsynyt aamuheräämisistä. Työelämä urakiidossa oli välillä intensiivistä ja paljon oli ylitöitä yötä myöten, rytmi aivan sekaisin. Sitten vaihtaessani tasaisempaan työhön valvoin myöhään katsellen telkkaria yömyöhään ja ollen väsynyt aamulla ja kotiin tullessa, viikonloppuina nukuin paljon. Sitten vähän päälle kolmikymppisenä tein pienen elämänmuutoksen, koska kroppa ei ollut enää terässä, vatsa vaivasi ja olin vähän väsynyt. Päätin, että liikkumiselle on raivattava aikaa ja se tarkoitti aamuteenejä sekä aikaisin töihin menoa, jotta ehdin liikkua ja jää aikaa muullekin. Niin minä vaan päätin sulkea sen television iltaisin ja laittaa kellon soittamaan kuudelta ja ylös heti ekasta herätyksestä.

Niin se rytmin vaihto yökukkujasta aamuvirkuksi tapahtui ja nopeasti. Nukahdin hyvin illalla, heräsin virkeänä aamulla, jopa viikonloppuisin ennen seitsemää. Hoikistuin ja voin paremmin enkä ollut enää väsynyt. Sillä ns. yökukkumisella olin aiheuttanut sen ainaisen väsymyksen ja plösöytymisen. Aikaiset aamut eivät ollutkaan se ongelma, vaan valvominen. Vaikka joskus ajatus valvomisesta ja yöllisestä elämästä kiehtoo, en ikinä vaihtaisi takaisin.

Lisäksi suvussamme on varoittavia esimerkkejä yövalvojista, en todellakaan halua päätyä samanlaiseksi.

Minä siis en sopeutunut vaan tein muutoksen ja voin paremmin.

Musta kuulostaa, että et ole sisimmiltäsi iltavirkku, vaan aamu- tai päivävirkku, joka jostain syystä oli ottanut tavakseen valvoa myöhään. Miksi ajattelen näin? No, siksi, että kerrot voivasi paremmin rytminvaihdoksella. Tämä uusi rytmisi, jonka kanssa et ole väsynyt etkä plösö, se on se sinuun sisäinen rytmisi.

Olen itse vahvasti iltavirkku ja tässä olosuhteiden pakosta elänyt aamurytmiä (herään viimeistään kuudelta). Olo on nimenomaan väsynyt, uupunut, hirveä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki saatanan iltavirkut

puhelin pois

some pois

kaikki näyttöön tuijottaminen pois

mene nukkumaan, laita silmät kiinni

herää aamulla, normaaliin aikaan

mene töihin

toista joka päivä

alkaa kummasti "iltavirkkuilu" loppumaan

No kun ei lopu!

Olen toistanut tätä kaavaa tässä 6 vuotta. Edelleen on ihan hirveää.

_heebo kirjoitti:

Itse olin melkoisen iltavirkku ja juuri tuollainen, että vaikka välillä rytmi aikastui niin ossain kohtaa sitten taas repesi ja tuli nukuttua puolillepäivin ja unta ei sanut kuin aamutunneillam vaikka oli univelkaa.

Tuolla tavalla menin about 10 vuotta ja pidin itseäni luonnollisesti iltavirkkuna.

Lasten tulo muutti kaiken. Jälkikäteen huomaisn, että stressi ja muut kuormitavat asiat aiheutti sen, että ei vaan osannut mennä nukkumaan ajoissa vaan unen saanti aina venyi. Tämä siis riipumatta mitä se kello on.

Kun elämä muuttui, arvot ym. ja elämästä tuli onnellisempaa, niin nykyään en osaa oikein 7 pidemmälle nukkua. Joskus saattaa viikonloppuna mennä klo9:iin, jos on paljon univelkaa. Uni pyrkii tulemaan väkisin klo22-23 välillä, eli jos tuohon aikaan rauhoittuu ja istuu sohvalle niin 5 minuutissa on unessa.

Kyllähän se on niin, että kroppa ei okeasti teidä kellonajoista juuri mitään, eli ns. iltavirkkuus taitaa olla monellakin olla oire eikä ominaisuus.

Jos pidät itseäsi iltavirkkuna, niin kysy itseltäsi, heräätkö virkeänä 7-8h yöunien jälkeen ilman kelloa?

Hyvin harva aikuinen oikeasti tarvitsee unta yli 8h jos kaikki asiat (henkiset ja unenlaatu) on kunnossa.  

Sen jälkeen kun stressin on saanut pois ja unen laadun on kuntoon, niin se rytminmuutoskin on mahdolista. 

Tämä siis pätee varmasti monille, mutta pitää muistaa että kaikki ei tietenkään ole samanlaisia.

Tosiaan kaikki ei ole samanlaisia. Sen lisäksi, että meitä on aamu-, päivä- ilta- ja ehkä vielä yövirkkujakin, osalla meistä nämä rytmit muuttuu helpommin kuin toisilla. Sinulla kuulostaa viestisi perusteella olevan tällainen joustava, muokattavissa oleva rytmi. Ole siitä onnellinen! Mutta älä oleta, että samat toimii muille. Minä tarvitsen noin 7,5h unta. Mutta sillä muuten ON iso ero, nukunko sen 22-05.30 vai 02-9.30. Jälkimmäinen toimii, ensimmäinen on vuosien jälkeenkin edelleen hirveää.

Vierailija kirjoitti:

_heebo kirjoitti:

Itse olin melkoisen iltavirkku ja juuri tuollainen, että vaikka välillä rytmi aikastui niin ossain kohtaa sitten taas repesi ja tuli nukuttua puolillepäivin ja unta ei sanut kuin aamutunneillam vaikka oli univelkaa.

Tuolla tavalla menin about 10 vuotta ja pidin itseäni luonnollisesti iltavirkkuna.

Lasten tulo muutti kaiken. Jälkikäteen huomaisn, että stressi ja muut kuormitavat asiat aiheutti sen, että ei vaan osannut mennä nukkumaan ajoissa vaan unen saanti aina venyi. Tämä siis riipumatta mitä se kello on.

Kun elämä muuttui, arvot ym. ja elämästä tuli onnellisempaa, niin nykyään en osaa oikein 7 pidemmälle nukkua. Joskus saattaa viikonloppuna mennä klo9:iin, jos on paljon univelkaa. Uni pyrkii tulemaan väkisin klo22-23 välillä, eli jos tuohon aikaan rauhoittuu ja istuu sohvalle niin 5 minuutissa on unessa.

Kyllähän se on niin, että kroppa ei okeasti teidä kellonajoista juuri mitään, eli ns. iltavirkkuus taitaa olla monellakin olla oire eikä ominaisuus.

Jos pidät itseäsi iltavirkkuna, niin kysy itseltäsi, heräätkö virkeänä 7-8h yöunien jälkeen ilman kelloa?

Hyvin harva aikuinen oikeasti tarvitsee unta yli 8h jos kaikki asiat (henkiset ja unenlaatu) on kunnossa.  

Sen jälkeen kun stressin on saanut pois ja unen laadun on kuntoon, niin se rytminmuutoskin on mahdolista. 

Tämä siis pätee varmasti monille, mutta pitää muistaa että kaikki ei tietenkään ole samanlaisia.

Tosiaan kaikki ei ole samanlaisia. Sen lisäksi, että meitä on aamu-, päivä- ilta- ja ehkä vielä yövirkkujakin, osalla meistä nämä rytmit muuttuu helpommin kuin toisilla. Sinulla kuulostaa viestisi perusteella olevan tällainen joustava, muokattavissa oleva rytmi. Ole siitä onnellinen! Mutta älä oleta, että samat toimii muille. Minä tarvitsen noin 7,5h unta. Mutta sillä muuten ON iso ero, nukunko sen 22-05.30 vai 02-9.30. Jälkimmäinen toimii, ensimmäinen on vuosien jälkeenkin edelleen hirveää.

Juuri tämä herätyksen aika on ratkaisevaa. Vaikka menisin aamukolmelta nukkumaan ja heräisin aamuyhdeksältä, olen huomattavasti virkeämpi kuin että käyn nukkumaan kymmeneltä ja herään kuudelta. Ennen kahdeksaa herätykset on yhtä h*lvettiä ja olen kuitenkin tehnyt rakennusalalla töitä kohta 15 vuotta. Joka arkiaamu töihin seitsemään ja zombiena kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin. Minulla on työ joka alkaa vasta yhdeksältä, joten voin huoleti valvoa vaikka yhteen yöllä. 

Haluan muistuttaa, että iltavirkku on täysin eri asia kuin unirytminsä täysin pilannut iltapäivään nukkuja. Sama ero kuin introvertillä ja ihmisiä pelkäävällä.

Hyvä pointti. Kaikki iltavirkkuina itseään pitävät eivät niitä puhtaasti ole vaan ongelma on tuossa rytmittömyydessä.

Tätini oli koko työuransa aamuihminen, viikonloppuisinkin lähti siivous pyörimään seitsemältä aamulla. Hän ei ymmärtänyt esim unettomuutta, vaan totesi että jokainen nukkuu kun on väsynyt. Mitä tapahtui eläkkeellä: valvoo yöt ja valittaa väsymystä ja huonoa nukkumista. Toisinaan valvoo kahteen ja nukkuu kymmeneen. Suuttui kun sanoin, että pitäisi pyrkiä tasaiseen rytmiin, vaikka eläkkeellä ei niin väliä olekaan milloin nukkuu.

Itse en ole sen paremmin aamu- kuin iltavirkkukaan, mutta huono nukkuja olen ollut koko ikäni. Ainut tepsivä keino on pitää rytmi samana on sitten töissä tai lomalla. Vuorotyö olisi painajaista, en ymmärrä miten kukaan kykenee siihen, että tänään pitää nukahtaa kahdeksalta illalla ja huomenna kahdelta päivällä.

Niin, sinä olet päiväihminen joka pystyy muuttamaan rytmiään mihin suuntaan vaan. Jostain kumman syystä vaan meillä iltavirkuilla rytmi kääntyy aina iltapainotteiseksi lomien aikana. Jos rytmi olisi täysin säädettävissä niin voisi kait kuvitella että edes joskus olisi luontaisesti rytmi lipsahtanut aamupuoleiseksi? Mutta niin ei vain esim minulle ole koskaan tapahtunut, edes vahingossa matkojen yhteydessä.

Aamuvirkut myös vaan sattumoisin tuntuvat heräävän aina aikaisin, oli loma tai arki. Siinä muuten on niin onnekas ihmisryhmä että heille pitäisi säätää joku ylimääräinen elämästä helpolla pääsy vero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

_heebo kirjoitti:

Itse olin melkoisen iltavirkku ja juuri tuollainen, että vaikka välillä rytmi aikastui niin ossain kohtaa sitten taas repesi ja tuli nukuttua puolillepäivin ja unta ei sanut kuin aamutunneillam vaikka oli univelkaa.

Tuolla tavalla menin about 10 vuotta ja pidin itseäni luonnollisesti iltavirkkuna.

Lasten tulo muutti kaiken. Jälkikäteen huomaisn, että stressi ja muut kuormitavat asiat aiheutti sen, että ei vaan osannut mennä nukkumaan ajoissa vaan unen saanti aina venyi. Tämä siis riipumatta mitä se kello on.

Kun elämä muuttui, arvot ym. ja elämästä tuli onnellisempaa, niin nykyään en osaa oikein 7 pidemmälle nukkua. Joskus saattaa viikonloppuna mennä klo9:iin, jos on paljon univelkaa. Uni pyrkii tulemaan väkisin klo22-23 välillä, eli jos tuohon aikaan rauhoittuu ja istuu sohvalle niin 5 minuutissa on unessa.

Kyllähän se on niin, että kroppa ei okeasti teidä kellonajoista juuri mitään, eli ns. iltavirkkuus taitaa olla monellakin olla oire eikä ominaisuus.

Jos pidät itseäsi iltavirkkuna, niin kysy itseltäsi, heräätkö virkeänä 7-8h yöunien jälkeen ilman kelloa?

Hyvin harva aikuinen oikeasti tarvitsee unta yli 8h jos kaikki asiat (henkiset ja unenlaatu) on kunnossa.  

Sen jälkeen kun stressin on saanut pois ja unen laadun on kuntoon, niin se rytminmuutoskin on mahdolista. 

Tämä siis pätee varmasti monille, mutta pitää muistaa että kaikki ei tietenkään ole samanlaisia.

Tosiaan kaikki ei ole samanlaisia. Sen lisäksi, että meitä on aamu-, päivä- ilta- ja ehkä vielä yövirkkujakin, osalla meistä nämä rytmit muuttuu helpommin kuin toisilla. Sinulla kuulostaa viestisi perusteella olevan tällainen joustava, muokattavissa oleva rytmi. Ole siitä onnellinen! Mutta älä oleta, että samat toimii muille. Minä tarvitsen noin 7,5h unta. Mutta sillä muuten ON iso ero, nukunko sen 22-05.30 vai 02-9.30. Jälkimmäinen toimii, ensimmäinen on vuosien jälkeenkin edelleen hirveää.

Juuri tämä herätyksen aika on ratkaisevaa. Vaikka menisin aamukolmelta nukkumaan ja heräisin aamuyhdeksältä, olen huomattavasti virkeämpi kuin että käyn nukkumaan kymmeneltä ja herään kuudelta. Ennen kahdeksaa herätykset on yhtä h*lvettiä ja olen kuitenkin tehnyt rakennusalalla töitä kohta 15 vuotta. Joka arkiaamu töihin seitsemään ja zombiena kotiin.

Sama homma täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tunnilla on oikeasti ihan valtava merkitys!

Jos koulussa pitää olla kello 8 on kuudelta herääminen tuskaa. Ne harvat 9 alkavat kouluaamut jolloin saa nukkua seiskaan ovat jo helpompia. Eivät helppoja mutta helpompia.

Miksi kaiken pitää alkaa kello 8?

Tämä on muuten oikeasti tutkittu juttu, yhdelläkin tunnilla on merkitystä.

Joku brittiläinen tutkimus.

Esim. arvosanat nousi kaikilla, kun koulupäivien alkamista myöhennettiin.

Yhden mun lapsen open kanssa tästä puhuttiin, hän kertoi että aika yksin on tämän näkemyksensä kanssa opettajien huoneessa, hän siis itse toivoi että ei kasin aamuja.

Ihan hölmöä kun kaikki hyötyisivät tuosta!

Opettajat luultavasti laativat lukujärjestykset, ja kun suurin osa opettajista on aamuvirkkuja niin lopputulos on tämä.

Aamuvirkut ovat oikeasti täysin käsittämättömiä kusipäitä, siirtelevät vielä kellojakin jatkuvasti että olisivat täysin optimaalisessa rytmissä itse.

Onhan se kieltämättä mukavaa kun voi itse aloittaa työt silloin kun herää. Mitäs siitä jos sen takia 15% ihmisistä elää jatkuvassa univelassa lähes koko elämänsä.

Alzheimer on muuten jostain syystä lisääntynyt viime vuosina. Joidenkin tutkimustulosten mukaan uni on tärkeää aivojen kuona-aineiden poistossa, myös niiden jotka aiheuttavat alzheimeria.

Täällä opettaja, joka on iltavirkku! Peruskouluissa opettajat eivät yleensä laadi lukujärjestyksiä eivätkä yleensä voi edes toivoa opetusta tiettyyn kellonaikaan. Sama pätee osaksi myös lukioissa; ammattikouluista en tiedä. Korkeakouluissa opetushenkilökunnalla on yleensä enemmän sanomista opetusaikoihin. Toki lukujärjestystentekokäytännöt voivat vähän vaihdella, mutta periaatteessa näin. Varsinkin peruskouluissa liikkuvia osia on niin paljon, ettei yksittäisten opettajien toiveilla vain ole mahdollisuutta näkyä lukujärjestyksissä. Harmillista kyllä edelleen kouluissa opitaan hyvin aamupainotteisesti - oletan, että syyt ovat historiassa ja tottumuksessa.

Opiskelin opettajaksi oltuani muissa töissä (ns. siisteissa sisähommissa, joissa ei olisi ollut väliä, milloin työnsä tekee,  mutta kaikissa työpaikoissani oli pakko saapua työpaikalle viimeistään klo 9.30) jo jonkin aikaa ja huomattuani, etten vaan mitenkään pysty siirtämään vuorokausirytmiäni. Ammatinvaihto oli monien koulujen aamupainnotteisuuden vuoksi pieni riski, mutta lopulta onnistuin pääsemään töihin sellaiseen aikuislukioon, jossa opetusta on iltaisin. Sopii minulle täydellisesti. Tiedän, että monella kollegalla samantyyppinen tausta ja että opettajakunnassamme on paljon iltavirkkuja.

Myös lapsissa ja etenkin teineissä on aamu-unisia. Toki tämä klo 9.00 aloitus on ihan jees ja etenkin täällä maalla linja-autot "ohjelmoitu" kulkemaan koulujen mukaan.

Harmittavasti meidän koko perhe on iltavirkkuja ja aamu torkkuja. On kidutusta lapsille nousta aamulla seiskan jälkeen että kerkiää kasin kyytiin.

Päiväkodissa mummo ikäiselle hoitajalle on todella vaikeaa ymmärtää miksi meidän 4v on edelleen klo 8.00 niin väsynyt. Pitäisi kuulemma laittaa aikaisemmin nukkumaan. No ei auta! Lapsi on hereillä kymppiin vaikka tekisi mitä. Etenkin kun päiväkodissa on nukkunut päiväunet niin vielä vähemmän nukahtaa. Sitten taas jos ei nuku niin nukahtaa illalla noin 19, nukkuu hetken ja valvoo yhteentoista. Kyllä.. On myös huonoa vanhemmuutta.. Tai sitten vaan sisäinen iltarytmi. Meillä ei ole onneksi kukaan neljästä lapsesta herännyt kuudelta. Kyllä meillä on saanut nukkua ja nukutaan 9-10 asti myös pienenä.

Itse tarvitsen noin 9h yöunet eikä onnistu millään kun on aamuvuoro johon mennään hoitajana klo 7.00. Mieluummin 5 iltaa kuin 5 aamua peräkkäin.

Minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä on iltavirkkuja vaikka yhteiskunta pyöriikin aamuvirkkujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

_heebo kirjoitti:

Itse olin melkoisen iltavirkku ja juuri tuollainen, että vaikka välillä rytmi aikastui niin ossain kohtaa sitten taas repesi ja tuli nukuttua puolillepäivin ja unta ei sanut kuin aamutunneillam vaikka oli univelkaa.

Tuolla tavalla menin about 10 vuotta ja pidin itseäni luonnollisesti iltavirkkuna.

Lasten tulo muutti kaiken. Jälkikäteen huomaisn, että stressi ja muut kuormitavat asiat aiheutti sen, että ei vaan osannut mennä nukkumaan ajoissa vaan unen saanti aina venyi. Tämä siis riipumatta mitä se kello on.

Kun elämä muuttui, arvot ym. ja elämästä tuli onnellisempaa, niin nykyään en osaa oikein 7 pidemmälle nukkua. Joskus saattaa viikonloppuna mennä klo9:iin, jos on paljon univelkaa. Uni pyrkii tulemaan väkisin klo22-23 välillä, eli jos tuohon aikaan rauhoittuu ja istuu sohvalle niin 5 minuutissa on unessa.

Kyllähän se on niin, että kroppa ei okeasti teidä kellonajoista juuri mitään, eli ns. iltavirkkuus taitaa olla monellakin olla oire eikä ominaisuus.

Jos pidät itseäsi iltavirkkuna, niin kysy itseltäsi, heräätkö virkeänä 7-8h yöunien jälkeen ilman kelloa?

Hyvin harva aikuinen oikeasti tarvitsee unta yli 8h jos kaikki asiat (henkiset ja unenlaatu) on kunnossa.  

Sen jälkeen kun stressin on saanut pois ja unen laadun on kuntoon, niin se rytminmuutoskin on mahdolista. 

Tämä siis pätee varmasti monille, mutta pitää muistaa että kaikki ei tietenkään ole samanlaisia.

Tosiaan kaikki ei ole samanlaisia. Sen lisäksi, että meitä on aamu-, päivä- ilta- ja ehkä vielä yövirkkujakin, osalla meistä nämä rytmit muuttuu helpommin kuin toisilla. Sinulla kuulostaa viestisi perusteella olevan tällainen joustava, muokattavissa oleva rytmi. Ole siitä onnellinen! Mutta älä oleta, että samat toimii muille. Minä tarvitsen noin 7,5h unta. Mutta sillä muuten ON iso ero, nukunko sen 22-05.30 vai 02-9.30. Jälkimmäinen toimii, ensimmäinen on vuosien jälkeenkin edelleen hirveää.

Juuri tämä herätyksen aika on ratkaisevaa. Vaikka menisin aamukolmelta nukkumaan ja heräisin aamuyhdeksältä, olen huomattavasti virkeämpi kuin että käyn nukkumaan kymmeneltä ja herään kuudelta. Ennen kahdeksaa herätykset on yhtä h*lvettiä ja olen kuitenkin tehnyt rakennusalalla töitä kohta 15 vuotta. Joka arkiaamu töihin seitsemään ja zombiena kotiin.

Tämä! Olen 45v. Lomilla herään aina itsekseen klo 9. Vaihtelu on n. vartin ennen/jälkeen. Tämä riippumatta siitä moneltako menen nukkumaan. Kyllä minä selviän silti tarvittaessa töihin tai vaikka lentokoneeseen aikaisin, mutta aika kauheaa se on. Uni omalle rytmille oikeaan aikaan on tärkeämpää kuin absoluuttinen unen määrä. Siksi rytmin siirto esim. 22-06 ei auta. Nukkuminen 01-09 virkistää paremmin. Näin on ollut koko aikuisiän, joten kyllä tässä on jo jokunen vuosi tullut testattua. Minulla on ollut myös Polarin rannesykemittari ja Polarin ohjelman sleep stages käytössä siitä asti kun se tuli markkinoille monta vuotta sitten ja sekin vahvistaa asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin iltavirkku noin kolmikymppiseksi, valvoin myöhään, nukuin muyöhään ja välivuosi töissä meni illat nukkuessa, kun olin väsynyt aamuheräämisistä. Työelämä urakiidossa oli välillä intensiivistä ja paljon oli ylitöitä yötä myöten, rytmi aivan sekaisin. Sitten vaihtaessani tasaisempaan työhön valvoin myöhään katsellen telkkaria yömyöhään ja ollen väsynyt aamulla ja kotiin tullessa, viikonloppuina nukuin paljon. Sitten vähän päälle kolmikymppisenä tein pienen elämänmuutoksen, koska kroppa ei ollut enää terässä, vatsa vaivasi ja olin vähän väsynyt. Päätin, että liikkumiselle on raivattava aikaa ja se tarkoitti aamuteenejä sekä aikaisin töihin menoa, jotta ehdin liikkua ja jää aikaa muullekin. Niin minä vaan päätin sulkea sen television iltaisin ja laittaa kellon soittamaan kuudelta ja ylös heti ekasta herätyksestä.

Niin se rytmin vaihto yökukkujasta aamuvirkuksi tapahtui ja nopeasti. Nukahdin hyvin illalla, heräsin virkeänä aamulla, jopa viikonloppuisin ennen seitsemää. Hoikistuin ja voin paremmin enkä ollut enää väsynyt. Sillä ns. yökukkumisella olin aiheuttanut sen ainaisen väsymyksen ja plösöytymisen. Aikaiset aamut eivät ollutkaan se ongelma, vaan valvominen. Vaikka joskus ajatus valvomisesta ja yöllisestä elämästä kiehtoo, en ikinä vaihtaisi takaisin.

Lisäksi suvussamme on varoittavia esimerkkejä yövalvojista, en todellakaan halua päätyä samanlaiseksi.

Minä siis en sopeutunut vaan tein muutoksen ja voin paremmin.

Musta kuulostaa, että et ole sisimmiltäsi iltavirkku, vaan aamu- tai päivävirkku, joka jostain syystä oli ottanut tavakseen valvoa myöhään. Miksi ajattelen näin? No, siksi, että kerrot voivasi paremmin rytminvaihdoksella. Tämä uusi rytmisi, jonka kanssa et ole väsynyt etkä plösö, se on se sinuun sisäinen rytmisi.

Olen itse vahvasti iltavirkku ja tässä olosuhteiden pakosta elänyt aamurytmiä (herään viimeistään kuudelta). Olo on nimenomaan väsynyt, uupunut, hirveä. 

Nimenomaan sen huomaa olosta jos nukkuu eri vuorokaudenaikoina tai yöstä ne samat 8 h. Itselleni päivävirkkuna 23-07 tuntuu levänneeltä, vaikka raskaan työviikon jälkeen väsyttääkin. 02-10 ei tunnu levänneeltä vaan pöhköltä.

Jollekin aamuvirkulle tämä taas tuntuisi aivan kauhealta. Mietin moniko aamuvirkku vaikka joka viihtyy yöelämässä käyttää alkoholia että jaksaa? Tietyissä sosiaalisissa ympyröissä ei oikein pääse mihinkään jos menee nukkumaan silloin kun muut lähtevät sosialisoimaan yökerhoon.

Hartain toiveeni olisi pystyä muuttamaan luontaista rytmiäni aamuvirkummaksi. Olen nelikymppinen ja aina ollut iltavirkku. Olen yrittänyt lukuisin tavoin siirtää rytmiäni aamupainoitteisemmaksi tai muulten sopeutua aamuheräämisiin, mutta mikään ei ole loppujen lopuksi toiminut. Uskon, että elämäni olisi huomattavasti helpompaa, työurani parempi ja terveyteni parempi, jos olisin aamuvirkku.

Täällä opettaja, joka on iltavirkku! Peruskouluissa opettajat eivät yleensä laadi lukujärjestyksiä eivätkä yleensä voi edes toivoa opetusta tiettyyn kellonaikaan. Sama pätee osaksi myös lukioissa; ammattikouluista en tiedä. Korkeakouluissa opetushenkilökunnalla on yleensä enemmän sanomista opetusaikoihin. Toki lukujärjestystentekokäytännöt voivat vähän vaihdella, mutta periaatteessa näin. Varsinkin peruskouluissa liikkuvia osia on niin paljon, ettei yksittäisten opettajien toiveilla vain ole mahdollisuutta näkyä lukujärjestyksissä. Harmillista kyllä edelleen kouluissa opitaan hyvin aamupainotteisesti - oletan, että syyt ovat historiassa ja tottumuksessa.

Opiskelin opettajaksi oltuani muissa töissä (ns. siisteissa sisähommissa, joissa ei olisi ollut väliä, milloin työnsä tekee,  mutta kaikissa työpaikoissani oli pakko saapua työpaikalle viimeistään klo 9.30) jo jonkin aikaa ja huomattuani, etten vaan mitenkään pysty siirtämään vuorokausirytmiäni. Ammatinvaihto oli monien koulujen aamupainnotteisuuden vuoksi pieni riski, mutta lopulta onnistuin pääsemään töihin sellaiseen aikuislukioon, jossa opetusta on iltaisin. Sopii minulle täydellisesti. Tiedän, että monella kollegalla samantyyppinen tausta ja että opettajakunnassamme on paljon iltavirkkuja.[/quote]

Myös lapsissa ja etenkin teineissä on aamu-unisia. Toki tämä klo 9.00 aloitus on ihan jees ja etenkin täällä maalla linja-autot "ohjelmoitu" kulkemaan koulujen mukaan.

Harmittavasti meidän koko perhe on iltavirkkuja ja aamu torkkuja. On kidutusta lapsille nousta aamulla seiskan jälkeen että kerkiää kasin kyytiin.

Päiväkodissa mummo ikäiselle hoitajalle on todella vaikeaa ymmärtää miksi meidän 4v on edelleen klo 8.00 niin väsynyt. Pitäisi kuulemma laittaa aikaisemmin nukkumaan. No ei auta! Lapsi on hereillä kymppiin vaikka tekisi mitä. Etenkin kun päiväkodissa on nukkunut päiväunet niin vielä vähemmän nukahtaa. Sitten taas jos ei nuku niin nukahtaa illalla noin 19, nukkuu hetken ja valvoo yhteentoista. Kyllä.. On myös huonoa vanhemmuutta.. Tai sitten vaan sisäinen iltarytmi. Meillä ei ole onneksi kukaan neljästä lapsesta herännyt kuudelta. Kyllä meillä on saanut nukkua ja nukutaan 9-10 asti myös pienenä.

Itse tarvitsen noin 9h yöunet eikä onnistu millään kun on aamuvuoro johon mennään hoitajana klo 7.00. Mieluummin 5 iltaa kuin 5 aamua peräkkäin.[/quote]

Olen täysin samaa mieltä. Olisi hyvä, että koulussa huomioitaisiin myös oppijat, jotka ovat iltavirkkuja. Jos koulu alkaisi edes hieman myöhempään, auttaisi sekin jo. Onko tässäkin ehkä takana sellainen, että pienestä pitäen pitää kasvaa siihen, että aamulla pitäisi työ tehdä (ja kasvaa sitten huonommuuteen, kun aamulla ei pysty toimimaan)?

 

Elä jauha paskaa!

Maapallo pyörii omalla nopeudellaan. Ei sitä kukaan ilkiö ole rakentanut.

Jätä iltakännit ottamatta niinherääminen on helpompaa.

Iltavirkku nyt vain jo menee "ajoissa" nukkumaan ja havahtuu miten aikaisin tulee jo herättyä mikä ihan jees.

Itse olen yökyöpeli. Töissä meni ok, nukuin illansuussa, jos oikein väsytti. Nyt takaisin opiskelijana ja voin määritellä vuorokausirytmini. Vaikeinta on kerrostaloelämä, kun herää aamulla muiden ääniin. Toisaalta myös illalla vaikeaa, jos yrittää joskus olla ns. normaali ja mennä aikaisin nukkumaan. Olen vaan yliherkkä kuulemaan äänet. Rivitaloonkaan muuttaminen ei poistanut ongelmaa täysin. Seuraavaksi muutan omakotitaloon ja valmistuttuani musta tulee yrittäjä.