Mies eroamassa... hankala tilanne!
Olen tavannut kivan miehen ja hän on eroamassa. Oli siis asumuserossa jo tavatessamme (onneksi), ja nyt yrittää selvittää exänsä kanssa mm. lasten tapaamisoikeuksia. Exä tekee kaiken mahdollisimman vaikeaksi; uhkailee että mies ei saa edes soittaa lapsilleen, kielsi ensin 4 kk ajan kaikki tapaamiset (" jotta lapset tottuvat ajatukseen, että isä ei enää tule takaisin" ) ym. Exä myös haluaisi miehen takaisin, mutta mies EI halua mennä, ei vaikka minuakaan ei olisi.
Onko muita, jotka ovat aloittaneet suhteen näin katastrofalisen vaikealla hetkellä? Miten meni...? Kauanko kesti, että saitte keskittyä enemmän toisiinne ja että mies uskalsi tehdä jotain ilman exän pelkoa? Koska exä sai tietää teistä?
Yritän olla miehelle tukena ja antaa aikaa, mutta huomaan ärsyyntyväni valtavasti exän tempauksista. Miten mies voi suostua kaikkeen?? Mielestäni tämä exä on NIIN epäreilu miestä kohtaan ja törkeästi käyttää lapsia aseena. Minulla ei ole lapsia, mutta en voi ymmärtää, miksei lasten hyvinvointi ole molemmilla ykkösasia. Olen asunut avoliitossa usemmankin kerran, mutta kun mies kerran on päättänyt lähteä ja minut jättänyt, en usko, että olisi ollut mitään mitä olisin voinut tehdä saadakseni hänet takaisin. Miksi tai miten ihmeessä tämä exä ei sitä tajua?
Eli, kommentteja aiheesta toivoisin.
Kommentit (21)
Tuin miestäni täysillä, mutta olin varovainen lapsen suhteen. Tapasin lapsen vasta, kun mieheni oli jo kosinut minua. Miehen ex oli estänyt lapsen tapaamisia parhaansa mukaan jo sitä ennenkin, joten mukaantuloni ei muuttanut tilannetta mitenkään olennaisesti. Mutta olihan se hassua kun ex alkoi levittää tietoa että olen h-a, avionrikkoja ja vien häneltä vielä lapsenkin, kun itse olen maho ämmä ;)
Lapsen saaminen turvaan tältä raivopäältä oli yhteinen projektimme, joka lopulta onnistui, mutta vasta, kun eläminen tasapainottomassa kodissa oli tehnyt lapsesta hermoraunion. Meillä oli hänelle terapiapaikka valmiina.
Jos mies on todellinen helmi, kuten minun on, se kyllä kannattaa. Mutta katso tarkkaan, erotilanteessa olevilla kaikki ei tosiaankaan aina ole sitä miltä näyttää.
Juuri tällaisia neuvoja kaipaankin!
En missään tapauksessa halua kiirehtiä asioita, koska meidän suhteemme on uusi muutenkin ja minusta nämä lapset ovat, tai heidän pitäisi olla, ykkössijalla tässä joka tapauksessa. Olen itse avioerolapsi ja tiedän, että tilanteeni on poikkeuksellinen. Isäni ei edes hakenut huoltajuutta, koska hän välitti meistä niin paljon ja käsitti että lapsilla on äidin kanssa parempi. Vanhempani ovat säilyttäneet asialliset välit kaikki nämä vuodet ja niimpä minulla on sisarusteni kanssa hyvät välit molempiin.
Tälle miehelle olenkin ollut sanomatta mitään, paitsi kerran sanoin miehelle että luin netistä, että jossain artikkelissa (jonka olin kyllä etsimällä etsinyt, kun etsin tietoa, miten voisi helpottaa lasten oloa erossa, mutta tätä en kertonut miehelle), että olisi todella tärkeää, että lapset saisivat pitää paljon yhteyttä lähtevään aikuiseen. (Tämä on sitäpaitsi minusta täysin loogistakin!) Jotta lapset ymmärtävät, että vaikka elämä muuttuukin, niin molemmat vanhemmat rakastavat lapsia silti ja säilyvät lasten elämässä molemmat. Tämä oli juuri silloin kun oli päällä tämä 4kk:n mittainen " lasten täytyy oppia nyt, että isä on lähtenyt aikakausi" , ja mies ei saanut edes puhelimella heille soittaa...
Viime viikonlopun mies oli perheensä luona ja ilmoitti siellä exälle ostaneensa asunnon heidän vanhan paikkansa läheltä, jossa hän aikoo tavata lapsiaan. (Nykyinen asuinpaikka on liian kaukana, kun toinen lapsi on vielä tosi pieni). Oli ollut vaikea paikka exälle, mutta oli sen lopulta hyväksynyt. Exä ei tiedä minusta, ja se on ok, miksi turhaan satuttaa toista vielä lisää?
ap
Ei ole helppoa tietää. Ei tulevaisuutta voi ennustaa, vaikka mies olisi vapaa ja lapseton. Täytyy vaan tutustua ja katsoa, onko tässä kiva mies vai ei.
Olen ollut koko ajan aika etäinen, tai miten sen sanoisi, en ainakaan ole sännännyt mihinkään. Miehen herrasmiesmäinen väsytystaktiikka on kyllä purrut.. huomaan olevani aika mennyttä. Ja ihanaltahan tuo vaikuttaa... Mutta kun tässä on vielä sekin, että oma kelloni tikittää. Olen perheestä haaveillut koko aikuisikäni, enkä vieläkään ole luopunut haaveestani, vaikka ikää on jo pitkälle päälle 30. Mies ei tietenkään tässä tilanteessa " halua ikinä naimisiin eikä lapsiakaan, ehkä" . .. Olen sanonut tosiaan, että vaikka hän olisi lapseton sinkku, en minäkään NYT haluaisi lapsia. Mutta .. olisi niin kiva kurkata kristallipalloon ja nähdä lähitulevaisuuteen. Mitä siellä on? Tällaisen lapsiaan syvästi rakastavan isän haluaisin kyllä lapsilleni.
Kiva, että on kannustavia kommentteja - pelkäsin, että tulee pelkkää lunta tupaan, kun ollaan kumminkin suht kärkkäällä av-palstalla.
ap
Minut ainakin sai raivopäiseksi ex-vaimoksi tapa, jolla ex kohteli omia lapsiaan. Siinä sitten tuli haukuttua huoraksi uusi tyttöystäväkin. Kuitenkin tunnen ex:n niin hyvin, että tiedän miten hän kertoili tippa silmässä miten rumasti häntä kohtelin ja vaikeutin hänen ja lasten tapaamisia.
itse olen ollut yhden naisen mielestä se ihnottava exä ja nyt muutama vuosi eteen päin tilanne on se että minulla ja exällä on todella asialliset ja hyvät väkit. Voisi jopa sanoa että muutenkin kuin lasten asioissa luottamukselliset. Exäni " uusi" kumppani on nyt exä ja heillä ei ole minkäänlaisia välejä tällä hetkellä kun ero on astumassa voimaan, vaikka heillä on yksi yhteinen lapsikin. Jos exäni uusi olisi aikanaan tajunnut, että ero ottaa aikaa ja että asioista on sovittava välillä hyvällä ja joskus huutamalla ilman että vain minä olen se paska niin heidän suhteensa voisi olla vielä voimissaan. Hänen inhonsa minuun pilasi heidän suhteensa.
Toivotan sinulle pitää pinnaa ja jaksamisia!
t. 2
Kaikki tiedot ovat siis mieheltä, ja hänen yhdeltä kaveriltaan. Tämä oli kertonut minun kaverilleni, että miehen exä on " todella vaikea ihminen" .
Tottakai pidän mielessä senkin, että minulla on vasta yksi näkemys asioista. Intuitioni sanoo, että mies on juuri niin kiltti ja hyvä, kuin miltä vaikuttaakin, mutta eihän sitä tiedä...
Toistaiseksi olemme molemmat sitä mieltä, että exälle ei kerrota minusta. Liikumme kyllä julkisesti parina. Minusta on turhaa satuttaa toista vielä enemmän, hänhän haluaisi miehen takaisin. Mies taas ei halua kertoa, ettei exä saisi taas yhtä lisäaihetta olla vihainen, katkera, raivoava.
ap
Mutta ihan oikeasti, kyllä niissä ex-vaimoissa on myös luonnehäiriöisiä ja jopa huonoja äitejä, jotka esim. eivät epäröi käyttää lapsia kiristyksen välineenä tyyliin et ikinä saa nähdä lastasi, jos et tee niin kuin minä sanon. Jotkut eristävät lapsensa isästä pitkiksikin ajoiksi ja väittävät, että isä on hylännyt. Onneksi he ovat vähemmistönä.
Heidät tunnistaa yleensä siitä, että he kohtelevat huonosti myös sukulaisiaan ja ystäviään. Ja siitä, että he ovat olleet tasapainottomia koko avioliiton ajan, ei vasta eron kynnyksellä.
Miehissä samoin kuin naisissa on niitä, jotka uskovat rakkauden voivan parantaa mitä tahansa. Minunkin mieheni uskoi, että hänen ex-vaimonsa oli vain niin nuori ja kypsymätön ja että hänen rakkautensa kyllä parantaisi vaimon lapsellisuuksistaan. Niin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Ex-vaimo ehti ennen eroa mm. houkutella miehen vanhemmat lainansa takaajiksi, ja eron jälkeen nämä joutuivat tietenkin maksamaan lainan korkoineen.
Tälle miehelle ovat hänen lapsensa ykkösasia. En tosin tiedä, haluaisko mies lapset kokonaan itselleen, todennäköisesti ei, mies pitää exää kaikesta huolimatta hyvänä äitinä. Ja veikkaanpa että arki ja sen raskaus tulisivat kaikesta huolimatta hänelle yllätyksenä.
Itse olen miettinyt, että onkohan se exä oikeasti kykenevä hoitamaan lapsia, mutta en ikinä aio sanoa mitään. Hän on käsittääkseni masennuslääkityksellä, ja on ollut ennen eroa jo. Se ehkä selittää osaltaan tätä vaikeaa luonnetta. Minulla vaan kävi mielessä, että kai ne lapset ovat turvassa siellä, kun äiti raivoilee...? Mutta kuten sanottu, yritän mahdollisimman vähän ottaa kantaa mihinkään näihin asioihin, koska ne eivät tosiaan kuulu minulle.
Niin, tuota en ollut tullut ajatelleeksi, että miehellä ei ole paljon muita tukijoita nyt kuin minä ja kaverit. Asemani on sikäli " tärkeämpi" kuin olin tajunnutkaan. Omalle suvulleen hän ei ole ilmoittanut edes asumuserosta, koska pelkää näitä " mitä me sanottiin" kommentteja ja ahdistuu pelkästä ajatuksestakin. Surullista!
Totta tuo, että kun (sitten joskus vuosien kuluttua), kun kriisi on ohi, voi lopputulos olla mikä tahansa. Ainoa mikä näyttäisi " varmalta" on että mies EI halua mennä takaisin tämän exänsä kanssa. Mutta mihin minä mahdun ja kuulun, ja miten exä esim reagoi kun/jos kuulee minusta, luoja tietää. Mies ihan tosissaan pelkää, että exä vaikeuttaa lasten näkemistä entisestään, siksi minusta ei toistaiseksi ole kerrottu. Alan pikkuhiljaa tajuta, että exää kannattakin " pelätä" , tai ainakin kunnioittaa ja yrittää hoitaa asiat mahdollisimman pehmeästi.
ap
Mies ei koskaan hauku exäänsä pahaksi tai ilkeäksi, mutta on tehnyt selväksi, että exä on todella vaikea ihminen. Mikään ei koskaan kelvannut, riittänyt, ollut oikein.
Tämän naisen takia mies on katkaissut välinsä omiin vanhempiinsa, veljeensä ja kahteen parhaaseen kaveriinsa!! Tätä(kin) minun on niin vaikea ymmärtää... Mutta tämä exä on siis riidellyt pahasti kaikkien näitten ihmisten kanssa ja miehen oli pakko valita puoli, ja näin menettää näin moni tärkeä ihminen elämästään.
Hirveän surullista, että isovanhemmat esim. eivät ole koskaan tavanneet ainoita lapsenlapsiaan! Olen miehelle sanonut, että kunhan nyt saavat nämä tapaamisoikeudet ym sovittua, niin eikö olisi aika ottaa isovanhempiin yhteys..? Mies haluaisi, muttei uskalla. Hän pelkää kuollakseen, että hänen vanhempansa sitten sanovat " mitä me sanottiin" .. Olen sanonut, että hei, kaikkien näiden vuosien (6) jälkeen hekin varmasti kaipaavat miestä ja tuskin sanoisivat noin, kun tietävät, että mies on tottakai surullinen siitä, että ero nyt kumminkin tuli. Vaikka enhän minä TIEDÄ; en tunne heitä, mutta olettaisin, että normaalit ihmiset haluaisivat olla väleissä lapsensa kanssa? Olen itse perheestä ja suvusta, jossa on erittäin läheiset välit serkuillakin. Ja siksi tuntuu aivan uskomattomalta, että tällainen vihanpito voi jatkua vuosia. Mies on lähettänyt joulukortin joka vuosi, muttei ole tavannut vanhempiaan 6 vuoteen...
Ja miehen ja nyt exänsä häätkin.. voi jestas. Nainen oli sanonut, että pidetään ihan pienet häät vaan, ei kutsuta ketään. Kuitenkin miehen selän takana naisen vanhemmat olivat järjestäneet isot häät, ja kutsuneet kaikki tuttunsa. Väittää, ettei tiennyt mitään järjestelyistä, mutta kai sen naisenkin on täytynyt tietää?? Joka tapauksessa miehelle kerrottiin niin myöhään, että ei hän enää ehtinyt kutsua KETÄÄN. No siinä vaiheessa välit rakkaimpiin oli käsittääkseni jo katkaistu muutenkin, mutta mies on tästä vieläkin pahoillaan, että hän juhli omia häitään valtaisan ventovieraan porukan kanssa. Minä olisin itseni niin petetyksi että olisin varmaan perunut häät siinä tilanteessa, mutta mies on ilmeisesti hirmuisen kiltti ja jotenkin ei osannut vaatia itselleen elämänsä tärkeimään päivään jotain sanavaltaa. Juuri tällainen 11 mainitsema, joka yrittää kaikkensa että suhde toimisi ja nainen " kasvaisi aikuiseksi" . Tämä exä on 40v. -vaikka käyttäytyy kuin kakskymppinen!
ap
Onneksi miehellä oli rohkeutta lähteä. Kunpa löytyisi joku käsikirja, miten tuollaisia kauhuexiä voisi käsitellä.
Mutta oikeasti, mihin " luokkaan" tuollainen ihminen kuuluu, narsisti?
Voimia. Ja toivottavasti asiat ratkeavat. Ainakin niin, että isä tapaa lapsiaan ja miehen välit sukulaisiin jatkuvat.
Tuommoiseen soppaan en ikinä sotkeutuisi ja kaikki ukot joilla on lapsia, kierrän kaukaa..
Ex on elämässänne mukana ikuisesti ja muuttuu takuulla vielä tuhannesti hankalammaksi kun saa sinusta vihiä.
Muuten se voisi tietysti vielä mennäkin, mutta sanoit että haluaisit omia lapsia? mies tuskin enää haluaa uusia, tulevaisuudessakaan. Se on sulta aikamoinen uhraus.
Ja tosiaan, kun ei tiedä miten suhteellenne käy kaiken jälkeen, hirmuinen taakka jota useimmat suhteet ei kyllä kestäis.
Ex kuulostaa tosi hirmulta! Mutta entä mies, jos on ollut niin exän pompotettavana että on välit poikki oman perheen kanssa, onko siitä miestä exää vastaan koskaan, tai muutenkaan seisomaan omillaan?
Jos pelkällä järjellä ajatellaan, niin ei kannattais jatkaa suhdetta muuten kuin kaverina, eikä haaveillakaan mistään tulevaisuudesta, mutta kun on ne tunteetkin.... onnea matkaan joka tapauksessa. Ja koita olla arvostelematta exää miehelle (niin hyvin kuin se ansaitsisikin tulla arvostelluksi!).
Ei mies ollut ollenkaan kuvitellutkaan tapaavansa NYT ketään. Ja minä taas, no olin kyllä valmis tapaamaan, mutten tajunnut että miehen mukana voi tulla aika paljon... no taakkaa. Exä vaikuttaa myös niin vaikealta, että kaikki " normaalit" käyttäytymismallit voi ilmeisesti unohtaa. Hän pompottaa miestä nyt koko ajan, mutta pieniä askelia eteenpäinkin on nähty. Esim. tämä asunnon hankkiminen lasten läheltä. Työnsä puolesta mies on 6 päivää töissä, 4 vapaalla, jolloin hän voi olla lasten kanssa, ilman exää. Tämä oli ollut shokki exälle, mutta (ihme?) hän oli sen sitten hyväksynyt. Minulle rankkaa on, että kun mies on siellä, hän ei voi vapaasti ottaa minuun yhteyttä. Hän ei halua millään tavoin vaarantaa tilannetta, että exä tekee lasten tapaamisen vaikeammaksi taas.
Mutta taakoista riippumatta mies on kiva, herrasmies käytökseltään ja kaikin puolin kunnollisen oloinen, eikä minun iässäni (30+++) ihan joka päivä sellaisia kohdalle osu... Mutta tottahan tämä tilanne mietityttää, siksi tämä aloituksen laitoinkin. Välillä mietin kannattaako edes yrittää, kauanko voin ja jaksan olla tukena, mutta puuttumatta ja antaa aikaa...
Se, että miehellä on lapsia, ei ole minulle ongelma ollenkaan. Päinvastoin. Rakastan lapsia ja mies on jo näin lyhyessä ajassa osoittanut olevansa hyvä, rakastava, lastensa parasta ajatteleva isä, jollaisen minäkin joskus haluaisin lapsilleni....
ap
Ja kuulostaa valitettavan tutulta tuo ap:n tarina. Paitsi, että tässä mun tuntemassani tapauksessa totuus on ihan toinen, kuin mitä se " ihana mies" kaikille kertoi. Tuli se oikea totuus ilmi vasta pidemmän ajan päästä.
Eli tässäkin tapauksessa se mies oli tosi symppis, kaikkien mielestä ihana, täydellinen isä, aviomies jne. jne. Tosiasiassa hänellä oli ollut suhteita vaimon raskauden aikana - ja ihan hävyttömästi valehteli vielä pitkään kaiken tultua ilmi. Syytteli sitä vaimoaan kaikesta, haukkui jne.
Vaimo otti sen pettämisen ihmeellisen rauhallisesti ja haluaisi vain avioeron ja mahdollisimman pian. Mutta miespä ei sitä hae - ei muuttanut talostakaan pois ennen kuin vaimo ajoi. Ei auta millään tavalla vaimoa missään, eikä halua olla lastensa kanssa. Mutta on silti tappelemassa niistä lapsista tai ainakin uhkailee :(
Mies oli myös valehdellut sille kakkoselle, ettei vaimo halua erota, ei päästä pois jne. Täyttä puppua. Vaimolle mies kertoi se toisen naisensa olevan pelkkä helppo pano, josta vaimon ei pitänyt ikinä saada tietää.
Nyt vaimo asuu jo omassa asunnossaan lasten kanssa - ja vain sen vuoksi, että itse alkoi synnytyksen jälkeen hoitelemaan noita eroasioita, kun ei mies niille mitään tehnyt :( Kiva hoidella vastasyntyneen kanssa :(
Varokaa vähän mitä uskotte noilta miehiltä. Jotkut näyttää hyvin huijaavan kaikkia. Itse en kenenkään erosotkuihin sekaantuisi.
Toistaiseksi hän on alussa sanonut että " ei enää ikinä" , mutta pari kertaa on nyt korjannut sanottuaan noin, että " ei lapsia nyt" . Viimeksi eilen.
Kyllähän minä tiedän, että järkevä lähtisi tästä saman tien. Mitä pidempään on, sen vaikeampi on lähteä. Mutta kun on tosiaan niitä tunteitakin jo ja ...jotenkin sitä haluaisi uskoa, että " vaikeuksien kautta voittoon" .. Olen siitä perheestä niin kauan haaveillut itse, ja kunnollisesta miehestä.
Ja silti.. Sen verran mulla on elämänkokemusta, että tottakai suhtaudun miehen puheisiin varauksella. Olen minäkin kaveripiirissä nähnyt näitä, joitten " vaimo on kamala" ja sitten onkin käynyt ilmi, että mies on ollut petturi ja kaikin puolin se kamala.
Tämä " mun" mies on muuten sanonut sellaisenkin asian, että tämä jälkimmäinen lapsi tuli tilanteessa erotaanko vai hankitaanko toinen lapsi. Ja vaimon ollessa raskaana mies olisi halunnut lähteä, todella paljon, muttei halunnut riskeerata raskautta ja syntymättömän lapsensa henkeä, ja jäi siksi. Ihailen sitä, miten rehellinen mies on. Tällaisenkin olisi voinut niin helposti jättää kertomatta. Mies on sanonut oppineensa loistavaksi valehtelijaksi välttyäkseen riidoilta, kun vaimo epäili kaikesta, tutki kännykät ja meilit ja muut. Olen sanonut, että valehtelua en sitten katso yhtään. Että mieluummin aina totuus, vaikka se sattuisikin. Ehkä siksi mies kertoo todella ihmeellisiäkin asioita? Hän tietää kyllä, että jos jää kiinni valehtelusta, niin se on sitten siinä.
Kuten sanottua, välillä mua pelottaa hirveästi, että josko tässä tulee pahastikin takkiin. Että jos hän onkin huijari. Mutta jotenkin sitä tahtoisi ennemmin katsoa kuin katua. Olo kyllä vaihtelee ihan päivittäin. Tänään olen paremmalla mielellä, nähtyäni miestä taas. Suurin osa ystävistäni ja läheisistäni uskoo miehen olevan hyvä. Veljeni on varauksellisempi. Suojelee.
Hyvä pointti muuten tuo, olitkohan numero 17, että on ehkä aika tossu mies kun on tuollaista menoa katsellut niinkin pitkään. Toisaalta, olen itsekin kiltti, ja joustava (liiankin) ihmissuhteissa. Tunnistan itseäni siitä jonkun aiemman kuvailemasta tyypistä, joka tekee kaikkensa suhteen eteen. Tämä voi olla yksi asia, mikä miehessä minua kiehtookin. Tietynlainen positiivisuus.
ap
Kun minä olin miehestäni asumuserossa (mies eron laittoi vireille) puhui mies uudesta lohduttajasta että ei aio sen kanssa naimisiin, ovat vain ystäviä ym. Lähti matkalle ja toi minulle kortin jossa vakuutti rakastavansa vain minua (oli minut ensin haukkunut lastenvalvojalla) Käyttäytyi aika sekavasti luonani käydessään, lopulta voimani loppuivat ja sanoin että nyt riittää, painu uuden naisen luo ja jätä minut rauhaan. Niinpä mies mietti ja halusi tulla takaisin.
Eroava on aika raskaassa tilanteessa eikä välttämättä edes tajua itse miten käyttäytyy ja mitenkä asiat oikeasti menevät. Mies muistaa edelleen asioiden kulun ihan erilailla kun minä (kun keskustelemme erosta). Sen tiedän että totuutta hän ei koskaan lohduttajalleen sanonut vaan yritti pyörittää kahta naista ympäripyöreitä puhumalla.
Älä mene erotilanteeseen itsesi ja eroavien takia.
Arvostan jokaista tähän kirjoitettua kokemusta ja kuuntelen mahdollisimman avoimin sydämin ja tuomitsematta. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, mutta onhan minullakin (avo)eroja takana, tähän ikään mennessä useampikin. Jokainen niistä erilainen, pari todella riistävää ja vaikeaa. Vaan kun ei ole niitä lapsia, niin en tiedä millaista eroaminen sellaisessa tilanteessa on.
Ja ongelmani tässä ei ole niinkään olenko menossa johonkin mukaan, koska oikeastaan koen melkeinpä olevani jo siellä... Enemmän mietin, pitääkö tässä tosiaan riuhtaista itsensä tiltanteesta ulos? Näistä asiallisista vastauksista päätellen erotilanne voi kestää vuosia, ja senkin jälkeen vielä voi kestää kauan kauan ennenkuin vanhempien välit keskenään ovat normalisoituneet, mitä tietysti lapsille toivoisi pikemmin. Ja minulla kuitenkin on omatkin haaveet elämääni ajatellen...
ap
Kun erokriisi tuli päälle ei miehellä ollut voimia olla lasten kanssa. Hän kävi katsomassa mutta yleensä oli jokin pyyntö tai vaatimus minulle esitettäväksi. Kun työni vuoksi joutui niitä hoitamaan säännöllisesti oli se hänelle pakkopullaa ja aikaa joka oli pois uudelta naisystävältä.
Se asia kirpaisi myös kovasti. Mies oli kyllä aikalailla sekoomispisteessä kun ei omia lapsia osannut ottaa huomioon. Väitti vain että hänellä ei ole ketään, vaikka sukulaiset yrittivät auttaa mutta jos olivat jossain asiassa eri mieltä kuin hän, hän väitti että ovat häntä vastaan.
Nykyään mies on taas oma itsensä. Rakastava hyvä isä ja vaikka työkiireitä on ymmärtää hän minunkin tarpeet ja pelot.
En lukenut kaikkia kirjoituksiasi mutta luultavasti miesystävä tarvitsee kuitenkin tukeasi jos hänellä ei ole yhteyttä omaisiinsakaan. Silti kun kriisi on ohi voi tulos olla mikä tahansa.
Nimeni on Miina Sillanpää, muoto, Saariselkä. Avioliiton 12 vuoden jälkeen minä ja mieheni ovat olleet riitaa toisiinsa, kunnes hän lopulta jätti minut ja muutti Kaliforniaan ollakseen toisen naisen kanssa. Tunsin elämäni ohi ja lapseni ajattelivat, etteivätkö he koskaan näe isäänsä. Yritin olla vahva vain lapsille, mutta en pystynyt hallitsemaan sydäntäni kiusavia kipuja, sydämeni oli täynnä suruja ja kipuja, koska olin todella rakastunut mieheni. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivon aina, että hän palaa takaisin minuun, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin apua, joten etsin apua verkosta ja löysin verkkosivuston, joka ehdotti, että tohtori Osagiede voi auttaa entisen takaisin saamista nopeasti . Joten tunsin, että minun pitäisi kokeilla häntä. Otin yhteyttä häneen ja hän kertoi minulle mitä tehdä ja minä tein sen sitten hän teki Rakkaus loitsun minulle. 48 tuntia myöhemmin, mieheni todella soitti minulle ja kertoi minulle, että hän kaipaa minua ja lapsia niin paljon, niin uskomattoman !! Joten näin hän tuli takaisin sinä päivänä, paljon rakkautta ja iloa, ja hän pyysi anteeksi virheestään ja kivustaan, jonka hän aiheutti minulle ja lapsille. Sitten siitä päivästä lähtien avioliitto oli nyt vahvempi kuin milloin se oli, kaikki kiitos tohtori Osagiedelle. hän on niin voimakas ja päätin jakaa tarinasi Internetissä, että tohtori Osagiede on todellinen ja voimakas loitsunpitäjä, jota rukoilen elääkseni pitkään auttamaan lapsiaan vaikeuksissa, jos olet täällä ja tarvitset Ex takaisin tai aviomiehesi muutti toisen naisen luo, älä itke enää, ota nyt yhteyttä tähän voimakkaaseen loitsuyrittäjään. Tässä on hänen yhteystietonsa osoitteessa: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836
tai viber +2349014523836
tai kun perhe jossa on lapsia eroaa.
Annan sinulle pari hyvää vinkkiä! Älä mene tilanteessa kummankaan puolelle. Ero ei ole sinun asia. Muista että henkisesti eroaminen pitkästä suhteesta kestää vuosia joten joudut olemaan vielä monen monituista kertaa tukena ja turvana. Luultavasti niin exä kuin miehesikin rauhoittuvat ja koko tilanne rauhoittuu vuoden parin sisällä siten että voitte kaikki olla nassutusten ilman että jollain menee hermot. Sinun ei nyt kannata hosua suhteessasi tähän mieheen saati hänen lapsiinsa. Puoli vuotta on todella lyhyt aika erosta ja jos nyt haluat jo kovasti lasten elämään mukaan tule vaikeuttamaan miehesi ja exän asioiden hoitoa. Muista että tätä asioiden hoitoa tulee olemaan edessä vielä vuosia.
Yhdestä asiasta itse eronneena voin olla erittäin varma: sinä et tiedä kaikkea miehesi ja tämän exän suhteestä joten älä edes yritä ymmärtää, äläkä missään nimessä tuomitse edes mielestäsi ikävää exää sillä miehesi on voinut olla hänelle todellinen sika. Sitä hän tuskin haluaa uudelle kumppanille tunnustaa.