Onko se niin vaikea erota ENSIN ja sitten lähteä hakemaan uutta suhdetta ?
Kommentit (26)
Todella väärin on toimia toisin. Ihmeellistä asennetta nykyään. Kahden rakkaus saa monet kärsimään.
Ilman muuta pitää ensin huorata, niin saa tuleva ex mitä ansaitsee!
sydän päätä koska sen toiselle ihmiselle menettää! Minun tapauksessani miehelle tuli kiire erota sillä tajusi, mitä voisi menettää jos ei heti eroa ja ota minua. Nyt olemme onnellisesti naimisissa. Sanoin, etten jää odottelemaan vuosia että eroaako vai ei ja mies teki päätöksen eikä ole katunut.
Koska tuskin kukaan suhteessa oleva HAKEE uutta suhdetta. Joskus vain sellainen sattuu kohdalle ilman hakemista. Jos olisi ennustaja, niin varmasti useimmat eroaisivat ennen kuin näin käy. Helpompaahan se olisi. Mutta kun harva meistä on ennustaja.
kyseli multa tuntoja ja tulevaisuudensuunnitelmia ennenkuin teki päätöksensä. Halusi tietää mitä minä haluan hänet vai jonkun muun. Mutta eihän sitä voi etukäteen koskaan tietää minne tie vie vaikka antaisi mitä tahansa lupauksia. Joskus se kohtalo niittää kaksi ihmistä yhteen näin.
t. 5
sen verran pitää itsekuria olla, että tuommoista ei vaan tapahdu. Uskomatonta väittää, ettei muka sydäntään voi käskeä. Minä ainakaan en todellakaan sortuisi moiseen julmuuteen. Jotain arvoja pitää olla. Miksi mennä ollenkaan naimisiin ja luvata kestää myötä- ja vastamäet, jos pitää edes mahdoillisena tuollaista. Hyi, sanon minä.
mutta en ikinä aloittaisi suhdetta ollessani vielä edellisen kanssa yhdessä. Musta se on vaan moraalitonta. Vaikka edellinen olisi paskiainenkin. Mulle ainakin suhde johonkin ihmiseen tarkoittaa sitoutumista, ja jos haluan lopettaa sen sitoumuksen, tosiaan lopetan sen, ennen kuin alan pelehtimään toisen selän takana.
Tää strategia on hyvä myös sen takia, että eipä tule lähdettyä minkään pikkuihastuksen matkaan, jos se merkitsee vakisuhteen lopettamista.
ei se avioliitto päättynyt vain sen vuoksi että mies löysi toisen naisen, minut. Liitto ratkeili niitoksistaan jo aikaisemmin ja ero ollut ilmassa. Mitään syvällistä ja ns. panosuhdetta ei meillä edes ollut, pientä juttua, muttei mitään salarakas juttua laisinkaan. Lähinnä ystävyyspohjalta alkoi suhde, ja vasta eron varmistuttua alkoi kiinteämpi ja syvempi seurustelusuhde. Ero nyt olisi tullut ennemmin tai myöhemmin.
energiaa ehkä riittänyt enemmän vaimon suuntaan ?
Kyllä aikuisella pitä olla omaa tahtoa sanoa houkutuksille ei.
Eikä pidä mahdollisenakaan. Ei ole siitä kyse. Jos tällaista ei ole omalle kohdallesi sattunut niin ole tyytyväinen.
Kärkkäimpiä arvostelijoita ovat aina ne, joilla ei ole omaa kokemusta.
kuka sitä muka uskoo, jos kaikki on hyvin ja kumppani vain sanoo, että sori, ei nyt huvita enää, erotaan. Kun hankkii uuden miehen/naisen niin entiselle on heti selvää, miksi erotaan ja kuka on eron syy. Mitäs siitä, että syyllinen on väärä, erohan ei ole sen uuden syy, mutta pääasia että ero hoidetaan loppuun.
Jos eroon ei ole syytä, sehän vasta loukkaavalta jätetystä tuntuu. Sitten täällä parutaan isoon ääneen että mikä mussa muka oli vikana kun ei voi edes syytä sanoa. Kaikkein hellävaraisinta on erota " toisen takia" , olipa se totta tai ei.
Vierailija:
kuka sitä muka uskoo, jos kaikki on hyvin ja kumppani vain sanoo, että sori, ei nyt huvita enää, erotaan. Kun hankkii uuden miehen/naisen niin entiselle on heti selvää, miksi erotaan ja kuka on eron syy.
Sivusuhteisiin ei aleta ilman ongelmia (ja pahoja!) omassa suhteessa. Kyllä se vain niin on, vaikka petetyt mielellään kieltäytyvät näkemästä totuutta. Uskotellaan itselle, että " kaikki on hyvin" . Pettäjä taas saattaa hakea pakoa tilanteesta ajautumalla sivusuhteeseen uskaltamatta selvittää ensin suhteen ongelmia.
Ja kyllä, väitän tietäväni, koska kumpikin olen ollut.
Mitäpä sanot siihen, että meillä muilla on hyvinkin voinut olla kiusauksia, mutta myös selkärankaa hoitaa asiat oikein? Useimpien pitkien suhteiden aikana toinen tai kumpikin on voinut ihastua kerran tai useamminkin, mutta pitkissä suhteissa eläjät ovat suurimmaksi osaksi myös sitä mieltä, että kannatti katsoa ne kriisit läpi puolison kanssa. Ajan kanssa ne avioliitot punnitaan.
Ja jos sitten sitten tulee siihen tulokseen, että tämä on nyt parempaa ja isompaa kuin aiempi, niin pitää hoitaa asiat oikeassa järjestyksessä, eikä pitää ekaa varalla, jos vaikka kaikki ei sujukaan oikein.
Vierailija:
sen verran pitää itsekuria olla, että tuommoista ei vaan tapahdu. Uskomatonta väittää, ettei muka sydäntään voi käskeä. Minä ainakaan en todellakaan sortuisi moiseen julmuuteen. Jotain arvoja pitää olla. Miksi mennä ollenkaan naimisiin ja luvata kestää myötä- ja vastamäet, jos pitää edes mahdoillisena tuollaista. Hyi, sanon minä.
Oikeasti säälin teitä, jotka jäätte tosirakkautta vaille!
Oikea maailma on kaukana mustavalkoisesta tai ihanteellisesta.
Voi ressuja! Toivon teille kaikille totisesti sitä rakkautta loppuelämäksi!
En voi käsittää, miten jotkut vaan lähtee nostelemaan. Itsensä pitää hallita. Aina ei pidä ottaa sitä, mikä itselle tuntuu parhaalta. On ajateltava muitakin osapuolia.
Tosiasiassa edes ne lapset ei ole tyytyväisiä, koska vanhempien onnellinen parisuhde on myös lasten onnellinen koti.
Toivon että edes joskus ymmärrätte tosirakkautta.
Ei kukaan suunnittele rakastuvansa tai menettävänsä mielenkiintoa omaa puolisoaan kohtaan. Elämä joskus tekee temppunsa :(