Onko salasuhteena alkaneella suhteella toivoa onnistua?

että harvoin onnistuu.

Muuten uusi suhde helposti jatke edelliselle, jossa vaan purat ja käsittelet edellisen suhteesi asiat.

...kun itse olet se pettäjä. Mun tietämissäni tapauksissa pettäjä tekee sen uudestaan seuraavissakin suhteissa. Mieti mitä teet jos joudut nykyisen miehesi kanssa samaan tilanteeseen?

kun tavattiin, jätti paperit aika pian. Kyllä sen tiesi että mies puhuu totta. Avioiduttiin pian kun ero selvä ja nyt kaksi muksua. emme voisi olla onnellisempia!!! Ja pah, muka 5% philin mukaan???!!! No, tässä ainakin elävä ja onnellinen esimerkki!

.. ja tuskin tämä enää tästä karille karahtaisikaan, on nimittäin kaksi sielunkumppania toisensa löytänyt.



Minä olin avoliitossa ja kihloissa. Tutustuin ensin kaverina erääseen mieheen, jonka huomasin jonkin ajan päästä muistuttavan täysin ihannemiestäni (silloinen avokkini oli kohtuullisen kaukana siitä, mutta suhde toimi jotenkuten). Mies tunsi samoin minua kohtaan. Kuukausi ensitapaamisen jälkeen häivyin suhteestani ennakkoon varoittamatta ja muutin uuden miehen luo toiselle puolen maata. Työt, kaverit, kaikki jäi entiseen kaupunkiin.



Yhtään en ole katunut. Elän mielettömän onnellista aikaa. Eron jälkipuinti vei pitkään, mutta se ei suhdettamme horjuttanut mitenkään. Työelämässä nousin korkeammalle, kuin koskaan olen ollut ja kaikki on hienosti. Molemmilla on vahva usko yhteiselämään ja halu toimia pariskuntana, halu rakastaa toisiamme ja pitää toisistamme huolta. Elämässä ei näköjään aina kannate suunnitella tekemisiään etukäteen, joskus nopeat ja joitakuita ihmisiä järkyttävät ratkaisut antavat parhaan lopputuloksen:)

luulen että kyse on siitä, että mies oli tehnyt jo eropäätöksensä ennenkuin tapasi minut. olen myös pitänyt itse huolta siitä, ettei mies pääse syyttämään minua koskaan avioliittonsa rikkomisesta. annoin hänelle runsaasti aikaa hoitaa kipeää eroprosessiaan enkä ota hänen entistä vaimoaan lyömäaseeksi riidoissamme.



meillä menee ihan hyvin, tavallista arkea elämme. alun huuma on kadonnut jo ajat sitten.. nyt vuosia yhdessä melkein 15.

meidän suhde alkoi aikanaan siten että olin aviossa ja kaksi lastakin oli jo,tosin liitto oli jo loppumaisillaan olisin tavannut nykyisen mieheni tai en.

Eli kun tapasimme olin vielä naimisissa,erosin ja muutimme aika pian yhteen,nyt siitä on kulunut 10vuotta ja suhde kukoistaa:)

tällaisten pariskuntien onnistuvan. Pahantahtoinen moralismi kukoistaa!



17

Neljättä vuotta aloitetaan. Ei ole koskaan ollut sellaista ensihuumaa, mitä monet " normaalisti" seurustelevat kokevat. Arki astui heti ekasta päivästä kuvioihin.



Yllättävän hyvin arkielämän rutiinit ovat yhteen sopineet. Kummallakin on niin paljon samanlaisia periaatteita, että vielä kertaakaan emme ole nahistelleet.



Ehkä se on helpottanut tilannettamme, että olemme molemmat olleet aiemmin epätyydyttävässä, jopa hirveässä parisuhteessa ja haluamme nyt vaalia sitä mitä meillä on. Tälläisenä aikana, jolloin ihmisille ei riitä mikään, on ihanaa huomata, että oikeaa kumppanuutta löytyy.



Olen oikein tyytyväinen ja häitä tässä pikkuhiljaa suunnitellaan (vaikka miehen vauvakuume tahtoo pyrkiä etummaiseksi puheenaiheeksi).

Yllättävän monikin suhde on alkanut noin. Ei sitä vaan ääneen kahvipöydissä puhuta.

Ja tiedän kyllä jättäneeni eropaperit hyvin pian sen jälkeen, kun olin tavannut tämän uuden miehen.



ap