Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Oletko törmännyt vuosien jälkeen kiusaajaasi?
13.12.2014 |
Siis joka kiusasi sinua esimerkiksi kouluaikoina.
Minkälaisissa tilanteissa olet törmännyt?
Itse elän joka päivä, enemmän tai vähemmän, vieläkin vuosien jälkeen kiusaamisesta, pelossa, että törmään jonain päivänä kiusaajiini tai edes yhteen kiusaajaani, heitä oli paljon ja sössin sillon myös itse asioita. En uskalla elää, kyttään facebookissakin koko ajan, missä menevät, mitä tekevät, jotta voisin välttää yhteen törmäyksen... Tiedän ainakin, että yksi kiusaajistani asuu jo samassa kaupungissa minun kanssa, mutta en ole onneksi törmännyt häneen koskaan! Pelkään aina, että elämäni menee uudestaan ja uudestaan pilalle, vaikka olen oppinut jo virheistäni. Tämä on ihan kauheaa, en jaksa enää elää näin. ;( Jälki on suuri, ja syvä.
Miten olette oppineet elämään tälläisten asioiden kanssa, te muut entiset kiusatut?
Kiusaajat voi myös vastata, pelottaisiko heitä törmätä kiusaamaansa henkilöön. Jos hävettää esim. niin paljon oma käytös.
Kommentit (76)
Olen. Luin paikallislehdestä että oli saanut tuomion, 8 vuotta linnaa. Hähhäää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä törmäsin jonkun aikaa sitten tyttöön, jonka kiusaajien kanssa liikuin. Itse en kiusannut, mutta kuuluin tosiaan samaan porukkaan. Kysyin häneltä kuulumisia ja pyysin anteeksi sitä, että en ollut hänen puolellaan. Ollaan muutaman kerran sen jälkeen nähty ihan tarkoituksella, meistä on tulossa ystäviä :)
Olen, samanlaisia hihittelijöitä (miehiä)olivat vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Kävelin ylpeänä pää pystyssä ohi, enkä ollut tuntevinaan.
Aina kun käyn kotipaikkakunnallani, törmään vähintään yhteen entiseen koulututtuun (minua kiusasi monet ja todella moni katsoi sivusta hiljaa). Eivät moikkaa, vaikka huomaisisivatkin. Kun näen jonkun tutun, toivon että tyyppi katsoisi minua ja ajattelisi, kuinka upea olen. Koska se minä olen. Harvoin enää kerron ihmisille, että minua kiusattiin päiväkodista 15-vuotiaaksi asti, koska tapahtumat eivät enää määrittele minua ihmisenä. Minä määrittelen itseni.
N20
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 18:54"]
Mä törmäsin jonkun aikaa sitten tyttöön, jonka kiusaajien kanssa liikuin. Itse en kiusannut, mutta kuuluin tosiaan samaan porukkaan. Kysyin häneltä kuulumisia ja pyysin anteeksi sitä, että en ollut hänen puolellaan. Ollaan muutaman kerran sen jälkeen nähty ihan tarkoituksella, meistä on tulossa ystäviä :)
[/quote] Miksi et ollut hänen puolellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, moneen. Ovat olleet selvästi häpeissään.
Kyllä. Ala-asteen pahin kiusaajani putkahti esiin aikuisiällä samassa kaveriporukassa. Hän ei tunnistanut minua ja minä välttelin hänen seuraansa kuin ruttoa. Kaverit kehuivat häntä ystävälliseksi ja ihanaksi, ja lopulta kerran kännissä uskaltauduin hänelle puhumaan asiasta.
Mies ei ihan vilpittömästi muistanut kiusaamista lainkaan, ja purskahti itkuun kun kerroin hänelle kaikki yksittäiset muistamani tapaukset. Hän oli todella pahoillaan, ja minun harteiltani tuo taakka nousi kokonaan.
Tietenkin minua painaa muut, myöhemmät kiusaamiset, mutta tuon pahimman jutun anteeksipyytäminen ja -antaminen helpotti älyttömän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, ovat sekä naisia että miehiä, mutta kaikki heistä käyttäytyivät kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka jouduin vaihtamaan kouluakin kiusaamisen vuoksi.
Oon ja oksennus nousee kurkkuun.
Oon toivottanu tälle yhelle kaikkea huonoa elämäänsä. Ainaki vielä on läski (sitä kiusattiin siitä) eikä tietääkseni suhteessa, saati lapsia.
Muutin 4v sit samaan kaupunkiin missä tiesin Sen asuvan. Onneks vain kerran näkyny. Pienehkö kaupunki silti.
Toinen on mieheni pikkuserkun kaa naimisis(!!!) ei, en halua tutustua saati mennä kylään. Yök.
-08 näin ja katseet kohtas. Kiinostuneena katto/seuras mua.
Kolmatta käyn välil kyylään fb.s.
Kaikki naispuolisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:28"]
Olen, ovat sekä naisia että miehiä, mutta kaikki heistä käyttäytyivät kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka jouduin vaihtamaan kouluakin kiusaamisen vuoksi.
[/quote] Hyi vittu! Miten ne kehtaakaan!!
Ei ole saanut lukiosta papereita. Ollut nii hemmetin tyhmä että on varastanut omalta työpaikaltaan ja saanut potkut. Varastanut myös kaverin vanhempien liikeestä ja jäänyt kiinni = mentänyt hyvän kaverin. Saanut kahdelle eri miehelle lapset. Lihonnut 20kg. Asuu vieläkin pienessä kotikaupungissa. Kunnon wt nykysin. Ennen oli olevinaan niin paljon "parempi" kun muut, oli aina merkkivaateet ja opettajan lellikki. Vanhemmat oli varakkaita. En tiedä mitä vanhemmille on käynyt, yritys mennyt konkaan vain lopettanut tyttärensä tukemisen. En tiedä. Mutta nykyisen se menee niin, että minä nauran sille. :-)
T: Entinen köyhän lapsi, jolla oli aina "tosi nolot" kirpparivaateet. Nyt keskiluokaa ja oma yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamaan olen törmännyt. Yksi pyysi anteeksi, yksi oli yli parikymppisenä vielä yläastetasolla käytöksensä puolesta, pari on olleet kuin ei mitään, jopa hieman mielisteleviä. Yhdistävä tekijä on että minusta jota haukuttiin mm. nynnyksi ja laudaksi on tullut aikuisena pitkä, hoikka ja hyvännäköinen ja kiusaajat ovat kulahtaneita ylipainoisia tanttoja.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:29"]
Oon ja oksennus nousee kurkkuun. Oon toivottanu tälle yhelle kaikkea huonoa elämäänsä. Ainaki vielä on läski (sitä kiusattiin siitä) eikä tietääkseni suhteessa, saati lapsia. Muutin 4v sit samaan kaupunkiin missä tiesin Sen asuvan. Onneks vain kerran näkyny. Pienehkö kaupunki silti. Toinen on mieheni pikkuserkun kaa naimisis(!!!) ei, en halua tutustua saati mennä kylään. Yök. -08 näin ja katseet kohtas. Kiinostuneena katto/seuras mua. Kolmatta käyn välil kyylään fb.s. Kaikki naispuolisia
[/quote] Öööö, miksi muutit sen kanssa samaan kaupunkiin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin luokkakokouksessa noin viis vuotta yläasteen loppumisen jälkeen. Oli tosi ahdistava ilta, olin äärettömän tietoinen kaikesta mitä tein ja sanoin, kiusaaja kysyi mitä minulle kuuluu ja oli fyysisesti hankala saada vastattua neutraalisti. Tajusin, ettei edes ehkä tajua, että tiesin mitä puhui selän takana ja miten piilotteli tavaroita jne. Oli myös ahdistavaa nähdä siinä vaiheessa, kaikilla oli ihan samat maneerit kuin viisi vuotta sitten ja varmaan itelläkin ja kuitenkin jo viidessä vuodessa oli itse kasvanut ihan eri ihmiseksi, niin mietti, että ehkä noikin on. Nyt taas FB:ssä joku kutsui 15-vuotisluokkabileisiin - tajusin, että mun ei kannata sen yhden mukavan luokkakaverin takia mennä sinne ahdistumaan.
Ei kiusaajat muistele menneitä, pois lukien ne jotka on joutuneet kokemaan itsekin kovia ja "pysähtymään", ne saattaa kokea häpeää ja pyytää anteeksi. Kiusaaminen on kivaa ja useimmilla niillä menee lujaa aikuisenakin. Varsinkin jos on ollut kiusaaja vielä lukiossakin.
No tuollahan noita kotikunnassa vielä pari asuu. Ihan kunnon ihminen siitä kaiken aloittaneesta on tullut ja jutellaan joskus niitä näitä. Yksi hänen kaverinsa ja lopulta pahempi oli sietämätön ja häntä en edelleenkään halua nähdä. Eivät ole kavereita enää kuulemma.
Joo, yksi niistä on mun naapuri nykyään. En ole pitkävihainen vaikka oli aika pahaakin kiusaamista silloin joskus, ja tämä tyttö tuli itse asiassa pyytämään asiaa oma-aloitteisesti anteeksi kahden vuoden jälkeen. Nyt ollaan ihan normaalisti ja opiskellaan jopa samassa yliopistossa :D
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:35"]
Ei kiusaajat muistele menneitä, pois lukien ne jotka on joutuneet kokemaan itsekin kovia ja "pysähtymään", ne saattaa kokea häpeää ja pyytää anteeksi. Kiusaaminen on kivaa ja useimmilla niillä menee lujaa aikuisenakin. Varsinkin jos on ollut kiusaaja vielä lukiossakin.
[/quote] No "lujaa" tosiaan. Niin lujaa että ollaan pää jäässä lähiöbaarissa jo puolilta päivin.
Alue: Aihe vapaa
Se on hirveetä törmätä niihin (kiusaajiin). Vähän aikaa sitten törmäsin kaupassa ja rupesi ahdistamaan ihan hirveästi että hengittäminenkin oli vaikeaa ja sydän jyskyttää tuhatta ja sataa ja haluan vain ettei hän huomaa minua. Ei hänellä (heillä) ole enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa elämääni millään tavalla, mutta tuskin koskaan toivun siitä, mitä he ovat minulle tehneet.