Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (17660)
Juuri niin.. Ideologia.. Ja se kuulostaa pahalta vrt. naapurin toimin omassa maassaan ja muualla.
Vierailija kirjoitti:
Siis.. Ymmärsinkö oikein että opettaja ei ota lasta syliin vaan se on hoitajan homma. Voi lapsi parat. Eivät ymmärrä tätä hierarkiaa ja aikuisten eri rooleja. Lapsi kuuluu halutessaan syliin kaikilla ammattiryhmillä jos vain tilanne sallii. Ja salliihan se. Se on empatia kyvystä paljolti kiinni.
Ei, ymmärsit väärin. Tuskin oli ensimmäinen, tai edes viimeinen, kerta.
Ymmärrystä voi yrittää kehittää. Yleensäottaen ihmiset ovat hyväntahtoisia ja haluavat tehdä parhaansa, korkeasti koulutetut ovat kiinnostuneita tiedosta ja ymmärryksestä.
Siinä hyvä alku:
1. Oleta hyvää ihmisistä ja heidän tarkoitusperistään.
2. Opiskele uutta.
3. Älä pidä itseäsi ja mielipiteitäsi muita arvokkaampina, jos haluat lapsille parasta. Kuuntelu on tärkeämpää kuin sen sanominen, mitä sylki tai tunnepurkaus suuhun tuo.
4. Näe ensisijaisesti eteenpäin, ei katse paidan alle omaan napaan.
Toivottavasti noudatat itse ohjeita siitä. Erityisesti kohtia kolme ja neljä...
PS. En ole se aiemmin kirjoitellut. Mutta nyt oli pakko.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti noudatat itse ohjeita siitä. Erityisesti kohtia kolme ja neljä...
PS. En ole se aiemmin kirjoitellut. Mutta nyt oli pakko.
Tottakai! 🙂 pidän tyästäni ja työkavereistani, hekin kutsuvat minua ystäväkseen ja vietämme aikaa paljon yhdessä.
Ei se silti estä ammatillisuutta, päinvastoin!
Joku jo aikoja sitten sanoi tässä ketjussa, että onhan niitä hyviäkin päiväkoteja taas alkanut ilmestyä, joissa hommat on kovalla työllä ja hyväksymällä muutos saatu toimimaan uuden ajattelutavan mukaisesti. Koko ajan enemmän on.
Niin se aina menee.
Anteeksi arvon yliopettaja, mutta vaikutat juurikin sellaiselta työkaverilta jota en voisi sietää varmaan päivääkään.
Onpa tuo kyllä aiemminkin tullut huomattua että yliopistokoulutus ei tee ihmisestä sen kummempaa kun toisesta.
-
Haluaisin tässä muistuttaa, että hoitaja ei ole opettajan apulainen vaan myös koulutettu ammattilainen. Hän on mukana lasten arjessa enemmän kuin opettaja ,joten aputytön tai pojan rooli on työn vähättelyä ja aliarvioimista. Hoitajan työ on arjen sujuvuuden mahdollistamista, lapsen tarpeiden konkreettista huomioimista, auttamista, opastamista, vuorovaikutusta, yhdessä ihmettelemistä ,turvaa ja haleja. Tämä luo pohjaa myös oppimiselle.
Opettaja on tärkeässä roolissa, sitä en kiellä yhtään. Mutta apulaisroolin asettaminen hoitajalle on mitätöitiä ja alistamista. Arvostakaamme toistemme koulutusta ja tehtäviä tasapuolisesti.
- No tuo "pese pascat nyt vaikka olet lähdössä kotiin koska olet sitä varten"-asenne on kyllä työpaikkakiusaamista.
Toinen lähdössä kotiin ja työaika loppunut!
Kuka edes haluaa oman lapsensa moisen "pätevän" opettajan ryhmään?
Sori, mutta nousi kiukku tommosesta.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi arvon yliopettaja, mutta vaikutat juurikin sellaiselta työkaverilta jota en voisi sietää varmaan päivääkään.
Onpa tuo kyllä aiemminkin tullut huomattua että yliopistokoulutus ei tee ihmisestä sen kummempaa kun toisesta.
Ehkä olet vain turhautunut tämän muutoksen johdosta? Toivottavasti et koe itseäsi vähemmän arvokkaaksi ihmisenä. Varhaiskasvatusuudistusta ei ole johdettu kovin hyvin monessakaan paikassa. Todella monilla pitkän uran tehneillä hoitajilla, jopa sosionomeilla ja lastentarhanopettajaopistosta aikanaan valmistuneilla opettajilla, jotka yhä omaavat oikeuden toimia vakaopettajan vakansseissa uransa loppuun saakka, on jäänyt huono kokemus uudistuksesta ja etenkin tavasta viedä se läpi. Keskustelu on ollut jo vuosia riitauttavaa, halventavaa ja alentavaa. Yliopistopohjaisia kandeja ja maistereita on koitettu kiillottaa ja nostaa kyseenalaisin ja nykyään laittomiksikin tunnustetuin (vihapuhe) keinoin. Muita koulutuspolkuja on poljettu ja väheksytty, jopa suoraan valehtelemalla ja tarkoitushakuisesti, aivan johtotasollakin, yleisestä keskustelusta, mediasta, somesta ja mielikuvamarkkinasta puhumattakaan.
Ehkä tarkoitus oli rampauttaa, vammauttaa ja lamauttaa täysin 1970-luvulta tietoisesti rakennettu, peruskoulu-uudistuksen kanssa rinnakkainen ja tasa-arvoon ja hyvinvointiyhteiskuntaan perustunut päivähoitojärjestelmä. Tuhota, jotta sitten pitkällä siirtymäajalla voidaan lanseerata uudenlaiset toimijat kasvattamaan maan lapset.
On selvää, että palkkahierarkisoinnilla, ulosrajaavilla lakikirjauksilla, työtehtävien erottelulla ja yleisellä retoriikalla savustetaan lastenhoitajat, sosionomit ja ennen vuotta 2016 valmistuneet työntekijät hiljaa (tai ei niin hiljaa) päiväkodeista pois.
Ruma näytelmä. Monikaan ei lue tai tee kriittistä historiatutkimusta. Historiaan jääkin vain sitä tarkoitushakuisesti kirjoittaneiden "tutkijoiden" ja valtaa omaavien tekstit ja "dokumentointi".
Esim. Sähköinen portfolio. Se on moniulotteinen vallan väline. Sosiologit, sosiaalipsykologit ja organisaatiotutkijat kyllä ovat kiinnostuneita, miten tämä muutos on tehty ja kuka käytti minkäkinlaista valtaa tai ei käyttänyt. Kasvatuksella ja opetuksella on valtava merkitys yhteiskunnassa. Kuka saa opettaa? Kuka saa nauttia arvostusta? Kuka pääsee hyvään asemaan, kuka kammetaan ulos? Miten tämä kaikki tehdään, miten se sallitaan? Ketkä hiljennetään? Miten?
Osa on lähtenyt alalta siksi, ettei halua tulevaisuudessa CV:ssään näkyvän työhistoria vakassa, tai etenkään tietyn kunnan vakassa. Tulevaisuuden työnantajat arvioivat työnhakijan moraalista laatua ja edellisissä työpaikoissa omaksuttua työkulttuuria. Maine, joka vakalla nykyään on, ei todellakaan ole mikään meriitti muita töitä hakiessa. Uusi työnantaja helposti päättelee, että tuota painolastia en halua omaa yritystäni ja sen mainetta likaamaan.
Lapsi on mennyt pesuveden mukana tässä uudistuksessa.
Vedotaan lakiin ties missäkin kohtaa. Mutta oikeasti lakia rikotaan koko ajan ja joka paikassa. Ja vieläpä sitä tärkeintä lakia, jonka pitäisi taata lapsille riittävästi läsnäolevaa henkilökuntaa; aikuisia, kasvattajia, ihan mitä vaan termiä halutaan käyttää.
Ihan sama onko tuo porukka opettajia, sosionomeja tai lastenhoitajia kunhan ovat paikalla lapsiryhmässä, läsnä lapsen arjessa!
Olisi aika taas vähän uudistaa vakaa.
Kiitos sinulle hyvästä analyysistä ja pohdinnasta. Minuakin tämä mietityttää. Mikä muutos lasten kehityksessä tarvitsee näin radikaalin ja johdetun ideologian. Vakaopettajan asemaa nostetaan tietoisesti, muut ammattiryhmät poistuvat nään nyt tämä llä ja arvostuksen puutteesta. Sosionomit eivät ryhdy kakkos paikalle.
Ei tunnu siltä, että tässä olisi kyse pedagogiikan tarpeesta, vaan yhden ja ainoan tavan kasvaa, kehittyä ja oppia iskostamisesta lasten päihin.
Seuraan mielenkiinnolla tätä kehitystä Veona. Tapaan paljon ryhmiä, jossa tätä pohtivat monet, niin opettajat kuin hoitajatkin.
Vuoteen 2030 mennessä tilanne ratkeaa jotenkin. Voi olla että ehdtään pohtia mikä olisi järkevä linjaus.
Ihmisiä on erilaisia. Mä voisin mennä vaikka kympin tuntipalkalla lastentarhaan töihin jos ei tarvitsisi koskea eritteisiin. Kaikki muu kävisi, ruoanlaittokin, mutta ei eritteet, en vain kykene. Siksi lto koulutus ei tule kyseeseen vaikka kiinnostusta on ja ilmeisesti yhteiskunnassa tarvettakin.
Helpottaisikohan työvoimapula jos enemmän huomioitaisiin ihmisten yksilöllisyys. Mun puolesta pyyhkijöille ja oksun siivoajille voisi vaikka maksaa parempaa palkkaa, jos saisin opena vain opettaa ja kasvattaa ja olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on erilaisia. Mä voisin mennä vaikka kympin tuntipalkalla lastentarhaan töihin jos ei tarvitsisi koskea eritteisiin. Kaikki muu kävisi, ruoanlaittokin, mutta ei eritteet, en vain kykene. Siksi lto koulutus ei tule kyseeseen vaikka kiinnostusta on ja ilmeisesti yhteiskunnassa tarvettakin.
Helpottaisikohan työvoimapula jos enemmän huomioitaisiin ihmisten yksilöllisyys. Mun puolesta pyyhkijöille ja oksun siivoajille voisi vaikka maksaa parempaa palkkaa, jos saisin opena vain opettaa ja kasvattaa ja olla läsnä.
Ehkä lapset voivat olla kakat housussa kunnes vanhemmat hakevat heidät?
No enhän noin sanonut, vaan että eritekammo karkottaa alalta varmasti paljon ihmisiä, jotka muuten voisi olla hyviä ja tehdä työtä mielellään pienelläkin palkalla. Tietenkin aina pitää olla joku joka kykenee myös ne kakkahommat hoitamaan. Jos miettisi palkkaluokat uusiksi vaikka niin, että likaisen työn lisästä saisi enemmän kuin siistimmistä hommista, niin ehkä voisi tulla uutta väkeä alalle? Kuten sanoin, itse tulisin vaikka kympillä tunti.
Siellähän on jo ne kakan pesijät eli hoitajat. Nyt äkkiä kunnon palkannousu pikaisesta työstä..
En ole tätä asiaa ennen hoksannutkaan, että tehtäväkuvausten mukaan varhaiskasvatuksen opettajalle ei totta tosiaan kuulu hoitotoimet eli potatukset, vaipanvaihdot, yms. Ei taida kyllä toteutua missään vaan yhtälailla kaikki tekee potatuksia ja pukemisia lapsille.
Tuolla joku kirjoitti pitkän rimpsun opettajan ja hoitajan työn eroista. Hänen mukaansa pedagogiikka kuuluu vain opettajalle ja käytännön työt hoitajalle. Just joo.
Hoitaja ei voi toimia oikein ilman pedagogiikan tuntemusta. Hänelläkin on pedagoginen vastuu ja kyllä opettajakin osallistuu käytännön töihin. Käytännön työtähän tämä on.
Olen opettajana ( kandi) pienten ryhmässä ja kyllä, pesen päivittäin monta pyllyä, niistän nenää, tyhjennän pissapottaa ja vaihdan vaippaa. Nou problem. Lastenhoitajapari tekee samaa työtä. Käytännössä teemme kaikki samat käytännön työt, riippuen työvuorosta. Lisäksi minä vastaan varhaiskasvatussuunnitelmien laadinnasta( vasukeskustelut ja kirjaukset), lasten tuen toteutumisesta, oppimisympäristön kehittämisestä, arjen pedagogiikan toimivuudesta, tiimisopimuksen laadinnasta, ryhmävasun toteutumisesta, yhteistyöstä veoon, puheterapeuttiin, neuvolaan jne, suomi 2 kielenä opetuksesta jne. Pääsen SAK ajalle kun kaikki lapset nukkuvat, n 45 min samaan aikaan päivällä. Lasten ollessa hereillä olen heidän kanssa, ellei heitä ole paikalla vain neljä tai alle. Mitä ei koskaan tapahdu. Olemme kahden työntekijän ryhmä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. 20 vuotta hoitajana ja kyllä kuulostaa hienolta tuo suunnittelu. Ei näitä joka päivä varmaankaan tarvitse suunnitella uudestaan. Ja käytännössä myös hoitajana ole niiden asioiden ja tilanteiden äärellä. Tuntuu, että suunniteltu hienous on käytännössä luonnollista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta lasten kanssa. Hoitajana olen mielestäni tehnyt juuri noita asioita.
En väheksy pedagogiikkaa ja suunnittelua sinänsä. Mutta kokemus ja ryhmän ja lasten tuntemus on parasta suunnittelua. Kyllä lapsi tarvitsee myös muutakin kuin jatkuvaa ohjausta ja opetusta. Mistään en löytänyt tekstistäsi vapaata leikkiä, sylittelyä ja jutustelua, rentoja hetkiä aikuinen vain lasta varten saatavilla. Niitä lapset itse kaipaa.
Viikolla tässä 4-vuotiaat tytöt kertoivat äidilleen, että tänäänkään ei ehditty leikkiä vaan. Minä hoitajana jäin miettimään näitä sanoja ja tosiaankin .. Ei olla ehditty.
Suunniteltu tarkoittaa samalla tietoista. Sinulla on ilmeisen pitkä työkokemus ja kuvasit kasvua ja kehitystä tukevan toiminnan ja vuorovaikutuksen luonnolliseksi. Hienoa, teette siis oikeita asioita. Suunnittelulla asiat tehdään näkyviksi ja tavoitellaan sitä, että lapsen vasun mukaisia asioita harjoitellaan arjessa.
Pihapedagogiikkaa voi suunnitella pienille yksilöllisten tavoitteiden (harjoiteltavien taitojen kautta). Kaikkeen ei kerkeä, mutta jotain pientä aina. Jos mulla olisi pienryhmässä esimerkiksi lapsi A, joka ei osaa vielä kävellä, huomioisin ulkoilussa, että tarjoisin työntökärryjä tai hiekkalaatikon reunaa, jossa lapsi voisi harjoitella tuen kanssa seisomista ja askeltamista. B ja C kinaavat usein samoista leluista, joten ottaisin hetken jolloin tekisin hiekkakakkuja siten, että molemmat ovat vieressäni ja erityisesti harjoiteltaisiin lapioiden ja ämpäreiden lainaamista ja sitä kuka vuorollaan saa rikkoa valmiin hiekkakakun. Lapsi D juoksee aina pihalla isomman sisaruksensa perässä, joka puolestaan haluaisi leikkiä omien kavereidensa kanssa, joten tuen leikin syntymistä Deen ja jonkun muun välillä. Jne.
Ihan luonnollisia asioita, mutta kun niitä on suunniteltu niin ne ovat tietoisia ja tiimissä näistä sitten keskustellaan, miten meni ja miten lapset reagoi. Toiston kautta uudet taidot vähitellen vakiintuu.
Esim. Sähköinen portfolio. Se on moniulotteinen vallan väline. Sosiologit, sosiaalipsykologit ja organisaatiotutkijat kyllä ovat kiinnostuneita, miten tämä muutos on tehty ja kuka käytti minkäkinlaista valtaa tai ei käyttänyt. Kasvatuksella ja opetuksella on valtava merkitys yhteiskunnassa. Kuka saa opettaa? Kuka saa nauttia arvostusta? Kuka pääsee hyvään asemaan, kuka kammetaan ulos? Miten tämä kaikki tehdään, miten se sallitaan? Ketkä hiljennetään? Miten?
En viitsinyt pitkää keskustelurimpsua kuljettaa mukanani, niin kopioin tuon kohdan tuosta sanahelinästä jostakin tuolta ylempää.
En ymmärrä, mitä tässä sanotaan. Sähköinen portfolio "moniulotteinen vallan väline"??
Portfolion avulla vanhemmat pääsevät kurkistamaan siihen mitä ryhmässä on viikon aikana tehty. Se on selostus viikon kulusta. Meillä on siihen runko. Joukossa on kuvia lapsista leikeissä ja ohjatussa toiminnassa. Kuvissa niitä lapsia, joiden kuvat saavat näkyä portfoliossa (lupa kysytään heti kauden alussa).
Kun omat lapseni olivat pieniä, tällaista ei ollut. Minusta erittäin kiva juttu nykyään, kun ihmiset käyttävät älypuhelimia ja läpppäreitä päivittäin.
Vaikka opettaja kirjoittaakin tekstit (siis raportin viikon ohjelmasta, ei mitään sen kummempaa), koko ryhmä osallistuu esim kuvien ottamiseen. Jos hoitajana pidän jotain pienryhmää, kerron, mitä siinä tehtiin ja miten meni. Otan kuvia.
Mikä tässä on se "vallan väline"? Minusta tuntuu, että tuon kursiivitekstin kirjoittaja ei edes tiedä, mikä se portfolio on. Ihme sanahelinää.
Siis.. Ymmärsinkö oikein että opettaja ei ota lasta syliin vaan se on hoitajan homma. Voi lapsi parat. Eivät ymmärrä tätä hierarkiaa ja aikuisten eri rooleja. Lapsi kuuluu halutessaan syliin kaikilla ammattiryhmillä jos vain tilanne sallii. Ja salliihan se. Se on empatia kyvystä paljolti kiinni.