Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (17660)
Minä nauraisin makeat naurut jos joku 25v ope sanoisi ettei voi lapsen pyllyä pestä.
En ole koskaan vastaavaa nähnyt, ja jos näkisin niin voisin tilanteen salliessa lähtä vaikka hänelle sen itse ohjeistamaan. Ei tarvis seuraavalla kerralla pyydellä apuja.
Lh
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä totta, että päiväkodissa töissä oleva voi kieltäytyä pesemästä lapsen kakkoja? Miten päiväkodin johtaja voi sallia tuollaisen? Että ihan pelkkää väluvuoroakin tekisi. Ja hoitajille kaikki avaus- ja sulkuvuorot. Ei voi olla todellista.
No eihän koulussakaan opettajat pyyhi pyllyjä. Ei millään muulla alalla edes oleteta, että asemassa, johon on vaatimuksena yliopistotutkinto, kuuluisi myös perushoidolliset tehtävät. Naurettavaa, että vakassa ei vieläkään osata luopua "kaikki tekevät kaikkea" -mentaliteetista. Lastenhoitajat eivät voi tehdä kaikkia opettajan tehtäviä, mutta jos opettaja voi tehdä kaikki perushoitotyötkin, niin mihin hoitajia edes tarvitaan?
Älä sure. Kohta ei ole hoitajia jotka sietävät tuollaista opettajaa. Vakahoitajat irtisanoutuvat ja uusia ei tule. Mutta miten sitten käy opettajille..
Tuollaisella asenteella varustettu opettaja pilaa muiden arvostuksen. Korkeakoulujen pitäisi lisätä sivistystä, mutta näköjään se tyhmentää ja saa ihmisen pitämään muita ala-arvoista.
Miten ihmeessä voi suhtautua tasavertaisesti eri lähtökohdista tuleviin lapsiin ja perheisiin jos asenne on tuo. Varmasti tämä näkyy ulospäin.
Itse olen ylpeä työstäni hoitajana sekä ryhmäni muista jäsenistä, myös siis opettajasta. Olemme ammattilaisia omassa roolissamme ,mutta ketään ei alisteta ja vähätellä. Työtä tehdään toisiamme tukien.Koulutus ei muuta sitä tosiasiaa, että ilman toisiamme emme onnistuisi yhtäkään vakapäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä totta, että päiväkodissa töissä oleva voi kieltäytyä pesemästä lapsen kakkoja? Miten päiväkodin johtaja voi sallia tuollaisen? Että ihan pelkkää väluvuoroakin tekisi. Ja hoitajille kaikki avaus- ja sulkuvuorot. Ei voi olla todellista.
No eihän koulussakaan opettajat pyyhi pyllyjä. Ei millään muulla alalla edes oleteta, että asemassa, johon on vaatimuksena yliopistotutkinto, kuuluisi myös perushoidolliset tehtävät. Naurettavaa, että vakassa ei vieläkään osata luopua "kaikki tekevät kaikkea" -mentaliteetista. Lastenhoitajat eivät voi tehdä kaikkia opettajan tehtäviä, mutta jos opettaja voi tehdä kaikki perushoitotyötkin, niin mihin hoitajia edes tarvitaan?
Kun ryhmässä on 2 opettajaa, 1 hoitaja ja 21 lasta, ei voi vaatia, että se hoitaja yksin vessattaa ja auttaa pukemaan + riisumaan ne 21 lasta. Se ei ole edes mahdollista. Lapset juoksee, riehuu ja kiukuttelee näiden tilanteiden aikana. Monessa ryhmässä on yleisen ja erityisen tuen lapsia.
Opettaja ei voi olla vain läppärin takana istuva virkahenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut, että päiväkoti psyykkisenä, fyysisenä ja fyysisenä ympäristönä ei edesauta hyvinvointiani ja terveyttäni vaan itseasiassa sairastuttaa ja vähentää elämäniloani ja itsearvostuksen kykyä. Äänimaailma ja stressitaso ovat jatkuvasti korkealla, työ on epähygieenistä ja ergonomisesti kuluttavaa eikä työstä palauttavia taukoja ole. Esihenkilö suhtautuu muihin yhteisön työntekijöihin arvaamattomasti, epätasa-arvoisesti ja osin vihamielisesti sen sijaan että tukisi, kannustaisi ja ymmärtäisi työn kuluttavuuden. Mistään ei ikinä kehuta eikä mikään tunnu riittävän.
Jos päiväkoti tekee tuon aikuiselle, niin mitä se tekee niille lähes vauvaikäisille, jotka siellä pitkää päivää?
Iso ongelma on kielitaidottomuus lapsissa ja työntekijöissä. Se tuo mukanaan kaaosta ja rauhattomuutta. Myös kulttuurien moninaisuus ja uskonnollinen paatos tuo mukanaan ongelmia. Suomi yrittää ratkaista ongelmaa, jota muutkaan maat eivät ole pystyneet.
Vierailija kirjoitti
Kun ryhmässä on 2 opettajaa, 1 hoitaja ja 21 lasta, ei voi vaatia, että se hoitaja yksin vessattaa ja auttaa pukemaan +
21 lapsen ryhmä ei toimi yhtenä joukkona vaan kahtena pedagogisesti suunniteltuna pienempänä ryhmänä. Kummassakin on laskennallisesti 8-13 lasta ja ryhmän toimintaa ohjaava opettaja. Lastenhoitaja työskentelee opettajien rinnalla ryhmän toimintaa tukevasti. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä tämä tarkoittaa päälukuna 12 lasta jaettuna joko kahteen 6 lapsen "pienryhmään" tai kolmeen 4 lapsen "pienryhmään" , joissa toimitaan pääsääntöisesti koko päivä. Kokoonpanot voivat muuttua tai olla kiinteitä. Yli 3-vuotiailla 10 ja 11 lapsen "pienryhmä" on tavallinen. Se on usein liian iso ryhmä, mutta kunnat eivät tee päätöstä lasten yleisen tuen perusteella vaan talous edellä eli ryhmiin sijoitetaan absoluuttinen maksimimäärä lapsia (laskennallisesti 21 lasta kolmelle kasvattajalle). Sitä suurempia ryhmiä ei saa tehdä.
Esim. siirtymissä ulos/sisään opettaja ohjaa ryhmää ja yksilöitä pukemisessa lasten tarpeiden mukaisesti hoitajan avustaessa heitä wc:ssä. Jos kyseessä on yli 3-vuotiaiden ryhmä on ymmärrettävä, että opettajan ydintehtävää on suunnitella, valmistella, toteuttaa, havainnoida, arvioida ja dokumentoida lapsille tarjottavaa pedagogiikkaa ja sen merkitystä - siis myös ulkopedagogiikkaa. Opettajan tulee voida siirtyä pukemistilasta ensimmäisten valmiiden kanssa ulos järjestämään pihatoimintaa, jotta voi ohjata sitä kunnolla. Hoitaja auttaa loput lapset pukemisessa ja ulos, kun vessatus on ohi ja opettaja mennyt jo ulos vastaanottamaan. Sitten hoitaja auttaa edellisen, ensin ulkoilleen pienryhmän sisälle, riisumaan ja vessaan, jolloin se toinen opettaja tulee sieltä ulkotoiminnasta ryhmänsä kanssa ohkaamaan riisumista ja hyppää vessatuksen yli ryhmän toimintatiloihin vastaanottamaan lapsia piiriin ja järjestämäänsä toimintaan.
Hoitaja on toiminta-aikana, vapauduttuaan vessoista ja eteisistä, opettajan mukana pienryhmän retkellä, askarteluissa, jumpassa, soittamassa ja laulamassa, piireissä, ohjatuissa leikeissä ja mukana leikkimässä, leipomassa, ulkopedagogiikassa jne. Usein 11 lapsen "pienryhmä" jaetaan vielä hoitajan ja opettajan kesken kahtia, jolloin opettaja voi ohjata rinnakkaistilassa muutamalle lapselle intensiivisesti esim. saksityöskentelyä, kynäotetta tai rauhallista taidetyötä, kielen oppimista tms. kohdennettua tukea vaativaa, ja hoitaja ohjaa samaan aikaan leikkejä esim. 7 lapselle viereisessä tilassa.
Opettajat ovat koko toiminta-ajan lapsiryhmissä toteuttamassa suunniteltua pedagogiikkaa. Hoitajat vastaavat arjen sujumisesta ja lasten mahdollisuuksista osallistua opettajan ohjaukseen (esim. auttamalla siirtymissä, laittamalla vuoteet valmiiksi, hakemalla ruokakärryt, pesemällä lasten käsiä, lohduttamalla ja auttamalla hitaimpia).
Hoitajan pääasiallinen tehtävä on olla saatavilla, jotta arki sujuu ja voidaan toimia ryhmässä sekä jotta lapsilla olisi turvallinen ja luottavainen olo kuulumisesta ja huomatuksi tulemisesta.
Haluaisin nähdä sen vakaopen pienten ryhmässä joka toteuttaa joka päivä ulkoilussa suunniteltua toimintaa1-3 vuotiaiden kanssa. Meillä lapset touhuaa keskenään, hiekkalaatikolla autetaan kakkujen teossa, keinutellaan ja taaperretaan. Valvotaan, että kaikki on turvassa. Kysynkin mikä tässä on suunniteltua lukuunottamatta retkiä
Hoitaja on superominaisuuksia omaava tyyppi, joka ehtii kaikkeen ja kaikkialle. Aika huippua.. (Ai niin.. Onkin monasti yksin ulkoilut,vessatukset jne. ja tuntee uupumusta ja riittämättömyyttä).
Meillä kyllä tehdään ihan tiiminä töitä. Opettaja voi ihan yhtä hyvin auttaa lapsia vessassa ja hoitaja pitää "tuomioita" tms. Pienten lasten kanssa pedagogiikka on läsnä ihan jokaisessa tilanteessa. Ja sitä osaavat toteuttaa kaikki titteliin katsomatta. Ei opettaja ole mikään puolijumala. Tai jos joku kuvittelee olevansa niin aika äkkiä tulee tömähdys maan pinnalle.
Kysymys.. Miten toi hoitaja ehtii noihin kaikkien tilanteisiin. Ihan järjetöntä. Opettaja hyppää ulkoilusta suoraan toimintatilaan ja toi hoitaja hoitaa lasten sisään tulon. Se on just saanu autettua edellisen ryhmän ulos. Sitten pitäs ehtiä mukaan toimintaan. Älkää nyt viitsisikö. Käytännössä asia ei mene noin ja hoitaja ei voi olla joka paikassa.
Yhtälailla se hoitaja kohtaa ne erityistarpeiset joiden ohjaaminen ja auttaminen vie aikaa. Miten ne muut lapset tekevät siirtymissä kaiken itsenäisesti. Ei mitenkään. Hoitaja on ihan ihmeidentekijä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä sen vakaopen pienten ryhmässä joka toteuttaa joka päivä ulkoilussa suunniteltua toimintaa1-3 vuotiaiden kanssa. Meillä lapset touhuaa keskenään, hiekkalaatikolla autetaan kakkujen teossa, keinutellaan ja taaperretaan. Valvotaan, että kaikki on turvassa. Kysynkin mikä tässä on suunniteltua lukuunottamatta retkiä
Hyvä, kun kysyt! Suunniteltua on esimerkiksi se päivärytmi ja kokoonpanot, joissa toimitaan. Suunniteltua on asenne, jolla lasten aloitteisiin vastataan ja miten työhön suhtaudutaan. Suunniteltua on se, miten tutkittua tietoa, teoriaa ja kertynyttä kokemusta hyödynnetään hiekkalaatikolla, keinuttaessa, liikkuessa, ympäristöä havainnoitaessa. Suunnitelma on: olen valppaana ja tartun herkästi mahdollisuuksiin edistää lapsen kielitaitoa, onnistumisen kokemuksia, rinnakkaisleikkiä, havaintokykyä, rytmiä, matemaattisia valmiuksia, kokemusta kuulumisesta joukkoon ja kyvystä oppia uutta. Toistot, harjoittelurauha, jatkumot, esineiden ja tapahtumien sanoittaminen, vastavuotoisuus ja kehon kieli, laulut, lorut, leikit, johdattelu, hassuttelu ja yhdessä arviointi ovat pihapedagogiikan henkeä 1- ja 2-vuotiaiden kanssa. Kaikki aistit käyttöön ja tirtoista toiminnan rikastuttamista, selkeä tavoite aikuisen mielessä, mitä lapsi tässä oppii, kun teen asian näin, vastaan aloitteisiin näin, tarjoan tällaista uutta, osallistun ilolla toistoihin jne.
Suunniteltua on ollut jo se, että hakeutuu itse koulutukseen, työpaikkaan, ryhmään tai kirjojen äärelle, joissa tietoa on saatavilla.
Susta tulisi hyvä opettaja. Kaiken a ja o on se kysymys, halu tietää. Kysymyksesi on kaiken ytimessä: "mikä tässä on suunniteltua?" Lisäksi osaat pohtia kriittisesti, että onko asia kuten väitetään ja millä perusteella on tai ei ole. Siitä kehittämään, miten toimimalla olisi hyvää ja laadukasta. Sekä lapsille että aikuisille.
Kiitos vastauksestasi. 20 vuotta hoitajana ja kyllä kuulostaa hienolta tuo suunnittelu. Ei näitä joka päivä varmaankaan tarvitse suunnitella uudestaan. Ja käytännössä myös hoitajana ole niiden asioiden ja tilanteiden äärellä. Tuntuu, että suunniteltu hienous on käytännössä luonnollista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta lasten kanssa. Hoitajana olen mielestäni tehnyt juuri noita asioita.
En väheksy pedagogiikkaa ja suunnittelua sinänsä. Mutta kokemus ja ryhmän ja lasten tuntemus on parasta suunnittelua. Kyllä lapsi tarvitsee myös muutakin kuin jatkuvaa ohjausta ja opetusta. Mistään en löytänyt tekstistäsi vapaata leikkiä, sylittelyä ja jutustelua, rentoja hetkiä aikuinen vain lasta varten saatavilla. Niitä lapset itse kaipaa.
Viikolla tässä 4-vuotiaat tytöt kertoivat äidilleen, että tänäänkään ei ehditty leikkiä vaan. Minä hoitajana jäin miettimään näitä sanoja ja tosiaankin .. Ei olla ehditty.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys.. Miten toi hoitaja ehtii noihin kaikkien tilanteisiin. Ihan järjetöntä. Opettaja hyppää ulkoilusta suoraan toimintatilaan ja toi hoitaja hoitaa lasten sisään tulon. Se on just saanu autettua edellisen ryhmän ulos. Sitten pitäs ehtiä mukaan toimintaan. Älkää nyt viitsisikö. Käytännössä asia ei mene noin ja hoitaja ei voi olla joka paikassa.
Yhtälailla se hoitaja kohtaa ne erityistarpeiset joiden ohjaaminen ja auttaminen vie aikaa. Miten ne muut lapset tekevät siirtymissä kaiken itsenäisesti. Ei mitenkään. Hoitaja on ihan ihmeidentekijä.
Erinomainen kysymys: "miten hoitaja ehtii noihin kaikkiin tilanteisiin?"
Opettajan tehtävä on vetää lapsiryhmää ja sen toimintaa edestä (tavoitteena kohti viskaria ja eskaria, että lapset itse osaavat toimia arjen struktuurissa omatoimisesti). Hoitajan tehtävä on olla turvana ryhmälle siellä toiminnan toisessa päässä, sillä kaikki lapset ovat kaikkien aikuisten vastuulla. Kun opettaja vie ryhmää siirtymätilanteesta virtana eteenpäin sinne toimintatuokioon ja vetää sitä (valmistelun on tehnyt etukäteen, milloin?), niin hoitaja pitää huolen, että hitaimmatkin ryhmäläiset saavat avun ja kannustuksen sekä pääsevät liittymään mukaan toimintaan iloisina onnistumisestaan ja kuulumisestaan yhdenvertaisina joukkoon.
Hoitajan ei tarvitse ehtiä mihinkään etujoukkoon, opettajalla on vadtuu siitä. Hoitaja on se, joka toimii rauhassa loppuun vielä viimeisenkin kanssa. Sitten tulee seuraavien siirtymä. Piirin aikana hoitaja saapuu mukaan, kun opettaja on jo aloittanut lasten kanssa.
Tiimissä suunnitellaan, minä päivänä hoitaja on opettajan x ja minä päivänä opettajan y pienryhmässä apuna.
Kiire siinä työssä on kaikilla työntekijöillä, koska ryhmät on täytetty maksimiin. Rakenteilla ja niiden pysymisellä autetaan työn onnistumista. Ajattelu ja suunnittelu pitää lähteä lapsista ja heidän onnistumisensa mahdollistamisesta. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa jokaisen lapsen oppiminen turvallisessa ympäristössä. Oppimisesta vastaavat opettajat, joten heillä on enemmän valtaa ryhmän toiminnasta ja rakenteista päätettäessä. Opettajien on kyettävä perustelemaan päätökset hyväksytyillä teorioilla, normitetuilla ohjeilla ja tutkitulla tiedolla. Samoin hoitajien.
Vierailija kirjoitti:
Älä sure. Kohta ei ole hoitajia jotka sietävät tuollaista opettajaa. Vakahoitajat irtisanoutuvat ja uusia ei tule. Mutta miten sitten käy opettajille..
--
Ai mitenkä käy?
Näin:
Opettaja : Pesehän lapsen kakkapylly vielä ennen lähtöäsi, koska sinä olet hoitaja ja minä olen opettaja ja hoitajalta se käy niin kätevästi (vaikka työaikasi on jo loppunutkin ja olet lähdössä).
Hoitaja. : Mine ei ymmärtä finis. Sine näyttä mitä sinä tarkoitta? Donde esta exit in this house om going home now?
-- olin aamuvuorossa 7.00-14.30 Toinen hoitaja oli välivuorossa ,opettaja illassa. Hoitajakollega oli vienyt jo muut lapset ulos yhtä lukuunottamatta. Tämä opettaja tuli tämän 1- vuotiaan kanssa pukuhuoneeseen jossa olin kotiin jo lähdössä, pyöräily kypärä päässäni.
Opettaja pyysi pesemään lapsen kakat, kun se käy minulta niin hyvin!!! En uskonut korviini. Sanoin vain et "huomiseen" ja lähdin ulos.
Kotona olen kihissyt kiukusta ja oli nyt pakko avautua. Mitä helkuttia oikein tapahtui. Olen yli 50 vuotias, vakaa takana 25 v. Opettaja on 25 v. juuri valmistunut... Tällaistako yliopistossa on koulutus. Hoitaja hoitaa vaikka omalla ajallaan kakan pesun kun on niin hyvä siinä opettaja ei sitä voi tehdä. .--
Tämä oli kyllä kaiken huippu. Voi jukolauta mikä (sori) mulk-ku ! Törkeää.
Haluaisin tässä muistuttaa, että hoitaja ei ole opettajan apulainen vaan myös koulutettu ammattilainen. Hän on mukana lasten arjessa enemmän kuin opettaja ,joten aputytön tai pojan rooli on työn vähättelyä ja aliarvioimista. Hoitajan työ on arjen sujuvuuden mahdollistamista, lapsen tarpeiden konkreettista huomioimista, auttamista, opastamista, vuorovaikutusta, yhdessä ihmettelemistä ,turvaa ja haleja. Tämä luo pohjaa myös oppimiselle.
Opettaja on tärkeässä roolissa, sitä en kiellä yhtään. Mutta apulaisroolin asettaminen hoitajalle on mitätöitiä ja alistamista. Arvostakaamme toistemme koulutusta ja tehtäviä tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. 20 vuotta hoitajana ja kyllä kuulostaa hienolta tuo suunnittelu. Ei näitä joka päivä varmaankaan tarvitse suunnitella uudestaan. Ja käytännössä myös hoitajana ole niiden asioiden ja tilanteiden äärellä. Tuntuu, että suunniteltu hienous on käytännössä luonnollista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta lasten kanssa. Hoitajana olen mielestäni tehnyt juuri noita asioita.
En väheksy pedagogiikkaa ja suunnittelua sinänsä. Mutta kokemus ja ryhmän ja lasten tuntemus on parasta suunnittelua. Kyllä lapsi tarvitsee myös muutakin kuin jatkuvaa ohjausta ja opetusta. Mistään en löytänyt tekstistäsi vapaata leikkiä, sylittelyä ja jutustelua, rentoja hetkiä aikuinen vain lasta varten saatavilla. Niitä lapset itse kaipaa.
Viikolla tässä 4-vuotiaat tytöt kertoivat äidilleen, että tänäänkään ei ehditty leikkiä vaan. Minä hoitajana jäin miettimään näitä sanoja ja tosiaankin .. Ei olla ehditty.
Siksi päiväkotiryhmissä on yleensä, ainakin vielä nykyään, vähintään yksi hoitaja, eikä vain opettajia. Että isommillakin lapsilla on mahdollisuus halutessaan myös sylittelyyn, jutusteluun, kahdenkeskiseen rentoiluun aikuisen kanssa, hoivaan ja huolenpitoon.
Jos ei päivään ole suunniteltu ns. "vapaalle leikille" eli lasten itse keksimälle ja toteuttamalle leikille aikaa, tilaa, puitteita, välineitä ja rauhaa on laiminlyöty oleellinen ja keskeinen osa varhaiskasvatusta. Pedagogiikkaa nimenomaan on se oppimisympäristön, aikataulujen ja struktuurien suunnittelu. Jo lapsen vasussa on alussa kirjauskohta: miten lapsen oma mielipide, tarpeet ja toiveet on huomioitu. Joskus puhutaan osallisuudesta, itse näen lasten vaikutusvallan itseään koskevissa asioissa ja kehityksessään holistisemmin, lapsen tarpeet (muttei aina tahto) tulisi olla keskiössä.
Kyse on kuitenkin oppimispolun uudenlaisesta tehtävästä. Nykyinen päiväkodeissa tarjottava varhaiskasvatus on tietoista, perheille vapaaehtoista osallistumista tavoitteelliseen kasvatukseen ja opetukseen.
Suuri määrä kasvatusalan työntekijöistä on jättänyt päiväkotityön, koska arvomaailma on muuttunut niin radikaalisti. Nyt koulutetaan uuden ideologian mukaisesti uusia työntekijöitä tulevaisuuden päiväkoteihin. Siirtymäaika henkilöstörakenteen osalta on pitkä, vuoteen 2030. Silti uuden vasun toteutusvaatimus on jo voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tässä muistuttaa, että hoitaja ei ole opettajan apulainen vaan myös koulutettu ammattilainen. Hän on mukana lasten arjessa enemmän kuin opettaja ,joten aputytön tai pojan rooli on työn vähättelyä ja aliarvioimista. Hoitajan työ on arjen sujuvuuden mahdollistamista, lapsen tarpeiden konkreettista huomioimista, auttamista, opastamista, vuorovaikutusta, yhdessä ihmettelemistä ,turvaa ja haleja. Tämä luo pohjaa myös oppimiselle.
Opettaja on tärkeässä roolissa, sitä en kiellä yhtään. Mutta apulaisroolin asettaminen hoitajalle on mitätöitiä ja alistamista. Arvostakaamme toistemme koulutusta ja tehtäviä tasapuolisesti.
Avustajia palkataan erillisen tuen hakumenettelyn kautta tukea tarvitseville lapsille, ei opettajille tai hoitajille. Kyseessä on hallintopäätös, jonka voi riitauttaa.
Päiväkotiapulaisen työnimikettä ei ainakaan suurissa kunnissa enää ole.
Varhaiskasvatuksen hoitajan työnkuva on hoiva, huolenpito ja terveydenhoitotyö sekä muut esihenkilön määräämät tehtävät lapsiryhmässä.
Opettajan työnkuva on johtaa oman lapsiryhmänsä pedagogiikkaa dokumenteissa ja käytännössä, siis vastata ryhmän työtiimin suunnittelemasta, toteuttamasta, arvioimasta ja kehittämästä kasvatus- ja opetustoiminnasta. Koko tiimi vastaa siitä, että tehty työ vastaa lakien, asetusten ja normitettujen ohjeiden määräyksiä.
Jos ei joku työntekijöistä edesauta työn sujumista määräysten mukaisesti tai vaarantaa lasten varhaiskasvatuksen toteutumisen, on kaikilla työntekijöillä lakisääteinen (2021) velvollisuus tehdä tästä kirjallinen ilmianto esihenkilölle, johtavalle viranomaiselle, aviin tai poliisille.
Kysymys ei olekkaan nyt erilaisuuden hyväksymisestä vaan yhteistyötaidoista ja joustavuudesta puolin ja toisin..