Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (17703)
Kyllä opettaja vastaa pedagogisesta sisällöstä ,mutta vaka on muutakin kuin opettamista. Kyllä pieni lapsi kaipaa oman valinnan mukaistakin tekemistä, hoivaa, syliä ja kuuntelua . Opettaja ei voi suunnitella etukäteen esim. spontaaneja jutteluita, iltapäivän touhuja jos on yllättäen ilma ei salli ulkoilua tms.
Olen niin täynnä tätä opettajien ylivertaisuutta ja jalustalle nostoa. Mikä ihme estää hyödyntämästä myös monen hoitajan vankkaa kokemusta, luontaista kykyä toimia ja huomioida lasta omana itsenään. Tälläisiä hoitajia nyt alennetaan ja kohdellaan kynnysmattona.
Itse tunsin, että ammattitaitoani väheksytään, joten vaihdoin alaa. Lapsia on ikävä, mutta saan arvostusta ja parempaa palkkaa. Suosittelen.
Niitä värityskuviakin on monenlaisia.
Vlh (kuten vo, veo ja vs), joka on lasten parissa TÖISSÄ, tekee omaa työtään koskevia päätöksiä ohjekirjan eli Valtakunnallinen varhaiskasvatuksen perusteet ops:n, kuntavasun, ryhmävasun ja lasten henkilökohtaisten varhaiskasvatuksen suunnitelmien mukaan.
Mitään noista suunnitelmista ei suunnittele, toteuta, arvioi tai kehitä kukaan yksin, vaan moniammatillosena yhteistyönä ja osallistaen lapsen ja huoltajat.
Lapsen vasussa on erillinen keskusteltava ja kirjattva kohta: kuinka lapsen tarpeet ja mielipide /näkemys on otettu huomioon.
Hoitajan tulee vedota, kuten muidenkin, työssään niihin ohjaaviin asiakirjoihin. Opettajan on pakko myöskin ottaa huomioon lasten osallisuus, kiinnostuksen kohteet ja ideat. Nehän juuri kertovat valtavasti siitä, missä mennään kenenkin lapsen kohdalla. Värityskuvien värittäminen kehittää hienomotorisia taitoja ja silmä-käsi yhteistyötä, keskityymistä, sinnikkyyttä ja motivaatiota harjoitella ja vaikuttaa omaan oppimiseensa. Luovuuskin voi kehittyä, jos kuvat ovat laadukkaita ja mielikuvitusta ruokkivia, mutta etenkin jos tilanne itsessään ja MITEN siinä ollaan kannustaa luovaan kokeilemiseen.
Vai ollaanko suorittamassa diktaattorin määräyksiä, kuuliaisesti ruodussa. Kasvatetaan armeijaa varten vai mitä varten, niitä lapsijoukkoja/lapsia?
Tällä hetkellä joka lehden ja muun median sivut pursuavat ohjeita kansalaisille netti- ym. huijareiden tunnistamiseksi. Koska Suomessa talous on tiukalla, poliittinen täyskäännös meneillään, natomaksut ja aikoinaan pudotettujen puolustuskulujen nyt tehtävät suuret nostot pakko repiä jostain sekä maailmantilanne ilmastovastuut mukaan lukien huutaa, ovat huijarit, varkaat, röyhkimykset ja kaikenkarvaiset lierot aktivoituneet urakalla. Aina käy niin olosuhteiden ollessa otolliset. Tällainen toiminta elää kuin sienirihmasto, levossa kuivalla ja pakkasella, mutta kun sopivan epävakaa tilanne koittaa, nousee nuljaskoita ja muita kuin sieniä sateella.
Ohjeet huijauksen tunnistamiseksi ovat olleet vuosituhansia samat: jos lupaus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se mitä todennäköisimmin ei ole totta.
Vakalupaus: "ilmaiseksi erinomaista laatua, kolme koulutettua ammattilaista jatkuvasti lapsenne kanssa, yksilöllinen inkluusio".
Olet varmasti juuri tuollainen pomottava ja ikävä opettaja joka ei voi joustaa. Lapsen omat toiveet tulevat ilmi päivittäin lapsen kanssa jutellessa ja häntä kuunnellessa. Niitä ei pari kertaa vuodessa päivitetystä vasusta löydy. Lasta tulee siis kuunnella joka päivä.
Ryhmä muuttuu,kiinnostuksen kohteet muuttuvat, lapsi kasvaa, kaverit vaihtuvat, kotioloissa tapahtuu uutta,aikuiset vaihtuvat..Tässä muutama muuttuja sinulle joka luet vasutekstiä kirjaimellisesti tarkasti ja vaadittava sitä myös muilta.
Lisäksi toivon, että luotatko hoitajan ammattitaitoon. Hän kyllä osaa valita sopivat värityskuvat..
Vakaan koulutettu hoitaja osaa ottaa huomioon vasut yms. ja ymmärtää open roolin ja tiimityöskentelyn idean. Lapsen ja perheen osallisuudet ovat itsestäänselvyys. Mikä tässä mättää? Opettaja ei ole vakassa ainoa, jolla on kyky, kokemus ja halu toimia lapsen parhaaksi. Myös hoitaja ymmärtää mitä asioita esim. värityskuvilla voidaan tavoitella. Naurettava yksityiskohta, mutta niin arkea hoitajan työn arvostuksessa.
Olen aina arvostanut opettajien työtä, sen tavoitteita ja vaatimuksia. Ei ole helppoa sekään. Toivoisin arvostusta ja luottamusta myös hoitajan ammattitaitoon.
Onko KORONAA ollut työpaikoillanne minkä verran?
rehellinen ongelma:
- yhä isompi joukko aikuisia ammattilaisia häärää yhä pienemmän lapsijoukon kimpussa. Tappelevat keskenään, vihaavat vanhempia, huomaavat lapsissa kaikki pienimmätkin ongelmat, koska aikaa on liikaa tällaiseen kaikkeen juoruiluun ja kyttäämiseen. Pirkkopetteri 3-v tarvii erityisopetusta, kun sen kynäote on vielä vähän huono, ja eilen se sanoi kerran "paska" aamupiirissä. Ja Liisalassen äiti näyttää väsyneeltä, se pitäis ottaa heti huostaan, tehdääs lasu.
- kouluissa sama homma. Meillä on kouluja joissa on hädin tuskin 20 oppilasta, mutta monta opettajaa: silti vaan on raskasta ja resurssit ei riitä, ja pitäisi vähintää 3 avustajaa saada kun muksut on moniongelmaisia. No ei ole! Ongelma on aikuisten omat päät ja huoli siitä, että tulee kenkää, jollei ole tarpeellinen. Lapsia ei synny, niin ainut tapa olla tarpeellinen on väittää jokaista lasta erityislapseksi.
- Missä vaiheessa aikuiset alkoivat tosissaan väittää että tarvitaan kolme aikuista pitämään kiinni pienestä viattomasta 3-vuotiaasta kun se on niin vahva ja ongelmainen... kukaan 3-v ei ole niin vahva ja ongelmainen, mutta yhteiskunnalla ja sen aikuisilla viiraa tällä hetkellä liikaa päästä.
Vierailija kirjoitti:
rehellinen ongelma:
- yhä isompi joukko aikuisia ammattilaisia häärää yhä pienemmän lapsijoukon kimpussa. Tappelevat keskenään, vihaavat vanhempia, huomaavat lapsissa kaikki pienimmätkin ongelmat, koska aikaa on liikaa tällaiseen kaikkeen juoruiluun ja kyttäämiseen. Pirkkopetteri 3-v tarvii erityisopetusta, kun sen kynäote on vielä vähän huono, ja eilen se sanoi kerran "paska" aamupiirissä. Ja Liisalassen äiti näyttää väsyneeltä, se pitäis ottaa heti huostaan, tehdääs lasu.
- kouluissa sama homma. Meillä on kouluja joissa on hädin tuskin 20 oppilasta, mutta monta opettajaa: silti vaan on raskasta ja resurssit ei riitä, ja pitäisi vähintää 3 avustajaa saada kun muksut on moniongelmaisia. No ei ole! Ongelma on aikuisten omat päät ja huoli siitä, että tulee kenkää, jollei ole tarpeellinen. Lapsia ei synny, niin ainut tapa olla tarpeellinen on väittää jokaista lasta erityislapseksi.
- Missä
Lopeta pas kan jauhaminen.
T. Uupunut varhaiskasvattaja joka tänään(kin) saanut kuulla v ttua, yrittänyt hyvänaikaa saada 3 karkuun juoksevaa haistattelijaa sisälle, saanut silmälasinsa poskelle, kipeää tekevän potkun vatsaansa ja mennä väliin, kun eräskin "pariskunta" läimi toisiaan niin, että veri tursusi nenästä samaan aikaan, kun eräs oli hepuloinut n.30minnsiitä, kun ei saanut tahtoaan läpi.
Ihqua, kuulema tulossa todella vaikea tautisyksy/talvi, hinkuyskää tulee olemaan todella paljon, lisäksi koronaa (sitä onkin jo ja paljon), influenssaa ja ties mitä.
En malta odottaa. Ja samaan aikaan sijaisten tilaamisille tehty suurimmaksi osaksi stoppi.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa pitkällä kesälomalla ollessani aloin hahmottaa selkeämmin, mikä minulla omassa työpaikassani tökkii. Kaikki toimii ja työkaverit ovat ammattitaitoisia, lapset ja perheet mukavia, ei mitään isoja ongelmia.
Mutta kun menen töihin aamulla, menen ryhmääni ikäänkuin alamaisena (olen lastenhoitaja) ja ohjattavana. Minulle kerrotaan, mitä minun tulee tehdä. Tekemistä en ole saanut itse suunnitella. Minun pitää vain mukautua kaikkeen, mitä opettaja on päättänyt. Oma-aloitteisuus on ei-toivottua. Opettaja kielsi minua jopa ottamasta värityskuvia lapsille, vaikka niitä toivottiin. Tämä esimerkkinä siitä, mitä en saa päättää.
Tämä alkaa olla aika nöyryyttävää, kun olen opettajaa vanhempi ja kokeneempi.
Lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa valta-asetelma voi olla sama sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän välillä.
Miksi sijaista ei joissain paikoissa saa tilata, vaikka hoitaja olisi sairaana?
Kuka ne lapset hoitaa ellei kukaan tuuraa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sijaista ei joissain paikoissa saa tilata, vaikka hoitaja olisi sairaana?
Kuka ne lapset hoitaa ellei kukaan tuuraa?
Ei se vain joissain paikoissa vaan ihan arkipäivää ainakin pk-seudulla joiden kunnista ainakin Vantaalla kiristetty sijaisten tilaamisia. Ja lapset hoitaa talossa oleva kasvattaresurssi, se on raakaa matematiikkaa se kasvattaja vs lapsi lukumäärä ja lasten ikien tarkistaminen, että kuinka monta yli ja alle 3v ikäistä mitä harrastetaan ja kasvattajien heittely yli ryhmärajojen. Ja kun tilapäiset ylitykset kun on ok niin mikäs on ollessa.
Meillä on viimeiset 2vkoa menty niin ettei talon 6 ryhmän kasvattajista ole kuin 3 paikalla aamulla ennen klo8, koska "ei niitä lapsia kuitenkaan ole niin paljoa ennen sitä" ja "iltapäivällä täytyy olla enemmän resurssia" etc. No, tänä aamuna itselläni oli 2 ryhmän lapset vastuulla klo8 saakka ja lapsia oli yht.13kpl, kyllähän sen nyt hoitaa itsekseen ja samalla ottaa uusia vastaan, reagoi kummankin ryhmän puhelimeen, kirjaa lapset sisään ym. Sijaisia ei ole tilattu yhtenäkään päivänä.
Tätä tämä on, eikä muuksi muutu, paitsi tätäkin hunompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa pitkällä kesälomalla ollessani aloin hahmottaa selkeämmin, mikä minulla omassa työpaikassani tökkii. Kaikki toimii ja työkaverit ovat ammattitaitoisia, lapset ja perheet mukavia, ei mitään isoja ongelmia.
Mutta kun menen töihin aamulla, menen ryhmääni ikäänkuin alamaisena (olen lastenhoitaja) ja ohjattavana. Minulle kerrotaan, mitä minun tulee tehdä. Tekemistä en ole saanut itse suunnitella. Minun pitää vain mukautua kaikkeen, mitä opettaja on päättänyt. Oma-aloitteisuus on ei-toivottua. Opettaja kielsi minua jopa ottamasta värityskuvia lapsille, vaikka niitä toivottiin. Tämä esimerkkinä siitä, mitä en saa päättää.
Tämä alkaa olla aika nöyryyttävää, kun olen opettajaa vanhempi ja kokeneempi.
Lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa valta-asetelma voi olla sama sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän välillä.
Se asiakas on sen sosiaalityöntekijän ja hän johtaa asiakasprosessia. Samalla lailla se opettaja johtaa sitä oppimisprosessia, vaikka henkilöesimies olisikin ihan toinen.
Oppimisprosessi 1-5 vuotiaille.. Anna mun kaikki kestää.. Ja älä vaan sano ,etten ymmärrä ylemmän tason pedagogiikkaa.. Voi lapsiraukat. Syli, hali, turva, ymmärrys, kuuntelu, ilo, leikki, tasapuolisuus- oppiminen kun nämä ovat tasapainossa. Siinä prosessi.
Täällä vaan päivitellään saako lähihoitaja olla erityisopen sijaisena, saa. Voiko Vaka ope pitää Sak ajan suunnittelematta sitä lukujärjestykseen, saa. Voiko yksi aikuinen olla 21 lapsen kanssa, voi. Voiko pk johtaja olla johtajana käymättä kertaakaan lapsiryhmässä, voi.
Kaikki on mahdollista, luvallista, koettua, eikä kukaan koskaan puutu jos valitat.
Helsinki värvää ESPANJASTA saakka opettajia vakan palvelukseen.
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009903067.html
Lopettakaa jo tärisemästä siitä kuka on lapsiryhmässänne pätevin päättämään mitä hoitaja laminoi lapsille ja mitä ei. Tokko espanjalaisilla on suomi/ruotsi/kieli vahvasti hallussa vakaan astuessa saati suomalaisen vakan perusteet?
https://yle.fi/a/74-20106413
Oletteko huomanneet tämän Ylen kyselyn?
"Yle kerää varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia päiväkotien arjesta"
Sairastelut alkaneet. Onko oikeasti niin että suhdelukuja toljotetaan ja henkilöstöä vaan siirretään ryhmistä toisiin ja tämä siis ok ja ihan arkipäivää alalla? (Olen alanvaihtaja)
Tuntuu että jokainen päivä on nyt yksi potentiaalinen uhkakuva, koska jos omasta ryhmästä siirretään kasvattaja toiseen ryhmään, sitä tehdään työtä aivan eri tahdilla. Voi unohtaa askartelut, retket ja kaiken muun! Hätään riität edes itkevien lasten tueksi, jotka vasta aloittaneet taivaltaan syksyllä. Sitten lisäksi jos ryhmässä oleva toinen kasvattaja on vaikkapa aamuvuorossa ja hän lähtee ajoissa, pirauttelet ympäri taloa että kuka auttaa illassa ja mistä, koska heilläkin sama tilanne. Aivan älyttömän stressaavaa!
Samaan aikaan Seuressa moni potee kun töitä ei ole tarpeeksi tms. Sieltä saisi kyllä varmasti apuja! Mutta taitaa olla budjettikysymys että jos "pelinappuloita" vänkkäämällä saat tehot irti niin ei tarvitse palkata lisää työvoimaa.
Voiko tälläistä edes ottaa puheeksi johtajan kanssa? En ole ainut joka tuohtunut tästä. Pidän lasten parissa työskentelystä ja koen aidosti työni tärkeäksi ja merkitykselliseksi, mutta olen miettinyt että jatkan ehkä opintojani muualle kun alalla on todella paljon epäkohtia ja niihin ei puututa. Tämä nyt vain yksi niistä.
Vaikeaa pitää pokkaa, kun vanhemmat kertoo miten sen oman lapsen kanssa on vaikeaa, kun päiväkotiarki kuormittaa niin kovasti. Samalla esitetään toiveet siitä, kuinka lapsen yksilöllistä terapiaa pitäisi toteuttaa päiväkodissa, jotta kuntoutus toteutuu
Meillä on ryhmässä 10/21 nepsyä, monta diagnoosia, kolme aikuista ja kaikki tukitoimet käytössä Useampi on sellainen, joka tarvitsee henkilökohtaista ohjausta läpi päivän esim. tunteiden säätelyyn. Päivittäin väännetään pikkuasioista. Tänään impulsiivinen adhd-lapsi raapi käteni, kun ohjasin häntä rauhallisesti irrottamaan lelusta (jonka oli ottanut toisen lapsen avokomerosta), kun impulssi iski.
Eniten kuormittaa, että mietin milloin räjähdän. Milloin otan liian kovasti kiinni. Milloin sanon liian rumasti. Milloin olen oikeudessa vastaamassa siitä, mihin tämä työ on minut ajanut?
Voi jukolauta! Todella naurettavaa ja nitistää sekä omanarvontunnon että innostuksen työhön pikkuhiljaa aika varmasti. Meillä jokainen saa toteuttaa itseään ja kaikki on vaan onnessa jos joku oikein innostuu jostain uudesta ! Ai niin mut.. meillä ei taida olla meille muille "pätevää" opea, ainoastaan ihan normaali ope.