en halua elää vanhaksi, muita?
Tiedän ihmisiä jotka ajattelevat eläkepäiviään ja jopa haaveilevat vanhuudesta. Jotkut vanhukset sanovat sen olevan jopa elämänsä parasta aikaa. Itse en silti koskaan ole ajatellut tulevani vanhaksi. Ajattelin ajatuksen menevän ohi, kun ohitan teini-iän. Ei mennyt. Myöskään äitiys ei poistanut tätä ajatusta. Ehkä isoäidiksi tuleminen toisi vanhuuteen merkityksen? Ikä ja kypsyys? Muutunko koskaan tässä asiassa, vai riitääkö minulle 50 elinvuotta?
Mitä te muut ajattelette? Olenko ainoa?
Kommentit (23)
Ei se vanheneminen aina niin kivaa ole, mutta voittaa vaihtoehdot
Kuka haluaa elää vanhaksi?
Olin kerran työharjoittelussa vanhainkodissa, se paikka oli helvetti. Suretti niitten vanhusten puolesta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:20"]
Et ole. Minä haluan elää siihen asti että kroppa vielä kantaa ja ajatus kulkee. :)
[/quote]
Joo. Isäni sairaus ja kuolema pari vuotta sitten vain vahvisti käsitystäni siitä, että minä en halua vanhukseksi. En kuitenkaan ole vanhuksia vastaan :) Siis he, jotka haluavat raihnaisinakin jatkaa taivalta, siitä vaan.
Semmoinen tuntuu absurdilta, kun jossain pankissa kysytään, että oletko miettinyt eläkettä. Olen vain miettinyt, että toivottavasti sitä ei tule!
6 on ap.
Muuten, mummuni oli minulle läheinen kun olin pienempi ja hän oli nuorempi. Nyt hän on ärtynyt ja arvosteleva, enkä siksi viihdy enää hänen seurassaan niin paljon. Ehkä mummuni on myös niitä ihmisiä, joille vanhuus ei sovi.
Vanha ketju, mutta aihe ei vanhene - ihmiset kyllä.
Katsoin joku aika sitten dokumentin, jossa oli yksinäisiä vanhuksia kodeissaan, useat heistä sängyissään päivänsä viettäviä. Siellä he odottivat vaipoissaan kodinhoitajaa tai kotisairaanhoitajaa, joita kävi joillain vanhuksilla kaksi kertaa päivässä, joillain kolmesti päivässä. Hoitaja tuli, vaipat vaihdettiin, vanhus sai syödäkseen, muutamia kokeita otettiin ja verenpaine mitattiin, Sitten takaisin sänkyyn.
Jäin miettimään, haluavatko nuo vanhukset todellakin vielä elää. Ja jos, niin mistä heidän elämänhalunsa kumpuaa? Mitä mukavaa heidän elämässään on?
Aika lailla samanlaista voi olla vanhusten elämä hoivakodissakin, jos liikuntakyky on niin heikko, ettei koskaan pääse sängystä ilman apua eikä voi kävellä yksin edes rollaattorin avulla ja jos syöminenkään ei enää onnistu ilman syöttäjää. Toki hoivakodissa heillä on ihmisiä apuna ja toisia vanhuksia seurana, mikä on merkittävä ja hyvä asia. Voisin kuitenkin kuvitella, etteivät kaikki heistä halua enää elää.
Tunnen monia, jotka eivät halua joutua tuohon tilanteeseen. Itseäni asia mietityttää kovasti, sillä mistä lapsistani tuntuisi, jos lähtisinkin vapaasta tahdosta ja salaa. En voisi tehdä sitä.
Olen ajatellut samoin, kun olen yksinäinen ollut jo monta vuotta ja vasta tai jo 60 vuotias, niin miten tätä yksineloa kestää jopa vielä kymmenenkin vuotta,.
En haluaisi elää avuttomana, sairaana ja yksinäisenä. 90 v riittäisi hyvin. Yritän pitää itseni toimintakykyisenä urheilemalla ja opiskelemalla uutta.
Ennen ajattelin, että haluaisin elää 80-vuotiaaksi. Nyt kun kroppa hajoaa jo ennen nelikymppisiä, olisin oikeastaan valmis lähtemään jo nyt. Viimeistään viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut samoin, kun olen yksinäinen ollut jo monta vuotta ja vasta tai jo 60 vuotias, niin miten tätä yksineloa kestää jopa vielä kymmenenkin vuotta,.
Jos sinulla ei ole allergiaa ja jää kuukaudessa jonkun verran ylimääräistä rahaa, niin kissa on ihana seuralainen.Siitä on tosi paljon iloa, mutta ruoat ja eläinlääkärikäynnit ovat kallliita.Koska kissat voivat olla pitkäikäisiä, kannattaa ostaa vähän vanhempi kissa esim. löytöeläinkodista. Niiden kissat on tarkastettu eläinlääkärillä, annettu rokotukset ja matokuurit, steriloitu ja sirutettukin ehkä.
Jos koet, että haluat ulkoilla paljon, niin silloin pieni koira voisi olla sinulle hyvä ratkaisu ja sama suositus hankintapaikasta kuin kissallakin. Voimia sinulle ja kaikille yksinäisille.
Ps. Itse jouduin luopumaan kissastani pienten tulojeni vuoksi. En olisi voinut taata sille parasta mahdollista hoivaa. Onneksi se sai hyvän kodin, jossa on vara viedä kisuli lääkäriin tarvittaessa.
T. Eläkeläinen, 1030 e/kk
Päiviemme lukumäärä on Jumalan päätettävissä. Piiskaamme itseämme mielipiteillämme asiasta tai hyväksymme asian ja olemme piiskaamatta. :)
Vierailija kirjoitti:
6 on ap.
Muuten, mummuni oli minulle läheinen kun olin pienempi ja hän oli nuorempi. Nyt hän on ärtynyt ja arvosteleva, enkä siksi viihdy enää hänen seurassaan niin paljon. Ehkä mummuni on myös niitä ihmisiä, joille vanhuus ei sovi.
Aikuistumisen pitäisi mennä niin että päästetään irti moisista eikä keräillä moisia. Harmin paikka. Muistisairaudet voivat lukeman mukaan tehdä kärttyisäksi ja krooniset kivut.
Muuttaisin tuon "en halua elää vanhaksi" --> "En halua elää niin, että muut määräävät elämäni sisällöstä." Esim. jos en voisi joku päivä enää kotieläinteni kanssa, en enää haluaisi elää. Tai jos joku päivä joutuisin kotoani maalta jonnekin kamalaan kaupunkiin vanhainkotiin/ sairaalaan/ pitkäkestoiseen laitoshoitoon, en enää haluaisi elää. Tai jos en enää saisi harrastaa, mitä harrastan, joutuisin itkemään tyhjää syliä josta kissa/koira puuttuisi. Silloin en enää haluaisi elää. En päivääkään.
Olen tehnyt suunnitelman ja aion päästää itseni päiviltä, kun se hetki koittaa, että minua ollaan siirtämässä laitokseen. Olen jo muuttanut tätä varten. Olen 50+. Elämän mitalla ei sinänsä ole merkitystä, vain sen sisällöllä on.
Vierailija kirjoitti:
'En haluaisi elää avuttomana, sairaana ja yksinäisenä. 90 v riittäisi hyvin. Yritän pitää itseni toimintakykyisenä urheilemalla ja opiskelemalla uutta.'
Kiva kommentti.
85 ehkä riittäisi, luulen.
Muistisairaana riesana
en haluaisi vuosia maata..
nahistuneena vaipoissa
'rummolaitoksessa'.
Oon ollut duunissa
harjoittelijahengessä
vanhainkodissa. Aivan
järkyttävää. Eivät he
onnellisia olleet, mitä
vanhuksia näin. Hoitajat
aivan kypsiä ja loppu.
Haluan elää vanhaksi jos pysyy skarppina ja olisi läheisiä vierellä. Mutta koska olen aina ollut huono tekemään ystäviä ja minulla on vain kumppanini, pelottaa miten käy. tiktokissa on se 98-vuotias mummo joka neuloo ja kutoo ja on tosi ihana ja skarppi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa elää vanhaksi? Olin kerran työharjoittelussa vanhainkodissa, se paikka oli helvetti. Suretti niitten vanhusten puolesta.
Kokeileppa seuraavaks vaikka vankilaa tai mielisairaalaa, ei se laitoselämä niin mukavaa missään ole.
Mäkin otan vielä lemmikin,
olin sitten sinkkuna tai suhteessa.
Wanhuuteen on vielä 25 vuotta.
Mutta aika rientää. Just 29, 39..
49.. Hups.
no 70 vuotias ei vielä ole kovin vanha. En ehkä 80-90 vuotiaaksi haluaisi elää jos alkaa toimintakyky pettää ja kaikki läheisetkin kaikkoaa ympäriltä. Sitten jos ei pysty enää harrastamaankaan asioita mitä rakastaa.
Et ole. Minä haluan elää siihen asti että kroppa vielä kantaa ja ajatus kulkee. :)