Kumpi on pahempi PONNISTUS- vai AVAUTUmisvaihe??
14 tunnin avautumisvaiheen jälkeen kätilö oli juuri neuvomassa että nyt aletaan tosi toimiin, kun jouduttiinkin hätäsektioon. Mistä jäin paitsi? Onko ponnistus VIELÄ pahempi kuin avautuminen? :0
Kommentit (30)
2. synnytyksessä oli päin vastoin: avautuminen oli helppo, joten ponnistus tuntui todella kivuliaalta sen päätteeksi.
Mutta melkein valitsisin avautumisvaiheen pahemmaksi.
tokassa avatuminen oli pikkasen vaikeempi. mutta tosi helppo synnytys kaikin puolin.
se kesti kauemmin, ponnistusvaiheessa oli suuri helpotus, kun sai työntää vauvelin ulos. Ei tuntunut missään.
Ponnistus minulle myös helpotus vaikka välilihaa leikattiin 3 kertaa jne.
synnytyksen päätteeksi ponnistus helpottava. Toka synnytys oli helppo ja nopea ja avautumisvaiheen lekottelun jälkeen ponnistus tuntui kamalalta. Kummassakaan en saanut mitään puudutuksia missään vaiheessa.
Mulle oli helpotus päästä ponnistamaan.
kaikkein pahin oli se kun synnytyksen jälkeen paineltiin mahaa tyhjäksi.
Tylsää, koko ajan kovenevaa kipua tuntikausia. Sitten kun sanottiin, että saa ponnistaa, niin tottakai pelotti, mutta toisaalta olin tosi helpottunut. Pääsi tekemään jotain asian eteen, ja sittenhän se oli pian ohi.
Kolmesti olen synnyttänyt alakautta ja kaikissa on ponnistusvaihe sujunut ilman kipuja ja sutjakkaasti, vaikka avautumisvaiheet ovat olleet pitkiä. Voimaa on löytynyt kuin pienestä kylästä, kun on päässyt puskemaan. Kolmesti myös repesin lievästi, mutta en tuntenut repeämistä ollenkaan.
Eka synnytys käynnistettiin ja avautumisvaihe oli hirveä!!!! SAin epiduraalin aika myöhäisessä vaiheessa ja kivut lievittyivät juuri ennen ponnistusvaihetta. Olin aika hyvin puudutettu ilmeisesti ponnistulsenkin ajan eikä se ollut mitään avautumiseen verrattuna. Mutta toiden lapsen nopeassa synnytyksessä ei ollut kivunlievitystä ponnistusvaiheessa ja se o0li kyllä kaikkein kivuliainta.
kätilö sanoi avautumisvaiheen jälkeen, et pahin " tuska" taitaa olla takanapäin, ajattelin et, mitä, näinkö kivutonta tää onkin...Väärin luulin.
Mun kohdalla onneksi sanoi niin, jos olisi sanonut, että nyt se tuska vasta alkaakin, niin olisi pelottanut, ja tod. näk. enemmän tuskaisempaa ollut.
ja ponnistus sujui helposti, kesti n. 5 minuuttia, joten voisi sanoa, että kumpikaan ei paha, mutta avautuminen pahempi.
Seuraavaksi pahin on avautumisvaihe. Ponnistusvaihe itselläni melko kivuton aiempiin tuskiin verratuna.
Ponnistusvaiheessa helpotti kun " sai tehdä jotain kivun eteen" . Avautumisvaiheessa ennen ponnistusta oli yhtä tuskaa mutta heti helpotti kun sai ponnistaa vaikka sekin oli melko tuskaista.
Kun ei vielä saa tai voi ponnistaa tai siitä ei ole mitään hyötyä.
Jos olet hyvin lääkitty vielä ponnistuksen aikaan niin silloin se ei tune kuin valtavalta ponnistamisen tarpeelta. Jos taas puudutusta ei ole ponnistusvaiheessa tai se on puutteellinen niin silloin se tietenkin tuntuu aivan kamalalta! Avautumisvaihe on kamalaa siihen asti kunnes epiduraali voidaan antaa (jos se siis annetaan). Minulla puudutus oli hyvin päällä ponnistusvaiheessa, joten minulle pahinta oli avautumisvaihe.
kuin ponnistus, koska avautuminen kesti kauemmin. Repesin ja tarvitsin ompelun leikkurissa ja useita pusseja verta, mutta silti avautuminen ehkä vielä pahempaa.
Kuopuksen synnytyksessä ei sitten ollutkaan muuta kamalaa kuin se hillitön ponnistamisen tarve ennen aikojaan sekä vauvan syke >200 ja siitä tippuminen nollaan yhdessä vaiheessa. Kipuja ei pahemmin ollut, vaikkei lääkkeitä käytetty.
Tuntui, ettei se vauva synny ikinä ja voimat oli ihan loppu. Muutenkin tuntui epiduraalista huolimatta jotenkin pahalle.