Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö tällaiseen suhteeseen?
27.10.2014 |
Mies ei puhu eikä pussaa, ei myöskään halua seksiä, eikä halua harrastaa yhdessä juuri mitään.
Mies kuitenkin on ns. kunnollinen, ei juo, ei ole väkivaltainen, käy töissä ja osallistuu tasa-arvoisesti perheen elättämiseen ja arjen rutiinien pyörittämiseen. Ei tietääkseni petä.
Mies on hyvin läsnä lapsille ja kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan, minulle ei oikeastaan puhu enää mitään. On vaan todennut että olen hänen mielestään lihava ja epäviehättävä. On tosin halunnut seksiä vielä noin vuosi sitten kun olin ihan samannäköinen. Ja myönnän että olen pullea (bmi 26) mutta muuten kyllä ihan nätti.
En tiedä mitä tehdä. Koen että olen todella yksinäinen, vaikka olenkin parisuhteessa. Mieheni on sanonut että ei rakasta minua, ja että häntä ärsyttää kun sanon rakastavani silti häntä. Hän ei kuitenkaan halua erota!
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Haluaisin pelastaa liittomme, mutta miten? Laihdutuskuuri on jo päällä, mutta en ihan uskalla luottaa siihen että minun hoikempi olemus olisi ratkaisu kaikkiin pulmiin.
Ja rakas mieheni, jos luet tätä, olen epätoivoinen ja aivan hukassa ja kaipaan neuvoja, siksi tämä avautuminen. Olen pahoillani.
Kommentit (26)
Lue parisuhdekirjallisuutta alkajaisiksi, netistäkin varmaan löytyy hyvää materiaalia. Suhteissa tulee tuollainen kylmä sotatila, kun alkuperäisistä täyttymyksen unelmista on pakko luopua, eikä vielä ole valmis näkemään itseään ja omaa osuuttaan asioihin ja antamaan anteeksi, eli nyt mies kärvistelee aikuistumisen paineessa ja yrittää laittaa sen sinun syyksesi.
Älä myötäile liikaa, vaan vaadi asiallisuuden minimit täyttävää kohtelua. Kysele toki, mitkä asiat häntä loukkaavat, mutta yritä olla neutraali äläkä syyttävä silloin. Älä yritä mennä solmuun mielistelläksesi äläkä hyökkää liikaa, mutta joskus on syytä näyttää, kun käytös on loukkaavaa.
Äläkä ripustaudu noihin pinnallisiin ratkaisuihin, että jos minä vain laihtuisin ja olisin muutenkin ihan joku muu. Miehen tehtävä on nyt muuttua itse joksikin vähän fiksummaksi, ja sekös häntä nyppii. Itsekeskeisyydestä ei pääse aina yli muuten kuin tuskan kautta. En eroaisi ihan äkkiä tuon takia. Opettelin ottamaan itse etäisyyttä omaan itseeni ja välittömiin tunnereaktioihini, ja aloin kommentoida miehen kylmyyttä toteavaan sävyyn. Esimerkiksi jossain kohtaa kerroin lukeneeni jonkun naisen kannanoton, että hän ei tarvitse kovin paljon mutta jonkunlaista inhimillistä kosketusta on saatava vähintään kerran viikossa, tai hän alkaa mennä seinille ja on mielestään siihen vähintäänkin oikeutettu. No, totesin, että taitaapa olla minulla sama tilanne. Aloin myös sanoa suoraan, kun minusta näytti, että mies yritti lukea omia mokiaan minun viakseni. Olen nimittäin joutunut yksiin lievää marttyyritautia potevan uroon kanssa. Tämä on auttanut jonkin verran.
Jos tuosta asemasodasta jaksetaan jatkaa, jossain vaiheessa järki ehkä voittaa, ja uusi lähentyminen on mahdollista. Kun siinä on aikansa jäkitetty, luovuttaminen ei oikein kannatakaan. Seuraavan suhteen onnistuminen kun on aika epätodennäköistä, koska siihen ajaudutaan vanhat taisteluhaavat tulehtuneina ilman, että olisi opittu toimimaan fiksummin. On järkevämpää ehkä kuitenkin jatkaa yhdessä. Joskus se ei välttämättä onnistu ilman, että ainakin jompikumpi rakastuu toiseen ja tajuaa olevansa edelleen elossa, vaikka luuli olevansa sisältä kuollut.
Meillä kävi näin, hullaannuin mieheen jolla oli mieheltäni puuttuvat hyvät puolet, ja samalla unohtui, että oman miehen hyvät puolet puuttuivat. Lopulta palasin takaisin, koska alkuperäinen valinta oli kuitenkin viisaampi. Olin vain unohtanut sen, kun kyyti oli niin kalseaa niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:15"]
En jäisi suhteeseen, jos minua ei rakastettaisi.
[/quote]
Mutta kun sitä ei aina tiedä. Molemmista tuntuu, ettei rakasta, mutta se ei ole sama asia kuin että tosiaan ei rakasta. Mitä enemmän rakastaa, sitä syvemmin haavoittuu sotavaiheessa, ja sitä kylmemmältä tuntuu. Ehkä järkiliitot toimivat nimenomaan siksi, että ei pudota niin korkealta eikä kylmennytä niin rajusti.
Eiko teidan suhde ole kuitenkin ihan pelastettavissa viela. Tiella on mahdollisuus loytaa toisenne partnereina viela. Ei kannata ikina kuvitella, etta mikaan suhde palaa siihen alun huumaan, mutta se onkin niin ohimenevaa.. kerran koettu.. hii hoo! Puhu miehellesi, jarjestakaa iltoja milloin menetta ulos vain kaksin, loytakaa se rakas ihminen sielta 'isan' ja 'aidin' takaa. Mita hyvansa sanotaan, lapset karsivat vanhempiensa erosta, heidan sisainen turvallisuutensa jarkkyy aivan mahtavasti. Toivon teille onnea!
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:19"]
Oon tehnyt vaikka mitä. Mutta tällä hetkellä mies halua että edes kosketan. Ei lähde ulos syömään, ei edes suostu istumaan vieressäni sohvalla.
[/quote]
Haavoittuneisuutta. Ei välttämättäkään rakkaudettomuutta. En rupeaisi väkisin vaatimaan, että nyt lähdetään ulos ja istutaan viekkuun, jos se kerran on toiselle tuskaa. Sanoisin ennemmin, että painuhan pois siitä sitten vihoinesi, koska minä tulen nyt siihen enkä halua katsella myttynaamaa vaikka se minulle rakas onkin. Sellainen pakottaa toisen ulos kapinallisen lapsen asenteestaan edes hetkeksi ja näkemään oman vaikutuksensa toisiin. Jos yrittää kaikkensa miellyttääkseen, toisella ahdistus vain kasvaa.
Alue: Aihe vapaa
Eroa. Mies suhtautuu sinuun kylmästi ja epämiellyttävästi.