Lue keskustelun säännöt.
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.
Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,
Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.
No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi.
Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.
Meidän tytölle sossu maksoi harkinnanvaraisena astioita ja pirttikaluston. Oon itse ollut työkyvyttömyyden takia eläkkeellä 3 vuotta ja sitä ennen saikulla ja kelan sairauspäivärahalla vuoden, eikä mulla aina oo varaa ostaa edes lääkkeitä tai kunnon ruokaa. Ei se aina oo siitä kiinni, etteikö äidit tietäis, mitä kaikkea olis hyvä olla omassa kodissa, mutta kun ei oo rahaa, niin ei oo rahaa.
Mutta, jos sinulla olisi ollut uskon, että auttanut olisit.
Tässä jutussa ei ollutkaan kyse siitä oliko tytöllä mitään omasta takaa, vaan siitä, että on parin kk.n yhdessäoleskelun jälkeen nuorukaiselle ostetut tavarat.
Niitä ei siis ole hälle ostettu.
Täällä vissiin näitä flikkoja on enemmälti, jotka katsovat voivansa omia poikkistensa kämpistä kaikkea itselleen mieluista ja se vaan olisi hyväksyttävää.
No Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules nyt, ap. Nämä ketjut on täynnä vikinää siitä kuinka oikein on että miehet ryövätään erossa puhtaaksi. Nyt osui omalle kohdalle. Tuntuuko kivalta?
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä poikaa ei taida äidin sisustustavarat ja -tyyli hirveesti kiinnostaa saati mummon senkki. Kuka yllättyi?
:=DDDDDDDIhan itse hän on matonkin valinnut. Taulu oli lahja ja se oli minun valitsema, meriaiheinen, koska tykkää merestä ja veneilystä. Mummin senkki on ollut täällä lapsuudenkodissa jo hänen huoneessaan, eikä hänen ole ollut mikään pakko viedä sitä mukanaan uuteen kotiin, eli oma valinta.
-ap
Tarina kehittyy tarpeen vaatiessa aloittajalle edullisemmaksi. Varma trollin merkki.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Olisitko ottanut poikaystäväsi tavarat uuteen kämppääsi?
Tietäen, että ne oli vanhempiensa toimesta tarkoitettu pojan kämppää sisustamaan.
Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.
Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,
Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.
No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi.
Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.
Ihan eri mieltä tuosta. Minusta on tärkeää, että ekassa kodissa pystyt laittamaan ruokaa, siivoamaan ja pesemään pyykit ja valoakin on, ettei pimeässä tarvitse tuhertaa. Meillä ei ole kotonakaan syöty sängyllä, joten ruokapöytä ja tuolit kuuluu normaaliin elämään. En sinusta tiedä, mutta meillä ei todellakaan ole kotona säilytelty varmuuden vuoksi jotain vanhoja huonekaluja. Asutaan Viikissä, eikä näissä uudemmissa asunnoissa ole minkäänlaisia varastoja.
Ei siihen opiskelijan ruoanlaittoon tarvita Hackmannin kattilasarjaa ja täyttä settiä teema-astioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.
Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,
Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.
No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi.
Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.
Ihan eri mieltä tuosta. Minusta on tärkeää, että ekassa kodissa pystyt laittamaan ruokaa, siivoamaan ja pesemään pyykit ja valoakin on, ettei pimeässä tarvitse tuhertaa. Meillä ei ole kotonakaan syöty sängyllä, joten ruokapöytä ja tuolit kuuluu normaaliin elämään. En sinusta tiedä, mutta meillä ei todellakaan ole kotona säilytelty varmuuden vuoksi jotain vanhoja huonekaluja. Asutaan Viikissä, eikä näissä uudemmissa asunnoissa ole minkäänlaisia varastoja.
Ei siihen opiskelijan ruoanlaittoon tarvita Hackmannin kattilasarjaa ja täyttä settiä teema-astioita.
Mulla oli just nuo, kun muutin pois kotoa. Lisäksi Savonia-aterimet. Mulle oli vähitellen kerätty n. 12-vuotiaasta tavaraa itsenäistymistä ajatellen. Ei ne teema-astiat juuri ilahduttaneet teiniä, mutta olin onnellinen, kun oli kunnon astiat ja kattilat kun olin omillani. Kahvinkeittimen ja pyykkikorin ostin, muu löytyi omasta takaa. Aion toimia omien lasten kanssa samalla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Olisitko ottanut poikaystäväsi tavarat uuteen kämppääsi?
Tietäen, että ne oli vanhempiensa toimesta tarkoitettu pojan kämppää sisustamaan.
Tuskin.
Edelleen, pojan tavarat, tehkööt niillä mitä haluaa. Mistä se tyttö edes tietää, että äippäparka on ostanut laivataulun viimeisillä pennosilla pojan seinää koristamaan? *Sentinentaalinen niiskahdus tähän*
Vierailija kirjoitti:
Jos poika on ekaan omaan kämppäänsä valinnut huonekalut, jotka tuodaan lapsuudenkodista tai haetaan kaupasta äitin lompsa mukana, niin miten ne muuttuu kuukauden kuluttua tarpeettomiksi? Ellei poika niistä alunperinkään tykännyt, niin miksi ei heti sanonut sitä? Pelkäsi että äiti pahoittaa mielensä? Niinhän tässä lopulta kuitenkin kävi..
Ehkä se äiti ei ymmärrä sanaa ei? Näitäkin on, sisustavat lasten kotia, käyvät "hyvää hyvyyttään" siivoamassa ja vaihtelemassa verhoja jne kielloista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää miksi niin monen suomalaisen koti on täynnä romua, jos tuollaisten lahjahullujen takia koetaan että kaikki lahjaksi saatu on ikuisesti säilytettävä, koska lahjahullu voi pyytää ne takaisin milloin tahansa tai muuten vaan suuttua jos niitä ei käytetä tai pidetä esillä 🤷♀️
Lahjan pitäisi tuottaa iloa, ei vastuuta ja harmia.
Ikuisesti? Huh huh! Jos 2 kuukautta vanhat tavarat on olleet jo käytössä ikuisesti, niin ei ihme, että maailma hukkuu krääsään. Minä olen ostanut meille olohuoneeseen ison maton, kun tyttäreni syntyi ja siitä on aikaa 5 vuotta. Mattoa on hoidettu, pesetetty kerran vuodessa ja imuroitu joka viikko. Ei tunnu vieläkään siltä, että se pitäisi antaa pois.
Se senkki oli ollut pojan huoneessa hänen lapsuudessaan. Matto ja meritaulu eivät ehkä miellyttäneet. Kenties poika on minimalisti? Sohva, sänky ja telkkari riittävät.
Älä oleta/kuvittele/luule jatkossa että pojan tyttöystävä arvostaa sua, koska sä et näköjään pidä neitiä missään arvossa. Eikä sen tarvii sua arvostaakaan, niin metsä vastaa kun sinne huutaa.
Olisit voinu lahjottaa tytölle varastosta vanhan maton jos olis tarvinnu ja kysyny. Mutta pojalle ostitte vähistä varoistanne uuden. Eiköhän sinnekin olis vanha kelvannu, jos kerta niiiiiiin köyhiä ootte.
Ootko selvittäny tämän asian pojan kanssa naamatusten? Eli oot satavarma että poika puhuu totta ja tyttö on kaiken takana?
Jos poika onkin vapaaehtoisesti halunnut antaa ko. tavarat tytölle niin et voi asialle mitään. Kukin tekee omilla tavaroillaan mitä tykkää. Siitä perintösenkistä pojan olis ollu viisasta keskustella ennen antamista teidän vanhempien kanssa, mutta eiköhän sekin järkevän keskustelun myötä palaa teille.
Enkä sitte muuten lukenu kaikkia kommentteja eli sorppa vaan, jos toistan jo annettuja kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Olisitko ottanut poikaystäväsi tavarat uuteen kämppääsi?
Tietäen, että ne oli vanhempiensa toimesta tarkoitettu pojan kämppää sisustamaan.
Tuskin.
Ensimmäisen pöytävalaisimen sain poikaystävältäni, joka oli saanut sen [yllätys] vanhemmiltaan. Hän ei muuttanut kanssani asumaan, mutta kyllä joitain hänen tavaroitain sain. En eron jälkeen palauttanut ko tavaraa, mutta kun koko perhe oli täysjärkisiä täynnä, ei siitä ollut huolta. Eikä niiden perään ole tullut kukaan puhelinlankoja pitkin kysymään.
Samalla logiikalla jolla pelaat, niin olisin voinut lähettää hänen äitilleen laskun, kun hänen poikansa makaa minun nurkissa, syö minun ruuat, kuluttaa tavaroitani, käyttää minun vettä ja sähköä. En ajatellut kuin vain "lainata" niitä hyödykkeitä! Olisiko kumminkin niin, että olimme kumpikin aikuisia, joten oli oma päätökseni hänen antaa olla luonani vastikkeetta eli kyseessä oli 'lahja'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.
Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,
Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.
No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi.
Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.
Ajan kanssa karttuu poikaystävän asunnolta mukaan matot ja taulut ja senkit.
Päinvastoin, mummon talosta riittää poikaystävällekin senkki jos toinenkin. Mattoja on jakaa vaikka kumminkaimallekin.
Eikä ne matot oikeasti ole niin tärkeitä, pienissä tiloissa ei isoja määriä mattoja tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.
Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,
Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.
No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi.
Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.
Ajan kanssa karttuu poikaystävän asunnolta mukaan matot ja taulut ja senkit.
Päinvastoin, mummon talosta riittää poikaystävällekin senkki jos toinenkin. Mattoja on jakaa vaikka kumminkaimallekin.
Eikä ne matot oikeasti ole niin tärkeitä, pienissä tiloissa ei isoja määriä mattoja tarvita.
Mutta ap:n tapauksessa matto oli 200€ Vallilan matto aivan uutena. Kuulemma poika sen halusi.
Jos pojalle on maton merkki ja malli on niin tärkeä asia, epäilen tyttöystävän olemassaoloa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Nuo saa ikeasta kaikki halvalla, ja halvemmalla vielä käytettynä jos jaksaa säätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja on lahja. Määräysvalta loppuu, kun lahjan antaa.
Itse en ole ollut yhtä onnekas, vaikka vanhemmilla varaa olisikin ostaa ja sisustaa asuntoni. Taitaa olla heidän yhteenlaskettu maallinen omaisuus yli miljoonan. Olen saanut sellaista, mikä on ollut ylimääräistä ja kun vanhempani eivät ole kerääjiä, niin sitä ei ole ollut hirveästi. Tarkoitti siis käytännössä henkilökohtaisia tavaroita ja sänkyä. Mummolta pääasiassa on saanut tavaroita lainaan, koska hän on melkoinen hamstrailija. Vaikka mummolla on n. kymmenkunta astiastoa, osasi hän huomauttaa minulle, että haluaa tavarat takaisin, mutta saan käyttää niitä.
Tässä ketjussa moni ei sitä selkeästi osaa. Sanoa, että "hei, älä luovuta näitä eteenpäin tai ainakin kysy minulta ensin". Jotkut puhuvat täällä itsestäänselvyydestä, no ei se ole. Toisen roska on toisen aarre, mutta lahja on lahja ja sen saa laittaa kiertoon vaikka seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Lainaaminen on ihan eri asia kuin lahja.
Olen itse rakentanut elämääni tyhjästä, tai no, oli mulla se sänky ja vaatteet. Opiskelin parhaimmillaan kynttilänvalossa, kun en ollut vielä löytänyt valaisinta. Pikku hiljaa sitä tavaraa uutta tai vanhaa sai lahjaksi/osti ja ensimmäisen opiskelija-asunnon sisustus maksoi minulle alle 100€ ja 4 kuukaudessa olin saanut sisustettua asunnon alusta loppuun. Tainno, ei sisustettua, mutta löysi kaiken välttämättömän.
Joskus tavaroita sai ystäviltä tai jopa ystävien vanhemmilta. Ei tullut pieneen mieleenkään, että kun olen käyttänyt loppuun saadut tavarat, niin pitäisi vielä jännittää, jos joku haluaisi ne takaisin.
Olisitko ottanut poikaystäväsi tavarat uuteen kämppääsi?
Tietäen, että ne oli vanhempiensa toimesta tarkoitettu pojan kämppää sisustamaan.
Tuskin.Edelleen, pojan tavarat, tehkööt niillä mitä haluaa. Mistä se tyttö edes tietää, että äippäparka on ostanut laivataulun viimeisillä pennosilla pojan seinää koristamaan? *Sentinentaalinen niiskahdus tähän*
Sentimentaalista varmaan aioit sanoa. Ei niitä silti sille tytölle oltu ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.
Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.
Nuo saa ikeasta kaikki halvalla, ja halvemmalla vielä käytettynä jos jaksaa säätää.
Ei liity alottajan pulmaan.
Miksi te ostatte niille kakaroille kaiken? Tätä olen töissä usein itsekseni ihmetellyt, kun väki ääneen harmittelee. Ostetaan autot (autokoulut), kalusteet, maksetaan ruoat, ihan kaikki ja kitistään sitten töissä. Lisäksi lähdetään toiselle puolelle Suomea muuttamaan aikuisia ihmisiä. Kun vapaat on kuluneet siinä, ollaan väsyneitä eikä jakseta. Kitistään kun lapset ei koskaan soita, ovat koko ajan bileissä. Mitä ne lapset tuosta oppii? No sen että vanhemmat maksaa myös häät, ostaa kalusteet lapsille, kasvattaa lapsetkin. Jes!
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ostatte niille kakaroille kaiken? Tätä olen töissä usein itsekseni ihmetellyt, kun väki ääneen harmittelee. Ostetaan autot (autokoulut), kalusteet, maksetaan ruoat, ihan kaikki ja kitistään sitten töissä. Lisäksi lähdetään toiselle puolelle Suomea muuttamaan aikuisia ihmisiä. Kun vapaat on kuluneet siinä, ollaan väsyneitä eikä jakseta. Kitistään kun lapset ei koskaan soita, ovat koko ajan bileissä. Mitä ne lapset tuosta oppii? No sen että vanhemmat maksaa myös häät, ostaa kalusteet lapsille, kasvattaa lapsetkin. Jes!
Sitä kutsutaan perheeksi ja suvuksi. Kaikki eivät katko välejä heti, kun lapsi täyttää 18, ja potkaise pihalle ja sano, että nyt saat pärjätä yksinäs.
Pentunsa vois kasvattaa edes siihen, että ymmärtäisi ettei raha kasva puissa ja pusikoissa. Jos kaikkea aina vaan ostetaan ja lahjotetaan ilman että tullaan aina edes pyytämään, niin siinä oppii ilmaisen rahan tuloon tuosta vaan. Sitten se menee siihen, että annellaan jopa toisten tavaroita pois jonnekin ihan tosta vaan. Myös varasteluun opitaan. Ajatellaan, että ainahan sitä saa uutta tilalle. Unohtuu vaan, että jostain pitäisi ensin tienata rahat, jotta uuden saaminen tilalle mahdollistuu. Itse kun ei ole koskaan mitään tarvinut minkään eteen tehdä.
Niitä on just semmoisia kermalla hemmoteltuja kultamussukoita, jotka on ihan pihalla rahan arvosta ja oikean ja väärän erosta. Osa alkaa ajatella niinkin, että yhteiskunnan pitäisi kaikki kantaa ilmaiseksi eteen.