Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes ostitte sällille mitään? Aikuinen ihminen osaa kyllä ostaa ihan  omat kalusteensa

Juuri lukion päättänyt 19 v. ei osta yhtään mitään, koska ei ole rahaa.

Poika taitaa olla hyväntahtoinen ja hemmoteltu hölmö, äitinsä taas vain hölmö. Koska eihän nyt ensimmäiseen kämppään ole mitään järkeä ostaa tonneilla yhtään mitään, etenkään jos sitä varten joutuu säästämään.

Olisit voinut antaa lapsellesi vaikka tonnin budjetin, ja hän olisi voinut laskeskella mitä sillä saa ja mihin sen käyttää. Ja antaa sisustaa ajan myötä itsekseen tai olla sisustamatta ja lähteä Timbuktuun vaihtoon. Ja sen senkin olisi voinut ottaa sitten kun on asettunut aloilleen.

AP kuulostaa sisustaneen itselleen, ihanasti on valittu tauluja ja mattokin merkkiä, jota ei tunne saati halua yksikään alle keski-ikäinen tai yli keskituloinen.

Hyi. Anna lapsesi aikuistua äläkä tuppaa sitä turhaa roinaa. Osta ihan itsellesi niitä aronioita ja toritaidetta ja ole rohkeasti mauton seniori!

Ymmärrän aloittajaa siinä, että tavarat eivät ehtineet olla kauaa pojan asunnossa. Juuri ostettu matto ym. Luulisi tyttiksenkin tietävän, jos on samassa asunnossa asunut, että ovat AP:n pojalleen hankkimia, joten siinä mielessä kyseenalaista raahata niitä heti pois pojan asunnolta. Tulee vaikutelma, että poika on reppana, joka ei vahvojen naisten keskellä osaa tai uskalla sanoa omaa mielipidettään.

Ennen kaikkea tässä taitaa olla kasvun paikka sekä AP:lle, että pojalle. AP:n on aika alkaa venyttää ja lopulta katkaista napanuora, et voi loputtomiin pojan elämistä tukea ja hallita, etenkin kun sille ei tunnu olevan oikeaa tarvetta. Pojan olisi korkea aika oppia rahan käyttöä ja arvoa, jos tähän asti kaikki on tullut annettuna.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa siinä, että tavarat eivät ehtineet olla kauaa pojan asunnossa. Juuri ostettu matto ym. Luulisi tyttiksenkin tietävän, jos on samassa asunnossa asunut, että ovat AP:n pojalleen hankkimia, joten siinä mielessä kyseenalaista raahata niitä heti pois pojan asunnolta..

Edelleenkin, ne tavarat ovat pojan. Mitään merkitystä ei ole sillä KUINKA kauan ne ovat olleet pojan asunnossa.

Oli sitten päivän, 2 kk tai 10 vuotta.

Esimerkki:

Saan LAHJAKSI 1000 euron arvoisen lahjakortin.

Lahjakortin antaja/t on varmasti käyttäneet siihen rahaa, mutta silti voin antaa sen eteenpäin vaikka samana päivänä jos haluan.

Toki moraalisesti törkeää, mutta ihan laillista...

Joten AP on ihan hakoteillä.

Tosin tämä juttuhan on provo...

Mä näen sieluni silmissä AP:n valikoimat pojan kotiin mattoa ja taulua kaupassa sillä perusteella, mikä AP:n omaa silmää miellyttää. Valitaan matto, joka olisi kiva AP:n omassa olkkarissa, mutta itselle ei malta ostaa kun on kallis. Ostetaan siis pojalle. Poika äitinsä tuntien suostuu että matto ostetaan, silmiään pyöritellen sanoo joojoo kun äippä kyselee mielipidettä. Poika haluaa vain pois kaupasta, ja tietää että kieltäytymällä kauppareissu venyisi vähintään tunnilla, ja äiti olisi pahalla päällä ainakin kuukauden.

Itse ottaisin kiittämättömältä typykältä senkin nokasta.

Vierailija kirjoitti:

Alan ymmärtää miksi niin monen suomalaisen koti on täynnä romua, jos tuollaisten lahjahullujen takia koetaan että kaikki lahjaksi saatu on ikuisesti säilytettävä, koska lahjahullu voi pyytää ne takaisin milloin tahansa tai muuten vaan suuttua jos niitä ei käytetä tai pidetä esillä 🤷‍♀️

Lahjan pitäisi tuottaa iloa, ei vastuuta ja harmia.

Ikuisesti? Huh huh! Jos 2 kuukautta vanhat tavarat on olleet jo käytössä ikuisesti, niin ei ihme, että maailma hukkuu krääsään. Minä olen ostanut meille olohuoneeseen ison maton, kun tyttäreni syntyi ja siitä on aikaa 5 vuotta. Mattoa on hoidettu, pesetetty kerran vuodessa ja imuroitu joka viikko. Ei tunnu vieläkään siltä, että se pitäisi antaa pois.

GangstaMamma kirjoitti:

Itse ottaisin kiittämättömältä typykältä senkin nokasta.

Tuskin se senkki on tytön nokassa 😂

Ja jos onkin niin kuka sen on sinne työntänyt?

APn poika? Aplla ei silti ole mitään nokan koputtamista asiaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa täällä tuntuu epäilevän, ettei tuollaisia naisia olekaan, jotka vie tuhkatkin pesästä. Kyllä niitä on. Olen vierestä seurannut mieheni poikien suhteita ja monesti heitä viedään kuin pässiä narussa.

Pojat on nyt jo 22 ja 25. Vanhempi pääsi vasta viime keväänä oman alansa töihin ja mitäpä meni ostamaan heti palkkapäivänä: ison taulu-tv:n naisystävälle. Mieheni oli mukana valitsemassa sitä. Minä olisin kyllä ostanut itselleni sen taulu-TV:n ja antanut seurustelukumppanille oman vanhan telkkarin. Noiden nuorten miesten edesottamuksia voi vain ihmetellä. Joululahjaksi ostetaan kalliita merkkilaukkuja. Mitä nämä itse ovat koskaan saaneet naisystäviltään?

En tiedä, onko se täällä Espoossa semmoista snobbailuakin, että ostanpa rakkaalle kalliita lahjoja ja sitten naiset esittelevät, miten hyvä miesystävä niillä on.

Peiliin katsomisen paikka, jos olet kasvattanut poikapuolistasi pässejä, joita narussa viedään. Olisko kyse ylikontrolloivasta äitipuolesta? Pojat pitää sitä normaalina naisten käytöksenä parisuhteissaankin. Tai sit pässistä isästä, joka alistuu omassakin suhteessaan.

Tuo nuori nainen on siis sinun mielestäsi hyvin kasvatettu ja fiksu? En ihmettele, että näitä röyhkeitä nuoria naisia löytyy, jos kotona kasvatetaan tuolla tavalla.

Mitä tämän tarinan perusteella tiedetään työstä? Ei mitään muuta kuin se että hänellä on poikakaveri joka sanoo äidilleen tavaroittensa olevan tyttöystävän luona. Hänen kasvatuksestaan ei kyllä voi sanoa mitään.

Pojan kasvatuksesta sen sijaan voi. Joko hän on oppinut valehtelemaan vanhemmille tai sitte hän on täys lapanen joka lahjoittelee tavaroitaan miten sattuu. Kasvatuksellakin on osuutensa noissa nolemmissa tapauksissa.

Tiedetään, että tyttö on masentuntu (huonot fiilikset) ja siksi ilmeisesti pojan täytyy häntä terapoida. (Sitä työtä tulee riittämään jos sille tielle poika lähtee...). Tiedämme myös, että tyttö ei osaa sisustaa tai elämänhallinta on niin huonoa, että ei osaa mennä kierrätyskeskukseen ja hakea ihan omia huonekaluja.

Niin, tytön kämppä oli kuulema ankea. Ei osaa laittaa itselleen itse kotia.

Mistä sillä tytölläkään olisi rahaa sisustaa? On niitäkin, joiden vanhemmat ei osta paljon muuta kuin pesukoneen ja ruokapöydän. Minun tyttäreni kertoi viime syksynä, ettei hänen ystävällään ole verhoja ikkunoissa, joten oli viritellyt kertakäyttölakanat ikkunaan. Käsittämätöntä, että vanhemmillaan on varaa mm. veneeseen ja kahteen uudehkoon autoon, muttei osteta edes verhoja opiskelemaan lähteneelle tytölle. Kävin koluamassa anoppini varastoa, jossa löytyy verhoja ja liinoja joka tarpeeseen, koska hän harrasti ompelua. Tuli itsellekin hyvä mieli, kun näin, miten iloiseksi voi nuoren ihmisen saada pelkästään sillä, että luovuttaa anopin varastossa seisoneita verhoja ja liinoja. Minä olenkin ollut aina tällainen ”koko kylän mamma”. Toista pitää auttaa eikä sanoa, että pärjää omillas.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää! Lapsesi on aikuinen. Vedä nyt jo se napanuora poikki. Jostain v...n senkistä vielä höpiset. Sullehan nauraa naurismaan aidatkin.

Ja se senkki ei edes ole maksanut mitään, että siihen ei ole tarvinnut säästää, koska oli perintö. Poika ei ehkä ole siitä välittänyt ja oli tyytyväinen, kun tyttöystävä otti sen. Ja sahan sen takaisn siinä vaiheessa, kun nuoripari uudelleen muuttaa yhteen. Jos ero tulee, senkin voi silloin halea tytöltä pois. 

Muutenkin typerää, että vanhemmat ostaa tonnitolkulla "sisustustavaraa" nuoren miehen kämppään. Poikaa tuskin voi vähempää kiinnostaa.

Jos poika on ekaan omaan kämppäänsä valinnut huonekalut, jotka tuodaan lapsuudenkodista tai haetaan kaupasta äitin lompsa mukana, niin miten ne muuttuu kuukauden kuluttua tarpeettomiksi? Ellei poika niistä alunperinkään tykännyt, niin miksi ei heti sanonut sitä?  Pelkäsi että äiti pahoittaa mielensä? Niinhän tässä lopulta kuitenkin kävi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!

Toivottavasti on kuitit tallessa.

Ei muuta kuin soittoa poliisille. Kertoo poliiseille, että poika on antanut äidin ostaman maton tyttöystävälle ja nyt pitäisi saada poliisit apuun, että äiti voisi hakea maton pois pojan ystävän luota...

Ihmettelin tätä, mutta sitten tuli mieleen anoppi. Anoppi osti pojalle pulkan lahjaksi, kun poika oli 2. Seuraavana talvena antoi saman pulkan naapurin pojalle lahjaksi, kun ei meidän 3v enää tarvitse pulkkaa. Hiukan ihmettelin missä pulkka on, kun olin lähdössä pojan kanssa pulkkamäkeen. Vaimon mielestä anopilla oli oikeus antaa pojan pulkka eteenpäin, koska anoppi sen oli ostanutkin. Ilmeisesti AP on samaa kastia, lahjat annetaan lainaksi ja lahjan antajalla on ikuinen määräysvalta lahjaan.

Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.

Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Jos poika on ekaan omaan kämppäänsä valinnut huonekalut, jotka tuodaan lapsuudenkodista tai haetaan kaupasta äitin lompsa mukana, niin miten ne muuttuu kuukauden kuluttua tarpeettomiksi? Ellei poika niistä alunperinkään tykännyt, niin miksi ei heti sanonut sitä?  Pelkäsi että äiti pahoittaa mielensä? Niinhän tässä lopulta kuitenkin kävi..

Tuolla ketjussa aiemmin ap kertoi, että poika on kertonut antaneensa ne tyttöystävälleen, joka on valitellut, että oma asuntonsa on ankea. Kyllä ne eräät tytöt osaa kiertää pikkusormensa ympärille.

Ei kahta puhetta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt tuskin edes totta on, mutta jos kuviteltu tilanne tulisi esiin, niin muutama juttu ;

-tavarat ovat pojan, joka ilmoitti antaneensa ne lainaksi tytölle. Jos nuoret joskus eroavat, on pojan ongelma miten saada tavarat takaisin.

-koska poika on tavarat laittanut eteenpäin, ei äidillä ole niihin mitään oikeutta, toki toivoa voi että tavarat palautuu pojan kotiin. Tämä tilanne tulee eteen, jos eroavat tai jos nuoret muuttavat yhteen.

-on mahdollista, että poika on tavarat oikeasti rahapulassa myynyt.

- jos hyökkäät tytön kimppuun, saatat katua sitä katkerasti myöhemmin. Hän saattaa olla tulevien lastenlastesi äiti.

- tyttö ei tässä ole syypää, vaan poika, jos jotain äiti haluaa syyttää

Puhu pojallesi tavaroista ja painota, että uutta tavaraa et osta ellei hän ymmärrä niiden arvoa.

Tyttö syyllistyi siihen, ettei kysynyt teidän mielipidettänne, vaan vei teidän pojalle hankkimanne tavarat.

Poika syyllistyi siihen, ettei kysynyt teidän mielipitettänne ennen kuin luovutti kamat.

Taisi tietää reaktionne?

Teillä on täysi syy olla tuohtuneita.

Totta kai se poika pannaan soittamaan tytölle ja hommaamaan tavarat takaisin.

Mitään analyysejä tarvita selvässä asiassa.

Jos tavarat on annettu pojalle(ei siis vain lainattu eli oletuksella, että ne jossakin vaiheessa annetaan takaisin vanhemmille)  niin ei vanhemmilla enää ole niihin tavaroihin mitään sanomista. Poika saa  tahdä omille tavaroilleen mitä haluaa.

Tää keissi muistuttaa minua yhdestä surkuhupaisasta tapauksesta. 

Eräs sukulaiseni oli mennyt vanhemmalla iällä naimisiin ja hänen sisarensa olivat tietenkin ostelleet häälahjoina uusia vuodevaatteita/peittoja ym. No parille tuli ero noin 5-7 avioliittovuoden , niin mitä tekee sisaret? Hakevat tietenkin antamiaan lahjoja pois, ettei vaan ex vaimo niitä vie, vaikka olihan ne hänellekin tarkoitettuja, kun hääparille(eli molemmille) lahjana annettu. 

Olen sitä mieltä, että jos jotakin jollekin antaa, ei niitä pidä enää ominaan pitää, eikä niiden kohtalon perään itkeä. Eri asia on, jos vannottaa toista, ettet sitten ikinä saa tästä luopua, mutta haluaako toinen sitten sellaisen ikuisen tavaran, varsinkin, jos hän ei siitä itse pidä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.

Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.

Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.

Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,

Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska  kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.

No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi. 

Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.

Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.

Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.

Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,

Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska  kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.

No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi. 

Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.

Ajan kanssa karttuu poikaystävän asunnolta mukaan matot ja taulut ja senkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.

Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.

Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.

Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,

Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska  kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.

No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi. 

Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.

Ihan eri mieltä tuosta. Minusta on tärkeää, että ekassa kodissa pystyt laittamaan ruokaa, siivoamaan ja pesemään pyykit ja valoakin on, ettei pimeässä tarvitse tuhertaa. Meillä ei ole kotonakaan syöty sängyllä, joten ruokapöytä ja tuolit kuuluu normaaliin elämään. En sinusta tiedä, mutta meillä ei todellakaan ole kotona säilytelty varmuuden vuoksi jotain vanhoja huonekaluja. Asutaan Viikissä, eikä näissä uudemmissa asunnoissa ole minkäänlaisia varastoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monellakaan tänne kirjoitelleella ei ole omia, aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia. Se on ihan normaalia, että autetaan oman kodin alkuun, eikä nosteta käsiä pystyyn ja sanota, että pärjää nyt keskenäsi, kun olet aikuinen.

Joku tivasi täällä, että missä ne tonnit on. Se osoittaa vain, ettei mitään käsitystä, miten paljon kaikkea pitää hankkia. Tarvitaan lautasia, mukeja, kattiloita, paistinpannu, ruokailuvälineet, terävä veitsi, sakset, leikkuulauta, ehkä jopa kahvinkeitin, tiskiharja ja rätti. Lattialle on hyvä saada matto tai useampikin. Tarvitaan henkareita, ruokapöytä, pari tuolia, ehkä nojatuoli tai sohva. Me hankittiin jopa sohvapöytä, joka on vähän luksusta. Seinälle on hyvä saada taulu tai juliste tai mitä vaan, mikä tuo kodin tunnelmaa. Verhot on aika hyvät olla ikkunoissa. Jos talossa ei ole yhteisiä pesukoneita, tarvitaan pyykinpesukone, koska kukaan ei käsin nykyaikana pese pyykkiä, kuivausteline, siivoustarvikkeet ja imuri. Kattoon usein pitää olla omat kattolamput. Lakanoita, peitto, tyyny ja pyyhkeitä saattaa löytyä ennestään kotoa, mutta ainakin oma tyttäreni halusi ostaa käsipyyhkeitä ja uudet tyynyt. Vaikka kuinka ostaisi osan käytettynä, sitä rahaa kuluu. Me kierrettiin oman tyttäreni kanssa kirpputoreilla ja tori.fi oli ihan kätevä, mutta uuttakin jouduttiin ostamaan. Minä en mitään ludesohvaa kotiini huolisi enkä tyttärellekään sellaista hankkisi. Tämä ei ole edes mitään liioittelua, koska juuri noita lude- ja täisohvia annetaan ilmaiseksi tai halvalla, kun ihmiset ei halua maksaa kaatopaikkamaksuja.

Minulla on 4 lasta, kaikki jo pois kotoa muuttaneita. Opiskelemaan ovat lähteneet ja opiskelija kämpät kaikille kalustettu. Ei ole palanut rahaa juuri yhtään.

Astioita on kaikilla jo liiaksikin, kun on sukulaiset ostelleet lahjoiksi jos mitäkin sarjaa jne. Vuodevaatteet on saaneet kotoa, kun kaikkea on aina ollut kaapit pullollaan ja ihan liikaa,

Vanhoja huonekaluja on aina sen verran, että niillä asunnon on saanut "sisustettua", koska  kamalasti ei kampetta kannata hankkia, kun asunto ei ole vakituinen loppuelämän asunto.

No meillä toki kävi niin, että mummola piti tyhjentää juuri niihin aikoihin ja seillä isossa vanhassa talossa oli kaikkia huonekaluja ja perinto senkkejä enemmän kuin taropeeksi. 

Mutta noin yleensä, niin ei sitä tarvitse nuorella heti kaikkea mahdollista olla , kun kotoa muuttaa. Vain välttämätön riittää. Ajan kanssa kaikkea karttuu ja liiankin kanssa.

Meidän tytölle sossu maksoi harkinnanvaraisena astioita ja pirttikaluston. Oon itse ollut työkyvyttömyyden takia eläkkeellä 3 vuotta ja sitä ennen saikulla ja kelan sairauspäivärahalla vuoden, eikä mulla aina oo varaa ostaa edes lääkkeitä tai kunnon ruokaa. Ei se aina oo siitä kiinni, etteikö äidit tietäis, mitä kaikkea olis hyvä olla omassa kodissa, mutta kun ei oo rahaa, niin ei oo rahaa.

Jos lapsille passataan ja maksetaan kaikki valmiiksi, ilman omaa vaivannäköä, niin tässä on tulos. 

Kyllä tarpeellisten huonekalujen ja tavaroiden kanssa voi avustaa, mutta nuoren aikuisen hyysääminen pitäisi unohtaa.