Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ap kerrot mitä poikasi sanoi?
Jos seurustelu on päättynyt tai päättyy eikä tavarat ala palautua, niin viimeistään silloin menisin auton kanssa tytön ovelle soitettuani sitä ennen hänen vanhempansa kantoavuksi. Jos nimittäin eivät aivan juntteja ole, niin ymmärtävät kyllä asian oikein.Siis joku seko oikeasti soittaisi tuollaisessa tilanteessa sen tytön vanhemmille? Ei herranen aika, ei kovin montaa harmaata aivosolua ole liikkeellä. Sinä et ensinnäkään väkisin mene kenenkään asuntoon yhtään mitään hakemaan. Ja jos minulle tytön isänä tulisi tuollainen soitto, niin kyllä, ihan takuuvarmasti tulisin tytön asunnolle, mutta se mitä siellä tapahtuisi olisi se, että sinä lentäisit sieltä porraskäytävään niskaperseotteella.
Sen jälkeen piipaa-auto hakisi sinut pois ja veisi pahnoille vähän miettimään, missä menee fyysisen koskemattomuuden raja.
No ei veisi. Jokainen saa puolustaa kotiaan ja kotirauhan rikkojan saat poistaa alueelta. Toki liiallinen voimankäyttö ei ole sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö poika vois mainita tyttökaverilleen, että hei nyt mokasin ja annoin sulle ne tavarat,.äiti tarvis ne takaisin. Jos sieltä suunnalta ollaan nihkeitä tavaroiden palautuksen kanssa, niin mamma soittaa itse miniäkokelaalle ja selvittää että tuoko vai haetaanko tavarat.
Eri juttu sitten jos poika on jo heittänyt kalusteet sorttiasemalle.
Vanhalla kansalla oli sanonta "ottaja antaja kananpaskan kantaja"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mikä peritystä tavarasta tekee niin Pyhän toteemin, että siitä ei saa luopua, vaikka se olisi käynyt turhaksi?
Jos kerran pitää rautalangasta vääntää itsestään selvä asia, niin tässä tulee. Yleensähän perintökalusteilla on tunnearvon lisäksi rahallistakin arvoa, eli eivät ole sama asia kuin joku halpa Ikean roina, jollaisia mielestäni voisikin jaella tyttiksille, jos itsellä ei ole tarvetta niille. Eikä ap:n perintökaluste selvästikään ollut turha, jos ap sen haluaa takaisin.
No selvästi oli turha, kun sen poikansa opiskelikämppään kantoi eikä sanonut halaistua sanaa siitä, että haluaa sen takaisin.
Varma että tyttö on oikeasti ne ottanut? Ehkä poikasi tarvitsi rahaa ja myi ne, mutta ei kertonut sinulle ja keksi hätä valheen.
Ihan vain tiedoksi että et mene sen tytön luo jos menet olet täysi kusipää.
Nuoruudessani minuakin syytettiin exäni tavaroiden varastamisesta ja hänen äitinsä tuli uhkailemaan minua ”olin viennyt hänen rumat perinne huonekalut” en ollut exäni myi ne, kun halusi ostaa ruohoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Sama juttu. Minun omani on minun omaani ja sen käytöstä päätän yksin minä. Tuollaisia lahjoja en tarvitse, joiden tarkoitus on vain hallita minua ja puuttua parisuhteisiini.
Kylläpä sitä taas uhotaan. Kyllä se aika teidänkin vanhemmista joskus jättää, saattaappi olla ettei jää mitään muistoja omasta perheestä tai suvusta, sitten onkin kivaa eikö vain? Ihmeen tunnekylmää porukkaa, minä olen jo vanhempi nainen ja silti säilytän ja arvostan paria esinettä mitä olen äidiltäni saanut, en luovu niistä ikinä. Suomessa on todella kylmä asenne perhettä "lapsuuskotia" ja juuria kohtaan mikä on sääli.
Aivan! Et niitä lapsesi opiskelija-asuntoon veisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä ihme nyt sentään, aikuisetkaan eivät ymmärrä että ap osti huonekalut pojallensa, ei ulkopuoliselle sen hetkiselle tyttikselle. Ihmeen leväperäistä porukkaa kun suostutte kustantamaan tuntemattomienkin huonekalut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ap kerrot mitä poikasi sanoi?
Jos seurustelu on päättynyt tai päättyy eikä tavarat ala palautua, niin viimeistään silloin menisin auton kanssa tytön ovelle soitettuani sitä ennen hänen vanhempansa kantoavuksi. Jos nimittäin eivät aivan juntteja ole, niin ymmärtävät kyllä asian oikein.Siis joku seko oikeasti soittaisi tuollaisessa tilanteessa sen tytön vanhemmille? Ei herranen aika, ei kovin montaa harmaata aivosolua ole liikkeellä. Sinä et ensinnäkään väkisin mene kenenkään asuntoon yhtään mitään hakemaan. Ja jos minulle tytön isänä tulisi tuollainen soitto, niin kyllä, ihan takuuvarmasti tulisin tytön asunnolle, mutta se mitä siellä tapahtuisi olisi se, että sinä lentäisit sieltä porraskäytävään niskaperseotteella.
Sen jälkeen piipaa-auto hakisi sinut pois ja veisi pahnoille vähän miettimään, missä menee fyysisen koskemattomuuden raja.
No ei veisi. Jokainen saa puolustaa kotiaan ja kotirauhan rikkojan saat poistaa alueelta. Toki liiallinen voimankäyttö ei ole sallittua.
Toki kunnon ihminen älyäisi olla viemättä toisten perintökalusteita ja mitään muutakaan toisten omaisuutta ja ainakin suosiolla suostuisi palauttamaan ne kiltisi takaisin, niin ei ap:n tarvitsisi edes harkita sen tytön oven taakse menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Sama juttu. Minun omani on minun omaani ja sen käytöstä päätän yksin minä. Tuollaisia lahjoja en tarvitse, joiden tarkoitus on vain hallita minua ja puuttua parisuhteisiini.
Kylläpä sitä taas uhotaan. Kyllä se aika teidänkin vanhemmista joskus jättää, saattaappi olla ettei jää mitään muistoja omasta perheestä tai suvusta, sitten onkin kivaa eikö vain? Ihmeen tunnekylmää porukkaa, minä olen jo vanhempi nainen ja silti säilytän ja arvostan paria esinettä mitä olen äidiltäni saanut, en luovu niistä ikinä. Suomessa on todella kylmä asenne perhettä "lapsuuskotia" ja juuria kohtaan mikä on sääli.
Itse haluan arvostaa ihmisiä, sitä miten elämänsä ovat vetäneet.
En sitä mitä roinaa mulle antavat. Ei sillä voi ostaa arvostusta.
Valokuvat ja kirjeet on tärkeitä toki. Mutta ei joku perkeleen vitriini.
Kylläpäs täällä on paljon tuohtuneita teinejä taas, jostain u lilaudalta. Täällä on aivan turha keskustella mistään aiheesta kun hormonihuuruiset lapselliset nuoret hyökkäilevät keskusteluihin ja alapeukuttavat kaikkea normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme nyt sentään, aikuisetkaan eivät ymmärrä että ap osti huonekalut pojallensa, ei ulkopuoliselle sen hetkiselle tyttikselle. Ihmeen leväperäistä porukkaa kun suostutte kustantamaan tuntemattomienkin huonekalut.
Näillä muutamalla mammalla varmaan oma tytär on tuon ap:n pojan tyttiksen kaltainen lokkeilija, niin siksi puolustelevat.
Tuli mieleen, miten mummon kuoleman jälkeen serkkutyttö ilmoitti, että mummolan senkki kuuluu hänelle, kun mummo oli sen hänelle aikoinaan luvannut. Tästähän ei ollut siis ns. paperilla mitään. Vain hänen sanansa. Siinä ohitettiin kahdeksan rintaperillistä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mikä peritystä tavarasta tekee niin Pyhän toteemin, että siitä ei saa luopua, vaikka se olisi käynyt turhaksi?
Jos kerran pitää rautalangasta vääntää itsestään selvä asia, niin tässä tulee. Yleensähän perintökalusteilla on tunnearvon lisäksi rahallistakin arvoa, eli eivät ole sama asia kuin joku halpa Ikean roina, jollaisia mielestäni voisikin jaella tyttiksille, jos itsellä ei ole tarvetta niille. Eikä ap:n perintökaluste selvästikään ollut turha, jos ap sen haluaa takaisin.
Sitä rahallista arvoa on yleensä puolet siitä, mitä ihmiset haaveissa antaa luulevat.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme nyt sentään, aikuisetkaan eivät ymmärrä että ap osti huonekalut pojallensa, ei ulkopuoliselle sen hetkiselle tyttikselle. Ihmeen leväperäistä porukkaa kun suostutte kustantamaan tuntemattomienkin huonekalut.
Ap motkottakoon pojalleen, mutta kalujen kohtalo on pojan ja tytön välinen asia, joka ei kuulu ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mikä peritystä tavarasta tekee niin Pyhän toteemin, että siitä ei saa luopua, vaikka se olisi käynyt turhaksi?
Jos kerran pitää rautalangasta vääntää itsestään selvä asia, niin tässä tulee. Yleensähän perintökalusteilla on tunnearvon lisäksi rahallistakin arvoa, eli eivät ole sama asia kuin joku halpa Ikean roina, jollaisia mielestäni voisikin jaella tyttiksille, jos itsellä ei ole tarvetta niille. Eikä ap:n perintökaluste selvästikään ollut turha, jos ap sen haluaa takaisin.
Sitä rahallista arvoa on yleensä puolet siitä, mitä ihmiset haaveissa antaa luulevat.
Puolet on jo kovin antelias arvio.
Meilläkin oli taulu, joka on anopin mukaan tuhansien, ellei kymmenien tuhansien arvoinen. Remonttia suunnitellessa vietiin taulu arvioitavaksi, jos olisi saatu budjettiin joustoa siitä. Ammattilaisen arvio: käytännössä arvoton, vaikka signeerauksessa on tunnettu nimi. Ei vaan ole sen tunnetun taiteilijan maalaus, vaan sukunimikaiman. Arvo: tasan se, mitä joku siitä suostuu maksamaan. Satanen olisi jo hyvä saalis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Sama juttu. Minun omani on minun omaani ja sen käytöstä päätän yksin minä. Tuollaisia lahjoja en tarvitse, joiden tarkoitus on vain hallita minua ja puuttua parisuhteisiini.
Kylläpä sitä taas uhotaan. Kyllä se aika teidänkin vanhemmista joskus jättää, saattaappi olla ettei jää mitään muistoja omasta perheestä tai suvusta, sitten onkin kivaa eikö vain? Ihmeen tunnekylmää porukkaa, minä olen jo vanhempi nainen ja silti säilytän ja arvostan paria esinettä mitä olen äidiltäni saanut, en luovu niistä ikinä. Suomessa on todella kylmä asenne perhettä "lapsuuskotia" ja juuria kohtaan mikä on sääli.
En mä tarvitse turhia tavaroita pyörimään nurkkiini muistellakseni itselleni tärkeitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä poikaa ei taida äidin sisustustavarat ja -tyyli hirveesti kiinnostaa saati mummon senkki. Kuka yllättyi?
:=DDDDDDDEli oikeasti arvokas huonekalu ei kiinnosta, vaan pitää olla joku zimbabwelaisella lapsityövoimalla tehty Ikean massatuotanto senkki. Nykypolvi ottaisi varmaan seinälleenkin ennemmin aidon Mona Lisan sijasta "Home sweet home-sisustustaulun".
Tässä ketjussa on joitain ihan naurettavia viestejä, kuten tämä lainaamani.
Ihanko tosissasi vertaat mummon vanhaa senkkiä Mona Lisaan? Tuollainen senkki on painava, iso, kömpelö huonekalu pieneen kämppään, jollainen pojan ensimmäinen asunto todennäköisesti on. Ei ole ihme, jos haluaa sen pois tieltä. Ei se tarkoita, että hän haluaisi lapsityövoimalla tehdyn halvan Ikean senkin tilalle. Huvittavaa uhriutumista omien, todellisuuteen liittymättömien kuvitelmien pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä poikaa ei taida äidin sisustustavarat ja -tyyli hirveesti kiinnostaa saati mummon senkki. Kuka yllättyi?
:=DDDDDDDEli oikeasti arvokas huonekalu ei kiinnosta, vaan pitää olla joku zimbabwelaisella lapsityövoimalla tehty Ikean massatuotanto senkki. Nykypolvi ottaisi varmaan seinälleenkin ennemmin aidon Mona Lisan sijasta "Home sweet home-sisustustaulun".
Tässä ketjussa on joitain ihan naurettavia viestejä, kuten tämä lainaamani.
Ihanko tosissasi vertaat mummon vanhaa senkkiä Mona Lisaan? Tuollainen senkki on painava, iso, kömpelö huonekalu pieneen kämppään, jollainen pojan ensimmäinen asunto todennäköisesti on. Ei ole ihme, jos haluaa sen pois tieltä. Ei se tarkoita, että hän haluaisi lapsityövoimalla tehdyn halvan Ikean senkin tilalle. Huvittavaa uhriutumista omien, todellisuuteen liittymättömien kuvitelmien pohjalta.
Meillä on vanha senkki, koska se on kaunis huonekalu. Totta tosiaan, painaa kuin synti, on iso ja ehkä epäkäytännöllisin huonekalu ikinä. Mä asun 200 neliöisessä okt:ssa. Mulla on tuollaiseen tilaa. En näe, että kukaan veisi vastaavaa opiskelijakämppään. No, en kyllä veisi tuota edes lasten huoneeseen, jos tarkoituksensa on availla kaappeja tai laatikoita joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mikä peritystä tavarasta tekee niin Pyhän toteemin, että siitä ei saa luopua, vaikka se olisi käynyt turhaksi?
Jos kerran pitää rautalangasta vääntää itsestään selvä asia, niin tässä tulee. Yleensähän perintökalusteilla on tunnearvon lisäksi rahallistakin arvoa, eli eivät ole sama asia kuin joku halpa Ikean roina, jollaisia mielestäni voisikin jaella tyttiksille, jos itsellä ei ole tarvetta niille. Eikä ap:n perintökaluste selvästikään ollut turha, jos ap sen haluaa takaisin.
Sitä rahallista arvoa on yleensä puolet siitä, mitä ihmiset haaveissa antaa luulevat.
Olisikin edes puolet, mutta kun yleensä ne kuvitelmat on vähintään kymmenkertaiset.
Alue: Aihe vapaa
Kylläpä sitä taas uhotaan. Kyllä se aika teidänkin vanhemmista joskus jättää, saattaappi olla ettei jää mitään muistoja omasta perheestä tai suvusta, sitten onkin kivaa eikö vain? Ihmeen tunnekylmää porukkaa, minä olen jo vanhempi nainen ja silti säilytän ja arvostan paria esinettä mitä olen äidiltäni saanut, en luovu niistä ikinä. Suomessa on todella kylmä asenne perhettä "lapsuuskotia" ja juuria kohtaan mikä on sääli.