Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tavarat lukion juuri päättäneen ikäiselle pojalleen ostanut ap on aivan oikeassa. Itse en menisi tytön ovelle vaan kysyisin pojalta tarkemmin mistä on kyse. Kyllä poika varmasti ymmärtää huolen, kun senkki kerran on perintöä ja sillä on tunnearvoakin, kun lapsuudenkodissa jo omassa huoneessa ollut.
Jos senkki ei ole palaamassa viimeistään vuoden päästä niin pyytäisin kyllä ystävällisesti pojan hommaamaan sen takaisin.
Mukaanlukien matto ja taulu. Olet ilmeisen hyvät tavarat onnistunut hankkimaan, kun tyttö ne halusi. Mikä matto pojan asunnossa sitten on?Kysyn edelleen, miksi niin tärkeä senkki on työnnetty teinipojan asuntoon? Miksei se ole aloittajalle itselleen kelvannut?
Eikö ap kertonut, että senkki on aina ollut pojan huoneessa? Kenties poika oli kiintynyt siihen? Halusin minäkin ne kalusteet, joita minulla oli omassa huoneessani kotona.
Tai ehkä poika otti sen mukaan kun kuvitteli tarvitsevansa sitä, mutta uudessa asunnossa olikin kaappitilaa niin paljon, että vanha senkki oli tarpeeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Tästä juuri opin ettei kannata ostaa opiskelija parille iso tauluelkkaria eikä mitään muutakaan. Taakse kannattaa teipata lappu että omistaja olen minä , anoppi. Joka haluan katsella isompaa telkkua ollessani lastenlasten kanssa kokoillan. Kaikkin muihinkin minun ostamaan tavaraan, lastenvaunuhin myös lappu ; ei saa myydä eteenpäin. sästetään siskon lapselle. Mummon ostamien tavaroiden myynti on ollut ennenkin moraalitonta.Pyörät ym.
Eikö poika vois mainita tyttökaverilleen, että hei nyt mokasin ja annoin sulle ne tavarat,.äiti tarvis ne takaisin. Jos sieltä suunnalta ollaan nihkeitä tavaroiden palautuksen kanssa, niin mamma soittaa itse miniäkokelaalle ja selvittää että tuoko vai haetaanko tavarat.
Eri juttu sitten jos poika on jo heittänyt kalusteet sorttiasemalle.
Vierailija kirjoitti:
Tästä juuri opin ettei kannata ostaa opiskelija parille iso tauluelkkaria eikä mitään muutakaan. Taakse kannattaa teipata lappu että omistaja olen minä , anoppi. Joka haluan katsella isompaa telkkua ollessani lastenlasten kanssa kokoillan. Kaikkin muihinkin minun ostamaan tavaraan, lastenvaunuhin myös lappu ; ei saa myydä eteenpäin. sästetään siskon lapselle. Mummon ostamien tavaroiden myynti on ollut ennenkin moraalitonta.Pyörät ym.
Otatko sitten kaiken itsellesi varastoon, kun käyvät turhiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuollaisesta äidistä kärsinyt, nyt jo päälle nelikymppinen mies.
Se ihmettely mun sisustamattomuuttani kohtaan, valintojen kritisointi, kaikenlaisten asioiden tyrkyttäminen. Olen toki kiitollinen että hommasi esim peruskeittiövälineet, mutta tosiaan ne olisin ihan itsekin osannut kaupasta hakea.
Kun vanhempi polvi yrittää usein sillä tavaralla kahlita lapsiaan. Ja jos et arvosta niiden rompetta, niin et arvosta heitäkään. Taustalla on varmaan menettämisen pelko ja halu olla mukana elämässä mutta kun ei ole valmiuksia näyttää välittämistä muuten. On varmaan jollain ihan hallinnan haluakin.
Surullista.
19 v. ja 40 v. ovat hieman eri asioita. Harvalla 19 v:lla on rahaa ensimmäisen kodin hankintoihin, saati sitten niiden poislahjoittamiseen.
Just, tostahan sai kuvan että puhuin nykyhetkestä. Ei, toi kahnaus äitini kanssa oli silloin 18veenä. =D
Toinen yritys oli ensimmäisen vaimon kanssa yhteenmuuton aikaan, silloin se vaihe tuli jotenkin uudelleen päälle äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mikä peritystä tavarasta tekee niin Pyhän toteemin, että siitä ei saa luopua, vaikka se olisi käynyt turhaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ap kerrot mitä poikasi sanoi?
Jos seurustelu on päättynyt tai päättyy eikä tavarat ala palautua, niin viimeistään silloin menisin auton kanssa tytön ovelle soitettuani sitä ennen hänen vanhempansa kantoavuksi. Jos nimittäin eivät aivan juntteja ole, niin ymmärtävät kyllä asian oikein.Siis joku seko oikeasti soittaisi tuollaisessa tilanteessa sen tytön vanhemmille? Ei herranen aika, ei kovin montaa harmaata aivosolua ole liikkeellä. Sinä et ensinnäkään väkisin mene kenenkään asuntoon yhtään mitään hakemaan. Ja jos minulle tytön isänä tulisi tuollainen soitto, niin kyllä, ihan takuuvarmasti tulisin tytön asunnolle, mutta se mitä siellä tapahtuisi olisi se, että sinä lentäisit sieltä porraskäytävään niskaperseotteella.
No tuollaisen väkivaltaisen sekopään kakara varmasti onkin juuri samanlainen häikäilemätön lokki, kuin ko. tyttökaveri. Sen takia keuhkoat täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tavarat lukion juuri päättäneen ikäiselle pojalleen ostanut ap on aivan oikeassa. Itse en menisi tytön ovelle vaan kysyisin pojalta tarkemmin mistä on kyse. Kyllä poika varmasti ymmärtää huolen, kun senkki kerran on perintöä ja sillä on tunnearvoakin, kun lapsuudenkodissa jo omassa huoneessa ollut.
Jos senkki ei ole palaamassa viimeistään vuoden päästä niin pyytäisin kyllä ystävällisesti pojan hommaamaan sen takaisin.
Mukaanlukien matto ja taulu. Olet ilmeisen hyvät tavarat onnistunut hankkimaan, kun tyttö ne halusi. Mikä matto pojan asunnossa sitten on?
Koitan vielä avata tyypillisen tuon ikäisen miehenalun mielenmaailmaa.
Ei kiinnosta mikä matto on. Tai onko mattoa. Vessapaperia on hyvä olla, ja lakanat.
Jos on matto niin ei saa olla silmiinpistävän ruma. Muuten ihansama, oikeestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mistä ihmeestä se tyttö välttämättä edes tietää että se senkki on joku perintöhuonekalu? Poika on saattanut antaa sen tytölle eteenpäin koska ei ole tarvinnut sitä.
Eniten kaipailisin sitä hyvin palvellutta kondoomiani, sillä on monta likkaa tyytytetty.
T. Poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä poikaa ei taida äidin sisustustavarat ja -tyyli hirveesti kiinnostaa saati mummon senkki. Kuka yllättyi?
:=DDDDDDDNo vaikkei kiinnostaisi, niin ei todellakaan pitäisi jaella mille tahansa likkakaverille jotain perintösenkkejä yms. Törkeää siltä likalta ja poika ilmeisesti turhan nössö, kun on ne noin vaan antanut. Ap:na hakisin ne kaikki tavarat ilman muuta pois. Miksi ap:n pitäisi jollekin puolituntemattomalle ihmiselle kustantaa huonekaluja. Ko. tytön vanhempien kuuluisi se tehdä, jos ei tyttö itse pysty.
Et sinä hae sieltä yhtään mitään pois, kun sinua ei tarvitse päästää edes sisälle.
Nalkuta pojalle ettei hän saa luovuttaa mitään teidän hänelle antamaa tavaraa pois, vaan ne pitää antaa teille takaisin, jos hän ei halua pitää niitä. Ja laita poika hakemaan nuo tavarat tytöltä ja tuomaan teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä juuri opin ettei kannata ostaa opiskelija parille iso tauluelkkaria eikä mitään muutakaan. Taakse kannattaa teipata lappu että omistaja olen minä , anoppi. Joka haluan katsella isompaa telkkua ollessani lastenlasten kanssa kokoillan. Kaikkin muihinkin minun ostamaan tavaraan, lastenvaunuhin myös lappu ; ei saa myydä eteenpäin. sästetään siskon lapselle. Mummon ostamien tavaroiden myynti on ollut ennenkin moraalitonta.Pyörät ym.
Oikeestiko noin ajattelet?
Että ostat tavaraa niille, jotta voit pitää jälkipolvia kurissa?
Luulin että joku ostaa lahjan toiselle siksi, että ajattelee ilahduttaa lahjan saajaa. Haluatko ne kamat hautaan mukaan, että sua palvotaan kun olet tavaraa pystynyt hankkimaan, mitä?
Tiedän miehenä tollasen äitityypin. Onneksi mummot oli rennompia. Ja isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mistä ihmeestä se tyttö välttämättä edes tietää että se senkki on joku perintöhuonekalu? Poika on saattanut antaa sen tytölle eteenpäin koska ei ole tarvinnut sitä.
Voi olla, ettei se poikakaan ole ihan sisäistänyt sen olevan tärkeäkin perintöhuonekalu, jos se on lastenhuoneessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi noi ekat tyttöystävät vaihtuu vielä moneen kertaan. Meillä se ensimmäinen oli todella outo, ihan selvä hyväksikäyttäjä. Tuli ovesta ei tervehtinyt, juoksi portaita pitkin yläkerran makkareihin. Lähdin perään ja siellä tämä vieras ihminen tutki meidän aikuisten makkarin ja työhuoneen tietokoneita. Tämä meidän nuorin poika ei ollut tässä talossa koskaan asunutaan, vaan asui omassa asunnossa. Tyttö oli tosaan aivan epäluotettava,
Meillä oli hiukan samantyyppinen tilanne, mutta en viitsi siitä tarkasti palstalla avautua, koska kaikki on sovittu jo vuosia sitten. Tavaroiden katoamista siihen liittyi ja myöhemmin poikani erosi hänestä, kun nuorella naisella korkki ei pysynyt kiinni. Ihana ihminen, mutta vääriä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ap kerrot mitä poikasi sanoi?
Jos seurustelu on päättynyt tai päättyy eikä tavarat ala palautua, niin viimeistään silloin menisin auton kanssa tytön ovelle soitettuani sitä ennen hänen vanhempansa kantoavuksi. Jos nimittäin eivät aivan juntteja ole, niin ymmärtävät kyllä asian oikein.Siis joku seko oikeasti soittaisi tuollaisessa tilanteessa sen tytön vanhemmille? Ei herranen aika, ei kovin montaa harmaata aivosolua ole liikkeellä. Sinä et ensinnäkään väkisin mene kenenkään asuntoon yhtään mitään hakemaan. Ja jos minulle tytön isänä tulisi tuollainen soitto, niin kyllä, ihan takuuvarmasti tulisin tytön asunnolle, mutta se mitä siellä tapahtuisi olisi se, että sinä lentäisit sieltä porraskäytävään niskaperseotteella.
Sen jälkeen piipaa-auto hakisi sinut pois ja veisi pahnoille vähän miettimään, missä menee fyysisen koskemattomuuden raja.
Juu, voi olla, mutta se ei muuttaisi mitenkään sitä faktaa, että siinä kohdassa, jos joku hullu tunkeutuisi tyttäreni asuntoon ihan millä tahansa verukkeella en pohtisi seurauksia tasan tippaakaan sitä hullua sieltä poistaessani keinolla millä hyvänsä.
Ja muuten vaikka piipaa-auto toki voisi viedä, niin se poliisin soittaminen paikalle tarkoittaisi sitä, että se väkisin asuntoon tunkeutunut saisi myös ihan itse tuomion kotirauhan häirinnästä. Siinäpä kannattaisi aika tarkkaan miettiä kannattaako soittaa poliisia, kun itse saa samalla tuomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tyttö on röyhkeästi vaatimalla vienyt mitään - mikäli olisi, niin huolestuisin kyllä pojasta, joka ei osaa sanoa "ei". Luultavasti poika on ihan itse ne antanut joko lainaan tai omaksi kun ei ole itse tarvinnut tai tykännyt. Kysy siis pojaltasi ennen kuin pamahdat tytön ovelle etenkään etukäteen varoittamatta vaatimaan tavaroita takaisin.
Voi hyvin olla, ettei tyttö ole edes ajatellut huonekalujen hintoja tai niiden tunnearvoa teille sen kummemmin ja mielellään palauttaa ne kun kerrot tilanteen.
Tokihan voi olla niinkin, ettei tyttö edes liity asiaan mitenkään, vaan poika on myynyt tavarat eikä kehtaa myöntää tätä sinulle.
Jaa, poikako tässä onkin syypää joidenkin avmammojen mielestä... Kyllä sillä tytölläkin pitäisi jotain vastuuta ja ymmärrystä olla, ettei tuosta vaan vie toisilta kalliita tavaroita ja törkeyden huippu on viedä jopa perintöhuonekaluja. Millaiset vanhemmat ko. tytöllä mahtaa olla, kun eivät ole onnistuneet kasvattamaan tytölle yhtään sosiaalista älyä ja ymmärtämään, ettei kaikesta pidä ottaa hyötyä irti ja että moinen lokkeilu ei vaan ole hyväksyttävää.
Mikä peritystä tavarasta tekee niin Pyhän toteemin, että siitä ei saa luopua, vaikka se olisi käynyt turhaksi?
Jos kerran pitää rautalangasta vääntää itsestään selvä asia, niin tässä tulee. Yleensähän perintökalusteilla on tunnearvon lisäksi rahallistakin arvoa, eli eivät ole sama asia kuin joku halpa Ikean roina, jollaisia mielestäni voisikin jaella tyttiksille, jos itsellä ei ole tarvetta niille. Eikä ap:n perintökaluste selvästikään ollut turha, jos ap sen haluaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tavarat lukion juuri päättäneen ikäiselle pojalleen ostanut ap on aivan oikeassa. Itse en menisi tytön ovelle vaan kysyisin pojalta tarkemmin mistä on kyse. Kyllä poika varmasti ymmärtää huolen, kun senkki kerran on perintöä ja sillä on tunnearvoakin, kun lapsuudenkodissa jo omassa huoneessa ollut.
Jos senkki ei ole palaamassa viimeistään vuoden päästä niin pyytäisin kyllä ystävällisesti pojan hommaamaan sen takaisin.
Mukaanlukien matto ja taulu. Olet ilmeisen hyvät tavarat onnistunut hankkimaan, kun tyttö ne halusi. Mikä matto pojan asunnossa sitten on?Koitan vielä avata tyypillisen tuon ikäisen miehenalun mielenmaailmaa.
Ei kiinnosta mikä matto on. Tai onko mattoa. Vessapaperia on hyvä olla, ja lakanat.
Jos on matto niin ei saa olla silmiinpistävän ruma. Muuten ihansama, oikeestaan.
Ja millä kokemuksella... no itse olin ton ikänen joskus. Sisustin vittuillakseni omin nokkineni. Nyt oma tyttäreni miettii astioiden tyyliä, arvostaa hienoja asioita. Pari vuotta nuorempi poika arvostaa pelikonetta.
Stereotypioita joo, mutta kaikki vaan ei ole kiinnostuneita esim matoista.
Alue: Aihe vapaa
Sen jälkeen piipaa-auto hakisi sinut pois ja veisi pahnoille vähän miettimään, missä menee fyysisen koskemattomuuden raja.