Lue keskustelun säännöt.
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Jos poika on ollut mukana huonekaluliikkeissä ostamassa tavaroita ja itse saanut ne valita, niin ihmettelisin kyllä todella suuresti, jos on mennyt tavarat myymään tai antamaan jollekin pian niiden hankinnan jälkeen. Pitäisin sellaista toimintaa äärimmäisen törkeänä. Ei niiden tavaroiden hankinnan tehtävä ole ollut rahoittaa pojan huumeita tai sisustaa pojan tyttöystävän asuntoa. Antaisin pojan kuulla sellaisessa tilanteessa kunniansa ja saisi maksaa jok'ikisen huonekalun sentilleen takaisin, kun on kehdannut tuollaisen tempun tehdä omalle vanhemmalleen.
Mutta jos tilanne on ollut sellainen, että pojalle on vain lahjoitettu tavaraa täytteeksi omasta varastosta pölyttymästä, niin sitten tavaroiden nopahko siirtyminen eteenpäin ei ole minusta ongelmallista. On luonnollista, että koti muutetaan oman näköiseksi. Toki jos tavarat ovat siirtyneet eteenpäin esimerkiksi rahapeliongelmien rahoittamiseksi, on tilanne huolestuttava. Tähän viittaa esimerkiksi jatkuva avun pyytäminen taloudellisissa asioissa ja juuri se, että omat tavarat häviävät kämpästä, kun ne myydään pikaisesti muutamalla kympillä, että voidaan hävitä ne kasinolle. Tällainen tilanne on esimerkiksi veljelläni. Kämppä kaikuu tyhjyyttään, kun kaikki vanhempien hankkima sisustus on myyty rahapeleihin ja luonnollisesti hävitty kaikki. Ottaisin pojan suurennuslasin alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä sait monta tonnia palamaan kun senkkikin on ilmaiseksi saatu?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani avustivat minua rahallisesti keittiöremontissa kauan sitten ensimmäisessä kodissani. Suunnittelin remontin huolella ja toteutin pari erikoisempaa ratkaisua siinä. Kun kutsuin heidät kylään remontin valmistuttua, isäni raivostui, kun näki, mihin "roskaan hän oli rahojaan haaskannut". Se oli viimeinen kerta, kun halusin mitään apua heiltä, kun siihen sisältyi tällaista vallankäyttöä tai sen yritystä: "joka maksaa, se päättää" mottona.
Tämä on se pointti. Vanhemmar "avustaa", mutta oikeasti haluaa käyttää valtaa.
Jokaisen lastaan auttavan pitää tehdä tämä ajatustyö ennen kuin puuttuu aikuisten lasten elämään. Jos apu on pyyteetöbtä, se on ok. Muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Lukisit edes aloituksen, jos kommentoit. Eka lause: ”Pojalla loppui keväällä lukio...”
Niin, tämähän olikin se ainoa kommentti, jossa aloitus on luettu huolimattomasti 😅
Mun kirjoissa juuri lukiosta päässyt ei todellakaan ole mikään aikuinen mies. Osalla kommentoijista ei ihan selkeästi ole lapsia, tai sitten ne on jätetty heitteille heti kun on voinut ovesta potkaista ulos.Kyllä lukiosta päässyt on aikuinen mies. Sinulla ”täydellisellä äidillä” se ongelma on, ei niillä, jotka osaavat päästää normaalisti ja turvallisesti irti lapsistaan. Se, että omilleen muuttaneen lapsen antaa rakentaa elämäänsä, ei ole heitteille jättöä.
Sinulle siis olisi ihan ok, että ostat lapsen kotiin tavaroita, hän antaa ne muille, ja sitten sinä ostat taas uutta tavaraa tilalle?
Miksi ostaisin uusia tilalle? Aikuinen hoitaa itse asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vastuuta sitä poikaasi niistä pois luovuttamistaan tavaroistasi.
Juttele ja pyydä ensikädessä häntä hankkimaan luovuttamansa tavarat takaisin, toiveesi mukaisesti.
Ei se ole hölmö joka pyytää, vaan se joka antaa ottaa.
Miksi? Poika päättää itse tavaroistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Lukisit edes aloituksen, jos kommentoit. Eka lause: ”Pojalla loppui keväällä lukio...”
Niin, tämähän olikin se ainoa kommentti, jossa aloitus on luettu huolimattomasti 😅
Mun kirjoissa juuri lukiosta päässyt ei todellakaan ole mikään aikuinen mies. Osalla kommentoijista ei ihan selkeästi ole lapsia, tai sitten ne on jätetty heitteille heti kun on voinut ovesta potkaista ulos.Kyllä lukiosta päässyt on aikuinen mies. Sinulla ”täydellisellä äidillä” se ongelma on, ei niillä, jotka osaavat päästää normaalisti ja turvallisesti irti lapsistaan. Se, että omilleen muuttaneen lapsen antaa rakentaa elämäänsä, ei ole heitteille jättöä.
Sinulle siis olisi ihan ok, että ostat lapsen kotiin tavaroita, hän antaa ne muille, ja sitten sinä ostat taas uutta tavaraa tilalle?
Noh, todellakin saisi tehdä tavaroillaan mitä haluaisi. Todennäköisesti ei kuitenkaan antaisi niitä eteenpäin, koska olisin ostanut vain sellaista mitä itse haluaa tai olisin antanut rahaa ja itse olisi ostanut. Ja jos olisi ne antanut tai myynyt, miksi ostaisin uusia? Kyllä se on se nekan kämpän ekat kalusteet mitkä hankitaan, jos hankitaan, sen jälkeen avustetaan ihan eri asioissa pyydettäessä eikä tyrkytetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnötkin menee myös uusille puolisoille, ei pelkästään omalle lapselle.
Paitsi jos testamentilla sulkee puolison pois perinnöstä.
Kaksi kuukautta seukattu ja jo pitäis testamentissä muistaa. Hekoheko.
Aloittaja ottaa nyt sen asian työn alle ja kysyy ensin pojalta ja sitten tytöltä, että mitähän aktuaalista h€£evettiä?
Me halusimme auttaa omaa jälkikasvuamme emme toisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän harmituksesi. Oman poikani exä vei mennessään pojalleni vuosia keräämäni astiaston. Kyseessä siis laadukas astiasarja. Oli todennut viileästi poikani olevan hänelle velkaa niin paljon, että teko oli täysin oikeutettu.
Mitäpä tuohon lisäämään? Sinne menivät.
Vierailija kirjoitti:
Saanks mä tään?
- No ota.
Saanks mä tään kans ku mul ei oo niinku mitään siellä seinil ?
- Ota vaan.
Voisinks mää ottaa täänki mun mää niin tykkään tästä?
- Ota vaan en mä siitä oikeesti ees tykkää."
- - -
"Niin, eikös ole hyvä, että tavarat menevät sellaiselle, joka niitä tarvitsee ja pitää niistä?"
- - -
On....
Kunnes äitee tulee ovenkarmit kaulassa huutaen :
"se suatanan mummon senkki tänne ja sassiin!!"
Saanko mä tän... Kuulostaa omituiselle lokille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omansa saa ottaa vaikka toisen pöydältä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnötkin menee myös uusille puolisoille, ei pelkästään omalle lapselle.
Paitsi jos testamentilla sulkee puolison pois perinnöstä.
Kaksi kuukautta seukattu ja jo pitäis testamentissä muistaa. Hekoheko.
Aloittaja ottaa nyt sen asian työn alle ja kysyy ensin pojalta ja sitten tytöltä, että mitähän aktuaalista h€£evettiä?Me halusimme auttaa omaa jälkikasvuamme emme toisten.
Se poissulku on tehty usein jo siinä vaiheessa, kun lapsilla ei ole edes ollut tyttö/poikaystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä sait monta tonnia palamaan kun senkkikin on ilmaiseksi saatu?
Sänkyyn, ruokailuryhmään, työpöytään, sohvaan ym. saa upotettua ihan runsaasti rahaa.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jessus mua kyrsii kun vanhemmat yrittää määrätä antamistaan tavaroista. Mun isä on oikein huippu siinä. Joululahjoja myöten yrittää antamistaan asioista määrätä mitä niillä saa tehdä. No, siinähän yrittää. En ikinä ota häneltä lainaan mitään, vaan omaksi. Ja sen jälkeen saa kiukutella siitä mitä olen päätynyt tavaralle tekemään ihan niin paljon kuin haluaa, ei kiinnosta. Kun jokin on mun omaisuutta, se on mun omaisuutta, ja minä päätän mitä sille teen. Asia ei kuulu kenellekään muulle. 10 vuotta avioeron jälkeenkin uteli mitä äitini on tehnyt esim. autolle joka osituksessa meni äidille. Ja olisi halunnut määrätä mitä autolle saa tehdä. Ei olisi saanut myydä/hävittää, olisi pitänyt antaa takaisin hänelle. 80-luvun loppuunajettu rotisko. Mutta kun hän on siihen joskus rahaa laittanut, niin se on oikeastaan hänen. Eron jälkeen kävi kyttäämässä mitä lapsuudenkotini ostaneet ihmiset siellä talolle tekivät.
Minkä maan taustainen tyttö on ? Itämaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika yrittää epätoivoisesti pitää itsellään tyttöystävän sitomalla hänet tavaroihin.
Jo tuo sana "likkakaveri" säräyttää korvaan, että suhtautumisesi häneen on aika ennakkoasenteellista.
Mieti nyt vähän, kuinka todennäköistä on, että tyttö olisi väkisin ja kallista omaisuutta haaliakseen vienyt ne, vastoin poikasi tahtoa.
Eiköhän ole luultavampaa, että poika on ihan itse ne antanut eteenpäin, joko tytölle tai jonnekin muualle, mistä lie syystään.
Ei hitto, voin kuvitella kuinka jäätävä ja hämmentynyt tilanne syntyisi, jos tosissasi pamahtaisit tytön luokse tuohtuneena ja topakkana vaatimaan tavaroita itsellesi. :D
Vierailija kirjoitti:
No hae takaisin! Törkeää tuollainen.
Tuskin se tyttökaveri niitä varasti. Eiköhän pariskunta sopinut keskenään.
Mahdollisesti poika ei sitten noista kamoista tykännyt lainkaan, joten tyttöystävä teki siinä tapauksessa palveluksen.
Äidin sopii kysyä asiasta pojaltaan. Jos poika ei niistä tavaroista pidä, ja äiti katsoo tarpeelliseksi, hän voi pyytää poikaa palauttamaan ne itselleen (siis äidille, ei pakottaa poikaa ottamaan ne takaisin asuntoonsa).
Jutusta ei käy ilmi, viettääkö nuoripari aikaa tytön asunnolla eli onko se ikäänkuin heidän "yhteinen kotinsa" ja pojalla sitten vain opiskelijaboxi (eli kakkoskoti) opiskelupaikkakunnalla.
Asiallinen keskustelu on se oikea tapa. Siinä voi molemmat osapuolet esittää näkemyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Poika yrittää epätoivoisesti pitää itsellään tyttöystävän sitomalla hänet tavaroihin.
Jopas oli taas kaukaa haettua. Teoriasi ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää! Lapsesi on aikuinen. Vedä nyt jo se napanuora poikki. Jostain v...n senkistä vielä höpiset. Sullehan nauraa naurismaan aidatkin.
Eikä naura, vaan aloittaja on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
" No eihän se tietenkään vanhemmista kohtuulliselta kuulosta, mutta edelleen se jota näillä tiedoilla asiasta voidaan syyttää on poika.
Tavarat ovat hänen vastuullaan ja päätöksen takana lähtevätkö ne johonkin vaiko eivät."
Juuri näin.
Haha, huutista.
Ei sitä toisessa kaupungissa olevaa poikaa voi syyttää jos tyttö on vienyt tavarat. Mikä logiikka tuossakin on? Ehkä sietää nuhteet, mutta ei se niitä ole vienyt.
Ja vaikka asia olisi kuinka pippuripihvi teidän mielestänne, mitä väliä sillä on jos ne olivat pojan kämpällä ja siis pojan omistuksessa.
Tässä näkyy se, miten anoppiehdokas on vaan sekaisin kun joku muu päättää pojan kanssa asioista.
Pojan tyttöystävä ei välttämättä tiedä miten arvokas senkki teille on, jos edes tietää sen olevan perintösenkki. Jos siis senkki edes on tyttöystävällä. Mahdollisia tapahtumankulkuja on useita, mutta kaikissa tapauksissa poika on se joka on toiminut vastuuttomasti. Esimerkkejä:
- tyttökaveri ehdottaa hankkivansa senkin, poikakaveri sanoo että tämä joutaa
- poika on halunnut senkistä eroon ja heivannut sen tytölle, mutta äidille perustelee asian näin
- senkki on hävitetty ihan muualle, mutta äidille sanotaan näin
Järki käteen. Pojan tyttöystävä tuskin on noin kiinnostunut teidän suvun perintökaluista jo nyt. Tässä AP kirjoittaa kuin miniä uhmakkuuttaan olisi ne huonekalut varastanut samoin kuin teki pojan rakkaudelle. Senkin se senkkivaras vei!
Onneksi minulla on aina ollut omia huonekaluja niin paljon ettei appivanhempien ole tarvinnut miettiä tällaisia. Muutaman hyvin mustasukkaisen käyttäytymismalleja kyllä tunnistan AP:sta. Ole hyvä ihminen kiva sille miniälle ja hoida asiat niin, että tyttö haluaa huolehtia mahdollisen eron jälkeen että sinä saat ne huonekalut takaisin. Jos teet niin niin sitä et kadu.