Lue keskustelun säännöt.
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Mikähän uskonto näillä on. Jotkut uskonnot varastaa huijaa että muka antaa heille . Tyhjää tilitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän veikkaan, että jos niitä tavaroita ei nyt hae pois, niin niitä ei myöhemminkään saa pois. Vai kuinka pitkään jaksaa 18v pysyä etäsuhteessa? Mutta asiasta täytyy ensin puhua pojan kanssa.
Kyllä niitäkin löytyy. Itse aloin seurustella mieheni kanssa kun olin 18. Hän oli 21. Etäsuhde alusta alkaen. Pääsimme vihdoin muuttamaan yhteen 6 vuoden seurustelun jälkeen - pari kuukautta ennen häitä.
Ensi vuonna olemme olleet yhdessä 20 vuotta.
Koittakaa nyt opetella sanomaan en anna kun toiset varastaa .
Miksi ap et kysy pojalta miten ne tavarat sinne tytölle joutuivat ja ovatko he vielä yhdessä. Sen tosin huomannee kysymättäkin, mutta mainitse, että toivot pojan ottavan ne takaisin, jos ero tulee. Kai nyt pojalleen voi puhua.
Mitä turhaa kannata jankata täällä ap: n ongelmaa.
Käy ap puhumassa poikasi ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja tuu sitten kommentoimaan tänne, mikä oli tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ostanut tavarat pojalle. Ne ovat hänen ja hän saa tehdä niillä mitä haluaa, vaikka antaa tyttöystävälleen, jos hän niitä enemmän tarvitsee. Jos heille tulee ero, sitten hakisin tavarat pois. Kiva alkaa hankalaksi anopiksi, mikäli poikasi seurustelee tyttöystävänsä kanssa pitemmänkin aikaa ja välit tyttöystävään on huonot, voikin käydä niin että poikaasi ei hirveästi elämässäsi enää näy.
Vaikka teoriassa saa niin aina ei kannata, koska se voi olla esimerkiksi huonoa käytöstä.
Ei mikään ihme että Suomessa lähes kaikki avioliitot päätyvät eroon kun ihan perus käytöstavat on näin hukassa aikuisiltakin ihmisiltä. Sinulta siis. Esimerkiksi ap:n poika tai muu nuoriso ei ole vielä lähelläkään aikuisuutta, vaikka iän puolesta saisi kaljaa ostaakin. Katsos kun aikuistumisessa on kyse vähän muustakin kuin tietystä ikärajasta. Esimerkiksi siitä että tajuaa ettei mummin senkkiä todellakaan myydä tai anneta omin luvin, vaikka se omassa kämpässä olisikin. Ei pitäisi olla vaikea juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Lukisit edes aloituksen, jos kommentoit. Eka lause: ”Pojalla loppui keväällä lukio...”
Niin, tämähän olikin se ainoa kommentti, jossa aloitus on luettu huolimattomasti 😅
Mun kirjoissa juuri lukiosta päässyt ei todellakaan ole mikään aikuinen mies. Osalla kommentoijista ei ihan selkeästi ole lapsia, tai sitten ne on jätetty heitteille heti kun on voinut ovesta potkaista ulos.Kyllä lukiosta päässyt on aikuinen mies. Sinulla ”täydellisellä äidillä” se ongelma on, ei niillä, jotka osaavat päästää normaalisti ja turvallisesti irti lapsistaan. Se, että omilleen muuttaneen lapsen antaa rakentaa elämäänsä, ei ole heitteille jättöä.
Sinulle siis olisi ihan ok, että ostat lapsen kotiin tavaroita, hän antaa ne muille, ja sitten sinä ostat taas uutta tavaraa tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole ihmeemmin ylimääräistä rahaa niin vain tomppeli panee useita tonnia opiskelijapojan ensiasunnon kalusteisiin. Se sänkykö maksoi monta tonnia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ostanut tavarat pojalle. Ne ovat hänen ja hän saa tehdä niillä mitä haluaa, vaikka antaa tyttöystävälleen, jos hän niitä enemmän tarvitsee. Jos heille tulee ero, sitten hakisin tavarat pois. Kiva alkaa hankalaksi anopiksi, mikäli poikasi seurustelee tyttöystävänsä kanssa pitemmänkin aikaa ja välit tyttöystävään on huonot, voikin käydä niin että poikaasi ei hirveästi elämässäsi enää näy.
Vaikka teoriassa saa niin aina ei kannata, koska se voi olla esimerkiksi huonoa käytöstä.
Ei mikään ihme että Suomessa lähes kaikki avioliitot päätyvät eroon kun ihan perus käytöstavat on näin hukassa aikuisiltakin ihmisiltä. Sinulta siis. Esimerkiksi ap:n poika tai muu nuoriso ei ole vielä lähelläkään aikuisuutta, vaikka iän puolesta saisi kaljaa ostaakin. Katsos kun aikuistumisessa on kyse vähän muustakin kuin tietystä ikärajasta. Esimerkiksi siitä että tajuaa ettei mummin senkkiä todellakaan myydä tai anneta omin luvin, vaikka se omassa kämpässä olisikin. Ei pitäisi olla vaikea juttu.
Aikuistuminen on kiinni enemmän kasvatuksesta kuin vuosista. Eikä se tapahdu vain tajuamalla jotakin yhtäkkiä kyllä se aina on vuosien prosessi. Jos se alkaa vasta 18 vuotiaana ollaan auttamattomasti myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
No eihän se tietenkään vanhemmista kohtuulliselta kuulosta, mutta edelleen se jota näillä tiedoilla asiasta voidaan syyttää on poika. Tavarat ovat hänen vastuullaan ja päätöksen takana lähtevätkö ne johonkin vaiko eivät. Aivan ymmärrettävistä syistä tuollaisesta vanhempi on totta kai harmissaan ja tästä voi hyvin tehdä päätöksen olla enää tukematta tuollaisissa asioissa, jos ne eivät kerran kelpaa. Mummon senkin perään kyllä laittaisin kyselemään, että kyseessä mahdollisesti väärin käsitys. Se on ollut pojalla vain lainassa ja se halutaan jossain vaiheessa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Lukisit edes aloituksen, jos kommentoit. Eka lause: ”Pojalla loppui keväällä lukio...”
Niin, tämähän olikin se ainoa kommentti, jossa aloitus on luettu huolimattomasti 😅
Mun kirjoissa juuri lukiosta päässyt ei todellakaan ole mikään aikuinen mies. Osalla kommentoijista ei ihan selkeästi ole lapsia, tai sitten ne on jätetty heitteille heti kun on voinut ovesta potkaista ulos.Kyllä lukiosta päässyt on aikuinen mies. Sinulla ”täydellisellä äidillä” se ongelma on, ei niillä, jotka osaavat päästää normaalisti ja turvallisesti irti lapsistaan. Se, että omilleen muuttaneen lapsen antaa rakentaa elämäänsä, ei ole heitteille jättöä.
Sinulle siis olisi ihan ok, että ostat lapsen kotiin tavaroita, hän antaa ne muille, ja sitten sinä ostat taas uutta tavaraa tilalle?
Miksi aikuinen lapsi tekisi niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä turhaa kannata jankata täällä ap: n ongelmaa.
Käy ap puhumassa poikasi ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja tuu sitten kommentoimaan tänne, mikä oli tulos.
Ei provossa ole mitään järkeä jos ei saa jankata.
Vastuuta sitä poikaasi niistä pois luovuttamistaan tavaroistasi.
Juttele ja pyydä ensikädessä häntä hankkimaan luovuttamansa tavarat takaisin, toiveesi mukaisesti.
Ei se ole hölmö joka pyytää, vaan se joka antaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on pojan näkemys asiasta,kai olisi kieltänyt tyttöä viemästä tavaroita,jos ei olisi halunnut antaa niitä.Kysy,mikä on heidän aikeensa.
" No eihän se tietenkään vanhemmista kohtuulliselta kuulosta, mutta edelleen se jota näillä tiedoilla asiasta voidaan syyttää on poika.
Tavarat ovat hänen vastuullaan ja päätöksen takana lähtevätkö ne johonkin vaiko eivät."
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!
Eli tavarat on lahjoitettu pojalle? Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat pojan omaisuutta ja hän saa niillä tehdä mitä haluaa eli lahjoittaa tyttöystävälleen tai antaa hänelle käyttöön. Ette niitä silloin voi mennä väkisin ryöväämään vaikka harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Lukisit edes aloituksen, jos kommentoit. Eka lause: ”Pojalla loppui keväällä lukio...”
Niin, tämähän olikin se ainoa kommentti, jossa aloitus on luettu huolimattomasti 😅
Mun kirjoissa juuri lukiosta päässyt ei todellakaan ole mikään aikuinen mies. Osalla kommentoijista ei ihan selkeästi ole lapsia, tai sitten ne on jätetty heitteille heti kun on voinut ovesta potkaista ulos.Kyllä lukiosta päässyt on aikuinen mies. Sinulla ”täydellisellä äidillä” se ongelma on, ei niillä, jotka osaavat päästää normaalisti ja turvallisesti irti lapsistaan. Se, että omilleen muuttaneen lapsen antaa rakentaa elämäänsä, ei ole heitteille jättöä.
Sinulle siis olisi ihan ok, että ostat lapsen kotiin tavaroita, hän antaa ne muille, ja sitten sinä ostat taas uutta tavaraa tilalle?
Kukaan ei pakota ostamaan enää uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ostanut tavarat pojalle. Ne ovat hänen ja hän saa tehdä niillä mitä haluaa, vaikka antaa tyttöystävälleen, jos hän niitä enemmän tarvitsee. Jos heille tulee ero, sitten hakisin tavarat pois. Kiva alkaa hankalaksi anopiksi, mikäli poikasi seurustelee tyttöystävänsä kanssa pitemmänkin aikaa ja välit tyttöystävään on huonot, voikin käydä niin että poikaasi ei hirveästi elämässäsi enää näy.
Vaikka teoriassa saa niin aina ei kannata, koska se voi olla esimerkiksi huonoa käytöstä.
Ei mikään ihme että Suomessa lähes kaikki avioliitot päätyvät eroon kun ihan perus käytöstavat on näin hukassa aikuisiltakin ihmisiltä. Sinulta siis. Esimerkiksi ap:n poika tai muu nuoriso ei ole vielä lähelläkään aikuisuutta, vaikka iän puolesta saisi kaljaa ostaakin. Katsos kun aikuistumisessa on kyse vähän muustakin kuin tietystä ikärajasta. Esimerkiksi siitä että tajuaa ettei mummin senkkiä todellakaan myydä tai anneta omin luvin, vaikka se omassa kämpässä olisikin. Ei pitäisi olla vaikea juttu.
Aikuisuus on omien päätösten tekoa ja vastuunkantoa. Mummin senkin kohtalo/arvostus ei liity aikuisuuteen mitenkään. Hyvin erikoinen määritelmä sulla kyllä. Jos se poika olisi 40 ja toiminut samoin, sanoisirko ettei hän ole aikuinen? Ajattelisit varmaan ennemminkin, että on tyhmä, mutta mun mielestä ei edes sitä. Ihan kaikki ei roiku vanhassa kamassa vaan elää elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Perinnötkin menee myös uusille puolisoille, ei pelkästään omalle lapselle.
Paitsi jos testamentilla sulkee puolison pois perinnöstä.
Saanks mä tään?
- No ota.
Saanks mä tään kans ku mul ei oo niinku mitään siellä seinil ?
- Ota vaan.
Voisinks mää ottaa täänki mun mää niin tykkään tästä?
- Ota vaan en mä siitä oikeesti ees tykkää."
- - -
"Niin, eikös ole hyvä, että tavarat menevät sellaiselle, joka niitä tarvitsee ja pitää niistä?"
- - -
On....
Kunnes äitee tulee ovenkarmit kaulassa huutaen :
"se suatanan mummon senkki tänne ja sassiin!!"