Abortti sosiaalisten syiden vuoksi
Olen parikymppinen toisen vuoden yliopisto-opiskelija ja olen menossa ottamaan raskaudenkeskeytyksen ensimmäiset lääkkeet tämän viikon keskiviikkona, itse asia tapahtuu perjantaina. Raskausviikkoja on takana seitsemän. Totesin raskauden viime viikolla ja pääsin heti lääkärin puheille, vaikka olin epäillyt asiaa oireiden vuoksi jo jonkin aikaa ja ehtinyt ajatella mielessäni vaihtoehtoja. Olin oikeastaan täysin varma raskaudestani jo pari viikkoa ennen positiivisen tuloksen saamista.
Päätös ei ole minulle kevyt, sillä rakastan lapsia sydämestäni. Nuoremmalla sisaruksellani on kahdeksan kuukauden ikäinen ihana poikavauva, monella ystävälläni ja tuttavallani on jo lapsia ja itse työskentelen kouluikäisten erityislasten parissa omien opintojeni ohella. Lasta olen toivonut salaa jo vuosia kuitenkin tietäen, ettei elämäntilanteeni tule niitä luultavasti sallimaan aikoihin. Olen päätöksestäni noin 70% varma. Kuitenkin ymmärrän, että tilanteesta voi vielä perääntyä ja näiden kahden päivän aikana minulla on vielä mahdollisuus vaihtaa suuntaa.
Raskauden keskeytykseen johtavat syyt ovat minun terveyteeni sekä sosiaaliseen ja ekonomiseen tilanteeseeni liittyviä. Käytän Ketipinor-lääkitystä, sillä kärsin vakavasta unettomuudesta. Minulle on lähes mahdotonta nukahtaa ilman lääkitystä ja joskus kun olen ollut liian varaton niitä ostamaan, olen valvonut jopa neljä päivää ennen kuin olen niitä jostain käsiini saanut. Lääkitys voi käsittääkseni aiheuttaa sikiövaurioita. Minulla on psykiatrinen diagnoosi, mutta en käytä vaivaan muuta lääkitystä, koska koen pärjääväni ilmankin. Psykoterapiaa on suunniteltu ja olen pääsemässä sellaiseen opiskelijaterveydenhuollon kautta. Opintojani minun on pakko rahoittaa työnteolla eikä minulla siitä johtuen ole juuri vapaa-aikaa. Opiskelijana olen siis luonnollisesti hyvin köyhä ja opiskelu toisaalta on minulle väylä siihen, että valmistumisen jälkeen taloudellinen tilanteeni on huomattavasti parempi. Uskon, että lasten aika on silloin.
Lapsen isän kanssa tilanne on sekava. Tilanteeseen liittyy asioita, joita en voi Internetissä turvallisesti huudella, mutta sen verran voin sanoa, että en voi luottaa hänen olevan kanssani tätä lasta kasvattamassa. Seikat, joiden vuoksi tiedän asian olevan näin, ovat melko raskauttavia. Ehkäisyä on käytetty, mutta se on päässyt pettämään.
Kirjoitan palstalle, sillä tiedän raskauden keskeytyksen olevan minulle henkisesti vaikea ja raskas asia, sillä olen omalla tavallani jo kiintynyt tähän pikkuiseen ja minua surettaa suuresti, etten voi pitää häntä. Jos antaisin lapsen adoptioon, se olisi minulle hyvin traumatisoivaa, vaikka tämä kuulostaakin todella itsekkäältä. Perheeni ja sukuni ei tulisi koskaan hyväksymään lapsen pitämistä, mihin on myös monia raskaita syitä.
Haluaisin kysyä muilta saman kokeneilta ikäisiltäni ja miksei nuoremmilta ja vanhemmiltakin naisilta, miten olette käsitelleet asiaa? Oletteko saaneet apua esimerkiksi terveydenhuollosta tai käyneet erilaisissa tukiryhmissä? Oletteko kokeneet syyllisyyttä ja pystyneet antamaan itsellenne anteeksi? En koe aborttia vääränä tekona varsinkin, jos sen tekee ennen kahdettatoista viikkoa tai jos lapsella on todennäköisesti elämänlaatuun vakavasti vaikuttava vamma. Siitä huolimatta, kuitenkin mietin, että entä jos asia voisi olla toisin.
Kiitos! :)
Kommentit (18)
Abortti on kova päätös. Onnesi on ainakin se, että olet hyvin nuori ja voit ehtiä myöhemmin tekemään vielä vaikka kuinka monta lasta - jos terveydentilasi siis kohenee. Sinun on kuitenkin hyvin rehellisesti kohdattava itsesi ja pohdittava, voiko olla mahdollista ettet saa lapsia koskaan lääkityksesi vuoksi?
Jos päädyt aborttiin, käy se tarkasti ja huolella läpi psykiatrin ja mahdollisten tukiryhmien kanssa. Minä tein abortin kun olin 17-vuotias, ja nyt 13 vuotta myöhemmin olen raskaana ja huomaan, miten suru nousee pintaan aivan yllättäen, vaikka luulin asian olleen minulle selvä.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:36"]
Meillä ollaan samassa tilanteessa, tosin aiomme pitää lapsen. Olemme molemmat kotona yhteensä kolme vuotta käyttäen sen ajan mm. verkkokursseihin ja sen jälkeen opiskelut jatkuu täyspäiväisinä. Lähin päiväkoti on yliopiston naapurissa. Hyvin tästä selvitään, ja ap:kin selvisi jos haluaisi!
[/quote]
Mutta AP ei usko miehensä osallistuvan vauvan hoitoon. Ottaen huomioon AP:n unettomuuden se olisi kovin hankala tilanne.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:36"]
Meillä ollaan samassa tilanteessa, tosin aiomme pitää lapsen. Olemme molemmat kotona yhteensä kolme vuotta käyttäen sen ajan mm. verkkokursseihin ja sen jälkeen opiskelut jatkuu täyspäiväisinä. Lähin päiväkoti on yliopiston naapurissa. Hyvin tästä selvitään, ja ap:kin selvisi jos haluaisi!
[/quote]
Mutta AP ei usko miehensä osallistuvan vauvan hoitoon. Ottaen huomioon AP:n unettomuuden se olisi kovin hankala tilanne.
[/quote]
Näinpä - kuten sanottu, ei ole lainkaan varma, että hän on viikon tai kuukauden päästä edes Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:55"]
Abortti on kova päätös. Onnesi on ainakin se, että olet hyvin nuori ja voit ehtiä myöhemmin tekemään vielä vaikka kuinka monta lasta - jos terveydentilasi siis kohenee. Sinun on kuitenkin hyvin rehellisesti kohdattava itsesi ja pohdittava, voiko olla mahdollista ettet saa lapsia koskaan lääkityksesi vuoksi?
Jos päädyt aborttiin, käy se tarkasti ja huolella läpi psykiatrin ja mahdollisten tukiryhmien kanssa. Minä tein abortin kun olin 17-vuotias, ja nyt 13 vuotta myöhemmin olen raskaana ja huomaan, miten suru nousee pintaan aivan yllättäen, vaikka luulin asian olleen minulle selvä.
[/quote]
Jep, harmittaa, että joudun tällaisen päätöksen eteen, varsinkin kun tiedän herkät paikkani ja lapset ovat kyllä sellainen. Lääkitykseni on mahdollista purkaa vakaammassa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä olen kuitenkin melko riippuvainen niistä unen saamisen vuoksi. Tämä unettomuus ei ole mitään pientä unettomuutta, vaan minun on ihan oikeasti mahdollista valvoa vaikka viikko ja seota, jollen ota tätä lääkettä. Se on varmasti psyykkistä, muttei tee siitä vähemmän todellista. Jotain unilääkettä minun on käytettävä ja kaikki lääkkeethän läpäisevät istukan.
Olen miettinyt tätä tulevaisuuden lapsen hankintaa myös tältä kantilta. Joskus mietin, että psyykkisten juttujeni ja lääkitysteni vuoksi minun olisi parempi adoptoida lapsi (antaa koti sitä tarvitsevalle, valmiina olemassaolevalle lapselle), kuin synnyttää itse biologinen.
Mutta kyllä minä jollain keinolla joskus toivon lapsen saavani hyvään tilanteeseen :)
Minä en hyväksy aborttia. Varsinkaan sosiaalisten syiden perusteella. Sikiö on jo pieni lapsen alku. Mieti, jos et sitten myöhemmin jostain syystä saakaan lapsia vaan jäät lapsettomaksi - harmittaisiko? Pystytkö elämään päätöksesi kanssa, kun sinulla on psyykkisiä ongelmia jo nyt? Oletko puhunut asiasta sinua hoitavan lääkärin kanssa? Sinuna nyt ihan ensimmäisenä varmistaisin tuon lääkityksesi vaikutukset - onko käsityksessäsi mahdollisista sikiövaurioista mitään perää?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:04"]
Minä en hyväksy aborttia. Varsinkaan sosiaalisten syiden perusteella. Sikiö on jo pieni lapsen alku. Mieti, jos et sitten myöhemmin jostain syystä saakaan lapsia vaan jäät lapsettomaksi - harmittaisiko? Pystytkö elämään päätöksesi kanssa, kun sinulla on psyykkisiä ongelmia jo nyt? Oletko puhunut asiasta sinua hoitavan lääkärin kanssa? Sinuna nyt ihan ensimmäisenä varmistaisin tuon lääkityksesi vaikutukset - onko käsityksessäsi mahdollisista sikiövaurioista mitään perää?
[/quote]
Niinpä niin, mieti sitä, mieti tätä. Mitäpä jos lapsesta tuleekin sukupolvensa Breivik?
Kuule, kun taloudelliset syyt ovat aika iso osa abortteja, niin niiden ehkäisyksi, sinulta varmaan liikenee heittää esim. ap:lle pari sataa euroa kuukaudessa? Äläkä kitise "on tukia ja maksan veroja", vaan ihan rahaa laitat menemään esim. ap:lle. Vai onko tämä näitä, kun on helppo ruikuttaa, kun ei tarvitse itse tehdä muuta.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:04"]
Minä en hyväksy aborttia. Varsinkaan sosiaalisten syiden perusteella. Sikiö on jo pieni lapsen alku. Mieti, jos et sitten myöhemmin jostain syystä saakaan lapsia vaan jäät lapsettomaksi - harmittaisiko? Pystytkö elämään päätöksesi kanssa, kun sinulla on psyykkisiä ongelmia jo nyt? Oletko puhunut asiasta sinua hoitavan lääkärin kanssa? Sinuna nyt ihan ensimmäisenä varmistaisin tuon lääkityksesi vaikutukset - onko käsityksessäsi mahdollisista sikiövaurioista mitään perää?
[/quote]
Abortti sosiaalisten syiden perusteella tarkoittaa kohdallani sitä, että minulla ei ole taloudellisia resursseja hoitaa lasta vielä moneen vuoteen ennen kuin olen valmistunut. Asun kaukana vanhemmistani ja muista ihmisistä, joilla olisi mahdollisuus auttaa lapsen kanssa, jos siihen suostuisivat - itse ovat ilmaisseet aikanaan, ettei apua tipu. Mies sen sijaan ei ole kykenevä tähän tilanteeseen enkä voi edes luottaa siihen, että hän olisi Suomessa viikon tai yhdeksän kuukauden päästä. Kaikki aikani menee koulunkäyntiin ja työntekoon enkä millään parhaalla tahdollanikaan halua tuoda tähän maailmaan onnetonta ihmislasta, joka teini-ikään tullessaan on tyytymätön äitiinsä, joka ei ole kyennyt varmistamaan hänelle samanlaista taloudellista turvaa kuin muilla koululaisilla on. Tiedän, mitä on köyhä lapsuus ja tiedän, että raha ei korvaa rakkautta (rakkautta minulla varmasti olisi), mutta epäilen suuresti omia resurssejani pystyä tähän yksin ja minulla on siihen syyni.
Aloitin tämän ketjun saadakseni kuulla muilta saman kokeneilta, miten ovat pärjänneet asian kanssa. Tiedän, että alulle päässyt lapsi on ihminen, mutta en halua, että siitä tulee onneton ihminen. Ymmärrän, että monilla ihmisillä on jyrkkä kanta aborttia vastaan, mutta usko pois, tuo moraalisaarna on ihan omassa päässäni eikä minun tarvitse sitä nettipalstalta lukea.
Abortti sosiaalisten syiden vuoksi on ok. Syitä voi olla monia: miehellä toinen nainen ja ei osallistu huushollin pitoon ym.
Olen pärjännyt erinomaisen hyvin. Abortilla ei ollut elämääni mitään haitallisia vaikutuksia, ainoastaan myönteisiä. Asiaan varmasti vaikutti se, että omat ajatukseni lasten hankkimisesta ja raskauden keskeytyksistä olivat selviä ja pystyin keskustelemaan kaikesta avoimesti kumppanini kanssa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:19"]
Abortti sosiaalisten syiden vuoksi on ok. Syitä voi olla monia: miehellä toinen nainen ja ei osallistu huushollin pitoon ym.
[/quote]
Niin, itse mietin, että näin on paras kaikille. Yritän kantaa vastuuni, vaikka moni voisi ajatella, että abortti on pahanlaista vastuun pakenemista.
Niin ja Ketipinor aiheuttamassa sikiövaurioita on ihan tosiasia. Otan kyllä selvää tällaisista asioista, ennen kuin sanon niistä mitään. Itse asiassa selvitin sen ensimmäisenä, kun aloin varmistua tästä.
Ihme selittelyä. Luovu ajatuksesta, että asia kuuluu muille. Olet vapaa tekemään niin kuin sinulle on parhaaksi.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:20"]
Olen pärjännyt erinomaisen hyvin. Abortilla ei ollut elämääni mitään haitallisia vaikutuksia, ainoastaan myönteisiä. Asiaan varmasti vaikutti se, että omat ajatukseni lasten hankkimisesta ja raskauden keskeytyksistä olivat selviä ja pystyin keskustelemaan kaikesta avoimesti kumppanini kanssa.
[/quote]
Hyvä, että asia kääntyi voitoksesi ja kumppani oli rinnalla päätöksessä. Minulla ei ole ihan yhtä onnellisesti - toisaalta hyvien ystävien tuki kompensoi paljon.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:26"]
Ihme selittelyä. Luovu ajatuksesta, että asia kuuluu muille. Olet vapaa tekemään niin kuin sinulle on parhaaksi.
[/quote]
En tarkoita selitellä enkä ajattele, että asia kuuluu muille. Kirjoituksellani halusin taustoittaa asiaa ja kuulla kokemuksia. En ymmärrä, miksi keskustelupalstoilla asia lähtee niin usein ihan sivuraiteille ja oletetaan ihan muuta kuin aloittaja on tarkoittanut.
Olen tehnyt vuosi sitten abortin sosiaalisten syiden vuoksi.
Olen nuori, opiskelen ja teen töitä. Asun poikaystäväni kanssa, jonka taloudellinen tilanne on hyvin samankaltainen kuin itselläni. Kuukausittaiset tulot on budjetoitava tarkasti ja säästöjä ei ole kertynyt kummoisesti. Emme olisi voineet ylläpitää nykyistä elämäntyyliä tai taata tulevalle lapselle kaikkea sitä mitä olen aina omalle lapselleni tahtonut. Itse elin köyhän lapsuuden, jonka vuoksi minulle on erityisen tärkeää vakaa rahatilanne ja panostaminen tulevaisuuteen. Tahdon opiskella hyvään ammattiin, säästää rahaa, haalia tiettyä omaisuutta ja ostaa lapselleni mielestäni tarvittavat tarpeet. Lisäksi tahdon pystyä matkustamaan, harrastamaan, shoppailemaan ja tekemään ruokaostokset kuten nyt. En yksinkertaisesti suostu elämään enää niin, että jokaista senttiä täytyy miettiä ja venyttää.
Abortti oli järkevä vaihtoehto. Se oli rankkaa käydä läpi, mutta en olisi voinut tarjota lapselleni vakaata lapsuutta. Tiesin koko ajan syvällä sisimmässäni tiesin, ettei itselläni ole muuta vaihtoehtoa. En suostunut luopumaan mielikuvista ja suunnitelmista, jotka olin jo asettanut. Minun lapseni ei eläisi köyhyydessä. Lisäksi minulla itselläni on suunnitelmia ja tavoitteita. Omaan elämääni ei olisi sopinut lapsen tulo.
Nyt vuoden jälkeen olen onnellinen päätöksestäni. Olen menossa eteenpäin elämässäni ja saavuttamassa tiettyjä etappeja. Lapsen saanti olisi pysäyttänyt tämän kaiken ja taloudellinen tilanne olisi katastrofi. Traumoja minulla ei ole, tukea en ole myöskään kaivannut jälkikateen.
Meillä ollaan samassa tilanteessa, tosin aiomme pitää lapsen. Olemme molemmat kotona yhteensä kolme vuotta käyttäen sen ajan mm. verkkokursseihin ja sen jälkeen opiskelut jatkuu täyspäiväisinä. Lähin päiväkoti on yliopiston naapurissa. Hyvin tästä selvitään, ja ap:kin selvisi jos haluaisi!
Kiitos vastauksesta! Ajatuksesi kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin omani. Elin myös köyhän lapsuuden ja vanhempiani mitenkään syyttämättä tai väheksymättä tällä hetkellä, olin siitä lapsena usein vihainen. Tiedän, että taloudellisen turvan puuttuminen aiheuttaa lapsessa monia tunteita, itse koin köyhyydestämme melkoista häpeää ja joskus jopa vihaa vanhempiani kohtaan. Enää en koe asiaa siten, vaikka ajattelenkin, että heidän olisi kannattanut miettiä resurssejaan ennen lasten hankintaa. Ihan kuten nyt itse teen.
Toivon myös, ettei tämä asia jää hirveästi kummittelemaan mieleeni. Olen kuitenkin hyvin herkkä ihminen ja niin saattaa käydä. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että tämä ratkaisu on tähän tilanteeseen järkevä.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:36"]
Meillä ollaan samassa tilanteessa, tosin aiomme pitää lapsen. Olemme molemmat kotona yhteensä kolme vuotta käyttäen sen ajan mm. verkkokursseihin ja sen jälkeen opiskelut jatkuu täyspäiväisinä. Lähin päiväkoti on yliopiston naapurissa. Hyvin tästä selvitään, ja ap:kin selvisi jos haluaisi!
[/quote]
Toivon teille tosi paljon onnea. On hyvä asia, että teillä on luottoa toisiinne ja teitä on tilanteessa kaksi.
Minä tein abortin 2 vuotta sitten ja ainoa asia mikä siinä kaduttaa on se, että se ei kaduta! Eli tunnen jollain tasolla huonoa omaatuntoa siitä että en ole surullinen tai kadu aborttia..