yhtä helvettiä 8-vuotiaan kanssa
Meillä on kotielämä etenkin aamuisin yhtä helvettiä nykyään. 8-vuotias poika raivoaa etenkin isälleen joka asiasta. Kun isä esim. käskee pesemään hampaat, poika huutaa vihaisesti ¿joo, joo¿. Potkii tullessaan huonekaluja ja lyö kädellä seinää. Murjottaa muutenkin koko ajan, ei vastaa kysymyksiin ja suuttuu sitten kun emme arvaa mitä hän haluaa. Minun kanssani menee vähän paremmin, olen aina ollut meillä pääasiallinen kasvattaja ja siksi osaan hoitaa nuo tilanteet kärjistämättä niitä. Mutta aikamoista nuorallataiteilua se on minullakin.
Viime viikot ovat toki olleet aika raskaita, kun koulun alun lisäksi on ollut muutakin ylimääräistä ohjelmaa ja univajettakin on kertynyt. Mutta luulisi tuonikäisen jo vähän ymmärtävän, että kiukuttelu johtaa vain lisään pahaa mieleen ja että vähän tsemppimällä asiat voisivat sujua paljon mukavammin. Mietimme jo, että laitamme pojan harrastuksen tauolle, kun se vie nykyään kolme iltaa viikossa ja varmasti osaltaan lisää väsymystä. Mutta harrastus on pojalle todella rakas ja liikunnan sinänsä luulisi pikemminkin helpottavan kuin lisäävän turhaa kiukuttelua. Ja parantaako pojan mielialaa se, että hänen oma juttunsa kielletään, vaikka kiukuttelu ei ole siihen mitenkään suoraan liittynyt?
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Koulussa ja kavereiden kanssa pojalla menee ihan hyvin. Olen kysellyt, painaako häntä jokin, mutta hän ei ainakaan myönnä mitään. Juttelemme aika paljon päivittäin, luulisi että siinä huomaisin jos jotain olisi. Vai pitääkö vaan pistää poika kuriin, jäähylle aina kun hän on epäystävällinen ja kotiarestiin kunnes käytös paranee?
Kommentit (29)
väsymyksestä. Varsinkin, jos aamut ovat pahimpia, ovat unet jääneet liian lyhyiksi.
En usko, että harrastuksen kieltäminen auttaisi tilanteessa, mutta voiko kertoja vähentää? vai onko ns joukkuelaji, jossa on pakko käydä kaikissa treeneissä pysyäkseen mukana?
Yritä saada poika nukkumaan tarpeeksi ajoissa, eiköhän pahin kuikuttelu laannu, kun saa unta tarpeeksi ja tottuu taas syksyn rutiineihin ihanan vapaan kesän jälkeen.
Meillä 7-vuotias alkaa käyttäytyä noin, jos joku painaa, ja jos ei halua siitä kertoa. Kauhean lypsämisen takana on, mutta monesti selviää, että joku on ilkeillyt tai jotain.
Voihan olla, että pojallasi on vaan muuten vaikeaa, kasvaminen on rankkaa:)
Mutta kokeile vielä kysyä!
a viikonloppuna toivottavasti saadaan untakin enemmän ja pidempiä rauhallisia juttelutuokioita.
Harrastus on joukkuepeli, mutta kyllähän sieltä voisi välillä olla poiskin. Se on vaan pojalle tosi rakas, ainoa juttu mihin hän lähtee mielellään ja siksi tuntuu julmalta kieltää edes osa kerroista. Juuri nyt pohdin mitä tehdä tänä iltana kun olisi matsi: vienkö pojan vai alanko soitella valmentajille ja kyytikavereille, että ei me tullakaan, pyytäkää joku muu tilalle... Miehen mielestä pitäisi perua illan matsi, minä olisin valmis vielä tämän sallimaan ja jättämään vaikka ensi viikon matsin väliin. Harmittaa sekin kun ollaan miehen kanssa tässä eri linjoilla eikä se tietenkään ainakaan vrauhoita poikaakaan.
Juuri aamulla pohdin, miten äkkiä hänestä tuli iso. Hän tekee nykyään kaiken itse ja ottaa aamut rauhallisesti.
Tosin hänellä ei ole enää yhtään harrastusta. Puhumme aina välillä asiasta, mutta hän on iloinen, kun ei tarvitse koko ajan juosta paikasta A paikkaan B. Niinpä jotenkin en ole keksinyt hänelle harrastuksia. Tuntuu välillä hassulta, kun tuntuu, että lapsella pitäisi olla harrastuksia, mutta kun elämä on näin leppoista verrattuna entiseen, niin en ole keksinyt sellaista harrastusta, mikä ei veisi tätä ihanaa rauhaa pois. Vuosi sitten sain tapella hänen kanssaan harrastuksista ja jouluun mennessä olin niin poikki, että keväällä hän ei enää käynyt missään. Kesällä yritin taas jotain pientä, mutta viikko oli hänelle ihan riittävästi. Hän lukee paljon kirjoja ja leikkii kavereiden kanssa. Hänellä on paljon kavereita, joten ei ole tekemisen puutetta.
Kuten kerroin meillä on ollut paljon ohjelmaa ja nukkumaameno on vähän tavallisesta viivästynyt. Käytännössä poika on nukahtanut ehkä puoli tuntia tavallsta myöhemmin noin joka toinen ilta. Eli kun yleensä uni tulee vähän ennen klo 21, niin esim. eilen nukahti 21.20. Ja herää yleensä itsestään ennen seitsemää, eli unta tulee selvästi alle 10 tuntia joka on liian vähän.
En vain oikein saa päätettyä mitä tekisin sim. tänään: meillä on kotona vieraita eikä mitään toivoa saada poikaa ennen kahdeksaa sänkyyn vaikka illan matsi jätettäisiinkin väliin. Mutta ehkä hän olisi rauhallisempi ja nukahtaisi varttituntia aiemmin ilman peliä... Ja huomenna on kaverin synttärit klo 19.30 asti, pitäisikö nekin jättää väliin että ehditään aikaisin nukkumaan? Voi rähmä, kun on kurjaa yrittää päättää yrittäisikö vielä tsemppiä pari päivää väsykiukun kanssa vai ottaisko pojan kotiarestiin jo tänään. Itkua ja kiukkua seuraa molemmista :-(
meillähän on sikäli ihan eri tilanne, että poika RAKASTAA harrastustaan, Hänellä ei myöskään ole kavereita ihan lähitaloissa, joten normaalisti hän on kotosalla lukemassa melkein kaikki harrastusvapaat illat. Nyt on vaan ollut niin paljon menoja ja pakollisia kaupassakäyntejä kouluvaatteiden takia, että niitä vapaailtoja ei olekaan jäänyt - ja harrastus olisi se ainoa jonka voi jättää pois.
käy viikolla (joskus toki " pakkotilanne" ), koska arki-illat ovat todella lyhyitä muutenkin. Harrastusten lisäksi niihin ei paljon muuta mahdu kuin pakolliset läksy ja ruokailukuviot.
Koeta saada lapsi aiemmin nukkumaan niin että hän rentoutuu jo selvästi ennen kuin " unipuuhat" alkavat - lueskelee kirjaa, syö jotain sopivaa iltapalaa tai katselee tv:stä jotain rentouttavaa.
Meillä ei kyllä arki-illoiksi sovita mitään kyläilyjä tai menoja ellei ole aivan pakko.
Jos teillä on jotain pakollisia menoja iltaisin arkena (esim kaupassakäyntiä tai muuta), kysy haluaako poika jäädä kotiin ihan vaan laiskottelemaan esim.
tuskin kauheasta univajeesta kysymys. Ehkä " vapaa-ajan" puute rassaa ja oman tekemisen ehtiminen. Kyllä tuollaiset yöunet riittää meidän samanikäiselle, ei saa iltaisin nukuttua, jos laitan aiemmin vuoteeseen.
mutta aina ei voi valita. Olen itse mukana toiminnassa, jossa kokoonnutaan säännöllisesti jonkun kotona, ja nämä tapaamiset on pakko pitää arkena koska viikonloppuna kaikkia haluavat olla vapaita viettämään aikaa perheensä kanssa. Sillekään en voi mitään, jos kaveri päättää pitää synttärinsä arkena. Viime viikolla lisäksi pikkuveli sairasteli ja olimme sairaalassa pariin otteeseen, joten asioita ei ehinyt hoitaa ihan tavallsieen tapaan. Ja meidän pojalle ei voi ostaa vaatteita sovittamatta, koska hän on hyvin tarkka vaatteistaan.
Juu, kuulostaa kyllä aika hurjalta. Ehkä meidän pitää jättää pelit väliin vähäksi aikaa. Harmittaa vaan se suru joka siitä tulee, kun poika kerrankin olisi päässyt pelaamaan juuri siinä ryhmässä johon on aina halunnut.
Ja jos tiedät yhtään lapsen tyylin, niin esim vaatteita saa kyllä avokaupalla kotiin sovitettavaksi tai postimyyntiäkin esim H&M voi käyttää ja valita itse kuvista.
Jos oma toimintasi on viikolla, missä lapsi silloin on ? Ei kai mukana ? ENtäs lapsen isä?
Mutta harrastuksia pojalla ei ole, kavereita kyllä muuten riittää. Poika kiukuttelee jatkuvasti ja millon mistäkin. Mikään ei ole hyvin kun sille päälle sattuu!!! Huomasin jo kesällä että poika on jotenkin ärtyisempi kuin ennen. Lapsi on ollut koko ikänsä aika " vaikea" . On paljon omaa tahtoa ja jaksaa jankuttaa ja kiukutella todella pitkään vaikka tietäis jo etukäteen että periksi ei anneta jossain asiassa.
Läksyjen tekeminen on yhtä pakkopullaa. Hampaita ei huvittaisi pestä. Vaatteet on huonoja jne. Aina pitäisi saada jotain uutta, joka kauppareissulla jotain. Kun kaveritkin saa sitä ja tätä... Musta tuntuu että kohta ei minunkaan hermot enää kestä tämmöistä :(
tarkoita sitä, etteikö lapsella voisi olla univajetta. Meidän lapsista kaksi on tosi aamuvirkkuja ja heräävät aina 6.30-6.45, vaikka menisivät nukkumaan tavallista myöhempään. Ovat kuitenkin sitten päivällä väsyneitä ja tosi äkäisiä, jos yöuni ei tullut riittävän pitkäksi. Eli meidän vanhempien pitää huolehtia siitä, että sänkyyn mennään ajoissa.
Tämä tarkoittaa just sitä, että me ei arkisin voida mennä kyläilemään - meillä käy kyllä aikuisvieraita arkisin, koska se ei haittaa lasten nukkumaanmenoa. Meille joskus isovanhemmat ja kaverit rutisee, että " naurettavaa, kun teidän lasten pitää mennä sänkyyn 19, vaikka ovat jo 4 ja 6- vuotiaita" . No, ehkä on, mutta on testattu myöhempää nukkumaanmenoaikaa ja tuloksena kitisevät ja raivareita saavat lapset. Monet lapset - ei tietysti kaikki - tarvitsevat aikuisen näkökulmasta yllättävän paljon unta.
Minä en tiedä kuka kavereiden perheessä on päättänyt pitää synttärit arkena, mutta MINÄ en ainakaan voi sitä heidän puolestaan päättää. Vai ihanko totta sinä sanelet ystäville, milloin he saavat kutsua lapsesi juhliin?
Ja vaattet ostan kyllä jatkossakin sovittamalla kaupasta. Pojalla ei ole niin väliä miltä vaate näyttää vaan miltä se tuntuu, ja sitä on vaikea toisen arvioida.
Tuo oma toimintani on siis tänään meillä kotona ja lapsen piti siis olla silloin omassa pelissään. Nyt mietimme, että pitäisikö hänen mieluummin jäädä kotiin - isä lähtee joka tapauksessa evakkoon kiljukaula-kuopuksen kanssa, mutta esikoinen voisi tietysti jäädä murjottamaan omaan huoneeseensa.
Vierailija:
Ja jos tiedät yhtään lapsen tyylin, niin esim vaatteita saa kyllä avokaupalla kotiin sovitettavaksi tai postimyyntiäkin esim H&M voi käyttää ja valita itse kuvista.
Jos oma toimintasi on viikolla, missä lapsi silloin on ? Ei kai mukana ? ENtäs lapsen isä?
Mutta ei tarvitse olla psykologi, psykiatri tai Einstein, ongelmanne on simppeli; aivan liikaa tekemistä ja ohjelmaa arkipäivinä. Ja itsehän tekemisenne määrän päätätte, joskus tietty sitä kertyy ajoittain liikaa, mutta kuitenkin. Jos tilanteen haluaa rauhoittaa, on jostakin luovuttava, simple as that.
EI MISSÄÄN NIMESSÄ KARSITA HARRASTUSTA! Ja kaverin synttäreille menee!
Ajattele itse millaista oli olla 10- vuotias tai vähän alle. Mää en käsitä miksi lapset ei saa kiukutella. Pelisäännöt vaan selviksi: Ei saa lyödä tavaraa, seinää tai ihmisiä. Sänkyyn pitää mennä järkevään aikaan.
Musta teijän tarttee enempi hioa omia neuvottelutaitoja ja ottaa huomioon ettei lapsi ole enää lapsi vaan varhaisnuori. Keskustelu auttaa kummasti, ehkä on jääny vaille huomioo, ehkä on jännänny pikkuveikan puolesta joka on sairaalassa ollu??
Harrastuksia ei kannata alkaa karsimaan. Itse ajattelin että kun lapset kasvaa miin rangaistuksena lähtee harrastukset, mutta onnesta mies on eri mieltä ja sai mut ymmärtämään mikä henkireikä kaverit on ja harrastukset on hyväksi. Eipähän opi lusmuileen ties missä!
Ota käyttöön viikkorahojen poisto, siivousta lisää: vaikka vie roskia miljoonaan kertaan päivässä?? Tietokone kielto, pleikkarikielto (ja samaan syssyyn aresti ettei pelaa kavereilla), kaverit ei tietenkään arestina tule teille.
Jäähy kuulostaa aika lapselliselta vaihtoehdolta nuorelle. Voihan sitä passittaa huoneeseen mutta jos on telkka huoneessa niin tarttee ottaa johto pois.
Mutta se mikä teijän vanhempien tarttee EHDOTTOMASTI käsittää on että mököttävä lapsi kuuntelee: MIKÄÄN ei ole niin tärkeää kuin jutella lapselle. HALAA lasta ja tue. Tue vaikka työntää sua pois. Kosketus on nuorelle varsinkin elinehto. Mää olisin (tyttönä) halunnut että vanhemmat koskee, halaa paljon mutten sitä pyytänyt -kunhan kaipasin. Ja tää on kuulemma tosi yleistä. Jopa oon kuullu että olisi halunnut halauksia ja jos vanhemmat halasivat niin työnsi pois. Se kaikki kuuluu asiaan.
Ei tartte jauhaa että kerro nyt, sua joku vaivaa. Mutta voit kertoa omasta lapsuudesta selviytymisjuttuja, mikä otti päähän??
Pointti siis on että olette vaan siinä tukemassa ettekä vaan karju ettei seinää saa hakata. Rauhallinen keskustelu alkaa joskus puremaan.
Jos lapseen ei saa kosketusta niin voisit soittaa koulun terkalle ja kysyä häneltä vinkkejä. Varhaisnuoret on tosi outoa sakkia, väsymys tietty painaa, mutta seinien hakkaaminen vois kieliä jostain muusta ja mää epäilen just sitä että lasta pidetään lapsena ja ehkä olis voinu tukea veljen sairastelussa jne, jne.
Sillä pojalla kun noi hormoonit alkaa lenteleen, on kasvukipua ja ihastuu tyttöihin.. Keskittykää siihen lapseen ja tukekaa.
ja näytä välittäväsi hänestä, vaikka hän kiukutteleekin. Hänen päässään on menossa nyt jotain, jota hän ei saa mahdollisesti ulos.
Meillä myös tuollaisia oireita ollut lapsilla, kun joku asia painaa. Esim. kavereiden kanssa ongelmatilanteita, jotka eivät ihan heti selvinneet. Ovat antaneet sitten kaiken tulla ulos kotona, joka turvallinen ympäristö kiukutella.
Lapsi on varmaan jostain asiasta epävarma.
Eli näyttäkää, että pidätte häntä tärkeänä. Kuunnelkaa häntä kun hän puhuu teille, pysähtykää tarjoamaan hänelle kiireetöntä läsnäoloanne.
Lukekaa kirjaa, käykää pyörälenkillä tai mikä tahansa on sellaista, jota yhdessä voitte ja haluatte tehdä. Mikä on luontevaa.
Järjestäkää myös niin, että hän on kotona, ei koko ajan kavereiden kanssa menossa tms. Lapsi ei osaa itse säännöstellä menojaa, mutta kaipaa aikuisen läsnäoloa kuitenkin ja perheen tukea.
Voihan hän tuntea jääneensä paitsi, jos toisen lapsen sairaus on ollut pääaihe ja toiseen lapseen kiinnitetty paljon huomiota.
Älkää antako lapsen hautautua yksin huoneeseensa, hänen kanssaan voi pelata lautapelejä, pleikkaa ym. Osoittaa hänelle huomiota.
Tuo vie tietysti aikaa ja itsellekin pitää selvittää se, että lapsen kanssa ollaan. Ei vaan samaan aikaan kotona. Pikkuhiljaa lapsen olo rauhoittuu ja hän voi jopa ilmaista teille mikä nyt on ollut hätänä. Älkää kiirehtikö, antakaa aikaa.
että poika saa mennä tänään matsiin, mutta tulee sieltä suoraan kaverin kyydissä kotiin. Näin poika on kotona jo n. 19.30 ja ehtii siinä rauhoittua ja lueskella itsekseen. Ensi viikon peli jätetään väliin, koska se olisi meidän kannalta hankalassa paikassa ja ilta venyisi yli kahdeksaan. Isä ja pikkuveli menevät omia teitään ja tulevat kotiin vasta myöhemmin, kun mun vieraat on jo lähdössä.
Noi joukkuelajit tuppaa olemaan sellaisia että harrastuskertoja tulee 2-3 viikossa. Minusta se 2 olisi riittävästi, mutta kun pelit ei aina osu harkkailtoihin, niin niille viikoille tulee yksi ylimääräinen kerta. Pojista tämä on vaan mahtavaa ja pelit on parasta koko jutussa, vanhempien näkökulmasta tilanne on välillä toinen...
Tuokin on totta että pitäisi enemmän touhuta pojan kanssa, siis muutakin kuin menemistä jonnekin. Voisi pitkästä aikaa vaikka pelata shakkia, siihen peliin ei pikkuveli voi tunkea mukaan, kuten kaikkiin lautapelihin :-)
Mulla on ihan samanlaista kolmasluokkalaisen pojan kanssa, tosin iltapäivät on meillä pahimpia. Välillä tuntuu että ihan kohta pimahdan itsekin ja otan korvista poikaa kiinni. Eritoten ainainen valitus ärsyttää! Osa johtuu kyllä väsymyksestä, mut sitten poika valittaa ettei koulussa ole kavereita. Kaipaa myös enemmän meidän aikuisten seuraa. Kaipa tämä tästä..
Musta on vaan positiivista että on säännöllisesti liikuntaa. Moni lapsi ei saa riittävästi liikuntaa. Lisäksi ehdoton plussa teillä on että lapsella on kavereita harrastuksessa joita ei ole kotipiirissä. Jos alatte karsimaan harrastuksesta niin pian ne kaverit alkaa erkaantuun pojasta ja hän saattaa menettää kaverit eikä halua enää reeneihin.
Sitä paitsi on kaiketi tutkittu että yli 8 tuntia unta alkaa jo väsyttämään siinä missä liika vähänen unimäärä. Teijän lapsi ei ole enää täysi lapsi jonka pitäisi nukkua suuri osa päivästä. Voisko päikkäreistä koulun jälkeen olla apua? Syötte kun tulee koulusta ja menette makoileen ja rauhoittuun.
Teinä veisin harrastukseen. Auttaa myös nukahtamiseen ja uni on erilaisempaa kuin jos ei liiku.
Juttelisin terkalle koska hän tietää kertoa nuorissa tapahtuvista muutoksista.
Selkeet säännöt ja jutelisin asioista enempi, lapsenne ikänen alkaa kuitenkin ymmärtämään jo ympärillään tapahtuvia juttuja ja reagoimaan niihin kovemmin. Mutta sanat kun ei aina riitä ilmaseen haluja ja kaipuuta (ne saattaa jo tuntua " vauvamaisilta" -siis vaikka halauksen pyytäminen).
Kovuuden sijaan voisitte kokeilla pehmeitä arvoja, varsinkin miehelle jos hän ei ole osallistunut niinkään kasvatukseen.
Niinkin yksinkertanen asia kuin se että lapsi kävisi kalastelemassa tai uimahallissa tai jossain muualla vaan isänsä kanssa voisi auttaa?
18
up