väkivaltainen perhepäivähoitaja
Tapahtui 80-luvulla. Kymmenkunta lastensuojeluilmoitusta, mutta hoitotäti sai manipuloitua useaan otteeseen "urallaan" kaikki siitä, että olivat aiheettomia.
Itse kuulin vanhemmaltani heidän tietäneensä lasu ilmoituksista vasta kun aikuisena uskalsin kertoa, mitä olin lapsena kokenut.
En silti osaa olla vanhemmilleni vihainen..
Mutta minua kiinnostaisi tietää onko kukaan täällä kokenut samaa hoitotädin toimesta? Tai onko muuten törmännyt tämmöisiin tapauksiin? Olen niin yksin kokemukseni kanssa. Voisinpa saada yhteyden muihin silloisiin hoitolapsiin..
Kommentit (12)
Luunappeja ja tukkapöllyä sain kyllä ihan kotona..
Kyse oli paljon pahemmasta toiminnasta, ja lapsen nöyryyttämisestä tavoilla, joita en tässä ilkeä edes mainita.
Ap
Lapseni oli 80-luvulla kunnallisella perhepäivähoitajalla joka ajan kuluessa paljastui pahemman luokan uskovaiseksi hihhuliksi. Hän pelotteli lastani miehellä joka heittää taivaasta kuuman kiven päähän ja muilla uskonnollissävyisillä kauheuksilla. Lapset eivät saaneet käyttää sanoja pissa ja kakka. Tosi vaikeaa 2-3 vuotiaan yrittää kertoa että pitäisi päästä vessaan kun e.m. sanoista rankaistiin.
Puhuin tästä hoitajasta ylemmälle taholle. Mitään ei voitu tehdä koska päivähoitajista oli pulaa eikä asiasta haluttu nostaa hälyä.
Luonnollisesti vaihdoin lapsen hoitopaikan kun lapseni oppi puhumaan ja nämä asiat tulivat ilmi.
Minulla ei ole kokemusta väkivallasta, mutta ymmärrän tuon tunteen kun kiinnostaisi olla yhteydessä muihin hoitolapsiin.
Kävimme tutustumassa varahoitopaikkaan ja olin siellä muutaman päivän hoidossa. Perhepäivähoitaja itse oli ilmeisesti ihan mukava, hänestä ei ole paljoa muistikuvia, mutta muut lapset käyttäytyivät häiritsevästi. Ei ehkä kaikki, mutta he ketkä muistan kurkkivat väkisin hameeni alle jne tunkivat lähelle, muistan kuinka ilmapiiri oli hyvin epämiellyttävä toisten lasten kanssa. He eivät rennosti leikkineet keskenään, kuten aiemmassa hoitopaikassa leikittiin tavallisesti. Varapaikassa kiinnostus kohdistui ihmiseen, ei yhteisiin leikkeihin. En viihtynyt yhtään, en uskaltanut nukkua päiväunia, enkä onneksi joutunut paikassa kauaa olemaankaan. Myöhemmin olen miettinyt mikä siellä oli niin vialla, ketä nämä muut lapset oli? Missään hoitopaikoissa ennen eikä jälkeen ole ollut vastaavaa epämiellyttävää tunnetta.
Kerrankin on aloituksella reipas otsikko.
Ei ollu pahoinpitelyä, mutta muuta paskaa kohtelua sen verran, että pelkkä sanakin perhepäivähoidosta on kuin kirosana.
Omat kakarat olivat aina paikalla ja näitä sitten suosittiin hoitolasten kustannuksella. Jos tuli jotain sanaharkkaa perheen oman lapsen ja hoitolapsen välillä, niin omat kakarat juoksivat aina kertomaan äidilleen miten hoitolapset kiusaavat heitä. Ja hoitolapset saivat sitten tietty todella tiukan puhuttelun, miten hoitopaikan omia lapsia tulisi kohdella.
Omat lapset sitten pahimmillaan saattoivat jopa lyödä hoitolapsia, mutta tätä ei uskottu kun kerrottiin. Omien lapsen kertomukset (=satuilut) ainoastaan otettiin vakavasti, hoitolapsien kertomukset olivat aina "kamalaa valehtelu", josta siitäkin tuli tiukat moitteet.
Vuonna 1997 hain lapseni juhannusaattona perjantaina Helsingistä Puistolasta hoidosta. Yleensä hoitopaikka oli perhepäivähoitajalla, mutta kesäaikana järjestelyt oli toiset ja lapsi siirrettiin päiväkotiin, joka oli päivähoitotoimiston yhteydessä puutalossa Puistolassa. Olin viimeinen vanhempi, joka tuli lasta hakemaan, ihan hoitoajan puitteissa kuitenkin. Hoitaja oli selvästi humalassa, ja viimeinen henkilökunnasta paikalla.
Olin tyhmä nuori opiskelijaäiti enkä osannut asiasta koskaan mihinkään valittaa, sillä siihen aikaan meillä ei ollut henkilökohtaista kännykkää, kotona vain koko perheen yhteinen NMT-kapula. Eikä kukaan olisi juhannusaattona mistään vastannutkaan. Jäätiin itse kesälomille kun työharjoitteluni oli tehty, ja asiasta infoaminen jäi, kun kyseinen hoitaja ei ollut lapsen vakihoitaja.
Ei liity nyt aloitukseen muuten kuin että onneksi ajat ovat joka suhteessa muuttuneet. Väkivalta on vielä pahempaa kuin hoitajan humalatila, mutta olisihan kännisessä päiväkodintätissäkin ollut juttuainesta iltapäivälehdille.
Lapsuudessani oli lehdessä hoitajasta, joka oli syöttänyt lapsille unilääkkeitä.
Itse olin 90-luvun puolivälissä veljeni kanssa sellaisella hoitajalla, joka hatarien muistikuvieni mukaan oli todella kovakoirainen. Muistan hänen mm. lyöneen tahallaan oven kiinni, kun sormeni oli välissä. Olo siellä oli kuin jossain keskitysleirillä. Onneksi saimme veljeni kanssa suostuteltua äidin viemään meidät toiselle hoitajalle.
Veli saattaisi muistaa minua paremmin, pitänee kysyä joskus. Äitini ei vissiin tiedä, mitä siellä oli tapahtunut, mutta tiesi että jotain pahaa kumminkin.
Oliko kyse esim luunapista tai tukkapöllystä, ja nyt aikuisiällä huomasit sen olevat "laitonta" ja keksit että olet nyt hirmu traumatisoitunut?