Lue keskustelun säännöt.
Taas itkettää...tuntuu ettei voimat piisaa arjen pyörittämiseen.
29.08.2006 |
Kotona olen 2 vuotiaan ja 6 viikkoisen kanssa....
Siitä lähtien kun vaavin kanssa sairaalasta kotiudumme on esikoisemme täysin muuttunut.
Kaikki tehdään kantapään kautta, sääntöjä uhmataan, kieltoja ei kuunnella. Selkänsä kun kääntää niiin jo ollaan sisarta kiusaamassa.
Tuntuu, että koko ajan tulee vaan huudettua....
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta uskoin ja toivoin, että olisin jaksanut vastuuni kunnialla kantaa.
Nyt tuntuu päivät tosi raskailta....
Masentaa se kuinka esikoisen kanssa kaikki on niin vaikeaa....
Kommentit (3)
Voimia sinne! Täällä todellakin aivan identtinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko sulla jotain kavereita, vanhempia tms. jotka vois tulla aina välillä auttelemaan sua? Voisivat vaikka hoitaa vauvaa, niin sä saisit annettua isommalle yhteistä aikaa?
Eikä tilannetta helpota jos ei äiti jaksa huomioida, ja ymmärrettävää on ettei jaksa kun toinen riehuu kuin raivopää ja koettelee rajoja jatkuvasti.
Mutta se kuulemma helpottaa. Näin olen kuullut.