Mies epäröi suhdettamme
Tapasin miehen n. vuosi sitten, ja hän oli juuri eronnut exästään. Rakastuimme, ja aloimme pian puhumaan lapsista, yhteen muuttamisesta ja yhteisestä elämästä. Vauhti oli kovaa, ja samaan aikaan exä muutti pois yhteisestä kodista vasta kun meidän suhteemme oli jo 6kk vanha. --- Nyt mies on alkanut hidastaa vauhtia, ja haluaakin kuulema miettiä mitä elämästään oikeasti haluaa. Että onko se todella samaa työ-harraste-perhe-ystävät-kuviota hautaan asti. Onko ruoho vihreämpää aidan takana. Onko meillä kylliksi yhteistä suhteen jatkamiselle. Mitkä ovat asioita, joissa hän voi parisuhteessa tehdä kompromisseja, ja mitkä ovat ns. Must have, ja miten minä sovin siihen. --- Ymmärrän pohdinnan, koska minun ja exän lisäksi miehellä ei ole kokemusta muiden kanssa olosta, enkä halua hänen joutuvan sitä pohtimaan loppuikäänsä. Elämän tarkoitusta ja muita "keveitä" asioita olen itsekin pohdiskellut, ja vaikka sovimme mielestäni hyvin yhteen, on tiettyjä isoja asioita joissa täytyisi jossain kohtaa löytää kompromissi (esim. asuinpaikka). --- Kysymys (ja ihan rehellinen sellainen) on, mitä voin tehdä miehen auttamiseksi? Sovimme jo, että jätetään perheenperustusjutut ym vakavemmat vähemmälle, ja lasketaan yleisesti yhdessäolon intensiteettia hieman. Mutta mitä muuta? Ohjaus psykologille (en usko että menisi), lisää pohdintaa porukalla, +/- listaus....? --- Kappalejaot eivät kännykällä toimi, siksi näitä viivoja väliin. Kiitos kun luitte! Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (21)
Ottaisin ihan reilusti välimatkaa toisesta, vaikka syksyn ajan. Sen aikana molemmilla on aikaa miettiä mitä haluaa ja kenen kanssa, tai olla miettimättä. Molemmat voivat omillaan tehdä mitä haluavat ja toiselle ei tarvitse olla vastuussa tekemisistään. Kumpikin käyttää aikansa siis juuri niinkuin käyttää. Jos yhteinen elämä tuntuu kolmen kuukauden päästä vielä hyvältä, niin katsokaa tilanne uudelleen suhde. Jos taas toista tai molempia epäilyttää, niin lähdette kokonaan eri suuntiin.
Kiitos, tuo on ihan hyvä neuvo! Pelottaa sen tulokset, ja ikävä kuristaa jo nyt kurkkua, mutta parempi toki nyt kuin vuosien päästä.
- AP
No uskon, että tuo oman ajan ja tilan anto on hänelle hyväksi. Mutta älä jää itse itkemään kotiin. Harrasta, tapaa kavereita, elä ja nauti. Kun ei "roiku" toisessa , huomaakin äkkiä että onkin ikävä.
Oletpa vahva ihminen. Mä en itse pystyisi antamaan montaa kuukautta mietintäaikaa sille että haluaako mies olla kanssani vai ei. Sehän olis tuskallista löysässä hirressä olemista. Tee nyt ainakin sillä aikaa kaikkea kivaa itse. Tapaa muita miehiä ja nauti. Irse ottaisin suhteen epäilyn jonkunlaisena epäluottamuslauseena ja loukkauksena. Suhteessahan annetaan paljon ja sitten jos toinen ei yhtäkkiä osaa sanoa siitä juuta eikä jaata niin varmasti tuntuu pahalta. Voimia!
En usko että erossa oli vie lähemmäs, vaan se erottaa. Tulee uutta elämää, joka vie mennessään. Eläkää yhteistä elämää, kevyesti, paineettomasti. Mutta jos ei tunnu hyvältä, sitten ei auta kuin erota.
Nr 7, iso kiitos kauniista sanoista! Olemme todella rakastuneita, mutta silti miestä kalvaa jokin epäilys siitä, olenko minä the one ja mitä yleisesti elämältään haluaa. Itse haluan hänelle kaikkea hyvää, ja toivottavasti yhteistä tulevaisuutta. --- Juttelimme asiasta 1.krt näin avoimesti tänään, ja huomenna hän tulee (omasta ehdotuksestaan) meille yöksi ja tekee pari kotihommaa samalla avukseni. Kuulostelen, mitä on yön aikana ajatellut asiasta. Joka tapauksessa aion antaa tilaa ja aikaa ajatella, mutta en osaa sanoa tarvitaanko siihen "taukoa" vai riittääkö että aloitellaan sillä että nähdään harvemmin.
Nr. 8, totta toisaalta tuokin. Suhdetta on aika vähän takana, ja uskoisin että molemmat löytävät sen yksinolon helppouden pian. Lisäksi, jos hän lähtisi deittailemaan, pari kk olisi siihen lyhyt aika ja tuskinpa se miestä minun luokseni kuitenkaan ajaisi. Hyvä näkökulma! Paineeton yhdessäolo ja erityisesti miehen aikataulujen mukaan meno saattaisi olla paras ratkaisu.
Nostan vielä, jos herättäisi ajatuksia...
Mitä jos ottaisit hieman etäisyyttä itse ja näyttäisit miehelle ettet olekaan niin varma tapaus kuin hän luulee. Mies joutuisi kokemaan että sinusta kannattaa pitää kiinni kun et olekaan enää se saatavilla oleva, fiksu ja helppo tapaus.
Nr. 13, näin, yön yli ajateltuani, päätin itsekin tehdä. Totta puhuen oma innostuskin laski eilisen keskustelun jälkeen, joten etäisyyden pitäminen tulee nyt aikas luonnostaan. --- Ja totta puhuen, ei mies mikään "catch" ole itsekään: hän on vaikea luonne, välillä mököttää, hyvin ylipainoinen, pelaa paljon tietokonepelejä, ei omaisuutta jne. Eli jos/kun minä en ole täydellinen, ei ole hänkään! Tuntuu myös epäreilulta ja naiivilta että hän vertaa minua johonkin 100% "täydelliseen" naiseen, jota ei oikeasti edes ole.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:06"]
Nr. 13, näin, yön yli ajateltuani, päätin itsekin tehdä. Totta puhuen oma innostuskin laski eilisen keskustelun jälkeen, joten etäisyyden pitäminen tulee nyt aikas luonnostaan. --- Ja totta puhuen, ei mies mikään "catch" ole itsekään: hän on vaikea luonne, välillä mököttää, hyvin ylipainoinen, pelaa paljon tietokonepelejä, ei omaisuutta jne. Eli jos/kun minä en ole täydellinen, ei ole hänkään! Tuntuu myös epäreilulta ja naiivilta että hän vertaa minua johonkin 100% "täydelliseen" naiseen, jota ei oikeasti edes ole.
[/quote]
Hei,
Tee juuri noin kun sinua neuvottiin. Ota etäisyyttä. Mies kuulostaa jotenkin epävakaalta ja lapselliselta, epärealistiselta. Monet miehet ovat tuollaisia, mutta mieti kumpi sinua hajottaa enemmän. Yksin olo ja mahdollisuus tapailla uusia mielenkiintoisia miehiä, vai oleminen miehen kanssa joka ei ole kanssasi 100%?
Hei ap.
Tilanteesi on haastava. Toinen osapuoli on kanssasi lähtenyt innolla perustamaan sitoutunutta suhdetta ilmeisen ihastuneena ja nyt miettiikin, mitä tuli tehtyä.
Joskus sanottankin, että rakastuneena ei saa tehdä päätöksiä, sillä se on ikään kuin 'humalatila'. Mutta jälkiviisastelu ei sinua ja teitä auta yhtään.
Henkilökohtaisesti en usko etäisyyden ottoon tai intensiteetin laskuun. Tästä varmaan ollaan montaa eri mieltä, enkä tietenkään ajattele, että edustan absoluuttista totuutta. Jos ajatellaan parisuhdetta ikään kuin teorian kannalta, siinä on elementteinä läheisyys, kumppanuus ja intohimo. Kahden erillisen ihmisen vapaaehtoinen halu sitoutua toisiinsa noita elementtejä toteuttamaan. Jos ollaan sovittu, että otetaa etäisyyttä, eikö siinä lähinnä astu jotenkin markkinavoimat näyttämölle: kumpikin osapuoli kokee tulevansa mitatuksi? Kelpaanko vai en? Astuuko kehiin miellyttämisenhalu joka estää aidon avoimuuden?
Itse ajattelisin, että etäisyyden oton sijasta voisi käydä avointa keskustelua siitä, mitä odottaa toiselta ja mitä odottaa parisuhteelta. Mitä tarkoittavat kummallekin 'erillisyys' (joka on ihan eri asia kuin etäisyys) ja 'läheisyys'. Mielestäni kyse ei ole vain miehestäsi. teidän molempien tulee miettiä, mitä sitoutuminen kummallekin merkitsee. Löytyykö yhteinen taso?
En yhtään kannata mitään 'en ole helppo nakki' -pelejä. Ne saattavat toimia vain pinnallisella tasolla. Syvemmällä parisuhdetasolla pelit estävät luottamuksen.
Toivottavasti sait tästä jotain ajatuksia. Samaa mieltä ei tarvitse olla
Viisautta päätöksiinne!
Nr 15: olet täysin oikeassa, en halua olla miehen kanssa jos toinen vilkuilee koko ajan olkansa yli "parempaa tarjontaa". --- Nr. 16: kiitos ajattelevaisista sanoistasi! Osa ongelmaa on se, että mies on itsekin hukassa ajatustrnsa kanssa. Ei osaa sanoa, millainen olisi hyvä parisuhde tai mitä hakee kumppaniltaan, on vain epämääräinen tunne siitä että jotkus pienet asiat hiertävät ja miettii voisiko olla parempaa tarjolla. Siihen peilaten uskoisin kuitenkin, että mies tarvitsee xxx hetkeä aikaa miettiä ensin omat ajatuksensa selvemmiksi. Vasta sen jälkeen saadaan selvyyttä meidän suhteemme. --- Näemme tänään uudelleen, ja katsotaan mitä mies on yön yli ehtinyt miettiä.
Mies on siis kriisissä itsensä kanssa. Edellinen suhde päättyi varmaan tämän vuoksi. Ei kuulosta mieheltä, joka oli kovin hyvää isäainesta.
Nr. 18, olet täysin oikeassa. Jokin henkilökohtainen kriisi tai mietintä on päällä, ja viime aikoiset suuret muutokset ovat saattaneet sen tuloa jouduttaa. Mietin, miten toista voi auttaa (olen itse käynyt samankaltaista "mikä on elämän tarkoitus" -pohdintaa käynyt läpi myös), mutta eipä siinä kikkakolmosia ole. Miettikööt, ja riippuen sen kestosta mun täytyy tehdä omat ratkaisuni.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 22:18"]Nr 7, iso kiitos kauniista sanoista! Olemme todella rakastuneita, mutta silti miestä kalvaa jokin epäilys siitä, olenko minä the one ja mitä yleisesti elämältään haluaa. Itse haluan hänelle kaikkea hyvää, ja toivottavasti yhteistä tulevaisuutta. --- Juttelimme asiasta 1.krt näin avoimesti tänään, ja huomenna hän tulee (omasta ehdotuksestaan) meille yöksi ja tekee pari kotihommaa samalla avukseni. Kuulostelen, mitä on yön aikana ajatellut asiasta. Joka tapauksessa aion antaa tilaa ja aikaa ajatella, mutta en osaa sanoa tarvitaanko siihen "taukoa" vai riittääkö että aloitellaan sillä että nähdään harvemmin.
[/quote]
Aika lapsellinen tyyppi, jos kuvittelee, että pitäisi löytää "one true love". Ei sellaista ole kuin erittäin harvalla, eikä tarvitsekaan olla. Monet ovat ihan onnellisia, jotka ovat löytäneet mukavan tyypin, jonka kanssa arki sujuu ja homma toimii. Yhdessä pystyy tekemään paljon enemmän kuin yksin, kahdestaan saavuttaa paremman elintason kuin yksin ja aina on seuraa. Perheen perustamisen myötä on myös oma tiimi, jonka kanssa puhalletaan yhteen hiileen. Kaikkien pitäisi tiedostaa nämä asiat, eikä elää pää pilvissä. Jos se elämän rakkaus osuu kohdalle, niin sitten osuu, mutta ei sitä etsimällä löydä. Eikä ruoho tosiaan ole vihreämpää aidan toisella puolella, jos entisessä ruohossa ei ole mitään vikaakaan.
Nr. 20, hyviä pointteja lisää! "Pää pilvissä" on hyvä kuvaus. Ehkä uuden parisuhteen löytämisen "helppous" ja minun innokkuuteni & motivaationi suhteen ylläpitoon on luonut illuusion siitä, että kun hyvän parisuhteen löytyminen oli näin helppoa, täydellinenkin löytyy ongelmitta! --- Olen ollut tosi tyytyväinen saamiini näkökulmiin ja kommenteihin, kiitos! :)
Up