Onks mun mies ihan normaali?
Meillä lapset 3 ja 5, että arkea tullut harjoiteltua jo aika hyvä aika mutta mies on hidas, jähmeä ja unohtelee etenkin lapsiin liittyvien alituiseen etten oikein osaa luottaa hänen tekemisiin. Minä aina heräilyitä lasten kanssa, mies kuorsannut ja äreä jos olen käskenyt yöllä,osallistumaan, ettei unenpuutteestakaan pitäisi johtua jähmeys. Mutta kuvaus vaikka aamupuuroon teos: lapset sanovat että on nälkä, mies laittaa levyn pienelle, odottelee että voiköntsä sulaa kattilassa ja sitten kun se karisee kaataa maidon. Levy pienellä hämmentelee keskittyneesti ja menee 15min että maito alkaa kiehua, sitten laittaa hiutaleita, taas hämmentelee hitaasti, lopulta jossain vaiheessa levy pois päältä ja puuro hautumaan. Yhteensä hiutalepuuron teossa menee 40mij eikä voi tietenkään tehdä samalla mitään muuta keittiössä eikä edes jutella lapsille. Lapset sanoo että nälkä, mies tokaisee oooodottakaa, ei saa olla malttamattomia, puuronkeitossa menee aikansa. Lopulta lapset saavat lautaset eteen, mies ei tietenkään anna juomista vasta kun lapset itse muistavat pyytää ja mankua useaan kertaan, mies usein kuulee pyynnön vasta kolmannella pyytämällä. Jos eivät pyydä niin ilman juomista jäävät. Vitamiineja ja maitohappoja ei usein muista antaa, vaikka ne jo5v annettu aina aamuisin ja mies hyvin tietää ja antanut vaikka kuinka usein (muistutettuna usein..). Kun lapset oli taaperoita, olin sydän syrjällään kun keikkuivat ja kiukkusivat aamu - tai iltapalaa ja miehellä kesti, usein taapero tippui vaikka tuolilta eikä mies tietenkään huomaa tai osaa ennakoida tilanteita. Olen jättänyt lapsia alusta asti isän kontolle, mutta aina epävarman olon kera kun tiedän millainen mies on.
Onko tällainen normaalia? Mulla savu nousee usein päästä miehen takia.. 5v hermostuu usein isiin ja sanoo, että aina sulla isi kestää ja aina sua pitää odottaa! Mies on fyysisesti paljon lasten kanssa, mutta on tuota hidasta ja avutonta, ei näe, ei kuule, kestää...mut pitäisikö mun olla tyytyväinen kun on ja tekee kuitenkin, vaikka unohteleekin..? Miks mua niin ärsyttää ja hermostuttaa se aina... Haluaisin komannen lapsen muuten, mutta tuntuu että miten miehen kanssa taas kestän, kun se niin avuton pikkulasten kanssa.
Kommentit (44)
On normaalia. Vika on sinussa ei miehessä.
Kuulostaa hitaalta, taitaa olla vähän yksinkertainen? Voi olla aika mahdotonta muuttaa häntä paljonkaan. Yritä järjestää arki toimivaksi miehen hitauden ehdoilla. Esim. ostakaa pikakaurahiutaleita. Pari minuuttia mikrossa ja puuro on valmista ja on yhtä hyvää.
Joo ja tuntuu ettei mies välitä/tajua aina ettei nyt todella kannata alkaa vääntää sitä hidasta puuroa vaan antaa esim leipää... Mikrossa mies ei tee enää, koska sillä tuli puurot aina yli ja kirosi sitä. Ja siis tuo puuronkeittoon vaan yksi esimerkki, vielä enemmän ärsyttää kun unohtelee lasten jutut noin ja etenkin heidän ollessa pienempiä pelkäsin että jotain sattuu kun mies ei huomaa/älyä vahtia. Paljon siinä hyvääkin kun halailee ja suorastaan lässyttää (arrrgh!) lapsille, mutta jotkin....en tiedä. Ap
Loogis-analyyttisestä asioissa on tosi yksinkertainen. Mutta osaa korjata asioita, kunnostaa pöydän, rakentaa jotain..tekee huolellisesti (ja hitaasti!) kodin töitä jne. Mutta keskusteluissa on kyllä aika yksinkertainen. Maailman asioista seuraa paljon ja tietää paljon. Ap
Olisitteko te raivona että mies ei muista vitamiineja, ei tajua antaa juomista..? Ap
Ei hitto mikä ärtymys nousi pintaan itselläkin. Vihaan mieheni jahkaamista yli kaiken, itse olen tehokas multitasking-nainen ja toisen hitaus saa vaan julmetun ärtyneeksi :D
Miehesi ei tod.näk muutu tuosta minnekään, ei auta kun kestää :) jos jaksat itse ottaa vastuun vielä yhdestä lapsesta niin anna palaa Frank.
On tainnut mies unohtaa ottaa omatkin vitamiininsa? Mun hermo ei kestäisi katsella tuollaista, kuulostaa todella puhdittomalta ihmiseltä.
Laita miehesi tutkimuksiin, ties vaikka olisi jokin neurologinen häiriö. Hoitaisin itse äitinä ko velvoitteet lasten kanssa, varmistaen ettei mitään vahinkoja ym sattuisi.
Jos ei ole ollut tuommoinen suhteen alusta niin tutkimuksiin. Mun mies tekee aamupuuron 2 minuutissa ja kattaa pöydän siinä välissä.
Normaalia harmaan zombielämän oireilua. Pieni intohimon pilkahdus ja tunne elossa olemisesta voisi auttaa- mistä se tulee, on miehen itse keksittävä. Kakkoshoroja ei tämän tunteen herättämiseen tarvita, mies tutkailkoon itseään ja ajatuksiaan.
Onko mies ollut aina samanlainen? Ellei, passita hänet lääkäriin poissulkemaan kilpirauhasen vajaatoiminta. Ukkini oli tuollainen ja vasta vanhana tauti todettiin, tosi paha hypotyreoosi. Hän muuttui lääkityksellä ihan toiseksi ihmiseksi, oli mummilla ihmettelemistä :)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:10"]
Loogis-analyyttisestä asioissa on tosi yksinkertainen. Mutta osaa korjata asioita, kunnostaa pöydän, rakentaa jotain..tekee huolellisesti (ja hitaasti!) kodin töitä jne. Mutta keskusteluissa on kyllä aika yksinkertainen. Maailman asioista seuraa paljon ja tietää paljon. Ap
[/quote]
Pesunkestävä duunari.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:07"]
Kuulostaa hitaalta, taitaa olla vähän yksinkertainen? Voi olla aika mahdotonta muuttaa häntä paljonkaan. Yritä järjestää arki toimivaksi miehen hitauden ehdoilla. Esim. ostakaa pikakaurahiutaleita. Pari minuuttia mikrossa ja puuro on valmista ja on yhtä hyvää.
[/quote]
Keitä puuro illalla ja lämmittää sen aamulla? Tai sitten syökööt leipää. Rutiinit listataan hellan viereen paperille.
Ei tarvitse olla yksinkertainen, minussa on vähän samaa ja se on masentuneen mutta älykkään ihmisen todellisuuspakoa ja hajamielisyyttä. En kuule mitä minulle puhutaan paitsi jos keskityn kuuntelemaan. Osaan halutessani olla myös täydellisen tehokas keittiössä tai keskustelussa, mutta silloin pitää olla valmiiksi ripeässä tilassa ja suuntautua asiaan.
Sukupuoliero ehkä tuo, että pienen lapsen kanssa on pakko olla skarppina ja se on naisaivoille selvää ja miehelle ehkä sitten ei. Taaperoikä söikin sitten naista niin, että illat olin zombi. Ja jos mies tuli puoli tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa, olo oli kuin neljänsadan metrin juoksijalla, joka hyytyy loppukaarteeseen.
Mutta kun en näytä jaksavan, olen niin keuhkonsa sen suhteen jatkuvasti! Olen tehokas ja nopea, olen korkeakoulutettu ja analyyttinen..mies on amis, hidas ja jähmeä, ei tajua keskustelujani ja kommentoi epäloogisesti...ggggrr!!!! Miten helvetissä mä aikanaan siihen ihastuin..se oli sen urheilullisuuden syytä. ;) mutta nyt ottaa päähän kun mielestäni heikko esikuva lapsille ja epävarmuus jättää lapsia sen kanssa kun olen vaikka illan työkuvioissa. Toisaalta ihanoikeasti siinä on hyvää, se osaa kädentaitoja mitä minä en, korjata asioita kotona..se siivoaa, vaikka hitaasti tekeekin, se lukee iltasatuja lapsille.. Mutta toisaalta jännitän, saako lapset ajallaan nukahtamaan ja onko hampaat muistettu harjata. Olisipa mulla kuitenkin hieman toisenlainen kumppani..vaan, hän nyt on lasten isä ja sillä pitäisi mennä. Ap
Meinasin juosta seinän läpi jo puolessa välissä aloitusviestiä.
Ei, tuo ei ole normaalia. Ei todellakaan.
Meinasin juosta seinän läpi jo puolessa välissä aloitusviestiä.
Ei, tuo ei ole normaalia. Ei todellakaan.
En nyt sanois ap:n puolisoa lapseksi, mutta ymmärrän että hitaus harmittaa.. Tässä kohtaa itse haluaisin nostaa Ap:lle hattua, kun hän kykenee näkemään puolisossaan ilmeisen paljon, myös hyviä puolia. - Toisaalta jos puoliso unohtelee erinomaisen paljon pieniä, päivittäisiä asioita, niin vaikka saattaa kuullostaa hieman loukkaavalta, niin saattaisi, ehkä olla -painosanalla ehkä- paikallaa käydä mahdollisesti hieman tutkituttamassa miehen nuppi, ettei siellä ole jotain -paremman termin puuttuessa- enemmän "löysällä." - Ja, joka voidaan mahdollisesti korjata, jos vain siihen puututaan ajoissa. Tai sitten ei, kaikki vain eivät ole yhtä nopeita, eivätkä kaikki osaa tehdä asioita huolellisesti.
Miten saan passitettua miehen tutkimuksiin? Millä tollasta minnekään saa.. Ja työterveyslääkäristäänkin sanoo, että on aivan onneton tapaus. Huojentavaa kuulla etten revi hiuksiakin turhasta, toisaalta ahdistavaa että muidenkin mielestä tuo on ihan onneton. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:08"]
Joo ja tuntuu ettei mies välitä/tajua aina ettei nyt todella kannata alkaa vääntää sitä hidasta puuroa vaan antaa esim leipää... Mikrossa mies ei tee enää, koska sillä tuli puurot aina yli ja kirosi sitä. Ja siis tuo puuronkeittoon vaan yksi esimerkki, vielä enemmän ärsyttää kun unohtelee lasten jutut noin ja etenkin heidän ollessa pienempiä pelkäsin että jotain sattuu kun mies ei huomaa/älyä vahtia. Paljon siinä hyvääkin kun halailee ja suorastaan lässyttää (arrrgh!) lapsille, mutta jotkin....en tiedä. Ap
[/quote]
Vaikkei puuron keitto pointti ollutkaan, niin pakko sanoa, että ei kiehu yli silloin jos on matala lautanen, jossa on leveät reunat :)
Hei Kyllä miehenne vaikuttaa "hieman" normaalia hitaammalta tapaukselta. En osaa sanoa, että millä mieheenne saisi tarpeeksi vauhtia, mutta voisiko arkeanne nopeuttamaan hankkia esimerkiksi mikroaaltouunin? Tai tehdä puuron puolivalmiiksi jo edellisenä iltana? - Tai miettiä välillä muitakin aaamupalavaihtoehtoja. - Muuten viimeistään, kun lapsille tulee murrosikä niin saattaapi olla, että tulee vielä kiire kouluun, puolityhjin vatsoin.