Mies on herkkä ja keskustelut uuvuttavat minua
Meillä siis tämä menee niin päin, että mies kaipaa romantiikkaa ja tunteellisia juttuja enemmän kuin minä. Tämä on mulle aika uusi tilanne edelleen, koska edellisissä suhteissa miehet ovat olleet aika kylmiä ja heitä ei vain kiinnosta. Nykyistä taas kiinnostaa melkein liiallisuuteen asti. Mun on hyvin vaikea keksiä mitään romanttisia juttuja, koska oon oppinut että kukaan ei niitä kaipaa saati sitten halua. Koen jopa huonoa omatuntoa siitä, että mies kuuntelee ja on mulle niin "hyvä". Itse olen tosi pitkäpinnainen enkä loukkaannu helposti. Jos suutun tai loukkaannun, lepyn todella nopeasti ja asia ei jää vaivaamaan.
Mies odottaa aina, että kun sitä ärsyttää jokin asia niin mä olen automaattisesti korvana ja auttamassa. Tuenhan minä, mutta kun mies on jotenkin niin herkkä, että sillä on melkeinpä koko ajan joku harmitus tai ärsytys jostain asiasta. Itse puran välillä asioita miehelle, mutta en halua purkaa häneen kaikkea pientä ärsytystä ja muuta. Yritän käsitellä asioita itse sekä kavereiden kanssa, toki puran välilä myös miehelle. Mies taas ei osaa käsitellä näitä "opiskelukaveri oli niin ilkeä ja vittumainen"-tyylisiä pahan mielen aiheuttajia itse eikä sillä ole kavereitakaan. Ihan kiva, että mies luottaa muhun ja jakaa asioitaan.. Mutta kun näitä asioita on liikaa ja alan ärsyyntyä, lopulta meinaa tulla riita kun turhaudun ja mies jää jankkaamaan jotain tiettyä sanavalintaa tai tilannetta.
Meille tulee helposti väärinkäsityksiä esimerkiksi tekstiviestikeskusteluista. Se on varmaan ihan yleistä, mutta mies loukkaantuu niin älyttömän helposti. Olen alkanut rajoittaa (tekstiviesti)juttelua miehen kanssa, koska pelkään sanovani jotain mistä se loukkaantuu ja sitten mikään anteeksipyyntö tai toteaminen väärinkäsitykseksi ei heti riitä, vaan asiasta pitää jauhaa ja jauhaa. Mies vaan ei osaa antaa olla.
Olen aina toivonut rinnalleni tunteellista ja huomioivaa miestä ja nyt mulla on semmonen.. En yhtäkkiä osaakkaan olla ja auttaa miestä käsittelemään tunteitaan ja huomioimaan toista samalla tavalla. Mikä tähän auttaisi? En usko, että oltaisiin liian erilaisia. Minusta on tullut edellisten suhteiden jälkeen jotenkin niin kova kun taas mies on niin herkkähipiäinen.. Haluan nyt muuttaa omaa käytöstäni tai saada tähän jotain ratkaisua.
Usein saadaan onneksi väärinkäsitykset ja muut jutut selvitettyä, mutta huomaan jälkeenpäin keskusteluiden uuvuttavuuden. Joka sanan analysointi ja käänteleminen sekä väänteleminen joka suuntaan kuluttaa todella paljon. Miten voisin tästä sanoa loukkaamatta miestä? Mun mielestä hänen pitäisi oppia aikuisena ihmisenä käsittelemään joitakin negatiivisia asioita myös yksin tai ainakin enemmän yksin, koska selkeästi uuvun henkisesti. Näitä keskusteluja käydään joskus parikin kertaa viikossa ja emme edes näe joka päivä. Inhottaa jos ilta menee pilalle siksi, että minä sanoin jotain vahingossa liian tylyyn sävyyn. Tätä pitää sitten jauhaa ja jauhaa, joskus menee parikin tuntia kun keskustellaan. Todella uuvuttavaa enkä enää tiedä, kauanko jaksan kun koko näkeminen menee hänen "kiukutteluun" :(. Hyvä sinänsä, että asia keskustellaan läpi eikä mies vaan murjota jossain sohvan nurkassa turpa tukossa eikä suostuisi sanomaan mikä vaivaa.
En vaan tajua miten siinä keskustelussa menee noin helvetin kauan! Mies jankkaa ja jankkaa, sillä kestää tosi kauan saada se pointti ulos. Olen yrittänyt sanoa, että sano nyt mikä ärsyttää niin koitetaan ratkaista. Mies ei vaan meinaa tajuta, että ei kannata puhua ennen kuin omat ajatukset ovat selkeämpiä. Itseäni myös turhauttaa nämä miehen mökötyskohtaukset, koska mies alkaa käyttäytymään tahattomasti lapsellisesti. Jos en suostu heti puhumaan ja pyydän miestä miettimään sanojaan ja asiaa, mies saattaa hakea vaikka ruokaa ja huomaamatta paiskasta kaapin oven kiinni. Tai sitten mies pyörii turhautuneena sohvalla ja tuhahtelee, se ei jotenkaan osaa olla paikallaan ja koko ajan muistuttaa käytöksellään mua siitä, että jokin ärsyttää. Tässä vaiheessa mua jo ahdistaa kun mietin vaan, että kauanko tällä kertaa menee asian selvittämiseen.
Mies on ymmärtäväistä sorttia ja uskon, että se tuosta vähän "ryhdistäytyisi" jos saan otettua tämän jotenkin rakentavasti esille. Mies ei tiedä, että tuo jatkuva vääntäminen ja asioiden ns.ylidramatisointi kuluttaa mua näin paljon. Haluan tehdä asialle jotain ennen kuin ahdistun enemmän, mutta mitä? Onko miehen tunteiden hallinnassa joku ongelma?! Haluan ihan totta ymmärtää miestä ja auttaa, mutta kun se on tällaisella toimintamallilla mulle liian raskasta.
Kommentit (27)
Siis mun mielestä ois tosi hienoa jos väärinkäsitykset ja tämmöset saataisiin ratkottua nopeammin. En vaan tiedä miten ehdottaa sitä miehelle? Jos mies ei osaa heti sanoa missä kohtaa hän pettyi/suuttui/harmistui/tapahtui jotain niin vaikea mun on auttaa tai olla oikeasti edes pahoillaan. En jaksa jankata, että no sori kun en tiedä edes missä kohtaa tein jotain väärin vai oliko kyseessä puhdas väärinkäsitys. Näitä varmaan on joka suhteessa, siis väärinkäsityksiä.
En jaksaisi kyllä sitäkään, että itsepäisesti kieltäydyn puhumasta asiasta ennen kuin mies on miettinyt sanojaan. Mies ei osaa rauhottua tai olla normaalisti, muutenhan me voitaisiin jättää asia hautumaan ja jutella vaikka muutaman tunnin päästä. Jos ehdotan myöhempää käsittelyä, mies ei tosiaankaan ole normaali. Se alkaa just murjottamaan, kävelemään kovaäänisesti, tuhahtelemaan ja munkin on silloin mahdoton olla normaalisti. Mulla taas meinaa mennä HERMOT tuohon lapselliseen mökötykseen, vaikka tiedän ettei mies voi sille mitään. Eli asia on melkein pakko käsitellä heti, mutta sitten siinä menee toi maratoniaika kun mies ei päässänsä saa noita ajatuksia järjestykseen. Viimeksi meille tuli ihan väärinkäsitys ja tulkittiin tilanne eri tavalla. Olin pyytänyt kahden tunnin aikana sata kertaa anteeksi, en tarkoittanut, miten niin, tulkitsit väärin ja ties mitä. Lopulta itse oikeasti suutuin ja aloin melkein itkemään kun en jaksanut vaan enää kuunnella. Seuraavana aamuna sitten mietin, että no jos mies ois osannut heti sanoa niin asia ois voitu kuitata viidessä minuutissa, jopa huumorilla.
-ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:15"]
Monisanainen olet itsekin!
[/quote]
Joo, en osaa tiivistää :D. Pahoittelut! Riitatilanteessa olen kyllä hyvinkin suora ja selkeä, nyt ei ajatus luista..
-ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:15"]Monisanainen olet itsekin!
[/quote]
Sama tuli mieleen. :-) Ehkä ette vain sovi yhteen? Kuulostaa että mies kaipaa terapeuttia enemmän kuin parisuhdetta.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 13:49"]
Meillä siis tämä menee niin päin, että mies kaipaa romantiikkaa ja tunteellisia juttuja enemmän kuin minä. Tämä on mulle aika uusi tilanne edelleen, koska edellisissä suhteissa miehet ovat olleet aika kylmiä ja heitä ei vain kiinnosta. Nykyistä taas kiinnostaa melkein liiallisuuteen asti. Mun on hyvin vaikea keksiä mitään romanttisia juttuja, koska oon oppinut että kukaan ei niitä kaipaa saati sitten halua. Koen jopa huonoa omatuntoa siitä, että mies kuuntelee ja on mulle niin "hyvä". Itse olen tosi pitkäpinnainen enkä loukkaannu helposti. Jos suutun tai loukkaannun, lepyn todella nopeasti ja asia ei jää vaivaamaan.
Mies odottaa aina, että kun sitä ärsyttää jokin asia niin mä olen automaattisesti korvana ja auttamassa. Tuenhan minä, mutta kun mies on jotenkin niin herkkä, että sillä on melkeinpä koko ajan joku harmitus tai ärsytys jostain asiasta. Itse puran välillä asioita miehelle, mutta en halua purkaa häneen kaikkea pientä ärsytystä ja muuta. Yritän käsitellä asioita itse sekä kavereiden kanssa, toki puran välilä myös miehelle. Mies taas ei osaa käsitellä näitä "opiskelukaveri oli niin ilkeä ja vittumainen"-tyylisiä pahan mielen aiheuttajia itse eikä sillä ole kavereitakaan. Ihan kiva, että mies luottaa muhun ja jakaa asioitaan.. Mutta kun näitä asioita on liikaa ja alan ärsyyntyä, lopulta meinaa tulla riita kun turhaudun ja mies jää jankkaamaan jotain tiettyä sanavalintaa tai tilannetta.
Meille tulee helposti väärinkäsityksiä esimerkiksi tekstiviestikeskusteluista. Se on varmaan ihan yleistä, mutta mies loukkaantuu niin älyttömän helposti. Olen alkanut rajoittaa (tekstiviesti)juttelua miehen kanssa, koska pelkään sanovani jotain mistä se loukkaantuu ja sitten mikään anteeksipyyntö tai toteaminen väärinkäsitykseksi ei heti riitä, vaan asiasta pitää jauhaa ja jauhaa. Mies vaan ei osaa antaa olla.
Olen aina toivonut rinnalleni tunteellista ja huomioivaa miestä ja nyt mulla on semmonen.. En yhtäkkiä osaakkaan olla ja auttaa miestä käsittelemään tunteitaan ja huomioimaan toista samalla tavalla. Mikä tähän auttaisi? En usko, että oltaisiin liian erilaisia. Minusta on tullut edellisten suhteiden jälkeen jotenkin niin kova kun taas mies on niin herkkähipiäinen.. Haluan nyt muuttaa omaa käytöstäni tai saada tähän jotain ratkaisua.
Usein saadaan onneksi väärinkäsitykset ja muut jutut selvitettyä, mutta huomaan jälkeenpäin keskusteluiden uuvuttavuuden. Joka sanan analysointi ja käänteleminen sekä väänteleminen joka suuntaan kuluttaa todella paljon. Miten voisin tästä sanoa loukkaamatta miestä? Mun mielestä hänen pitäisi oppia aikuisena ihmisenä käsittelemään joitakin negatiivisia asioita myös yksin tai ainakin enemmän yksin, koska selkeästi uuvun henkisesti. Näitä keskusteluja käydään joskus parikin kertaa viikossa ja emme edes näe joka päivä. Inhottaa jos ilta menee pilalle siksi, että minä sanoin jotain vahingossa liian tylyyn sävyyn. Tätä pitää sitten jauhaa ja jauhaa, joskus menee parikin tuntia kun keskustellaan. Todella uuvuttavaa enkä enää tiedä, kauanko jaksan kun koko näkeminen menee hänen "kiukutteluun" :(. Hyvä sinänsä, että asia keskustellaan läpi eikä mies vaan murjota jossain sohvan nurkassa turpa tukossa eikä suostuisi sanomaan mikä vaivaa.
En vaan tajua miten siinä keskustelussa menee noin helvetin kauan! Mies jankkaa ja jankkaa, sillä kestää tosi kauan saada se pointti ulos. Olen yrittänyt sanoa, että sano nyt mikä ärsyttää niin koitetaan ratkaista. Mies ei vaan meinaa tajuta, että ei kannata puhua ennen kuin omat ajatukset ovat selkeämpiä. Itseäni myös turhauttaa nämä miehen mökötyskohtaukset, koska mies alkaa käyttäytymään tahattomasti lapsellisesti. Jos en suostu heti puhumaan ja pyydän miestä miettimään sanojaan ja asiaa, mies saattaa hakea vaikka ruokaa ja huomaamatta paiskasta kaapin oven kiinni. Tai sitten mies pyörii turhautuneena sohvalla ja tuhahtelee, se ei jotenkaan osaa olla paikallaan ja koko ajan muistuttaa käytöksellään mua siitä, että jokin ärsyttää. Tässä vaiheessa mua jo ahdistaa kun mietin vaan, että kauanko tällä kertaa menee asian selvittämiseen.
Mies on ymmärtäväistä sorttia ja uskon, että se tuosta vähän "ryhdistäytyisi" jos saan otettua tämän jotenkin rakentavasti esille. Mies ei tiedä, että tuo jatkuva vääntäminen ja asioiden ns.ylidramatisointi kuluttaa mua näin paljon. Haluan tehdä asialle jotain ennen kuin ahdistun enemmän, mutta mitä? Onko miehen tunteiden hallinnassa joku ongelma?! Haluan ihan totta ymmärtää miestä ja auttaa, mutta kun se on tällaisella toimintamallilla mulle liian raskasta.
[/quote]
Onks tää siis parodiaa sen miehen jankuttamisesta?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:15"]Monisanainen olet itsekin!
[/quote]
Sama tuli mieleen. :-) Ehkä ette vain sovi yhteen? Kuulostaa että mies kaipaa terapeuttia enemmän kuin parisuhdetta.
[/quote]
Mä mietin, että pitäiskö mun ehdottaa miehelle ammattiapua tunteiden käsittelyyn. Mies todennäköisesti loukkaantuu tästäkin :(. Muuten meillä natsaa niin hyvin kaikella saralla, mutta tämä. Inhoan vääntää asioista eikä mieskään siitä pidä. Aina se menee hänen osaltaan sellaiseksi. Pitäis sit varmaan kysyä, että mitä se haluaa mun tekevän, että ei menis tuntikausia johonkin täysin turhaan angstiin.
-ap
Olet minä. Paitsi puheliaampi.
Täsmälleen samanlaista meillä.
Ap vetoaa nyt kyllä kolmen yön unettomuuteen ja muuhun :D. Kauheen pitkästi selitän, en siis todellakaan jankuttele normaalisti asioita näin pitkästi. Toisaalta on ehkä ihan terapeuttista nyt vaan päästää anonyyminä kaikki ulos ja mahdollisimman pitkästi :D
Ysi, miten teillä ratkotaan näitä juttuja? Mies varmasti suostuisi jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun, mutta mimmoinenhan se olisi..
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:25"]
Pitäis sit varmaan kysyä, että mitä se haluaa mun tekevän, että ei menis tuntikausia johonkin täysin turhaan angstiin.
-ap
[/quote]
Tee tämä!
Sun mies tarvii kavereita/harrastuksia ja sinä myös, olette liikaa yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:28"]
Ap vetoaa nyt kyllä kolmen yön unettomuuteen ja muuhun :D. Kauheen pitkästi selitän, en siis todellakaan jankuttele normaalisti asioita näin pitkästi. Toisaalta on ehkä ihan terapeuttista nyt vaan päästää anonyyminä kaikki ulos ja mahdollisimman pitkästi :D
Ysi, miten teillä ratkotaan näitä juttuja? Mies varmasti suostuisi jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun, mutta mimmoinenhan se olisi..
[/quote]
No, mäkin tapaan kysyä mitä se haluaisi mun tekevän. Johon se ei vastaa mitään tai antaa ymmärtää että mun pitäisi tietää kysymättäkin. Ei siis auta mitään.
Ei meillä ole mitään hyvää tapaa keksitty. Se helvetti vaan käydään läpi joka kerta. Tosin ei ihan noin usein kuin teillä. Ja nyt se on terapiassa, toivottavasti saa siitä jotain apua. En pysty auttamaan, sori.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:33"]
Sun mies tarvii kavereita/harrastuksia ja sinä myös, olette liikaa yhdessä.
[/quote]
No tätä mäkin oon miettinyt. Ei me koko ajan nähdä, mutta oon tosiaan miehen ainut ihmissuhde. Tai on sillä jotain kavereita, mutta eivät nää juuri koskaan. Perheen kanssa ei ole läheinen. Sinänsä ymmärrän, että kaikki kaatuu sit mulle.. Oon koittanu ehdottaa jotain sosiaalista harrastusta, mutta ei se saa itseään mihinkään. Keksii kaikkia tekosyitä, lopulta myös itsekin et mikään ei kiinnosta tarpeeks.
-ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 14:28"]
Ap vetoaa nyt kyllä kolmen yön unettomuuteen ja muuhun :D. Kauheen pitkästi selitän, en siis todellakaan jankuttele normaalisti asioita näin pitkästi. Toisaalta on ehkä ihan terapeuttista nyt vaan päästää anonyyminä kaikki ulos ja mahdollisimman pitkästi :D
Ysi, miten teillä ratkotaan näitä juttuja? Mies varmasti suostuisi jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun, mutta mimmoinenhan se olisi..
[/quote]
No, mäkin tapaan kysyä mitä se haluaisi mun tekevän. Johon se ei vastaa mitään tai antaa ymmärtää että mun pitäisi tietää kysymättäkin. Ei siis auta mitään.
Ei meillä ole mitään hyvää tapaa keksitty. Se helvetti vaan käydään läpi joka kerta. Tosin ei ihan noin usein kuin teillä. Ja nyt se on terapiassa, toivottavasti saa siitä jotain apua. En pysty auttamaan, sori.
[/quote]
Ootteko keskustelleet asiasta silloin kun ei oo tilanne päällä? Pitäis uskaltaa ottaa puheeksi, mutta mies jotenkin häpeää "ongelmaansa". Tai ongelmahan on tässä tapauksessa myös minun.
-ap
vaikuttaa että mies on löytänyt tien naisen sydämmeen :D
Ootteko keskustelleet asiasta silloin kun ei oo tilanne päällä? Pitäis uskaltaa ottaa puheeksi, mutta mies jotenkin häpeää "ongelmaansa". Tai ongelmahan on tässä tapauksessa myös minun.
-ap
Kyllä on puhuttu. Kannattaa sun ottaa tosiaan puheeksi rauhallisena hetkenä, häpeää tai ei. Taustalla voi olla masennusta ja muita mt-ongelmia. Kuulemma se asian käsittely myöhemmin ei ole ratkaisu, vaan kärsivällisyys. Joskus mä kyllä lähden ihan vaan pois kun en jaksa sitä taakkaa. Musta on rajansa sillekin kuinka paljon toiselta voi edellyttää.
Mieluiten en haluaisi puhua tunteista ollenkaan, mutta se ei kai sit käy. Outoa että yleensä kuvitellaan että se on nainen joka haluaa soutaa ja huovata niitä tunneasioita, plääh.
Mieheltä on varmaan vaatia ajatuksia ennen puhetta, koska vaikuttaa tyypiltä, joka ei pysty ajattelemaan mitään ilman että puhuisi samalla. Helpottaahan puhuminen, kirjoittaminen samoin, mutta ei nyt tuollaista pelleilyä oikeesti kenenkään tarvi kestää. Teillä on jo nyt kommunikointia rajoitettua tämän jankkaamisen takia (välttelet tekstailua), joten millaiseksi tuo sinun ihana romanttinen höpöttäjäsi suhteenne vielä ajaakaan, en haluaisi edes ajatella.
Tunteellinen ja romanttinen on muuten eri asia kuin itseään täynnä oleva ja loukkaantumisherkkä. Kyllä minäkin valitan muiden tekemisistä ja puheista, mutta yleensä näen jutut samalla huvittavina, jolloin tarioista tulee enemmänkin anekdootteja. On ajanhukkaa loukkaantua siitä, jos joku toinen on pelle tai huonotapainen. Tämän voisi joku opettaa ukollesikin.
Ja totta kai sanot siitä, että elämä on liian kallisarvoinen asia tuhlattavaksi vänkäämiseen ja vatvomiseen. Miehen on muututtava. Onko hänellä muuten ollut aiemmin naissuhteita?
Mistä hän pahoittaa mielensä? Kohteletko häntä epäkunnioittavasti? Tiuskit, nimittelet? Flirttailet FB:ssa muille? Petät? Teet jatkuvasti jotain pikku kakkaa, jota sitten pitää puida?
No mulle kyl kelpaa tunteista puhuminen hyvin, mutta ahdistuneessa/tuohtuneessa ilmapiirissä se on yhtä soutamista ja huopaamista.
-ap
Taitaa tuntea olonsa melko epävarmaksi. Onko teillä kuinka pitkä suhde takana tässä vaiheessa ja mitä olette sopineet yhteisestä tulevaisuudesta, jos olette sopineet? Tai suhteen luonteesta nykyisellään?
Jestas miten pitkän viestin kirjoitin. Tiivistelmän yritys:
Mies loukkaantuu ja harmistuu helposti. Ei onneksi vedä mykkäkouluksi tai muuta, vaan haluaa keskustella. Keskustelut kuitenkin ovat todella pitkiä ja kestää hirmu kauan, että mies saa pointtinsa sanotuksi. Mikään anteeksipyyntö tai väärinkäsityksen toteaminen ei saa miehen loukkaantumista pois, vaan tosiaan haluaa keskustella. Olen sen kanssa iha fine, mutta keskustelut kuluttavat aivan helvetisti. Lähinnä sen takia, että ne kestää tosi pitkään ja voi mennä tuntejakin. Sitten kun jälkeen päin mietin, että tuonkin olisi keskustellut helposti muutamassa minuutissa läpi. Keskustelujen jälkeen olen todella uupunut henkisesti. Miehellä vaan kestää ja kestää ennen kuin se saa sanotuksi mitä oikeasti tarkoitti. Hän ei osaa käydä tätä asiaa läpi päässään ollenkaan, vaan purkaa mulle kaikki analyysit sanoista ja tilanteista.
-ap