Ajatteletko, että hminen joka tekee lapset 3 vuoden välein, tekee niin siksi, että saisi olla mahdollisimman pitkään kotona
ettei tarvitse lähteä töihin?
Mä itse ajattelen olevan näin.
Mä olin lapsen kanssa 3v kotona ja sen jälkeen lähdin takaisin töihin.
Mun mielestä on kivaa vaihtelua olla välillä työelämässä ennenkuin tulee mahdollista perheenlisäystä.
Kommentit (29)
Mulla on lapset n. 3v välein ja ei ole laskelmoitu noin, itseasiassa olen joissain väleissä ollutkin töissä :)
On vaan kätevä ikäero, isompi jo aika omatoiminen mutta sisaruksista kuitenkin kavereiksi toisilleen.
En ainakaan itsestäni ajattele niin vaikka nyt harkitaankin toista niin etten ehtisi valmistumisen jälkeen välttämättä töihin ennen uusia lomia. Mutta meillä kyllä on vapaita jaettu mikä pystytty ja opiskelin koko 3v kun kotona lasta hoisin. Siksi ollaan toista harkittu, että nyt ehkä vihdoin jaksaisi, mutta ikäero ei olisi ihan mahdottoman iso (4-5v).
Menin töihin heti äitiysloman päätyttyä ja ratkaisu oli oikea. Kyllä mä ehdin olla illat kotona lapsen kanssa ja teen vuorotyötä joten on myös vapaapäiviä. En ymmärrä tota logiikkaa, että jos käyn töissä niin en näkisi lapsen kasvua tai menettäisin jotain.
Lapsi on sosiaalinen eikä enää pelkää vieraitakaan ihmisiä, tämä on seurausta siitä, että hän meni aikaisin päiväkotiin ja tapaa siellä eri ihmisiä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädäkään kotiin, mä en ainakaan elä sillä muutamalla satasella minkä ois äitiysloman jälkeen saanut, eikä tarkotus ole tuhlata säästöjä siihen, että saa lapsen kanssa maata kotona...
Jos on ahne työlle, niin ehtiihän tuossa välissä olla aina pari vuotta eläkettä tienaamassa, ellei sitten ole ongelmaraskauksia, jotka vaativat pitkiä sairauslomia.
En välttämättä. Suurimmalla osalla töissä olo on kuitenkin helpompaa ja rennompaa kuin monen lapsen kanssa kotiäitinä (jos siis hoitaa lapset itse). Tiedän kyllä yhden perheen jossa toimittiin kuten aloituksen kysymyksessä. Äidille oli ilmeisesti jotenkin noloa, ettei saanut töitä, en kyllä ymmärrä mitä niin kauheaa siinä on. Eikä minusta ole väärin tehty jos jää kotiin lasten kanssa, vaikka kuinka pitkäksi aikaa, kunhan vain on hyvä äiti.
Täytyy silti myöntää, että lusmuäitejä katson vähän pahalla. Siis näitä, jotka ovat kotona, tekevät lapsia, mutta laittavat ne muiden hoidettaviksi päiväkotiin. Samoin ihmettelen äitejä, joilla "kiire" palata töihin ja lapsi laitetaan vauvana päiväkotiin. Joillekin se yhden kanssa oleminenkin on niin raskasta. Hyvin erilaisia arvojärjestyksiä ihmisillä. Ihan hyvä että niin on, vaikkei muiden ratkaisuja aina ymmärräkään.
No jos välillä ei olla töissä niin joo, laiskalta vaikuttaa. Mutta se on uhraus oman elämän eteen.
"Ettei tarvitse lähteä töihin"?
Ehkä joku haluaa olla mielummin lastensa kanssa ja viihtyy kotona? Joku toinen taas ei jaksa olla kotona lasten kanssa, ja menee mielummin töihin. Oma valinta.
Minulla on paljon amerikkalaisia ystäviä, ja aika monen lapsen välissä on se kolme vuotta. Yksikin nainen on saanut neljä lasta aina kolmen vuoden välein. Tämä ei selity millään kht-säännöksillä tietenkään vaan ihan sillä syyllä, että se n. 3 vuoden ikäero on usein aika ideaali. Ei ole kahta "vauvaa" kerralla, mutta ikäero ei vielä ole liian isokaan.
Meille tuli kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Lähdin töihin oltuani 2,5 vuotta yhteen putkeen äitiyslomalla, eli kuopuksen ollessa puolivuotias. Sen jälkeen oli mieheni vuoro olla lasten kanssa kotona 2,5 vuotta. :) Eli siihen asti, että lapset olivat 3- ja 5-vuotiaita. Tämä oli loistava järjestely meille, sillä kummallakaan ei tullut mitään mahdottoman pitkää taukoa töistä, jonka aikana osaaminen olisi ruostunut. Ja oli oikeudenmukaista, että molemmat saivat samanlaisen mahdollisuuden nauttia rauhassa kotona lapsista. Jos lapsilla olisi ollut kolme vuotta ikäeroa, olisi lomat saatu jotenkin puolitettua. Kukin tekee omat ratkaisunsa näissä asioissa, mutta itse lähtökohtaisesti kannatan sitä, että lasten kanssa ollaan ainakin muutaman vuoden ikään kotona, eikä senkään jälkeen hoitopäivät venyisi mahdottoman pitkiksi. 3 vuotta on usein melko käytännöllinen ikäero, ja luulen, että se on tavallisin syy, miksi siihen ikäeroon tähdätään. Toki tämä samalla johtaa usein siihen, että vanhempainlomat venähtävät.
En ajattele noin. Työni on ihanaa, lapset myös. Olisin tehnyt tiivimmällä tahdilla, jos lapsia olisi vain tullut helpommin. Ensin imetys estää raskautumisen, siinä meni 1,4 kk kunnes kuukautiset taas alkoivat, sitten muutama kk yrittämistä, kun on pco ja raskautuminen on aika vaikeaa. Sitten raskausaika päälle, niin helpostihan se 3 vuotta menee lasten syntymien välissä. Näin kaikkien neljän lapsen kohdalla. Pidempi aika taas olisi estänyt näin monen lapsen hankinnan, koska naisen hedelmällinen aika on aika lyhyt.
Ei siis itselläni ole mitään syytä välttää työntekoa, enkä siksi ajattele sitä muistakaan. Pienet pätkät tein töitä välissä, koska saan sitä niin suunnattomasti iloa elämääni, enkä halua urani kokonaan katkeavan lasten vuoksi.
Eikö aloittaja ole kuullut lapsille suunnatuista päiväkodeista?
TIEDÄN näin tapahtuvan. Asianomainen rouva kertoi avoimesti suunnitelmistaan. Ei ollut tehnyt eläessään päivääkään töitä, eikä aikonut tehdä jatkossakaan.
En tiedä kuinka monta lasta nainen olisi vielä tehnyt, mutta neljännen jälkeen mies teetti vasektomian. Kaikki lapset ovat syntyneet kolmen vuoden välein.
Rouva nuhaantui, otti kaksi pienintä mukaansa ja muutti varakkaamman elättäjän luokse.
Kyllä ajattelen ja ihan on perheellisten omasta suusta myös tämä kuultu. Kaikista eniten asiassa ketuttaa se, että sitä naisen virkaa voidaan tällä tavoin pitää vuositolkulla varattuna tälle 'kotoilijalle' - joka on jo täysin tipahtanut kehityksen kelkasta sitten kun suvaitsee palata takaisin 9-12 vuoden tauon jälkeen. Ja raskaaksihan tultiin 'ihan sattumalta' seuraavassa kuussa, kun oli vakisoppari allekirjoitettu.
Kyllä toivon, että yhteiskuntamme menee siihen suuntaan, että ne lapset maksetaan ihan itse - eikä tehdä niitä työnantajan piikkiin.
Lähden opiskelemaan, kun lapsi on 10kk. Toivottavasti tulen pian raskaaksi ja sitten opiskelen kotoa käsin hetken. En todellakaan ole niin itsetuhoinen, että haluaisin tässä taloustilanteessa monen vuoden aukkoja CVhen. Opiskelen ja hoidan lapset samalla.
Mielelläni olisin mennyt töihin, tai saanut toisen aikaisemmin, mutta eka päättyi kesken ja sen jälkeen meni vuosi uuteen raskauteen.
Emmekä me sillä tavalla tähdänneet että johonkin väliin pakko saada, vaan että tulee jos on tullakseen.
Kohta loppuu tuo touhu kun hallituksen kh-tukiuudistus tulee. Yleensä huonosti koulutetut ja matalapalkkaduunarit harrastaa tota touhua että 3v välein uusi muksu. Mä menin ainakin innoissani töihin 1v6kk jälkeen.
En ajattele. Ajattelen että ihmiset elävät omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, enkä voi tietää miksi tekevät ratkaisuja kuten tekevät. Ja tärkein; se ei edes kuulu minulle, aivan kuten minun ratkaisuni eivät kuulu muille.
Kyllä, lusmuja riittää. Eivät tietenkään tunnusta.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 12:27"]
Kohta loppuu tuo touhu kun hallituksen kh-tukiuudistus tulee. Yleensä huonosti koulutetut ja matalapalkkaduunarit harrastaa tota touhua että 3v välein uusi muksu. Mä menin ainakin innoissani töihin 1v6kk jälkeen.
[/quote]
Mulle mun lapset on rakkaita ja olisi tuntunut todella pahalta, jos tuossa iässä olisin lapseni joutunut hoitoon laittaa ja menemään töihin. Olen onnellinen, että voin kotona hänet hoitaa ja kohta toisenkin. Ikäeroa tulee olemaan n.2,5v. Lapset on lapsia vain kerran, enkä kyllä haluaisi näitä alkumetrien seuraamista ilman jäädä. Tulen siis kotona vielä olemaan ainakin 2 vuotta, ellen sitä 3. Se on lyhyt aika elämässä ja kuitenkin lapsilukuni jää tähän kahteen. Pieni ikäero sopii minulle, sillä nyt voin ja saan olla kotona ja töitä kerkiän lasten kasvettua tehdä vielä vuosikymmeniä. En tehnyt lapsia sen takia, että voin viedä ne hoitoon ja mennä töihin!