Onko täällä muita vauvojen äitejä, jotka priorisoivat lihaskuntoharjoittelun heti vauvanhoidon jälkeen?
Eli huolehditte siitä joka tilanteessa, että treenit hoituu? Itse olen päättänyt treenata joka toinen päivä tunnin.
Kommentit (12)
Minä ainakin jos vauva antaa. Synnytä kohta ja odotan innolla että pääsen taas kuntoon.
Työkaveri ilmeisesti teki noin, oli ennen toista äitiyslomaansa mukava tavallinen äiti, töihin palattuaan on täysi mulkero ihme ruokavalioineen ja muine ehdottomuuksineen, kuntosaliharjoittelu menee kaiken muun edelle, jopa työilmapiiri kärsii. Ei voi olla töissä 10min kauemmin, haen lapset klo 17.15 hoidosta ja sitä ennen on ehdittävä tunniksi kuntosalille jne.
Ekat 5kk lepo oli heti toisena vauvanhoidon jälkeen. Halusin toipua kunnolla ja olla täysin varma että sektiohaava paranee ennen kuin alan tehdä mitään. Tuon 5kk jälkeen toiseksi tärkein juttu oli opiskelu, eli palasin koulunpenkille. Liikuntaa harrastin koko tuona aikana, mutta se oli yhteistä aikaa vauva kanssa eli kävimme lenkillä ja köllimme lattialla vauvan harjoitellessa liikkumista ja minun tehdessä corea.
Itsellä menee päivän kirjallisuuden lukuhetki jumpan edelle.
Ei nyt joka tilanteessa. Pitää antaa itselleen höllää, ja treenata vauvan ehdolla. Jos lapsi on itkuinen tai takana on huonosti nukuttu yö, ei ole järkeä treenata. Olen kuitenkin aina synnytysten jälkeen eli parissa viikossa palannut treenien pariin, tietysti kevyesti jne... Tämä on auttanut kroppaani palautumaan ennalleen ja pääkoppaa jaksamaan. Olen aina treenannut 3-6krt viikossa
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 10:54"]Ei nyt joka tilanteessa. Pitää antaa itselleen höllää, ja treenata vauvan ehdolla. Jos lapsi on itkuinen tai takana on huonosti nukuttu yö, ei ole järkeä treenata. Olen kuitenkin aina synnytysten jälkeen eli parissa viikossa palannut treenien pariin, tietysti kevyesti jne... Tämä on auttanut kroppaani palautumaan ennalleen ja pääkoppaa jaksamaan. Olen aina treenannut 3-6krt viikossa
[/quote]
Niin, siis mun elämä on lastenhoitoa päivisin, illalla lähden treenille kun mies tulee töistä. Ei mulla ole muita harrastuksia eikä menoja, joten treenit tulee hyvänä kakkosena
en min ainakaan. Minulla menee syöminen ja juominen treenaamisen edelle. Koliikkivauvan kanssa ei oikein pysty syömään, joten jos tulee pienikin tauko, niin sitten kantsii syödä.
Priorisointi=asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen. Järjestön lause.
En todellakaan. Kylläpä siinä oli muutakin tekemistä. Olen aina urheillut paljon ja nuorempana myös kilpaiurheillut joten liikunta on hyvin tärkeää. Mutta tärkeää on se toipuminenkin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lihaskunto ei saa olla pakkomielle. Aloittelin rauhassa treenaamisen n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen, sitä aiemmin ei välttämättä edes kannata (vaurioriskit).
Nyt kaksivuotiaan äitinä olen superkunnossa. Kyllä sitä aikaa riittää niiden vauvakuukausien jälkeenkin, kun motivaatio on muuten kunnossa. Liikkua on tarkoitus koko elämä, sitä ei vauvakuukausien relaaminen pilaa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 11:41"]En todellakaan. Kylläpä siinä oli muutakin tekemistä. Olen aina urheillut paljon ja nuorempana myös kilpaiurheillut joten liikunta on hyvin tärkeää. Mutta tärkeää on se toipuminenkin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lihaskunto ei saa olla pakkomielle. Aloittelin rauhassa treenaamisen n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen, sitä aiemmin ei välttämättä edes kannata (vaurioriskit).
Nyt kaksivuotiaan äitinä olen superkunnossa. Kyllä sitä aikaa riittää niiden vauvakuukausien jälkeenkin, kun motivaatio on muuten kunnossa. Liikkua on tarkoitus koko elämä, sitä ei vauvakuukausien relaaminen pilaa.
[/quote]
No mikä sopii kellekin. Minulta olisi pää hajonnnut jos olisin "relannut vauvakuukaudet". Mä en koskaan ole ymmärtänyt, miksi äidin pitäisi hautua sisällä vähintään eka puolivuotta. Monien on hyvin vaikea enää tuosta ponnistaa liikkumaan, kun repsahdus on jo tapahtunut.Tunnin-kahden treenit antaa isälle ja vauvallekin kahdenkeskistä aikaa. Liikkuminen synnytyksen jälkeen on aliarvostettua!
Kotona saa treenattua aika lailla ihan perusaskareissa ja sen jälkeen kun pari tuttua treenasi ekan 3 vkon aikana itselleen pahat prolapsit, päätin ottaa rauhallisesti.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 11:41"]En todellakaan. Kylläpä siinä oli muutakin tekemistä. Olen aina urheillut paljon ja nuorempana myös kilpaiurheillut joten liikunta on hyvin tärkeää. Mutta tärkeää on se toipuminenkin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lihaskunto ei saa olla pakkomielle. Aloittelin rauhassa treenaamisen n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen, sitä aiemmin ei välttämättä edes kannata (vaurioriskit).
Nyt kaksivuotiaan äitinä olen superkunnossa. Kyllä sitä aikaa riittää niiden vauvakuukausien jälkeenkin, kun motivaatio on muuten kunnossa. Liikkua on tarkoitus koko elämä, sitä ei vauvakuukausien relaaminen pilaa.
[/quote]
No mikä sopii kellekin. Minulta olisi pää hajonnnut jos olisin "relannut vauvakuukaudet". Mä en koskaan ole ymmärtänyt, miksi äidin pitäisi hautua sisällä vähintään eka puolivuotta. Monien on hyvin vaikea enää tuosta ponnistaa liikkumaan, kun repsahdus on jo tapahtunut.Tunnin-kahden treenit antaa isälle ja vauvallekin kahdenkeskistä aikaa. Liikkuminen synnytyksen jälkeen on aliarvostettua!
[/quote]
Tai sitten se on yliarvostettua. Kyllähän liikkeelle kannustetaan varovasti neuvolasta ym., mutta paino on sanalla varovasti, esim. vaunulenkeille ja lp-lihasjumppaan. Jonkinlainen ihanne tästä tuntuu kasvaneen, ettei painoa saisi raskaana ollessa tulla, heti pitäisi alkaa treenailla ja viimeisetkin kilot pitäisi kadota parissa kuukaudessa. En tarkoita että sinä olisit maininnut niin, mutta ihan selvästi paineet lisääntyvät.
Minusta ei ole minkäänlaista tarvetta painostaa juuri synnyttäneitä liikkumaan. Sen liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on kiinni ihan jostakin muusta kuin synnytyksen jälkeisestä ajasta... Ja se, että juuri heti synnytyksen jälkeen ottaa kuntokuurin ei tasan takaa mitään siitä, että liikuntaharrastus jäisi pysyväksi. Tietyt ajat, kuten raskausaika ja sairaudet ovat vähän poikkeustilanteita elämässä. Vaikkei raskaus olisi sairaus, niin kyllä se rajansa yleensä asettaa.
Ja ihan tosi, treenaaminen nyt ei vaan ole terveellistä heti synnytyksen jälkeen. Kovempi harjoittelu altistaa erilaisille laskeumille, joista kärsitään mahdollisesti loppuelämä. Laskeutumat ovat hyvin yleisiä ja osassa syynä on liian aikainen fyysinen rasitus synnytyksen jälkeen. Vaikkei sinulle näin olisi käynyt, monelle muulle käy. 7